Kolmenkympin kriisi - mutta ei minulla!

totta joka sana. Tuote en ollut kyllä tullut ajatelleeksi, että todellakin minun unelmani eivät välttämättä ole hänen unelmaansa, vaikka hän on joskus niin sanonut. Voihan mieli muuttua tai tosiaan asia on niin, että hän pelkää reaktiotani jos sanoo totuuden. Vaikka sitä juuri haluaisin. Minua ei totuus satuta - pääasia olisi että tietäisimme molemmat missä mennään!

Tuo parin kuukauden tauko kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Se, miten sen toteuttaa onkin sitten toinen juttu. Joka tapauksessa minun pitäisi vuokrata oma asunto tuota varten, kun asutaan paikkakunnalla mistä on kauas esim. omien vanhempieni luokse jonne voisin muuten mennä, mutta kun töissäkin pitää käydä... Täytynee miettiä tätä asiaa. Paria kuukautta en kuitenkaan ole valmis jonkun nurkissa asumaan. Jos haluan omaa aikaa niin sen täytyy sitten myös olla omaa ja rauhassa.

Pelkään pahoin, että asia on juuri niin kuin sanoit. Mieheni haluaa elää ikuisesti poikamieselämää. Se on selvä, että minua ei oteta mukaan noihin rientoihin, joten sitä en aio edes yrittää. En ole se porukan seksikkäin ja kuumin kissa, mitä tekee mieli esitellä joka ikiselle kaverille. Tuosta omasta itsekkyydestäni sen verran, että toisaalta ymmärrän pointtisi, että olen itsekäs samassa lausessa kun syytän miestäni itsekkyydestä. Mutta tässä on sen verran eroa, että olen tuonut asiat avoimesti esille ja hän on sanonut haluavansa samoja asioita. Minä en toisaalta voi sille mitään, että hän on lopulta kuitenkin muuttanut kelkkansa suuntaa ja haluaakin railakasta elämää elämänsä loppuunasti. En minäkään ole ajatusten lukija ja ehkä juuri tämän takia olenkin niin murtunut, koska olen kaiken tämän aikaa luullut, että meillä on yhteinen unelma. Nyt kun sitä ei olekaan, olen ihan sekaisin että mitä tässä pitäisi tehdä. Ja todella surullinenkin olen siitä, että näyttää siltä mitä juuri sanoit - mieheni on toteuttanut mukisematta unelmaani, sanomatta että hän ei sitä haluakkaan.

Kiitos tästä hyvästä, pohtivasta ja rakentavasta viestistäsi. Tämä auttaa minua jäsentämään asioita ja ehkä osaan lähestyä miestäni paremmin. Aion tänään keskustella asiasta hänen kanssaan ja kysyä, että mitä meidän pitäisi tehdä. Eihän tämä näinkään voi jatkua. Toivon, että pääsemme yhteisymmärrykseen ja voimme päättää asioista sovussa.

KaupunkiasuntoYksin? kirjoitti:

totta joka sana. Tuote en ollut kyllä tullut ajatelleeksi, että todellakin minun unelmani eivät välttämättä ole hänen unelmaansa, vaikka hän on joskus niin sanonut. Voihan mieli muuttua tai tosiaan asia on niin, että hän pelkää reaktiotani jos sanoo totuuden. Vaikka sitä juuri haluaisin. Minua ei totuus satuta - pääasia olisi että tietäisimme molemmat missä mennään!

Tuo parin kuukauden tauko kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Se, miten sen toteuttaa onkin sitten toinen juttu. Joka tapauksessa minun pitäisi vuokrata oma asunto tuota varten, kun asutaan paikkakunnalla mistä on kauas esim. omien vanhempieni luokse jonne voisin muuten mennä, mutta kun töissäkin pitää käydä... Täytynee miettiä tätä asiaa. Paria kuukautta en kuitenkaan ole valmis jonkun nurkissa asumaan. Jos haluan omaa aikaa niin sen täytyy sitten myös olla omaa ja rauhassa.

Pelkään pahoin, että asia on juuri niin kuin sanoit. Mieheni haluaa elää ikuisesti poikamieselämää. Se on selvä, että minua ei oteta mukaan noihin rientoihin, joten sitä en aio edes yrittää. En ole se porukan seksikkäin ja kuumin kissa, mitä tekee mieli esitellä joka ikiselle kaverille. Tuosta omasta itsekkyydestäni sen verran, että toisaalta ymmärrän pointtisi, että olen itsekäs samassa lausessa kun syytän miestäni itsekkyydestä. Mutta tässä on sen verran eroa, että olen tuonut asiat avoimesti esille ja hän on sanonut haluavansa samoja asioita. Minä en toisaalta voi sille mitään, että hän on lopulta kuitenkin muuttanut kelkkansa suuntaa ja haluaakin railakasta elämää elämänsä loppuunasti. En minäkään ole ajatusten lukija ja ehkä juuri tämän takia olenkin niin murtunut, koska olen kaiken tämän aikaa luullut, että meillä on yhteinen unelma. Nyt kun sitä ei olekaan, olen ihan sekaisin että mitä tässä pitäisi tehdä. Ja todella surullinenkin olen siitä, että näyttää siltä mitä juuri sanoit - mieheni on toteuttanut mukisematta unelmaani, sanomatta että hän ei sitä haluakkaan.

Kiitos tästä hyvästä, pohtivasta ja rakentavasta viestistäsi. Tämä auttaa minua jäsentämään asioita ja ehkä osaan lähestyä miestäni paremmin. Aion tänään keskustella asiasta hänen kanssaan ja kysyä, että mitä meidän pitäisi tehdä. Eihän tämä näinkään voi jatkua. Toivon, että pääsemme yhteisymmärrykseen ja voimme päättää asioista sovussa.

Lue lisää

Miksi luulet, että kyseessä olisi kolmenkympinkriisi. Yhtä hyvin miehesi on voinut vaan kyllästyä sinuun. Oletko varma, että hän on koskaan ollutkaan niin rakastunut ja sitoutunut sinuun kuin luulet. Ehkä hän kokee, ettet olekaan se oikea ja siksi jarruttelee perheen perustamisen kanssa ja käyttäytyy välinpitämättömästi.

Ensimmäinen merkki on se, ettette ole naimisissa. Se kuitenkin kertoo jotain sitoutumisen asteesta. Ehkä miehesi ei ole ollut niin varma suhteestanne, koska ei ole halunnut naimisiin ja sinä olet kiltistä odotellut. Naiset usein tekevät tämän virheen, eivät vaadi mieheltä vastauksia, vaan elelevät yhdessä ajatellen että hyvä näin. Toki joillekin avoliittokin riittää, mutta kyllä miehetkin usein haluavat naimisiin kun löytävät "sen oikean", kyllä se vuosien pelkkä yhdessäasuminen voi kertoa siitä, että mies tietää eroamisen olevan tällöin helpompaa.

Sitten kun tuohon vielä yhdistää miehen välinpitämättömän käytöksen ja haluttomuuden perustaa perhettä, niin asia tuntuu selvältä. Jos eroatte ja hän rakastuu myöhemmin kunnolla voi olla, että hän menee naimisiin ja saa lapsia piankin. Eli keskustele asiat halki ja yritä nyhtää miehestä ulos, oletko hänelle se oikea kumppani, koska et voi jäädä enää odottelemaan. Sinun olisi pitänyt vaatia vastauksia jo aiemmin. Äläkä missään nimessä hautaa haavetta perheestä, ehdit hyvin vielä löytää toisen miehen.

Nainen 27v kirjoitti:

Miksi luulet, että kyseessä olisi kolmenkympinkriisi. Yhtä hyvin miehesi on voinut vaan kyllästyä sinuun. Oletko varma, että hän on koskaan ollutkaan niin rakastunut ja sitoutunut sinuun kuin luulet. Ehkä hän kokee, ettet olekaan se oikea ja siksi jarruttelee perheen perustamisen kanssa ja käyttäytyy välinpitämättömästi.

Ensimmäinen merkki on se, ettette ole naimisissa. Se kuitenkin kertoo jotain sitoutumisen asteesta. Ehkä miehesi ei ole ollut niin varma suhteestanne, koska ei ole halunnut naimisiin ja sinä olet kiltistä odotellut. Naiset usein tekevät tämän virheen, eivät vaadi mieheltä vastauksia, vaan elelevät yhdessä ajatellen että hyvä näin. Toki joillekin avoliittokin riittää, mutta kyllä miehetkin usein haluavat naimisiin kun löytävät "sen oikean", kyllä se vuosien pelkkä yhdessäasuminen voi kertoa siitä, että mies tietää eroamisen olevan tällöin helpompaa.

Sitten kun tuohon vielä yhdistää miehen välinpitämättömän käytöksen ja haluttomuuden perustaa perhettä, niin asia tuntuu selvältä. Jos eroatte ja hän rakastuu myöhemmin kunnolla voi olla, että hän menee naimisiin ja saa lapsia piankin. Eli keskustele asiat halki ja yritä nyhtää miehestä ulos, oletko hänelle se oikea kumppani, koska et voi jäädä enää odottelemaan. Sinun olisi pitänyt vaatia vastauksia jo aiemmin. Äläkä missään nimessä hautaa haavetta perheestä, ehdit hyvin vielä löytää toisen miehen.

Lue lisää

"Äläkä missään nimessä hautaa haavetta perheestä, ehdit hyvin vielä löytää toisen miehen. "

Nimenomaan. Suurin osa miehistä on vasta kolmen kympin jälkeen oikeasti kypsiä perustamaan perheen ja asettumaan aloilleen. Joten oikeastaan olet juuri oikeaaan aikaan liikkeellä jos teille tulee ero...

Kokemus-K kirjoitti:

"Äläkä missään nimessä hautaa haavetta perheestä, ehdit hyvin vielä löytää toisen miehen. "

Nimenomaan. Suurin osa miehistä on vasta kolmen kympin jälkeen oikeasti kypsiä perustamaan perheen ja asettumaan aloilleen. Joten oikeastaan olet juuri oikeaaan aikaan liikkeellä jos teille tulee ero...

Lue lisää

Mies nyt ottaa vähän irti elämästään ja sitten on valmis perustamaan perheen. Tunnen monia miehiä joilla on ollut biletysvaihe, silti ovat tänäpäivänä kunnollisia perheen isiä. Ehkä aloittaja on "kahlinnut" liikaa, eikä miehellä ole ollut ns. omaa tilaa, jota nyt hakee ? Parisuhteessakaan ei voi omien unelmien toteuttamista toisen kontolle kaataa, koska sillä toisella osapuolella on myös unelmansa.....

