mut sekaisin sai. Siitä on kohta kaksi vuotta, kun se tapahtui. Vaikka aluksi odotin ja toivoin että jokin ihme tapahtuisi ja voisimme löytää yhteisen tien, en enää siihen usko. Haaveilla siitä voi, nehän eivät ole keltään pois. Tämäkin kirjoitukseni on tunteiden purkaus-ei yritys tavoittaa häntä. Enkä enää voi mitään henkilökohtaisia viestejäkään hänelle lähettää-ei hän niihin vastaa eikä luekaan. Paitsi jos viesti on niin lyhyt, ettei siinä ole muuta kuin yksi sana-anteeksi.
Työn puolesta häntä tapaan jatkossakin. Se on vaikeaa, sillä jatkuva tunteiden peittäminen kuluttaa. Enkä usko että minun näkemiseni on hänellekään ilo. Minun keinoni asian selvittämiseen ovat käytetyt ja se masentaa.
Työn puolesta häntä tapaan jatkossakin. Se on vaikeaa, sillä jatkuva tunteiden peittäminen kuluttaa. Enkä usko että minun näkemiseni on hänellekään ilo. Minun keinoni asian selvittämiseen ovat käytetyt ja se masentaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itsellä vähän samanlaisia tuntemuksia, tosin menee naiselle ja hän käyttäytyy nykyään niin välinpitämättömän oloisesti, että sekään ei ainakaan helpota oloa. Mitä keinoja olet sitten käyttänyt, jos mitään ei jäljellä?
olen keskustella ja viestitellytkin olen. Koskaan ei nähdä muualla kuin työympäristössä ja se on tosi huono paikka kontaktin ottamiseen. Enkä enää halua tyrkyttää seuraani, ainahan mahdollista että kaikki on vain vilkkaan mielikuvitukseni tuotetta. Haluaisin ainakin selvyyttä asiaan, mutta sekin näyttää mahdottomalla. Sen kanssa on vain elettävä. Parasta olisi vain unohtaa.