Tuolla kaksplus -palstalla on juttua "aikuisena äidiksi" tulleista ja odottajista. Kirjoitukset muutaman vuoden takaa, mitähän heille mahtaa kuulua nyt. Löytyykö täältä äitejä, jotka kertovat tarinansa ja antavat näin toivoa ja uskoa meille muille.
Lähes viisikymppisenä äidiksi
Kerro mulle
422449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
lähes viisikymppisenä.
Minustakin olisi mukava kuulla 50 vuotiaiden äitien jaksamisesta, miten he ovat jaksaneet raskauden, synnytyksen, imettämisen ja muun hoitamisen.
Itse olen syntynyt 1968 ja mulla on 17 ja 12 vuotiaat lapset. Nykyisenä ehkäisykeinona on hormonikierukka, joka tulee kohta olleeksi sen vuotta, eli se pitäisi vaihtaa. Nyt olen kuitenkin kahden vaiheilla ja alkanut haaveilla siitä, että mitään uutta kierukkaa ei enää laitettaisikaan, vaan lopettaisimme ehkäisyn ja vauva saisi tulla, jos olisi vielä tällä iällä tullakseen.
Mieskään ei tunnu kovin paljon asiaa vastustavan, vaan päin vastoin. Sanoi jopa viimeksi, kun hänelle haaveistani kerroin, että sehän voisi tuoda myös uutta potkua sänkykamarin puolelle.
Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt ja olisikin kivaa kuulla, onko täällä muita viidettäkymppiä käyviä ja vastaavasta haaveilevia. Tai kenties jo haaveensa toteuttaneita äitejä ja miten heillä arki on sujunut.
Olen synnyttänyt iltatähteni 42-vuotiaana enkä kokenut silloin enkä nyt (46-v) olevani vanha tai jotenkin erilainen muiden äitien rinnalla. Ikä ei ole tärkein vaan se, miten vanhaksi tai nuoreksi koet itsesi. Raskausaika sujui hyvin, samoin synnytys, vaikka poika oli iso. Poden vauvakuumetta jälleen, mutta pakko huomioida iän tuomat riskit, kuten lapsen terveys, kehityshäiriöt, oma jaksaminen jne. Joten olen päättänyt jäädä odottelemaan lapsenlapsia, joita toivottavasti lähivuosina tyttäreni 25-v onnistuisi saamaan. Tsemppiä kaikille yli 40-v äideille ja uudelleen äideiksi haluaville!
Tulin mummoksi saman ikäisenä.Sekin on ihanaa,saa välillä hoitaa vauvoja mutta hoitosuhde ei ole 24/7.
Kyllä äidiksi kuuluu tulla nuorempana. Tuossa iässä ollaan jo mummoja ja pappoja eikä vanhempia.
On todella itsekästä ja epäreilua lasta kohtaan tuossa iässä alkaa lapsentekoon.
Taas tullaan siihen että äitien oikeudet jättää jalkoihinsa lasten oikeudet.
Minusta nainen voi tulla äidiksi vielä 50 -vuotiaanakin, jos hän luonnollisesti raskautuu.
Perusteletko jollain tuota miksi sinusta on epäreilua ja itsekästä tulla vanhemmaksi tuolla iällä?
Lapsen teini-iässä kokema häpeähän ei käy selitykseksi, sillä se on osa luonnollista kehitystä, jota koetaan oli vanhemmat minkä ikäisiä tahansa.
Jaksamisesta ei voi olla kyse, sillä mm. unen tarve vähenee iän lisääntymisen myötä.
Taloudellisista seikoista nyt ei missään nimessä voi olla kyse, eikä parisuhteiden epäluotettavuudesta, eikä äitien vapauden kaipuun pelosta, eikä työuran perhe-elämän ylittämisestä arvoissa.
Kuoleman pelosta? onko rankkaa lapselle, että hän on vasta kolmekymppinen kun joutuu alkamaan elämään ilman vanhempiaan? Itseasiassa siinä on kuitenkin se puoli, että kolmekymppisenä niille perintövaroille on yleensä enemmän tarvetta kun viisikymppisenä...