30 kriisi? Jos multa kysytään, niin pidän sellaista ilmiötä pelkkänä itsekkäänä tekosyynä. En voi muutenkaan tajuta, miksi jotkut parisuhteessa elävät eivät osaa arvostaa parisuhteen tärkeyttä, puhumattakaan perhe-elämästä. Tiedän tapauksia, kun jotkut ovat pitäneet näitä asioita liian itsestäänselvyyksinä ja ovat sitten olleet melkein kaikki vapaa-aika kaveriporukan kanssa pitämässä hauskaa. Joissakin tapauksissa on käynyt sitten niin, että nainen ei ole enää jaksanut ja suhde on kariutunut. Vasta sitten mies on ymmärtänyt, mitä todella on menettänyt. Pakko sanoa vielä, että tällaiset miehet suorastaan saavat mut voimaan pahoin, kun sitten on olemassa niitäkin hyviä miehiä, joille parisuhde ja perhe-elämä olisi kaikki kaikessa, mutta heidän kohdalleen ei vaan ole tullut vastaan ketään.

siis minä olen 30v mies ja itse haluan juuri sellaista yhdessä oloa että nähtäisiin mahdolisimman usein ja joskus olisi sitä ihan omaakin aikaa mutta kyllä minä yritin viimeisessä suhteesani että oltaisiin tavattu useemin mutta naisnen taas halusi nähdä 1kerran viikossa ja minusta se oli taas aivan liian vähän itse haluaisin juuri pysyvän parisuhteen ja juuri perhe ja omakotitalo noh ei vältämätön tuo omakoti talokaan mutta kuitenkin tutun ja turvalisen arjen jonka jakaa toisen kanssa niin hyvine kuin huonoine päivineen

neo30 kirjoitti:

siis minä olen 30v mies ja itse haluan juuri sellaista yhdessä oloa että nähtäisiin mahdolisimman usein ja joskus olisi sitä ihan omaakin aikaa mutta kyllä minä yritin viimeisessä suhteesani että oltaisiin tavattu useemin mutta naisnen taas halusi nähdä 1kerran viikossa ja minusta se oli taas aivan liian vähän itse haluaisin juuri pysyvän parisuhteen ja juuri perhe ja omakotitalo noh ei vältämätön tuo omakoti talokaan mutta kuitenkin tutun ja turvalisen arjen jonka jakaa toisen kanssa niin hyvine kuin huonoine päivineen

Lue lisää

Viiden rivin lause eikä pilkun pilkkua edes. Ei ihme että muija lähti.

seo30 kirjoitti:

Viiden rivin lause eikä pilkun pilkkua edes. Ei ihme että muija lähti.

Sulla varsinkaan ei tule olemaan pitkää parisuhdetta. Opettele sanomaan nätimmin.

Nainen 27v kirjoitti:

Miksi luulet, että kyseessä olisi kolmenkympinkriisi. Yhtä hyvin miehesi on voinut vaan kyllästyä sinuun. Oletko varma, että hän on koskaan ollutkaan niin rakastunut ja sitoutunut sinuun kuin luulet. Ehkä hän kokee, ettet olekaan se oikea ja siksi jarruttelee perheen perustamisen kanssa ja käyttäytyy välinpitämättömästi.

Ensimmäinen merkki on se, ettette ole naimisissa. Se kuitenkin kertoo jotain sitoutumisen asteesta. Ehkä miehesi ei ole ollut niin varma suhteestanne, koska ei ole halunnut naimisiin ja sinä olet kiltistä odotellut. Naiset usein tekevät tämän virheen, eivät vaadi mieheltä vastauksia, vaan elelevät yhdessä ajatellen että hyvä näin. Toki joillekin avoliittokin riittää, mutta kyllä miehetkin usein haluavat naimisiin kun löytävät "sen oikean", kyllä se vuosien pelkkä yhdessäasuminen voi kertoa siitä, että mies tietää eroamisen olevan tällöin helpompaa.

Sitten kun tuohon vielä yhdistää miehen välinpitämättömän käytöksen ja haluttomuuden perustaa perhettä, niin asia tuntuu selvältä. Jos eroatte ja hän rakastuu myöhemmin kunnolla voi olla, että hän menee naimisiin ja saa lapsia piankin. Eli keskustele asiat halki ja yritä nyhtää miehestä ulos, oletko hänelle se oikea kumppani, koska et voi jäädä enää odottelemaan. Sinun olisi pitänyt vaatia vastauksia jo aiemmin. Äläkä missään nimessä hautaa haavetta perheestä, ehdit hyvin vielä löytää toisen miehen.

Lue lisää

"Ensimmäinen merkki on se, ettette ole naimisissa."
Emme ole naimisissa mekään, eikä ole ollut minkään laisissa suunnitelmissakaan. meillä on yhteinen lapsi ja juuri ostimme oman talon.

Naimisiin meno on se viimeinen oljenkorsi saada persettä kotona!!

seo30 kirjoitti:

Viiden rivin lause eikä pilkun pilkkua edes. Ei ihme että muija lähti.

ei kai ole kokardeja ennenkään jaettu? Kaveri esittää asiansa ihan selkeästi ja sinä, ehkä koulutuksesi suomin mandaatein, puutut kirjoituksen ulkoasuun. Lievää pätemisen tarvetta, vaikka koetatkin sen loppukevennykseen piilottaa. Taitaa olla elo kaikin puolin hallinnassa? Miten herralta / rouvalta luonnistuu vaikkapa ihmissuhteet noin aluksi? ,,,, Hiljaista????? Ei ihme että puoliso lähti, tai,,,,,,, liekkö edes potentiaalista ehdokasta näkynyt:)))
Tuossa oli muuten sen edellisenkin puolesta muutama pilkku, ettei vaan jäänyt närästämään.
Keskittyisit asiaan etkä omaan näppäryyteesi.

seo30 kirjoitti:

Viiden rivin lause eikä pilkun pilkkua edes. Ei ihme että muija lähti.

Komppaan sua. On hyvin olennaista ilmaisun kannalta, oli se kirjoitettua tai suullista, missä kohdassa on tauko (pilkku, piste) ja missä kohdassa mikäkin merkki, koska kaikki merkit kertovat sitä kertomusta, jota jaetaan. Jos haluaa kertoa hyvin ja ilmeikkäästi, tehdä selväksi asiansa, niin kielioppisäännöistä pitäisi olla edes haisu. Kaikki näillä sivuilla textailevat eivät ilmeisesti ole käyneet peruskouluakaan loppuun asti.

Mistä teittiä piisaa kirjoitti:

ei kai ole kokardeja ennenkään jaettu? Kaveri esittää asiansa ihan selkeästi ja sinä, ehkä koulutuksesi suomin mandaatein, puutut kirjoituksen ulkoasuun. Lievää pätemisen tarvetta, vaikka koetatkin sen loppukevennykseen piilottaa. Taitaa olla elo kaikin puolin hallinnassa? Miten herralta / rouvalta luonnistuu vaikkapa ihmissuhteet noin aluksi? ,,,, Hiljaista????? Ei ihme että puoliso lähti, tai,,,,,,, liekkö edes potentiaalista ehdokasta näkynyt:)))
Tuossa oli muuten sen edellisenkin puolesta muutama pilkku, ettei vaan jäänyt närästämään.
Keskittyisit asiaan etkä omaan näppäryyteesi.

Lue lisää

Ei oikeasti ole niin vaikeaa alottaa lausetta isolla kirjaimella ja lopettaa sitä pisteeseen. Jos ei sen vertaa jaksa kirjottaessaan ajatella niin sitten saa olla kirjoittamatta. Kahdesti piti lukea tuo kyseinen kommentti että tajus siitä yhtään mitään. Ja olen siis ihan eri henkilö kuin tuo asiasta ekana jurputtanut.

seo30 kirjoitti:

Viiden rivin lause eikä pilkun pilkkua edes. Ei ihme että muija lähti.

kun se nussi kaikki pilkut!

viilataan viilataan kirjoitti:

Ei oikeasti ole niin vaikeaa alottaa lausetta isolla kirjaimella ja lopettaa sitä pisteeseen. Jos ei sen vertaa jaksa kirjottaessaan ajatella niin sitten saa olla kirjoittamatta. Kahdesti piti lukea tuo kyseinen kommentti että tajus siitä yhtään mitään. Ja olen siis ihan eri henkilö kuin tuo asiasta ekana jurputtanut.

Lue lisää

Opettele sinäkin sitten käyttämään edes pilkkuja. Turha muiden virheistä rutista, jos ei asiat ole itselläkään hallussa.

********' kirjoitti:

Mies nyt ottaa vähän irti elämästään ja sitten on valmis perustamaan perheen. Tunnen monia miehiä joilla on ollut biletysvaihe, silti ovat tänäpäivänä kunnollisia perheen isiä. Ehkä aloittaja on "kahlinnut" liikaa, eikä miehellä ole ollut ns. omaa tilaa, jota nyt hakee ? Parisuhteessakaan ei voi omien unelmien toteuttamista toisen kontolle kaataa, koska sillä toisella osapuolella on myös unelmansa.....

Lue lisää

Mies on vain nähnyt miten kavereilleen on käynyt, ja tullut varovaiseksi näissä asioissa. Ympärillä kun alkaa monien kavereiden perheet hajoamaan, joiden talot ja farmariautot menee jakoon, ja jäljelle ei jää kuin viikonloppuisän status ja elatusmaksut, niin sitä alkaa kummasti vieroksumaan kumppanin "unelmaa" siitä yli 250m2 omakotitaloa, muksuista, ja farmari volvosta. Puhumattakaan että jos tämä on omakohtaisesti koettu.

viilataan viilataan kirjoitti:

Ei oikeasti ole niin vaikeaa alottaa lausetta isolla kirjaimella ja lopettaa sitä pisteeseen. Jos ei sen vertaa jaksa kirjottaessaan ajatella niin sitten saa olla kirjoittamatta. Kahdesti piti lukea tuo kyseinen kommentti että tajus siitä yhtään mitään. Ja olen siis ihan eri henkilö kuin tuo asiasta ekana jurputtanut.

Lue lisää

eri kuorissa vaan, turha elvistellä.
Aivan käsittämätöntä että kaltaisenne pilkunnussijat ja -viilaajat nöyrtyvät majailemaan täälä luku- ja kirjoitustaidottomien proletaarien joukossa! Kuinka kestätte?
Vai onko niin ettei elo tarjoa mitään haastetta ellei pääse toisia mollaamaan, vaikka sitten puuttellisesta kirjoitustaidosta? Lukisitte jotain mistä ei tarvitse pahoittaa mieltään. Itse en ainakaan harrasta lukemista jos teksti ei miellytä, sisällöltään tai ulkoasultaan.

seo30 kirjoitti:

Viiden rivin lause eikä pilkun pilkkua edes. Ei ihme että muija lähti.

tarvi pilkkuja ja pisteitä ;) Hyvin tuosta selvän sai =) ei aina pitäis viilata pilkkuja =) Minä oon aina sanonut että kunhan selvän saa ja jos ei saa niin kysyy sitten tarkemmin =) Tuo nyt niin tarkkaa ole miten sitä kirjoittaa. Hyvä kun tuli asiat selväksi =) Ei pidä takertua pikku juttuihin, on täällä maailmassa isompiakin murheita pohdittavana :(

No ei minusta se ole kyllä mikään suhde jos kerran viikossa haluu nähdä :( Ehkä hän joutikin lähteä, tiedä vaikka ois ollut joku toinen jossakin.

seo30 kirjoitti:

Viiden rivin lause eikä pilkun pilkkua edes. Ei ihme että muija lähti.

