Narsistin tunnistamisen väitetään olevan helppoa mutten kuitenkaan usko niin.
varmaan on asioita joista sellaisen muista erottaa vaan hyväksyykö narsisti itsensä täydellisesti?
varmaan on asioita joista sellaisen muista erottaa vaan hyväksyykö narsisti itsensä täydellisesti?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oletko huomannut että narsuista puhutaan kuin marsuista. Outoja vipeltäjiä, mitä lie eläimiä :)
"hyväksyykö narsisti itsensä täydellisesti? "
Hmm...ihmisen olisi hyvä hyväksyä itsensä kaikkine piirteineen ja ominaisuuksineen, koska ominaisuuksien pilkkominen pois itsestä, ja ulkoistaminen muihin ihmisiin johtaa ristiriitaisuuksiin.
Ei kai kukaan, ihmisiähän me ollaan. Mutta riittää kun tekee parhaansa. Loppu on korkeimman kädessä, ja loputtomien muuttujien.. :)
En ymmärrä, että millä tavalla itsensä hyväksyvä ihminen aiheuttaisi haittaa muiden elämässä? Onko eroa itsensä hyväksyvällä ja itsensä täydellisesti hyväksyvällä ihmisellä?
No on. Osa kohdehäiriöistä on laittomia.
Kenelle vaikeaa? Kenen pitäisi tunnistaa?
Kommentoin tuota täydellistä itsensä hyväksymistä. Se on melkoisen huono ajatus, sillä silloin ihminen luopuu henkisestä kasvustaan.
On eri asia havaita ominaisuuksia itsessään tai hyväksyä ne.
Tiedän, että olen huono eräässä oppiaineessa. Jos myös hyväksyisin sen, luultavasti tämän opiskeluni olisi turhaa.
Ah-jaa..
Mietin, että hyväksyntä-acceptance on eräs länsimaisessa psykoterapiassa jalansijaa saanut suuntaus, jolla on tietynlaisia yhteneväisyyksiä idänfilosofioihin.. vrt. zen - ajatukset ovat pilviä tietoisuutesi taivaalla. Voit tarkastella niitä, ja antaa niiden lipua, kunnes lipsahtavat näköalueesi reunan ylitse ja täten haihtuvat..
Hyväksyn, että olen allapäin, en takerru tunteeseen sen kummemmin, ja niin se, kuin huomaamatta vaihtuu toiseksi..
ovatko tunteet ominaisuuksia?
Ehkä ihmisillä on taipumus itselleen ominaiseen tyyliin käyttää/kokea juuri itselleen ominaisia tunteita, jolloin voisi ajatella, että tietyntyyppinen tunnemaailma olisi ominaisuus..
Tai sitten ei. Iloinen on sanana adjektiivi, iloisuus on ominaisuus, iloiselle ihmiselle tyypilliseen tapaan iloinen ihminen on tunne-elämältään ja tunteiltaan enemmän iloinen... niin miksipä ei olisi ominaisuus. Myös.
Mitä mieltä munbuu olet itse asiasta?
sitä mieltä ettei tunne ole ominaisuus.
Alakulosi voi hyvinkin johtua siitä että hyväksyt itseltäsi kaiken.
:D Toki voi, en kiistä. Ehkä tarvitsin vain kaltaisesi virkistävän tuulahduksen karkoittamaan tunne-elämäni pilvet tietoisuuteni taivaalta, voidakseni jatkaa tätä koikkelehtimista iloisempana, vailla sitä alakulon häivää.
Tunne ei ole ominaisuus, mikä on ominaisuus?
Voisiko omituisuus olla ominaisuus?
Kyseinen terapia, johon luultavasti viittaat - ei perustu pelkkään kaiken mahdollisen hyväksyntään.
Lyhyesti:
On asioita, jotka voin muuttaa...pitääkö ne jättää muuttamatta ja hyväksyä?
Entä asiat, joita en voi muuttaa?
Erityisesti kannattaisi opetella erottamaan nämä kaksi toisistaan....Mutta tämähän on vanha viisaus, mutta vieläkin niin totta.
En tiedä terapiasta sen tarkemmin, tiedän vain että länsimaisen naapurimaamme psykologeista osa käyttää "acceptancea" oman elämänsä perustan ylläpitämiseen, niin sanotusti :) Ja että siihen liittyy tietynlainen hyväksyn -taktiikka..
Niin.. tulee mieleen vanha huoneen taulu/rukous: Anna minulle voimaa.....,rohkeutta..... ja viisautta erottaa nämä toisistaan.. :D
Kiitos, palautit mieleeni palan lapsuuttani osittain..
> Anna minulle voimaa.....,rohkeutta..... ja viisautta erottaa nämä toisistaan.. :D
Anna minulle voimaa muuttaa asiat jotka muuttaa voin, rohkeutta hyväksyä asiat joita en voi muuttaa ja viisautta aina erottaa nämä kaksi toisistaan. Jotenkin ulkomuistista noin. Mutta minä olen lukenut tämän Kurt Vonnegutilta, joka oli piirtänyt kirjaansa kyseisen taulun. Koska olen saanut huonon kasvatuksen, en edes ollut vielä kuullut, että tuo on Raamatusta. Nytkin olin unohtanut lähteen. Pidän kai sitä edelleen Vonnegutin keksimänä.
Haleja ja suukkoja.
Omituinen ja salaperäinen persoonallisuus voi olla ihmisen ominaisuus. :)
Nunna sanoi näin ja hänelle vastattiin: http://www.kehityslinjat.com/melkoviisasta/page_10822.html
Se on mukavan rauhallinen ja viisas lausahdus :)
Ja olenpa itsekin tainnut muutaman Vonnegutin teoksen parissa viihtyä... hmm.. -kaivaa kirjastokorttiaan pölyn keskeltä-