Trendien mukana pysminenkö on kynnys kysymys? Pitää tietää mikä on ipod ja 3G, jotta voi tarjota lapselle trendien mukaiset laitteet jo pienenä, ennenkuin lapsi osaa itse niistä vanhempiaan valistaa?
Vai mistä on kyse?
Hienoa varmaan jos meinaa jaksaa vielä tuon ikäisenä ja että ylipäätä raskautuu. Tuossa iässä kun luonnollisesti raskautuminen voi olla aika vaikeaa, useimmiten kai mahdotonta.
Itse tässä juuri mietin, että saattaisi olla aika viime hetkiä tehdä viimeinen lapsi ja nyt olen "vasta" 37 vuotias.
Minun äitini oli 38 v. kun synnyin. Kärsin koko lapsuuteni siitä että äitini oli hyvin paljon kavereiden äitejä vanhempi eikä myöskään lapseni eivät saaneet tuntea mummoaan pitkään. Mummona toimikin äitini 10v. nuorempi sisar kun äidistäni aika jätti. Siinä mielessä äitiys ei ole vain oikeus vaan on myös velvollisuus, velvollisuus ajatella pystymmekö olemaan lasten elämässä tarpeeksi.
Itse tulin äidiksi 19v. ja siitä olen hyvilläni.
Kyllä olet naiivi naiseksi ja äidiksi. Ei n 40v ole vanha äidiksi ja jos sinun äitisi sattuu olemaan ikäistään vanhemman oloinen niin otan osaa.
Nykynaiset hoitavat itseään ja ovat vielä ( useimmat) nuoren oloisia yli 40v ja jos terveyttä riittää niin miksi ei vielä äidiksi?
Noin 40v tai reilusti yli synnyttäneitä äitejä ovat mm. Sari Tamminen, Eeva Kuuskoski, Erja Häkkinen, Maarit Tastula, Maarit Taavitsainen jne...
Tulin eka kertaa äidiksi saman ikäisenä kuin sinä. Kolme lasta syntyi viiden vuoden sisällä. Kasvoi äidiksi pikkuhiljaa, mutta vasta oikean äitiyden koin hieman yli 40v kun sain nuorimmaisen, eri suhteesta.
Vanhemmat lapset olivat tosi iloisia ja kannustavia uudesta sisaruksesta. Lapsi ei ollut ns harkittu vaan syntyi "yllätyksenä" mutta emme voineet ajatella kuin teoreettisesti aborttia.
Nuorin on saanut kaikkea enemmän kuin vanhemmat lapset. Oli elämänkokemusta, oli varaa ja aikaa ja syliä. En näe, että on olemassa mitään ehdotonta oikeaa äidiksi, vanhemmaksi tulon ikää.
Biologia määrää naisen puolelta iän äidiksi tuloon, mutta ei miehen. Lähipiirissä on lukuisia jotka ovat saaneet 30- 40v esikoisensa. Ovat ensin kouluttautuneet ja hankkineet kunnon ammatin, kodin ja puolison, siinä järjestyksessä. Nytkin eräs täyttää 30v ja esikoinen syntyy ensi kuussa.
Itse th.alan ammattilaisena olen kohdannut jopa 50v ( ylikin) synnyttäneitä ja lapsista on tullut elämässä pärjääviä kunnon kansalaisia. Olen nähnyt kaikenlaista. Lapsi voi tulla yllätyksenä "ikääntyneellekin" joten pois tuomitseminen. Se osoittaa kypsymättömyyttä ja mustavalkoista ajattelua. Ei abortti ole useallekaan se "ratkaisu" vaan ymmärrän enemmän heitä jotka ottavat lapsen lämpimin sylin vastaan.