En mie ymmärrä pilkuista mitää.mutta olen ollut aviOssaA v-42.Niin kyllä on pilkkukua joskus tarvittu?...

KaupunkiasuntoYksin? kirjoitti:

totta joka sana. Tuote en ollut kyllä tullut ajatelleeksi, että todellakin minun unelmani eivät välttämättä ole hänen unelmaansa, vaikka hän on joskus niin sanonut. Voihan mieli muuttua tai tosiaan asia on niin, että hän pelkää reaktiotani jos sanoo totuuden. Vaikka sitä juuri haluaisin. Minua ei totuus satuta - pääasia olisi että tietäisimme molemmat missä mennään!

Tuo parin kuukauden tauko kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Se, miten sen toteuttaa onkin sitten toinen juttu. Joka tapauksessa minun pitäisi vuokrata oma asunto tuota varten, kun asutaan paikkakunnalla mistä on kauas esim. omien vanhempieni luokse jonne voisin muuten mennä, mutta kun töissäkin pitää käydä... Täytynee miettiä tätä asiaa. Paria kuukautta en kuitenkaan ole valmis jonkun nurkissa asumaan. Jos haluan omaa aikaa niin sen täytyy sitten myös olla omaa ja rauhassa.

Pelkään pahoin, että asia on juuri niin kuin sanoit. Mieheni haluaa elää ikuisesti poikamieselämää. Se on selvä, että minua ei oteta mukaan noihin rientoihin, joten sitä en aio edes yrittää. En ole se porukan seksikkäin ja kuumin kissa, mitä tekee mieli esitellä joka ikiselle kaverille. Tuosta omasta itsekkyydestäni sen verran, että toisaalta ymmärrän pointtisi, että olen itsekäs samassa lausessa kun syytän miestäni itsekkyydestä. Mutta tässä on sen verran eroa, että olen tuonut asiat avoimesti esille ja hän on sanonut haluavansa samoja asioita. Minä en toisaalta voi sille mitään, että hän on lopulta kuitenkin muuttanut kelkkansa suuntaa ja haluaakin railakasta elämää elämänsä loppuunasti. En minäkään ole ajatusten lukija ja ehkä juuri tämän takia olenkin niin murtunut, koska olen kaiken tämän aikaa luullut, että meillä on yhteinen unelma. Nyt kun sitä ei olekaan, olen ihan sekaisin että mitä tässä pitäisi tehdä. Ja todella surullinenkin olen siitä, että näyttää siltä mitä juuri sanoit - mieheni on toteuttanut mukisematta unelmaani, sanomatta että hän ei sitä haluakkaan.

Kiitos tästä hyvästä, pohtivasta ja rakentavasta viestistäsi. Tämä auttaa minua jäsentämään asioita ja ehkä osaan lähestyä miestäni paremmin. Aion tänään keskustella asiasta hänen kanssaan ja kysyä, että mitä meidän pitäisi tehdä. Eihän tämä näinkään voi jatkua. Toivon, että pääsemme yhteisymmärrykseen ja voimme päättää asioista sovussa.

Lue lisää

ja se kuolee kohta, siksi se ei kerro sulle mitään ja bailaa kuin vimmeistä päivää.

KaupunkiasuntoYksin? kirjoitti:

totta joka sana. Tuote en ollut kyllä tullut ajatelleeksi, että todellakin minun unelmani eivät välttämättä ole hänen unelmaansa, vaikka hän on joskus niin sanonut. Voihan mieli muuttua tai tosiaan asia on niin, että hän pelkää reaktiotani jos sanoo totuuden. Vaikka sitä juuri haluaisin. Minua ei totuus satuta - pääasia olisi että tietäisimme molemmat missä mennään!

Tuo parin kuukauden tauko kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta. Se, miten sen toteuttaa onkin sitten toinen juttu. Joka tapauksessa minun pitäisi vuokrata oma asunto tuota varten, kun asutaan paikkakunnalla mistä on kauas esim. omien vanhempieni luokse jonne voisin muuten mennä, mutta kun töissäkin pitää käydä... Täytynee miettiä tätä asiaa. Paria kuukautta en kuitenkaan ole valmis jonkun nurkissa asumaan. Jos haluan omaa aikaa niin sen täytyy sitten myös olla omaa ja rauhassa.

Pelkään pahoin, että asia on juuri niin kuin sanoit. Mieheni haluaa elää ikuisesti poikamieselämää. Se on selvä, että minua ei oteta mukaan noihin rientoihin, joten sitä en aio edes yrittää. En ole se porukan seksikkäin ja kuumin kissa, mitä tekee mieli esitellä joka ikiselle kaverille. Tuosta omasta itsekkyydestäni sen verran, että toisaalta ymmärrän pointtisi, että olen itsekäs samassa lausessa kun syytän miestäni itsekkyydestä. Mutta tässä on sen verran eroa, että olen tuonut asiat avoimesti esille ja hän on sanonut haluavansa samoja asioita. Minä en toisaalta voi sille mitään, että hän on lopulta kuitenkin muuttanut kelkkansa suuntaa ja haluaakin railakasta elämää elämänsä loppuunasti. En minäkään ole ajatusten lukija ja ehkä juuri tämän takia olenkin niin murtunut, koska olen kaiken tämän aikaa luullut, että meillä on yhteinen unelma. Nyt kun sitä ei olekaan, olen ihan sekaisin että mitä tässä pitäisi tehdä. Ja todella surullinenkin olen siitä, että näyttää siltä mitä juuri sanoit - mieheni on toteuttanut mukisematta unelmaani, sanomatta että hän ei sitä haluakkaan.

Kiitos tästä hyvästä, pohtivasta ja rakentavasta viestistäsi. Tämä auttaa minua jäsentämään asioita ja ehkä osaan lähestyä miestäni paremmin. Aion tänään keskustella asiasta hänen kanssaan ja kysyä, että mitä meidän pitäisi tehdä. Eihän tämä näinkään voi jatkua. Toivon, että pääsemme yhteisymmärrykseen ja voimme päättää asioista sovussa.

Lue lisää

Jos et ole se kuumin kissa niin miksipä et voisi muuttua sellaiseksi? Sinun tehtäväsi on olla sellainen! Oletko hieman lihava - laihduta, jo 5 kiloa tekee ihmeitä. Tiedätkö mitään miehesi salaisista haaveista - yllätä hänet, etkä vai kerran, ota siitä elämäntapa jos kerran näet asian sen arvoiseksi. Lateksia pintaan, napakka ote kepistä ja talutat ponin "talliin". Se on silloin koukussa.

Nainen 27v kirjoitti:

Miksi luulet, että kyseessä olisi kolmenkympinkriisi. Yhtä hyvin miehesi on voinut vaan kyllästyä sinuun. Oletko varma, että hän on koskaan ollutkaan niin rakastunut ja sitoutunut sinuun kuin luulet. Ehkä hän kokee, ettet olekaan se oikea ja siksi jarruttelee perheen perustamisen kanssa ja käyttäytyy välinpitämättömästi.

Ensimmäinen merkki on se, ettette ole naimisissa. Se kuitenkin kertoo jotain sitoutumisen asteesta. Ehkä miehesi ei ole ollut niin varma suhteestanne, koska ei ole halunnut naimisiin ja sinä olet kiltistä odotellut. Naiset usein tekevät tämän virheen, eivät vaadi mieheltä vastauksia, vaan elelevät yhdessä ajatellen että hyvä näin. Toki joillekin avoliittokin riittää, mutta kyllä miehetkin usein haluavat naimisiin kun löytävät "sen oikean", kyllä se vuosien pelkkä yhdessäasuminen voi kertoa siitä, että mies tietää eroamisen olevan tällöin helpompaa.

Sitten kun tuohon vielä yhdistää miehen välinpitämättömän käytöksen ja haluttomuuden perustaa perhettä, niin asia tuntuu selvältä. Jos eroatte ja hän rakastuu myöhemmin kunnolla voi olla, että hän menee naimisiin ja saa lapsia piankin. Eli keskustele asiat halki ja yritä nyhtää miehestä ulos, oletko hänelle se oikea kumppani, koska et voi jäädä enää odottelemaan. Sinun olisi pitänyt vaatia vastauksia jo aiemmin. Äläkä missään nimessä hautaa haavetta perheestä, ehdit hyvin vielä löytää toisen miehen.

Lue lisää

älä tule tänne elvistelemään muka tietäväsi miten elämä menee. 27 v on liian nuori edes äänestämään.

viilataan viilataan kirjoitti:

Ei oikeasti ole niin vaikeaa alottaa lausetta isolla kirjaimella ja lopettaa sitä pisteeseen. Jos ei sen vertaa jaksa kirjottaessaan ajatella niin sitten saa olla kirjoittamatta. Kahdesti piti lukea tuo kyseinen kommentti että tajus siitä yhtään mitään. Ja olen siis ihan eri henkilö kuin tuo asiasta ekana jurputtanut.

Lue lisää

Jopa insinörtti kuten minä ymmärsi ihan hyvin aloittajan /tässä kohtaa asian. Sou funk juu

vkl.isä kirjoitti:

Mies on vain nähnyt miten kavereilleen on käynyt, ja tullut varovaiseksi näissä asioissa. Ympärillä kun alkaa monien kavereiden perheet hajoamaan, joiden talot ja farmariautot menee jakoon, ja jäljelle ei jää kuin viikonloppuisän status ja elatusmaksut, niin sitä alkaa kummasti vieroksumaan kumppanin "unelmaa" siitä yli 250m2 omakotitaloa, muksuista, ja farmari volvosta. Puhumattakaan että jos tämä on omakohtaisesti koettu.

Lue lisää

Hitto että pelästytit, onneksi meillä on R-mersu ja 300 neliä koti. huh!

Oppinut lukemaan =) kirjoitti:

tarvi pilkkuja ja pisteitä ;) Hyvin tuosta selvän sai =) ei aina pitäis viilata pilkkuja =) Minä oon aina sanonut että kunhan selvän saa ja jos ei saa niin kysyy sitten tarkemmin =) Tuo nyt niin tarkkaa ole miten sitä kirjoittaa. Hyvä kun tuli asiat selväksi =) Ei pidä takertua pikku juttuihin, on täällä maailmassa isompiakin murheita pohdittavana :(

No ei minusta se ole kyllä mikään suhde jos kerran viikossa haluu nähdä :( Ehkä hän joutikin lähteä, tiedä vaikka ois ollut joku toinen jossakin.

