Vuosien 2008 ja 2009 vaihteessa tällä palstalla eräs espoolainen omistusasuja kehuskeli muuttaneensa vuokralle odottamaan asuntojen hintojen tippumista. Samoihin aikoihin sanomalehdessä eräs kiinteistövälittäjä myönsi, että moista "keinottelua" todella harrastettiin.
Mitenkäs näille rommauksen odottajille sitten kävi? Ostitteko talonne takaisin halvemmalla kuin mitä myitte vai katseletteko nyt Jakomäen harmautta? Paljonko nettositte ja paljonko paloi vuokraan? Muistakaa varainsiirtovero ja myyntivoiton verotus...
Mitenkäs näille rommauksen odottajille sitten kävi? Ostitteko talonne takaisin halvemmalla kuin mitä myitte vai katseletteko nyt Jakomäen harmautta? Paljonko nettositte ja paljonko paloi vuokraan? Muistakaa varainsiirtovero ja myyntivoiton verotus...
Vastaukset 4
Vanhimmat
huopatossutehtaalla. Enkä yhtään ihmettele. Ottakaahan tästä opiksi ja pitäkää sellainen sääntö mielessä, että kannattaa aina pitää ainakin yksi omistusasunto, jossa asuu itse. Kyllähän minäkin nimittäin olen sitä rommelia odottelut jo kieli pitkällä, mutta sijoitusasunto on ollut mielessä, eli omassa asutaan nämä odotteluajat. On muuten huomattavasti mukavampaa maksella sitä vähäistä lainaa pois odottelun ohessa (varsinkin näillä markkinakoroilla) kuin lyhentää jonkun toisen lainaa. Kokeilkaapa vaikka :)
espoon ghetossa. Syövät liimaa ja juovat bensaa.
Nappi otsassa luultavasti.
Jos pelkästään arvonnousun menetyksinä on palanut monen vuoden palkka ja samaan aikaan on lihottanut läskiä kuukausittain niin kyllä on ollut mahtava taloudellinen ratkaisu, pysyisin hiljaa itsekin.
Ja kaiken lisäksi rahat sulaa tilillä nopeammin kuin jäätelö saharan autiomaassa inflaation takia, onnea tällekin keinottelijalle.
Homeneukun epätoivoiseen saneraaukseen tonni neliö, siinä se järki on!