Kun olin itse synnyttämässä kätilö tunnusti, että hän oli raskaana 48v ja ehti jo iloita, että vielä lapsi, mutta ko raskaus oli mennyt kesken. Mikä suru ja pettymys. Omassa suvussa on paljon "iäkkäitä" synnyttäjiä ( emme oli mitään uskonlahkoa) ja kenellekään ei ole tullut mieleenkään tuomita heitä. Ikä on useimmiten vain numeroita. Nykyajan 40-50v naiset ovat toista maata kuin samanikäiset olivat 30-40 v sitten.
Oletko tosissasi? Siis ajattelet että jonkun kannattaa miettiä että lapsi mahdollisesti voisi joskus hävetä äitinsä ikää?!
Oma äitini teki viimeisensä n. 38 vuotiaana ja jaksoi hyvin. Mitään moitteen sanaa ei ole tällä "iltatähdellä" ollut äitinsä iästä. Ei kai sitä nyt ikää niin tavata ajatella, äiti on yleensä äiti.. Itse en ole koskaan lapsena ajatellut oman äitini ikää varsinaisesti.
Taidatpa vain olla aika kiittämätön ihminen. Meitä on moneksi!
Olenko kirjoittanut jossain että HÄPESIN äitiäni, en todellakaan. Eipäs vääristellä asioita. Enemmän kuin takertua tuohon, voisit kiinnittää huomion siihen että ehkä kaikki iäkkäät äidit eivät ole lapsen elämässä aikuisuuteen asti.
Nykyajan "vanhat" äidit ovat ihan samanlaisia fyysisesti kuin ennen vanhaan. Ulkokuoren pystyy nykyisin laittamaan vaikka kuinka simpsakaksi mutta ikä on ikä. Niin silloin ennen kuin myös nyt.
Ja mun äitini oli 23-vuotias kun minut teki ja koko nuoruuteni minäkin häpesin äitini ikää. Kun paikalla oli kaveri, jonka äiti oli vaikka kolme vuotta nuorempi tai kaveri jonka äiti oli neljä vuotta vanhempi kuin oma äitini, niin äitini ikä oli aina hävettävän väärä. Tai jos kaverin äiti oli tismalleen samanikäinen, niin sitten äitini housujen malli oli täydellisen väärä tai hiusten väri oli niin nolo...
Lohdutuksen sanat kuitenkin sinulle. N. 25-vuotiaana sinäkin tulet saavuttavaan viimein rauhan ja itsetunnon tasoittumisen ja sitten kun katsot taakse, niin saatat vain naurahdella silloisille itsetunto ongelmillesi.
Tuon perusteella säälin vanhempia lapsiasi.
Kaikkia lapsiaan täytyisi pitää samanarvoisina. "Saanut kaikkea enemmän kuin vanhemmat..." siis sinä arvostat sitä että on varaa antaa lapselle kaikki. Eikö juuri tuollaisista lapsista kasva niitä mulle kaikki nyt heti-ihmisiä? Ei varallisuus tee hyviä vanhempia. Itselläni kyllä lapset on saaneet syliä ja rakkautta siitä huolimatta että olin yksinhuoltaja ja kävin töissä.
"Oikean äitiyden koin..." miten erottelet oikean ja väärän äitiyden? Minulle kyllä äitiys on joka kerta ollut oikea, ainutlaatuinen ja unohtumaton kokemus ja kaikki lapseni yhtä ihania ja tervetulleita.
Hienoa että vanhemmat lapsesi jaksavat iloita sisaruksestaan vaikka tämä saakin kaikki mitä itse jäivät paitsi...
Luulenpa että tiedän mitä ko äiti tarkoitti kun kertoi että nuorin sai eniten syliä ym.
Kun tekee lapset peräjälkeen niin aikaa ei riitä millään samalla tavalla kaikille.
Kun saa lapsen ilman että on muita pieniä lapsia niin aikaa on eri tavalla. Aivan varmaan jokainen lapsi on yhtä arvokas ja rakastettu. Moni äiti uupuu usean lapsen kanssa. Noista uupumisista saa lukea tämän tästä.