Lue lisää

Kaikki välimerkit ovat olemassa lukemisen helpottamiseksi ja siksi, että sinä saat esitetyksi oman ajatuksesi toiselle niin, että toinen, ihan tuntematon, ymmärtäisi mitä sinulla on sanottavaa, mitä mielessäsi liikkuu. Ajatuksesta ei tule selkeä ja yksiselitteinen, jos teksti on putkessa ilman minkäänlaisia välimerkkejä, taukoja, jotka osoittavat jotain. Ihan niin kuin musiikissakin on rytmi, tempo ja tauot, niin puheessakin on ja niin pitää olla kirjoitetussa tekstissäkin, jotta se on helppo oivaltaa.

Maailman yksi isoimmista ongelmista on ihmisten kommunikointitaidon puute, kun viestittäminen ei onnistu niin lopputulema voi olla epäonnistunut parisuhe tai sota valtioiden välillä.

tjaathana kirjoitti:

Hitto että pelästytit, onneksi meillä on R-mersu ja 300 neliä koti. huh!

sää olekki köyhä, jonka pitää ulkosilla statuksilla rellestää kokeekses olevas joku:))))))

tjaathana kirjoitti:

Hitto että pelästytit, onneksi meillä on R-mersu ja 300 neliä koti. huh!

Kohta teillä ei ole mitään!
http://nwohavaintoja.blogspot.com/2011/02/vaalilaskentahuijaus-suomessa.html

tjaathana kirjoitti:

Hitto että pelästytit, onneksi meillä on R-mersu ja 300 neliä koti. huh!

luulen että pojat sen teki

melkein_30 kirjoitti:

30 kriisi? Jos multa kysytään, niin pidän sellaista ilmiötä pelkkänä itsekkäänä tekosyynä. En voi muutenkaan tajuta, miksi jotkut parisuhteessa elävät eivät osaa arvostaa parisuhteen tärkeyttä, puhumattakaan perhe-elämästä. Tiedän tapauksia, kun jotkut ovat pitäneet näitä asioita liian itsestäänselvyyksinä ja ovat sitten olleet melkein kaikki vapaa-aika kaveriporukan kanssa pitämässä hauskaa. Joissakin tapauksissa on käynyt sitten niin, että nainen ei ole enää jaksanut ja suhde on kariutunut. Vasta sitten mies on ymmärtänyt, mitä todella on menettänyt. Pakko sanoa vielä, että tällaiset miehet suorastaan saavat mut voimaan pahoin, kun sitten on olemassa niitäkin hyviä miehiä, joille parisuhde ja perhe-elämä olisi kaikki kaikessa, mutta heidän kohdalleen ei vaan ole tullut vastaan ketään.

Lue lisää

...ja elämä 50 vuotiaana, kun huomaa, että vaikka kuinka yritti rakentaa sitä yhteistä pesää, perhettä, huomaakin epäonnistuneensa kykenemättä tekemään aviopuolisoa tyytyväiseksi

liekö siis niin, että puoliso ei lopultakaan ollut itse kypsä parisuhteeseen, eikä kysymys ole bilettämisestä ei ollenkaan. Jostakin syystä ne tavaliiset arkiset asiat eivät riitäkään puolisolle - minun tapauksessani vaimolle.

Minä olen huomannut, että ei näissä ole kysymys vastakkainasettelusta mies-nainen tai nainen-mies vaan ihminen-ihminen. Kypsymättömyyttä mahtuu maailmaan ja aina ei ikääntyminenkään sitä piirrettä muuta, se vain jatkuu ja jatkuu...

korvenkiertäjä kirjoitti:

"Ensimmäinen merkki on se, ettette ole naimisissa."
Emme ole naimisissa mekään, eikä ole ollut minkään laisissa suunnitelmissakaan. meillä on yhteinen lapsi ja juuri ostimme oman talon.

Naimisiin meno on se viimeinen oljenkorsi saada persettä kotona!!

Lue lisää

Jokaisella on tietysti omansa. En voi kuin ihmetellä ympäröivää todellisuutta: naimisiin, talo, koirat, farmari, lapset. Isompi, kalliimpi, parempi, hienompi. Minusta oletetaan, että totta kai haluan sitä samaa kuin kaikki muutkin ymmärrettävissä olevat ihmiset - minusta taas on aivan liian vaikeaa edes yrittää ymmärtää tätä. Miksi tuollainen oravanpyörä?! Minulle on päivänselvää, että tuollaista ei ole edes tarkoitettu jaksettavaksi - jossain vaiheessa nuo unelmat rojahtavat alas kuitenkin, kun ei se elämä ollut mitään taivaallista sittenkään. Varsinkin kun oma henkinen kasvu jää tuossa taka-alalle kaiken materialismin rinnalla.
En oleta, että saavutan tällä ajattelullani mitään nirvanaa - ihmettelenpä vaan, että miksi tehdä elämästään mahdollisimman vaikeaa. Tyytyväisyyteen riittää niin vähän.

Kahdenkympin villityksen jälkeen tulee
kolmenkympin villitys sen jälkeen tulee
neljänkympin villitys... ja tämä jatkuu
aina niin pitkälle kuin terveyttä ja terhakkuutta piisaa!

Elämää ja erotiikkaa!

Se että sinun luonteesi ja uskomuksesi sallivat vapaan suhteen ei ehkä kuitenkaan edusta kaikilta osin nykyaikaa. Se että ollaan yhdessä ei edusta ainakaan minulle kahlitsemista saati henkistä vankeutta. Irtopainoksen saa jokainen, vakisuhteeseen pitää antautua jotta siitä saa. Se vaatii paljon mutta antaa varmasti enemmän kuin hetken hurmat paikassa jos toisessa. Kaikki kunnia sille että elät ehken näköistäsi eloa, mutta älä nyt ihan pehmosia juttele, etteikö parisuhde ilman irtonumeroita voi olla onnellinen. Et ole muuton niitä jotka uskaltavat itsensä pistää likoon:)))), mutta sekään ei ole minulta pois. Kaikille on tyylinsä ja latua suksittavaksi, näillä lumin ainakin huhtikuulle.

Ajatus toisenmoinen kirjoitti:

Se että sinun luonteesi ja uskomuksesi sallivat vapaan suhteen ei ehkä kuitenkaan edusta kaikilta osin nykyaikaa. Se että ollaan yhdessä ei edusta ainakaan minulle kahlitsemista saati henkistä vankeutta. Irtopainoksen saa jokainen, vakisuhteeseen pitää antautua jotta siitä saa. Se vaatii paljon mutta antaa varmasti enemmän kuin hetken hurmat paikassa jos toisessa. Kaikki kunnia sille että elät ehken näköistäsi eloa, mutta älä nyt ihan pehmosia juttele, etteikö parisuhde ilman irtonumeroita voi olla onnellinen. Et ole muuton niitä jotka uskaltavat itsensä pistää likoon:)))), mutta sekään ei ole minulta pois. Kaikille on tyylinsä ja latua suksittavaksi, näillä lumin ainakin huhtikuulle.

Lue lisää

Kun puhun "suhteen vapaudesta" en välttämättä tai ollenkaan tarkoita "irtopainoksia". Sellaisissa suhteissa, joissa vapautta ei ole, ei todellakaan ole yhtään mitään muuta tekemistä eikä menemistä yksikseen, ilman toista, vaikka se tekeminen ja meneminen olisi miten vilpitöntä, oikeaa, suoraa ja rehellistä.

"Kamelitöppöset" ovat lähteneet käyntiin tällaisesta tilanteesta ja ne ovat menneet lujaa jo toistakymmnetä vuotta, ihan ilman sivuraiteita vilpittömällä mielellä. Mutta tietäen, että kaikki, ihan kaikki luulevat ja 'tietävät' paremmin mitä menojeni takana on. Eikö se ole aika kummallista, ellei ihan sairasta ?

Camel boots kirjoitti:

Kun puhun "suhteen vapaudesta" en välttämättä tai ollenkaan tarkoita "irtopainoksia". Sellaisissa suhteissa, joissa vapautta ei ole, ei todellakaan ole yhtään mitään muuta tekemistä eikä menemistä yksikseen, ilman toista, vaikka se tekeminen ja meneminen olisi miten vilpitöntä, oikeaa, suoraa ja rehellistä.

"Kamelitöppöset" ovat lähteneet käyntiin tällaisesta tilanteesta ja ne ovat menneet lujaa jo toistakymmnetä vuotta, ihan ilman sivuraiteita vilpittömällä mielellä. Mutta tietäen, että kaikki, ihan kaikki luulevat ja 'tietävät' paremmin mitä menojeni takana on. Eikö se ole aika kummallista, ellei ihan sairasta ?

Lue lisää

Camel boots: kun ajattelet, että "ihan kaikki" ovat sellaisia, pääsi sisällä valinta-automaatti kiinnostuttaa sinut vain näihin ihmisiin; se on sinulle jo tuttu ja sen vuoksi turvallinen polku, kun tiedät, mihin se johtaa. Selvitä tämä mekanismi, elämäsi tulee muuttumaan.

Sen kokenut kirjoitti:

Camel boots: kun ajattelet, että "ihan kaikki" ovat sellaisia, pääsi sisällä valinta-automaatti kiinnostuttaa sinut vain näihin ihmisiin; se on sinulle jo tuttu ja sen vuoksi turvallinen polku, kun tiedät, mihin se johtaa. Selvitä tämä mekanismi, elämäsi tulee muuttumaan.

Lue lisää

En ole kiinnostunut ihmisistä, jotka elävät luulojensa pohjalta ja muutenkaan et ole ymmärtänyt, mitä yritän sanoa. Mutta; so what.

Mieheni koki myös kolmenkympin kriisin. Olimme jo naimisissa, mutta lapsia ei vielä ollut. Hänelle tuli jokin kumma menovaihe päälle. Olin ihmeissäni, kun mies oli aina ollut paremminkin kotona viihtyjä ja menot lähinnä harrastukseen liittyviä. Jälkikäteen ajatellen, hän saattoi mieltää asian niin, että kohta on myöhäistä mennä ja kokeilla. Minä olin huolissani, mutta mies ei muka huomannut edes muutosta entiseen. Palasi pian ruotuun ja saimme pari lasta. Nyt tuosta on 20 vuotta aikaa, joten muistot ovat jo haalistuneet, mielessä vain silloinen oma epävarmuuteni tulevaisuuden suhteen. Tarkoitin tämän rohkaisuksi, että kaikki voi muuttua vielä hyväksikin.

"Koko suhde on alunperin rakentunut naisen toiveiden ympärille, eikä nainen edes ymmärrä tätä. Mies vaan yrittänyt sopeutua ja venyä,"

Meillä on ollut näin alusta asti, mutta kenen vika asetelma on? Miehenä sanoisin, että miehen. Nainen on tehnyt omat halunsa selväksi. Jos mies haluaa naisen, hän mukautuu naisen tavoitteisiin.