Ehkä se äitinä olokin maistuu ja tuntuu paremmalta kun olosuhteet ovat hyvät. En ihmettelisi. Väsymys masennus palstalla on monia surullisia tarinoita kun ei jaksa, ei vaikka on nuori äiti.
Miten tuo naiiviuteen liittyy, en ymmärrä? Jokaisella on täällä oikeus sanoa mielipiteensä tulematta haukutuksi. Siitä syntyy keskustelu. Sinulla taas ei ole mitään oikeutta haukkua eri mieltä olevia. Tuon viestin kirjoittaja kertoi miltä hänestä tuntuu ja niin pitääkin. Etkö kestä eri mieltä kanssasi olevia? Jos et niin sitten sinulla on ongelma.
Sitä paitsi olen itsekin sitä mieltä että pitäisi ajatella missä iässä voi enää ryhtyä vanhemmaksi.
Siis tämä viestini oli nimimerkille "Iällä väliä".
Kateelliset nuoret naiset purkavat katkeruuttaan tässä ketjussa, kun menivät liian nuorena tekemään pari mukulaa, joka sotki heidän opiskelut ja päätyivät matalapalkkatöihin. Sit tuli ero, ja jäi yksin lasten kanssa. Nyt kun kuulee että myös vanhempana olisi voinut tehdä lapsia, niin tietty se heitä sapettaa...LOL. Oma esivanhempani teki lapsia vielä 45 ja 40 vuotiaana ja hyvin meni.
Ja sinä joka "kärsit" kun äitisi oli 38v.:mieti miten olisit harmitellut sitä että äitisi olisi ollut teini-ikäinen tai 21? ei omistusasuntoa, ei varallisuutta, esim autoa tai mökkiä, ei ulkomaanmatkoja, ei edes vaatteita tai muita pelejä koska vanhemmat teinejä/opiskelijoita??
Niinpä, kärsin kyllä ja se on tosiasia. Toki myös rakastin äitiäni.
En voi tietää mitä olisi ollut kasvaa nuoren äidin kasvattamana mutta sen tiedän että olen tyytyväinen omaan ratkaisuuni tehdä lapset nuorena. Ei minulla ollut tarjota todellakaan omistusasuntoa (tyhmä vertailu koska vastike ei edes ole niin suuri kuin vuokra), työttömyyttä oli ja myös sitten työpaikka oli vaikkakaan ei varallisuutta mutta entä sitten, ei autoa ei mökkiä, mitä niillä tekee. Joka kesä kuitenkin käytiin lasten kanssa jossain "kesämaassa", vaatteita oli tarpeeksi ja aina siistejä ja puhtaita. Ei siis tippakaan katkeruutta tai kateellisuutta vain iloa siitä että olen kasvattanut kaksi hienoa lasta. Nuorena. Olen onnellinen siitä että saan nähdä lapsieni kasvavan ja seurata myös heidän aikuista elämäänsä. Myös saada seurata seuraavan sukupolven kasvamista. Ja kun kasvatusurakka on ohi niin saada tuntea itsekin kuinka helppoa on kun olen omillani.
Ja jos ajattelen lapsuuttani niin ei äidilläni ollut iästään huolimatta varaa tarjota minulle noita ylellisyyksiä ja siihen oli tyytyminen enkä koskaan ole siitä ollut äidilleni katkera. En niitä myöskään kaivannut. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta eikä tarvetta. Ei se iäkkyys merkitse sitä että olisi äveriäs. Koska sitten olet nähnyt jonkun kulkevan ilman vaatteita? Kyllä ihmisellä vaatteet on päällä, ainakin minulla ja lapsillani.
Taidat olla itse aikalailla materian perään joten tulee mieleen mahdatko edes arvostaa muuta kuin sitä että iäkkäämmillä vanhemmilla on EHKÄ rahaa ja mammonaa.
Minulle se ei ollut eikä tule olemaan asia mistä muistan vanhempani tai mitä halua lapsilleni opettaa elämästä.