Jälkikäteen olen sitten huomannut, miten kamalan karhunpalveluksen olen vaimolle tehnyt, kun olen antanut hänen kuvitella, että minäkin haluan samoja asioita. Vähin, mitä voin tehdä nyt 30 vuoden jälkeen, on pelata peli loppuun asti.

tuo edellä oleva kommentti. Olen elänyt täällä kohta 50 vuotta ja jotain olen matkan varrella oppinutkin.
Mielestäni aloittaja ei ole millään tavalla itsekäs, päinvastoin, melkein jalkoihin poljettu.
Jos tuon ikäinen mies on niin tyhmä ja itsekäs ettei osaa toiveistaan selkeästi kertoa, syy on kyllä täysin miehessä itsessään. Suu on tarkoitettu muuhunkin kuin syömiseen. Puhukoon asiat niin kuin ne on.
Juuri nämä tuppisuujuntit jotka eivät kerro asioistaan suoraan, pakottavat naiset näillä palstoilla sitten ihmettelemään epätoivoisesti missä vika. Kuka siinä sitten on lopulta itsekäs? Eiköhän se ole juuri se mies joka ei osaa tai halua puhua. Henkistä väkivaltaa hipoo sanoisin.
Neuvoa en osaa muuta antaa kuin aikasi katselet ja jos tilanne ei muutu, eikä keskustelu tuo tulosta,lähde pois.
Olet vielä nuori ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa.

Karpalo************* kirjoitti:

tuo edellä oleva kommentti. Olen elänyt täällä kohta 50 vuotta ja jotain olen matkan varrella oppinutkin.
Mielestäni aloittaja ei ole millään tavalla itsekäs, päinvastoin, melkein jalkoihin poljettu.
Jos tuon ikäinen mies on niin tyhmä ja itsekäs ettei osaa toiveistaan selkeästi kertoa, syy on kyllä täysin miehessä itsessään. Suu on tarkoitettu muuhunkin kuin syömiseen. Puhukoon asiat niin kuin ne on.
Juuri nämä tuppisuujuntit jotka eivät kerro asioistaan suoraan, pakottavat naiset näillä palstoilla sitten ihmettelemään epätoivoisesti missä vika. Kuka siinä sitten on lopulta itsekäs? Eiköhän se ole juuri se mies joka ei osaa tai halua puhua. Henkistä väkivaltaa hipoo sanoisin.
Neuvoa en osaa muuta antaa kuin aikasi katselet ja jos tilanne ei muutu, eikä keskustelu tuo tulosta,lähde pois.
Olet vielä nuori ja elämässä voi tapahtua mitä tahansa.

Lue lisää

tossa edellä.
Siis nainen on tosiaan polkenut kaverin jalkoihinsa, ja tehnyt selväksi omat toiveensa, mut unohtanut että kyse ei ole vain naisen suhteesta, vaan parisuhteesta. PARISUHDE, onko se vaikeaa naiselle ymmärtää?????
Ja tämä asia on juuri se mikä saa naiset tänne palstoille avautumaan, kun on jäänyt puolet suhteesta huomaamatta. Mut toki vika kuinkas muuten niin on tottakai miehessä. Voi hyvä kesäpäivä, teidän kanssanne.

Mitä tulee henkiseen väkivaltaan, niin jo on aikakin myös tämän naisenkin huomata oma henkinen väkivaltansa, sehän on juuri tarinan opetus. Mut nää nykyajan poikatytöt, eivät sitä huomaa, ennenkuin heitä kohdellaan yhtä huonosti. Jos nainen lähtee, niin siinähän juuri myöntää, että itse ei suostu samaan mitä mieheltä on vaatinut.

Ja näitä samoja tarinoita on tuhansin. Toki miehessä se vika ettei ole nostanut naista välillä hankeen miettimään parisuhteen jäsenmäärää. Nythän nainen vaan miettinyt minä tahdon sitä ja minä tahdon tätä.
Totuus on se että 30v miehet on kasvatettu pehmoiksi, ja liian kilteiksi, Ja nyt on naiset sitten hukassa kun raja tulee pompottelulle vastaan.
Ja tätä touhua on puolivuosisataa seurattu, niin muutos on selvä.

voe mahoton kirjoitti:

tossa edellä.
Siis nainen on tosiaan polkenut kaverin jalkoihinsa, ja tehnyt selväksi omat toiveensa, mut unohtanut että kyse ei ole vain naisen suhteesta, vaan parisuhteesta. PARISUHDE, onko se vaikeaa naiselle ymmärtää?????
Ja tämä asia on juuri se mikä saa naiset tänne palstoille avautumaan, kun on jäänyt puolet suhteesta huomaamatta. Mut toki vika kuinkas muuten niin on tottakai miehessä. Voi hyvä kesäpäivä, teidän kanssanne.

Mitä tulee henkiseen väkivaltaan, niin jo on aikakin myös tämän naisenkin huomata oma henkinen väkivaltansa, sehän on juuri tarinan opetus. Mut nää nykyajan poikatytöt, eivät sitä huomaa, ennenkuin heitä kohdellaan yhtä huonosti. Jos nainen lähtee, niin siinähän juuri myöntää, että itse ei suostu samaan mitä mieheltä on vaatinut.

Ja näitä samoja tarinoita on tuhansin. Toki miehessä se vika ettei ole nostanut naista välillä hankeen miettimään parisuhteen jäsenmäärää. Nythän nainen vaan miettinyt minä tahdon sitä ja minä tahdon tätä.
Totuus on se että 30v miehet on kasvatettu pehmoiksi, ja liian kilteiksi, Ja nyt on naiset sitten hukassa kun raja tulee pompottelulle vastaan.
Ja tätä touhua on puolivuosisataa seurattu, niin muutos on selvä.

Lue lisää

Onko näissä parisuhdekiemuroissa aina pakko etsiä syyllistä? Miksi pitää aina vetää johtopäätös, että jompikumpi on takuulla polkenut toisen jalkoihinsa ja siten syypää ongelmiin? On niin stereotypiaa, että nainen pompottaa ja mies ei puhu. Olisko aika tuulettaa omia ajatusmalleja?

Eihän näitä jaksa kirjoitti:

Onko näissä parisuhdekiemuroissa aina pakko etsiä syyllistä? Miksi pitää aina vetää johtopäätös, että jompikumpi on takuulla polkenut toisen jalkoihinsa ja siten syypää ongelmiin? On niin stereotypiaa, että nainen pompottaa ja mies ei puhu. Olisko aika tuulettaa omia ajatusmalleja?

Lue lisää

voisin lyödä vetoa että olet nainen :)))
Vika on kasvatuksessa. Äidit kasvattavat pojat pehmoiksi ja kotityrannina näyttävät tyttärille mallit. Isät antaa *akkojen* kälättää, ja lähtee vaikka pilkille, toiset lähtee bilettämään.
Vai miksi te luulette että jäät on täynnä pilkkijöitä :)
Tämä feministisyys on mennyt överiksi, jopa siinä määrin että naiset on ne jotka on enempi hukassa.
Mies ja naiset eivät ole samaa sukupuolta, eivätkä voi olla joka asiassa tasavertaisia. Mutta tätä ei feministit ymmärrä, he haluavat kaiken, mut eivät suostu saavutetuista eduista sitten joustamaan, ja parisuhteet on kriisissä.
Itse en pilki enkä biletä, mut kierrän maailmaa :)

silmille jos sisin niin sanoo? Heh, anna mennä menos ja meininkies sekaan, tuskin kukaan perääsi kysee:)))

Riisin ystävä kirjoitti:

silmille jos sisin niin sanoo? Heh, anna mennä menos ja meininkies sekaan, tuskin kukaan perääsi kysee:)))

Juuups, näin toimivat ne yksinkertaiset, joilla ei ole käsitystä, että asioita voi hoitaa ja menoja mennä monella tavalla - tai ainakin kahdella; väärin tai oikein. Käytöstavat ja asennemaailma kuntoon, niin kenenkään menoista ei kukaan miksikään muutu, jos ei onnelliseksi niin ei onnettomaksikaan.

Suuntaus on esittämäsi. Ihmisten kunniotuksella toisia kohtaan ei ole enää painoarvoa kun pelätään että ei ehditä kokea elämän aikana. Kummallista jutusta tekee se että nuo pettäjät ovat juuri itse niitä jotka eniten pelkäävät petetyksi tulemista, heikkoa itsetuntoa?
Kaikki uusi ei ole kokemisen arvoista.

Ehkäpä meille tulee kohta Raamattu 3.0 eli aiempien testamenttien lisäksi se Kaikkein Uusin Testamentti. Eikös muinaisessa Roomassa ihmiset harrastaneet juurikin tällaisia irtosuhteita ja se johti suuriin ongelmiin tautien lisääntyessä ja siinä ettei yhteiskunnassa enää voinut luottaa niin syvästi toiseen ihmiseen mitä perinteisessä avioliitossa. Kyllä se niin on että Raamatussa on osa viisautta, mutta osa myös valhetta. Monet ajattelevat että ettei Raamatussa ole mitään järkeä koska siihen suhtaudutaan niin negatiivisesti sen pienten valheiden ja ristiriitojen vuoksi. Kaikilla pienillä nautinnoilla on aina haittapuolensa. Osittain yhteiskunnan paineet ja kiire saa ihmisen kuitenkin rankan duunin jälkeen harrastamaan rankkoja huveja. Tai jos kyse on siitä että toinen ei kestä parisuhteen vaatimuksia niin voihan siinä pää jotenkin tiltata niin että kaipaa enemmän vapautta. Kenties olisi ollut hyvä hieman downshiftata sekä töissä että parisuhteessa, ottaa hieman rennommin, pohdiskella ja keskustella asioista tässä vaiheessa.

valitat?Tunnistin heti kirjoitustyylistä,että olet muijani,vielä toistaiseksi!Minähän menen enkä meinaa ja mene sinäkin!Olet niin huono sängyssä,etten jaksa enää nussiakaan ja tavarasi on niin löystynyt kun et voimistelekaan!

Aloittajalla on parisuhteesta ja tulevaisuudesta eri unelmat,kuin puolisollaan. Kannattaa varmasti erota ja muuttaa pois asunnosta ja alkaa elämään sitä oma unelmaa. Parisuhdetta kun harkitaan ja muutetaan yhteen asumaan,silloin pitää hyväksyä myös ne puolison huonotkin puolet. Aloittaja on vielä alle kolmekymmentä,ehdit vielä saamaan omat unelmasi toteutettua.

Ja saattavat olla isoin osa ihan tyytyväisiä oloihinsa. Sieltä vuokraboxistakin se onni saattaa löytyä:)))
Elää voi niin monin tavoin, yks on saletissa, loppuu se sinultakin vuokrasopimus joskus:)))))
Se mikä on sulle täydellistä saattaa jollekkin farkkuvolvoilijalle olla äärettömän köyhää, elämä on.

moni kerrostalokolhoosissa kasvanut unelmoi omakotitalosta! Itse toteutin unelmani 30 v ja takaisin koppiin en enää mene kuin jalat edellä!

Sellainen joka on asunut lapsena omakoti/rivi/maatalossa, ei usein tajua arvostaa sitä luontoa ja rauhaa.

mieli ala kohallaa

hieman katkeroinut, omista kokemuksista? Ohjeistus ainakin on sen tyylistä että kostomentaliteettia peliin. Vee mitä vajoamista! Jos aloittajalla ei ole pimppaa kasvotusten miehensä kanssa keskustella omasta asemestaan suhteessaan, niin kyllähän tuo väärän ihmisen kanssa on. Jos puhe ei tehoa niin kyllä maaperä on epäsuotuisa silloin muutenkin.
Täältä joka parisuhteen "lääkäripalstalta" saa varmasti juuri oman näköisensä ohjeet ja elämä voittaa. Itse ne on kyettävä omat onnenmurusensa löytämään ja uskottava omiin ratkaisuihinsa, ei omaa elämää voi antaa muiden johdettavaksi, sinun, semmin kuin minunkaan.
Onkohan tämä parisuhdepolitiikka hyvä esimerkki uusavuttomuudesta? Äiti tai isäkö sen puolison nykyään valitsee?

Niitä ei saa vaan PITÄÄ olla ja niistä pitää myös pitää kiinni, mitään ei saavuta jos asiaansa ei usko.

Myrskyn jälkeen,,, kirjoitti:

hieman katkeroinut, omista kokemuksista? Ohjeistus ainakin on sen tyylistä että kostomentaliteettia peliin. Vee mitä vajoamista! Jos aloittajalla ei ole pimppaa kasvotusten miehensä kanssa keskustella omasta asemestaan suhteessaan, niin kyllähän tuo väärän ihmisen kanssa on. Jos puhe ei tehoa niin kyllä maaperä on epäsuotuisa silloin muutenkin.
Täältä joka parisuhteen "lääkäripalstalta" saa varmasti juuri oman näköisensä ohjeet ja elämä voittaa. Itse ne on kyettävä omat onnenmurusensa löytämään ja uskottava omiin ratkaisuihinsa, ei omaa elämää voi antaa muiden johdettavaksi, sinun, semmin kuin minunkaan.
Onkohan tämä parisuhdepolitiikka hyvä esimerkki uusavuttomuudesta? Äiti tai isäkö sen puolison nykyään valitsee?

Lue lisää

Kyllä tietysti keskustella pitää. Ja sitä on tehtykin: "Tuntuu, että minun on ihan turha tehdä yhtään mitään, koska siitä ei ole kenellekkään mitään iloa. Minua ei kuunnella eikä minun anneta auttaa. Jos jostain haluan puhua tms. niin kaikki mitä sanon koetaan, että haluan kahlita ja omistaa liikaa. Miksi minut ymmärretään väärin?" Ilmeisesti se ei siis auta. Silloin ei auta kuin näyttää miltä se tuntuu ja toisekseen, jos toinen ottaa vapautensa suhteessa niin miksei toinenkin sitä voisi saada? Eikö se ole pelkästään kohtuullsita?

eräs äiti kirjoitti:

Kyllä tietysti keskustella pitää. Ja sitä on tehtykin: "Tuntuu, että minun on ihan turha tehdä yhtään mitään, koska siitä ei ole kenellekkään mitään iloa. Minua ei kuunnella eikä minun anneta auttaa. Jos jostain haluan puhua tms. niin kaikki mitä sanon koetaan, että haluan kahlita ja omistaa liikaa. Miksi minut ymmärretään väärin?" Ilmeisesti se ei siis auta. Silloin ei auta kuin näyttää miltä se tuntuu ja toisekseen, jos toinen ottaa vapautensa suhteessa niin miksei toinenkin sitä voisi saada? Eikö se ole pelkästään kohtuullsita?

Lue lisää

vapauden ottamiselle, mutta kostomentaliteettia ei meikäläisen arvomaailma diggaile. Siinä tavassa ilmaista itseään on siinäkin toivomisen varaa. Ei sellaista ihmistä olekkaan joka ei kelaa asioita kun eteen lyödään kysymys; minä vai baarimaailman "ystävät", kumman valitset? Jos se ei herättele niin turha on sen enempää itseään kiusata. Tuntuu ap:n tapauksessa että tavoitteet ja unelmat eivät ole yhteisiä ja paketti hajoaa käsiin.
Parisuhteesta on kai aika lailla turha keskustella jos molemmilla on aikaa baarikavereilleen enemmän kuin puolisolleen? Kaverisuhde se on, ei parisuhde. Eiköhän tuo ajatusmallinne; jos toi menee niin kyllä mäkin meen, ole hiekkalaatikkotasolle paremmin sopiva ja sinne varsin kohtuullinen? Aloittaja on oman onnensa este, myöntäisi vaan reilusti että on erehtynyt miesvalinnassaan ja siirtyisi uuteen haasteeseen, ihminen on erehtyväinen, parisuhteessakin.

Noinkos pähkit? kirjoitti:

vapauden ottamiselle, mutta kostomentaliteettia ei meikäläisen arvomaailma diggaile. Siinä tavassa ilmaista itseään on siinäkin toivomisen varaa. Ei sellaista ihmistä olekkaan joka ei kelaa asioita kun eteen lyödään kysymys; minä vai baarimaailman "ystävät", kumman valitset? Jos se ei herättele niin turha on sen enempää itseään kiusata. Tuntuu ap:n tapauksessa että tavoitteet ja unelmat eivät ole yhteisiä ja paketti hajoaa käsiin.
Parisuhteesta on kai aika lailla turha keskustella jos molemmilla on aikaa baarikavereilleen enemmän kuin puolisolleen? Kaverisuhde se on, ei parisuhde. Eiköhän tuo ajatusmallinne; jos toi menee niin kyllä mäkin meen, ole hiekkalaatikkotasolle paremmin sopiva ja sinne varsin kohtuullinen? Aloittaja on oman onnensa este, myöntäisi vaan reilusti että on erehtynyt miesvalinnassaan ja siirtyisi uuteen haasteeseen, ihminen on erehtyväinen, parisuhteessakin.

Lue lisää

aloittaja ole jo tarpeeksi koittanut keskustella ihan aikuisesti, nyt voisi olla hyvä antaa ukon maistaa omaa lääkettään! 30-v nainen ei voi enää kovin paljon odotella, vaan lapsia pitäisi alkaa tehdä, joten ratkaisuja tarvitaan nyt ap:n kotona ja äkkiä.

m voi odottaa, n ei kirjoitti:

aloittaja ole jo tarpeeksi koittanut keskustella ihan aikuisesti, nyt voisi olla hyvä antaa ukon maistaa omaa lääkettään! 30-v nainen ei voi enää kovin paljon odotella, vaan lapsia pitäisi alkaa tehdä, joten ratkaisuja tarvitaan nyt ap:n kotona ja äkkiä.

Lue lisää

sillä on aikaa tiinehtyä ja hätäsemmät miehet selkiää siitoshommista liki käden, tai ainakin perseen, käänteessä.
Jessuksenaikasta ja lapsellista kostomentaliteettia. Jos sitä alottajan ukkoo ei tuo naisensa kiinnosta sitä vertaa että edes kuunteleen vaivautuu, niin miten sää luulet että se helpottaa heidän suhdettaan että emäntä alkaa bilettään???
Joskus, nykyisin vaan liian usein, käy tolleen että mennään niiden hetken fiilisten perässä eikä hahmoteta kokonaisuutta. Lähtis meneen eikä alkais ajatteleen tavallasi kostoa jos ahistaa olla tuon miehen kanssa. Mutta mikään kiire tuolla aloittajalla ei oo. Johan se tulee reisimällistä kantavaksi vielä kymmenen vuoden ajan ja senkin perästä, joten rauhotu sen kiirees kanssa.

Noinkos pähkit? kirjoitti:

vapauden ottamiselle, mutta kostomentaliteettia ei meikäläisen arvomaailma diggaile. Siinä tavassa ilmaista itseään on siinäkin toivomisen varaa. Ei sellaista ihmistä olekkaan joka ei kelaa asioita kun eteen lyödään kysymys; minä vai baarimaailman "ystävät", kumman valitset? Jos se ei herättele niin turha on sen enempää itseään kiusata. Tuntuu ap:n tapauksessa että tavoitteet ja unelmat eivät ole yhteisiä ja paketti hajoaa käsiin.
Parisuhteesta on kai aika lailla turha keskustella jos molemmilla on aikaa baarikavereilleen enemmän kuin puolisolleen? Kaverisuhde se on, ei parisuhde. Eiköhän tuo ajatusmallinne; jos toi menee niin kyllä mäkin meen, ole hiekkalaatikkotasolle paremmin sopiva ja sinne varsin kohtuullinen? Aloittaja on oman onnensa este, myöntäisi vaan reilusti että on erehtynyt miesvalinnassaan ja siirtyisi uuteen haasteeseen, ihminen on erehtyväinen, parisuhteessakin.

Lue lisää

Sanoinkin tuossa että 2 vaihtoehtoa. Joko odottelee tai lähtee. Ja kun tähän mennessä on odotellut ja puhunut eikä se ole auttanut niin ei kai se odottelu ja puhuminen jatkossakaan tule auttamaan?

Ja kokemuksesta olen kyllä huomannut (niin omalta kuin muidenkin kohdalta) että parhaiten asiat ymmärtää kun itse ne joutuu kokemaan. On helppoa sanoa että odottele sä kotona kun mä käyn baarissa. Kun on itse odotellut kotona kun toinen käy baarissa niin tietää ainakin mitä toiselta pyytää. Eipä kai ap:n ukko naistaan kiusatakseen baarissa käy, ei vaan ehkä ole tullut ajatelleeksi naisensa näkökulmaa asiaan. Ja jos suhteessa nyt on sellainen vaihe että toinen käy baarissa niin miksi ihmeessä sen toisen osapuolen pitäisi istua kotona? Eihän sen tarvi kostamista olla, saa nainenkin nauttia nyt vapaudestaan kun ukkonsa sen tyyppistä ratkaisua siinä nyt esittää. Ehtii sitä sitten kotona iltoja istua kun niitä lapsia tulee.

Jos ette pääse asiasta yksimielisyyteen ja ero olisi odotettavissa, älä silti hautaa omaa unelmaasi perheestä, vaikka nyt sellainen ajatus tuntuisi mahdottomalta. Minä perustin perheen reilusti yli kolmekymppisenä ja hyvin vielä kerkesin. Avoimin mielin.

ei heillä ole lapsia tehty

teinipoika se siellä huutelee :)

helppoa laittaa kaikki jonkin "kriisin" piikkiin. Paskan marjat !!!