Ihan turha sinun on vittuilla tuosta. Ellet osaa kirjoittaa asiallisesti niin voi aina jättää kirjoittamatta.
omat vanhempani olivat päälle 30 minut saadessaan, ja olen ILOINEN siitä, nimittäin olen järkytyksellä seurannut miten eräs 21 v. lastenteon aloittanut, nuorehko äiti kohtelee lapsiaan. Ei henkistä kypsyyttä, ei mitään syvempiä elämänohjeita annettavana,huonosti hoiidetut lapset, ei mitään, vaan äkkiä eroon lapsista, kun tajusi että saman ikäiset kaverit bailaa ravintoloissa, matkustelee, opiskelee yliopistoissa, j a eläävät vapaata nuoruuttaan. Jossain vaiheessa kai iski kateus, ja piti päästä samaa nauttimaan ja lapset kärsivät ja jäivät toiseksi. Ihmisiä on niin erilaisia. Mutta kypsässä iässä kaikki nuo tarppeet on jo täytetty ja voi luopua niistä lapsen vuoksi.
"ja kun kasvatusurakka on ohi niin saa tuntea kuinka helppoa on kun on omillani" Miksi sen pitäisi olla "urakka"? Ja pitäisikö ilolla odottaa että pääsee eroon lapsista, sekö onkin suurin palkinto? Outoa.
En todellakaan tarkoittanut että lasten kasvatus olisi ollut urakka siinä mielessä että heistä olisi ollut ilo päästä eroon. Ei todellakaan, pidämme joka päivä yhteyttä lasteni kanssa ja kaikille se on suuri onni. Emme todellakaan halua eroon toisistamme. Tuo lauseeni on nyt käsitetty täysin väärin.Kasvatusvastuu vain on takana ja on ilo huomata onnistuneensa siinä. Se ei ole koskaan ollut taakkaa.
Enkä ole sanonut että välttämättä nuori vanhempi on parempi kuin vanha, minulla nyt vain on omat kokemukseni ja niistä alunperinkin halusin kertoa. Tätä vain näemmä halutaan ruotia tässä oikein urakalla. Minä olen kokenut sen noin, jos joku muu kokee toisin niin suon sen hänelle.
Myös sitä vastaan olen edelleen että vain raha ja omaisuus toisi sen vanhemmuuden onnen ja autuuden kun joskus ryhdytään vanhemmiksi kun kaikki on haalittu kasaan. Ja on varaa tehdä lapsi. Ei se mielestäni ole ratkaisevaa kuinka paljon on tarjota tavaraa lapselle. Olen mielestäni onnistunut tarjoamaan rakkautta ja huolenpitoa siinä kuin joku vanhempi äiti sen sijaan rahallista puolta. Meitä vanhempia on moneen lähtöön ja tehköön jokainen kuten parhaaksi näkee.
Ei tänne kannattaisi näemmä edes tosissaan kirjoittaa kun siihen saa vain keljuilua vastaukseksi.
Öööhh...
Kun sanot, että on epäreilua ja itsekästä tehdä lapset vanhana, niin tokihan olet siis kertonut, että on väärin tehdä lapset vanhana.
Olet myös samassa viestissä todennut, että lapsien teko vanhana polkee lapsien oikeuksia. Lapsien oikeuksien polkeminenhan on vääryys.
Vai meninsitko, että sinusta on varsin suvaittavaa, jopa moraalisesti ihannoitavaa olla itsekäs, epäreilu ja polkea lapsien oikeuksia? Anteeksi, muiden mielestä kyseiset ominaisuudet ovat kaikkea muuta kuin ihannoitavia, siksi voi tulla harhakuva, että sinustakin on varmasti vääryys tehdä lapset vanhana, koska siihen liittyy nuo ominaisuudet.
Minä toivon kanssasi rinnalla kulkijana, myös että et tosissasi ole kirjoittanut.
Se on mielipiteeni omaan kokemukseeni perustuen ja sen kerroin. Jos joku ei kestä eriäviä mielipiteitä niin voi voi.
Kumma kun pitää aina takertua johonkin.