Jos peppupanot ja poskivalssi on ainut syy olla yhdessä niin eihän se homma olis pitkälle jatkunut. Nyt pääset etsimään miestä joka arvostaa sinua ja normiseksiä kahdesti viikossa, onnee siihen.

Jutustasi ei ilmennyt oliko syy suhteen lopahtamiseen se ettet enää noilla keinoin miestäsi tyydyttänyt vaiko siitä ettei hän milloinkaan saanut päähänpinttymiään kanssasi toteuttaa?

Kaikkee aikansa kirjoitti:

Jos peppupanot ja poskivalssi on ainut syy olla yhdessä niin eihän se homma olis pitkälle jatkunut. Nyt pääset etsimään miestä joka arvostaa sinua ja normiseksiä kahdesti viikossa, onnee siihen.

Jutustasi ei ilmennyt oliko syy suhteen lopahtamiseen se ettet enää noilla keinoin miestäsi tyydyttänyt vaiko siitä ettei hän milloinkaan saanut päähänpinttymiään kanssasi toteuttaa?

Lue lisää

En laittaisi asiaa minkään kriisin piikkiin. Minua huvittaa se, miten kaikki ihmiset (usein naiset) kuvittelevat tietävänsä, että ihminen on onnellisimmillaan pitkässä parisuhteessa ja perheellisenä. Onko asia oikeasti näin, vai onko tuo hattarakuvitelma vain yhteiskunnan sääntöjen muokkaama, en tiedä.

Minä en mielestäni koskaan ole erityisemmin kaivannut parisuhdetta, vaikka tällä hetkellä sellaisessa olenkin ja asutaan saman katon alla. Tietyllä tapaa ajauduttiin saman katon alle ja jälkeenpäin tämä on minua kaduttanut. Ehkä olen velliperse, kun asian hyväksyin, mutta toisaalta tilanne oli silloin hieman vaikea ja nopea ulkoisista olosuhteista johtuen, tyttöystäväni vuokrasopimus päättyi ja itselläni oli tilava asunto.

Viihdyn hyvin yksikseni ja kavereiden seurassa. Ehkä miehessäsi on samaa vikaa. En koe että olisin koskaan (ainakaan aikuisiällä) kovin voimakaasti rakastunut, enkä usko, että maailmassa on sitä yhtä oikeaa. Jos olisi, niin todennäköisemmin voittaisit lotossa 7 oikein kuiin törmäisit siihen yhteen oikeaan. Ehkä juuri tämän vuoksi, en oikein osaa elää parisuhteessa, sillä en osaa ajatella että juuri tässä olisi se täydellinen henkilö. Tyttöystäväni on minulle enemmänkin kaveri, kuin henkilö jota kovasti rakastaisin. Tietyllä tapaa olen muissakin asioissa melko tunteeton ja varsin rationaalinen henkilö, oikeasti epäilen että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampaa minun on keneenkään rakastua.

Minulle tuottaa suurta nautintoa tutustua uusiin naisiin ja tykkään suunnattomasti flirttailla naisten kanssa. Päämäärä ei välttämättä ole saada seksiä, vaan flirtti vaan on mahtavaa. Tunne siitä, että toinen haluaisi kanssani seksiä, voittaa huomattavasti itse seksin. Paikataanko sillä sitten heikkoa itsetuntoa, en tiedä. En usko että minulla on varsinaisesti tarvetta paikata sitä, sillä naisia minulla on aina ollut enemmän kuin tarpeeksi. Tässä mielessä minun ei uskoakseni tarvitse itsetuntoani pönkittää. Uusiin mielenkiintoisiin naisiin tutustuminen vain kiehtoo. Tiedän tekeväni väärin, kun tätä flirttiä harrastan, mutta en voi sitä vastustaa.

Nuorempana ajattelin, että varmasti haluan lapsia kun lähestyn kolmeakymppiä. Pidän paljon lapsista, mutta silti minulla ei ole mitään halua hankkia omaa lasta. Koen olevani liian itsekäs, tehdäkseni lapsia. Toisaalta koen, että olen todella epäitsekäs, kun minulla ei ole pakollista tarvetta lisääntyä! Suurin osa tuntemistani vanhemmista, eivät mielestäni hoida vastuutaan siten kuin aikuisen pitäisi. Baareissa käydään ja viinalla lotrataan siinä missä ennenkin. Samoin omista harrastuksista ei luovuta, vaan lapset haetaan hoidosta ja sitten mennään salille ja tyrkätään se 3-vuotias taas salilla hoitoon! Itse tiedän, että harrastukset ja biletys maistuisi lapsien teon jälkeenkin ja jo ajatuksena tämä on mielestäni niin puistattava, että lapsia en nyt halua hankkia. Ehkä mieleni joskus muuttuu, mutta tällä hetkellä pidän sitä epätodennäköisenä. Jokatapauksessa mielestäni on epäitsekkäämpää ymmärtää olla hankkimatta lapsia, kuin hankkia niitä ja käydä sitten kuitenkin omilla menoillaan jatkuvasti. (jatkuu)

Pohdiskelija...... kirjoitti:

En laittaisi asiaa minkään kriisin piikkiin. Minua huvittaa se, miten kaikki ihmiset (usein naiset) kuvittelevat tietävänsä, että ihminen on onnellisimmillaan pitkässä parisuhteessa ja perheellisenä. Onko asia oikeasti näin, vai onko tuo hattarakuvitelma vain yhteiskunnan sääntöjen muokkaama, en tiedä.

Minä en mielestäni koskaan ole erityisemmin kaivannut parisuhdetta, vaikka tällä hetkellä sellaisessa olenkin ja asutaan saman katon alla. Tietyllä tapaa ajauduttiin saman katon alle ja jälkeenpäin tämä on minua kaduttanut. Ehkä olen velliperse, kun asian hyväksyin, mutta toisaalta tilanne oli silloin hieman vaikea ja nopea ulkoisista olosuhteista johtuen, tyttöystäväni vuokrasopimus päättyi ja itselläni oli tilava asunto.

Viihdyn hyvin yksikseni ja kavereiden seurassa. Ehkä miehessäsi on samaa vikaa. En koe että olisin koskaan (ainakaan aikuisiällä) kovin voimakaasti rakastunut, enkä usko, että maailmassa on sitä yhtä oikeaa. Jos olisi, niin todennäköisemmin voittaisit lotossa 7 oikein kuiin törmäisit siihen yhteen oikeaan. Ehkä juuri tämän vuoksi, en oikein osaa elää parisuhteessa, sillä en osaa ajatella että juuri tässä olisi se täydellinen henkilö. Tyttöystäväni on minulle enemmänkin kaveri, kuin henkilö jota kovasti rakastaisin. Tietyllä tapaa olen muissakin asioissa melko tunteeton ja varsin rationaalinen henkilö, oikeasti epäilen että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampaa minun on keneenkään rakastua.

Minulle tuottaa suurta nautintoa tutustua uusiin naisiin ja tykkään suunnattomasti flirttailla naisten kanssa. Päämäärä ei välttämättä ole saada seksiä, vaan flirtti vaan on mahtavaa. Tunne siitä, että toinen haluaisi kanssani seksiä, voittaa huomattavasti itse seksin. Paikataanko sillä sitten heikkoa itsetuntoa, en tiedä. En usko että minulla on varsinaisesti tarvetta paikata sitä, sillä naisia minulla on aina ollut enemmän kuin tarpeeksi. Tässä mielessä minun ei uskoakseni tarvitse itsetuntoani pönkittää. Uusiin mielenkiintoisiin naisiin tutustuminen vain kiehtoo. Tiedän tekeväni väärin, kun tätä flirttiä harrastan, mutta en voi sitä vastustaa.

Nuorempana ajattelin, että varmasti haluan lapsia kun lähestyn kolmeakymppiä. Pidän paljon lapsista, mutta silti minulla ei ole mitään halua hankkia omaa lasta. Koen olevani liian itsekäs, tehdäkseni lapsia. Toisaalta koen, että olen todella epäitsekäs, kun minulla ei ole pakollista tarvetta lisääntyä! Suurin osa tuntemistani vanhemmista, eivät mielestäni hoida vastuutaan siten kuin aikuisen pitäisi. Baareissa käydään ja viinalla lotrataan siinä missä ennenkin. Samoin omista harrastuksista ei luovuta, vaan lapset haetaan hoidosta ja sitten mennään salille ja tyrkätään se 3-vuotias taas salilla hoitoon! Itse tiedän, että harrastukset ja biletys maistuisi lapsien teon jälkeenkin ja jo ajatuksena tämä on mielestäni niin puistattava, että lapsia en nyt halua hankkia. Ehkä mieleni joskus muuttuu, mutta tällä hetkellä pidän sitä epätodennäköisenä. Jokatapauksessa mielestäni on epäitsekkäämpää ymmärtää olla hankkimatta lapsia, kuin hankkia niitä ja käydä sitten kuitenkin omilla menoillaan jatkuvasti. (jatkuu)

Lue lisää

(jatko) Joku sitten sanoo, että vanhuksena kaduttaa kun kukaan ei minua muista. Mutta jos se on lapsien tekemisen syy, että joku tulee moikkaamaan vanhainkotiin, niin on siinäkin homma hieman vääristynyt. Sitäpaitsi väitän, että aika usein ne moikkamaan tulevat lapset tulevat sinne vain pysyäkseen perinnöllä. Tuskinpa heitä oikeasti kauheasti sen vanhan dementoituneen kääkän seura kiinnostaa.

En tiedä onko koko vuodatuksestani mitään hyötyä, mutta ajattelin kirjoittaa, koska koen EHKÄ olevani sinun miehesi kaltaisessa tilanteessa. Voisiko kuitenkin olla niin, että mitään kriisiä ei ole, vaan miehesi on pikkuhiljaa paremmin ja paremmin ymmärtänyt olevansa väärässä paikassa väärään aikaan. Hän kuitenkin kunnioittaa sinua ja välittää sinusta ja tämän vuoksi hänen on vaikeaa tuhota haaveitasi ja lähteä. Tiedän, että on vielä enemmän väärin jos näin eroa pitkittää, mutta tilanne on silti erittäin hankala ja ulkopuolisen on helppoa neuvoa tällaisissa tilanteissa. On aika vaikeaa sanoa toiselle, että pakkaa kamat ja etsi oma kämppä.

Yhteenveto vielä siis totean, että ihan oikeasti se perinteinen perhemalli ei ehkä vain ole se kaikkien haluama malli. Nyky-yhteiskunnassa kun on mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiä ja tehdä vaikka mitä, niin ensimmäistä kertaa tämä perinteinen perhemalli voidaan oikeasti haastaa. Onhan tunnettu asia, että kautta historian lähes jokainen jolla on ollut mahdollisuus elää itsenäistä ja vapaata elämää, on niin tehnyt. Aiemmin se mahdollisuus on ollut vain kuninkailla ja rikkailla, nykyään lähes kaikilla.