Kirjoitin että nuori vanhempi ei VÄLTTÄMÄTTÄ ole parempi kuin vanha mutta myös toisinpäin.
Lapsen oikeuksilla tarkoitin että jos lapsen tekee kovin vanhana niin se aika kuinka kauan ollaan lapsen elämässä, lyhenee mitä todennäköisemmin.
Missään nimessä en ikinä halua sinua kanssani rinnalla kulkijaksi.
Minulla on rinnalla kulkemaan ihmisiä jotka ottavat myös muiden mielipiteet huomioon eivätkä vääristele asioita.
Sen tulin huomaamaan että tänne en enää ikinä kirjoita tosissani saadakseni aikaan asiallista keskustelua ja mielipiteitä.
En enää aio kirjoitella kanssasi koska kaljun kanssa kun näet on turhaa ryhtyä tukkanuottasille. Jatka yksinpuheluna.
Äläppäs yleistä. On paljon nuoria kunnollisia vanhempia. Et voi tuomita kaikkia tuon yhden ihmisen tekemisten perusteella. Mistä tiedät millaista olisi ollut olla kaksikymppisten vanhempiesi lapsi. Ei se hyvä vanhemmuus ole iästä kiinni myöskään toisinpäin.
Ai täälläkö sitten on luvallista morkata nuoret vanhemmat sopimattomiksi vanhemmuuteen mutta vanhat vanhemmat hyväksytään.
Ei ikä tee vanhemmista hyviä tai huonoja, se on ihmisestä kiinni.
Muutaman vuoden takaa löytyy tämä ketju http://keskustelu.suomi24.fi/node/8707237
tai haulla äidiksi 52v.!!!
Mitähän tuolle perheelle kuuluu tällä hetkellä
No eipä kateeksi käy lasta eikä vanhempia!
Mitä voihkimista siinä on, jos lapsia syntyy maailmaan.
Joillekin mikään ei ole sopivaa, on liian nuori tai liian vanha.
Minusta kaikki iät ovat hyviä, myös vanhana voi iloita lapsista, silloin osaa pysähtyä, ura ei enää ole esteenä.
Onnea vanhoille äideille, toivottavasti oikein moni raskautuu 50 vuotiaana.
Tulis oikea 50-vuotiaiden vauvabuumi!!!!!!
Kunhan ehtisivät kasvattaa kakaransa aikuisiksi veronmaksajiksi ennen kuin joutuvat hoitolaitokseen vanhuuden päiviään viettämään. Muuten meidän nuorten äitien perilliset saavat maksaa nekin viulut.
Aika outo yhtälö...
Yleensä vanhustenhoidossa lähdetään siitä, että jokainen on itse omilla verovaroillaan kustantanut oman hoitopaikkansa.
Mutta sinäkö teet lapsia jotta teet veronmaksajia, jottei sinun itsesi tarvitse vahingossakaan mennä koskaan töihin, vaan lapsesi hoitavat töihin menemisen toisten (sinunkin) puolesta?
Kun puhutaan 30 iässä äideiksi alkaneista, puhutaan yleensä niistä yhteiskunnan verotulojen varsinaisista lähteistä, eli ihmisistä jotka ovat hankkineet itselleen palkallisen uran.
Hahhaa. Ja sinä luulet että niillä maksetuilla verorahoilla meidät hoidetaan vanhana. Ei todellaan, kyllä tuleva sukupolvi joutuu tekemään töitä kustantaakseen hoitomme vanhana.
Ja mitä työntekoon tulee niin koko ikäni olen töissä ollut joten turha vittuilla.
Itselläsi on aika outo ajatuksenjuoksu. Eikö nyt sovi olettaa että lapsista lähtökohtaisesti tulee veronmaksajia?
Nojoo, vähän suhteellisuudentajua. Muista myös, että 30-50 ikävuosienkin välillä on iso haitari. Kuka sitten on vanha, se on yksilöllistä eikä aina siitä pelkästä numerosta kiinni.
Moni 25- vuotias ylilihava tupakoitsijaäiti voi olla äitinä paljon saamattomampi ja sairaampi kuin vaikka 40-vuotias itsestään ja kunnostaan huolta pitävä, joten asiassa on oikeasti yhtä monta puolta, kuin on erilaisia ihmisiä. En lähtisi nyt ihan heti tuomitsemaan.
Noinhan se on, mutta monilta nuorilta äideiltä puuttuu paljon, jotta ymmärtävät tai osaavat ylipäätään tarkastella asioita laajalla perspektiivillä.
Satun tietämään ammattini kautta, että nykyajan huonosti voivat lapset ovat pääsääntöisesti nuorten vanhempien lapsia. Lapsia joutuu huostaan yhä enemmän ja edelleen eniten äideiltä( perheiltä ) joissa on tultu nuorina vanhemmiksi.
Vanhat äidit ovat POP!
Just joo, tuo sinun kommenttisi kertoo kaiken "aikuisten" äitien syystä saada lapsi vanhana.
Siinä tavoitellaan siis omaa nuoruuttaan ja kuvitellaan että se vauva vanhana jotenkin toisi sen nuoruuden takaisin. Lapsen edusta viis. Kun vanha äiti vaan on POP niin se on pääasia. Otan osaa. Menkää vanhat vanhemmat mieluummin vaikka plastiikkakirurgille etsimään nuoruuttanne ja jättäkää lapsenteko niille jotka on sopivassa iässä.
Kaikki äidit on pop :)
On niin monia syitä miksi jotkut tulevat äidiksi nuorena ja miksi jotkut vanhana.
Myös vanhoilla äidellä on oikeus lapseen, eipä ole ikämäärää kirjoitettu mihinkään ylös, mikä on oikea ikä äidiksi.
Lapsella on oikeus äitiin, ei mummoon.
Typerää puolustaa vain äidin oikeuksia. Ja itsekästä.
en nyt sanoisi että olisi kovin järkevää ruveta lapsia pykäämään maailmaan enää 50 vuotiaana..
oletteko edes tietoisia siitä, minkälaiset riskit lapsella on syntyä sairaana(esim down syndrooma), vai onko siinä vaiheessa järki lähtenyt päästä kun kuullaan mummoikäisenä olevansa raskaana..
ja ei raskaus ole suositeltavaa enää tuossa iässä, sillä raskaus voi olla kohtalokas 50v äidille.
ja vaikka lapsi ja äiti selviäisivätkin raskaudesta ja synnytyksestä hengissä ja terveinä, niin miettikääs nyt..
äiti on 50v ja saa lapsen, entäs 10 vuoden kuluttua?
lapsi on 10v ja äiti 60v
lisää toiset 10v eli lapsi 20v ja äiti 70v..
eikö noissa yhtälöissä ole teidän mielestänne mitään väärää?
entäs jos se äiti sairastuu lapsen ollessa 15v..tai lapsen isä? onko lapsesta kivaa katsella 15-vuotiaana vanhoja sairaita vanhempiaan?
eikö 50-vuotiaana pitäisi olla vain tyytyväinen jos voi olla hyvä isovanhempi?
ei tuossa iässä mielestäni enää pidä ryhtyä lapsia tekemään.
ei millään pahalla mutta ajatelkaa lasten parasta enempi kuin omaa haluamistanne.
Äidiksi ei voi tulla liian vanhana.
Yllä luetellut riskit voivat kohdata ihan minkä ikäistä äitiä tahansa, jopa nuoria.
niin kuin haluaa. Sitä vaan kun ei aina voi suunnitella elämää. Teeppä lapset nuorena jos et ole löytänyt sellaista kumppani jonka kanssa haluat lapsia tehdä. Itse löysin sen kumppanin vasta myöhemmässä iässä ja lapset ole tehnyt 38- ja 40-vuotiaana. Ihan olen tyytyväinen, enkä koe että olisin ollut vanha. Jokainen tuntee milloin on valmis lapsia tekemään ja milloin se myös on olosuhteisiin nähden mahdollista.