JAAHAS...ja sitten jään odottamaan tuomioita siitä, minkälainen narsistinen paskianen minä olenkaan. :) Heitän kuitenkin ilmaan ajatuksen, onko se vähemmän narsistista, että pyrkii esittämään täydellistä kotia ja hankitaan lapsia, jotta olisi edes joku joka varmasti sinua rakastaa!?

PS. Anteeksi jos kirjoitukseni on "sekava", se on aikamoista tajunnan virtaa, jota en vaivaudu tarkastamaan.

Pohdiskelija........ kirjoitti:

(jatko) Joku sitten sanoo, että vanhuksena kaduttaa kun kukaan ei minua muista. Mutta jos se on lapsien tekemisen syy, että joku tulee moikkaamaan vanhainkotiin, niin on siinäkin homma hieman vääristynyt. Sitäpaitsi väitän, että aika usein ne moikkamaan tulevat lapset tulevat sinne vain pysyäkseen perinnöllä. Tuskinpa heitä oikeasti kauheasti sen vanhan dementoituneen kääkän seura kiinnostaa.

En tiedä onko koko vuodatuksestani mitään hyötyä, mutta ajattelin kirjoittaa, koska koen EHKÄ olevani sinun miehesi kaltaisessa tilanteessa. Voisiko kuitenkin olla niin, että mitään kriisiä ei ole, vaan miehesi on pikkuhiljaa paremmin ja paremmin ymmärtänyt olevansa väärässä paikassa väärään aikaan. Hän kuitenkin kunnioittaa sinua ja välittää sinusta ja tämän vuoksi hänen on vaikeaa tuhota haaveitasi ja lähteä. Tiedän, että on vielä enemmän väärin jos näin eroa pitkittää, mutta tilanne on silti erittäin hankala ja ulkopuolisen on helppoa neuvoa tällaisissa tilanteissa. On aika vaikeaa sanoa toiselle, että pakkaa kamat ja etsi oma kämppä.

Yhteenveto vielä siis totean, että ihan oikeasti se perinteinen perhemalli ei ehkä vain ole se kaikkien haluama malli. Nyky-yhteiskunnassa kun on mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiä ja tehdä vaikka mitä, niin ensimmäistä kertaa tämä perinteinen perhemalli voidaan oikeasti haastaa. Onhan tunnettu asia, että kautta historian lähes jokainen jolla on ollut mahdollisuus elää itsenäistä ja vapaata elämää, on niin tehnyt. Aiemmin se mahdollisuus on ollut vain kuninkailla ja rikkailla, nykyään lähes kaikilla.

JAAHAS...ja sitten jään odottamaan tuomioita siitä, minkälainen narsistinen paskianen minä olenkaan. :) Heitän kuitenkin ilmaan ajatuksen, onko se vähemmän narsistista, että pyrkii esittämään täydellistä kotia ja hankitaan lapsia, jotta olisi edes joku joka varmasti sinua rakastaa!?

PS. Anteeksi jos kirjoitukseni on "sekava", se on aikamoista tajunnan virtaa, jota en vaivaudu tarkastamaan.

Lue lisää

Vaikutat fiksulta ja pohdiskelevalta kaverilta... kirjoitustasi oli mukava lukea. Vanhempana vain jotenkin särähti korviin tuo omista menoista luopuminen vanhemmaksi tulemisen jälkeen. Ymmärrän toki, että lapsen saatua elämään pitää tulla uusi arvojärjestys, mutta vanhemmaksi tulo ei myöskään tarkoita sitä, että yht´äkkiä muuttuisi toiseksi ihmiseksi. Eikä mielestäni pidäkään! Kyllähän sitä näkee näitäkin vanhempia, joista tulee lapsen synnyttyä "muumimammoja ja pappoja", joilla ei ole muuta elämän sisältö kuin lapset. Jos pitää kiinni omasta itsestään, on varmasti parempi vanhempanakin. Tärkeintä on varmasti antaa lapselle rutkasti rakkautta, opettaa oikeita arvoja ja toisten ihmisten kunnioittamista. Lapsen on varmasti hyväkin oppia, ettei ole jatkuvasti se maailman napa... ehkä se ehkäisisi juuri tätä keskustelun alla olevaa itsekkyyttäkin. Vanhemmuus ei varmasti koskaan ole helppoa juuri siitä syystä, että se on jatkuvaa tasapainoilua... haluaisi olla maailman paras vanhempi lapsilleen ja samalla säilyttää oman itsensä. Varsinkin työssä käyville vanhemmille, joilla on vielä urakin jakamassa ns. kolmanneksi persoonaksi ja viemässä rutkasti aikaa muutenkin lyhyistä päivistä. Tottakai, jos lapsien synnyttyäkin tärkein asia elämässä on joka viikonloppuinen baareissa juokseminen, on arvojärjestys kyllä pahasti pielessä.
Haluan uskoa, ettei monikaan niitä lapsia hanki sen vuoksi, että on joku sitten vanhainkodissa katsomassa. Varmasti elämä voi olla rikasta ja antoisaa ilmankin lapsia, mutta lapset on kyllä paras elämän koulu. Sitä kuvittelee opettavansa lapsia, mutta loppujen lopuksi lapset ne on, jotka opettavat ja kasvattavat niin paljon. He tuovat mukanaan jonkinlaiset salaisuuden... sitä ei voi oikein sanoin kuvailla. Sen tietää vasta sitten, kun niitä lapsia on.

hEiD! kirjoitti:

Vaikutat fiksulta ja pohdiskelevalta kaverilta... kirjoitustasi oli mukava lukea. Vanhempana vain jotenkin särähti korviin tuo omista menoista luopuminen vanhemmaksi tulemisen jälkeen. Ymmärrän toki, että lapsen saatua elämään pitää tulla uusi arvojärjestys, mutta vanhemmaksi tulo ei myöskään tarkoita sitä, että yht´äkkiä muuttuisi toiseksi ihmiseksi. Eikä mielestäni pidäkään! Kyllähän sitä näkee näitäkin vanhempia, joista tulee lapsen synnyttyä "muumimammoja ja pappoja", joilla ei ole muuta elämän sisältö kuin lapset. Jos pitää kiinni omasta itsestään, on varmasti parempi vanhempanakin. Tärkeintä on varmasti antaa lapselle rutkasti rakkautta, opettaa oikeita arvoja ja toisten ihmisten kunnioittamista. Lapsen on varmasti hyväkin oppia, ettei ole jatkuvasti se maailman napa... ehkä se ehkäisisi juuri tätä keskustelun alla olevaa itsekkyyttäkin. Vanhemmuus ei varmasti koskaan ole helppoa juuri siitä syystä, että se on jatkuvaa tasapainoilua... haluaisi olla maailman paras vanhempi lapsilleen ja samalla säilyttää oman itsensä. Varsinkin työssä käyville vanhemmille, joilla on vielä urakin jakamassa ns. kolmanneksi persoonaksi ja viemässä rutkasti aikaa muutenkin lyhyistä päivistä. Tottakai, jos lapsien synnyttyäkin tärkein asia elämässä on joka viikonloppuinen baareissa juokseminen, on arvojärjestys kyllä pahasti pielessä.
Haluan uskoa, ettei monikaan niitä lapsia hanki sen vuoksi, että on joku sitten vanhainkodissa katsomassa. Varmasti elämä voi olla rikasta ja antoisaa ilmankin lapsia, mutta lapset on kyllä paras elämän koulu. Sitä kuvittelee opettavansa lapsia, mutta loppujen lopuksi lapset ne on, jotka opettavat ja kasvattavat niin paljon. He tuovat mukanaan jonkinlaiset salaisuuden... sitä ei voi oikein sanoin kuvailla. Sen tietää vasta sitten, kun niitä lapsia on.

Lue lisää

"vanhemmaksi tulo ei myöskään tarkoita sitä, että yht´äkkiä muuttuisi toiseksi ihmiseksi."

Kyllä se monella tarkoittaa sitä, eikä kysymys ole päättämisestä. Syntymä vain järkyttää elämää niin kuin kuolemakin. Yhtäkkiä on joku, jota rakastaa vielä enemmän kuin puolisoa. Ja kun aikaisemmin saattoi uhrata kaiken sen yhden rakkaan vuoksi, lasten tultua pitää valita, ketä milloinkin laiminlyö.

"ei monikaan niitä lapsia hanki sen vuoksi, että on joku sitten vanhainkodissa katsomassa."

Ei lasten tekemiselle ole muuta syytä kuin se, että tekee mieli. Siis vaimolla teki mieli ja minä suostuin. Varmaan aika tavallinen tarina.

vaikka vaan mies olenkin:)))
Pureksittua ja vahvaa ilmaisua, kokemusta huokuvaa

on ihan pakko kommentoida, koska tästä tuli niin hyvä mieli! Tätä minä juuri haluan! Näin minä olen juuri päättänyt! Minä olen minä, ja olen juuri niin upea nainen kuin olenkin! Kriisit tulevat ja menevät, uskon siihen.

Jos ero kuitenkin joskus on edessä, niin olen entistä vahvempi itseni kanssa. En halua olla se perään ruikuttava nainen, joka pilaa myös mieheni tulevat suhteet terrorisoimalla (koettu on omakohtaisesti se, että mieskin sen osaa...).

Kiitos tästä kommentista!

Kuulostaa kovin tutulta, täällä lähes samanlainen tilanne kuin aloittajalla. Kymmenen vuotta oltu yhdessä ja aletaan olla jo yli kolmikymppisiä.. Vieläkään ei olla saatu aikaiseksi perustaa perhettä, rakentaa taloa saati mentyä naimisiin.. Ymmärrän täysin unelmasi noista asioista, koska itselläni on samat unelmat.. Kauaa en jaksa enää odottaa.. Mieheni käytös muuttui pari vuotta sitten välinpitämättömäksi, ei esim. touhuta enää yhdessä samalla tavalla kuin ennen.. Nyt olen sitten ollut puun ja kuoren välissä mitä tehdä.. Alunperin molemmat halusimme perhettä ym. Kunnon keskusteluakaan emme asiasta saa vaan yleensä aina tulee riita, jos asiasta puhutaan... Vakavasti olen jo harkinnut oman asunnon hankkimista, koska vielä on mahdollisuudet lähteä toiselle kierrokselle, vaikkei se hirveästi houkutakaan...

kuulostaa... kirjoitti:

Kuulostaa kovin tutulta, täällä lähes samanlainen tilanne kuin aloittajalla. Kymmenen vuotta oltu yhdessä ja aletaan olla jo yli kolmikymppisiä.. Vieläkään ei olla saatu aikaiseksi perustaa perhettä, rakentaa taloa saati mentyä naimisiin.. Ymmärrän täysin unelmasi noista asioista, koska itselläni on samat unelmat.. Kauaa en jaksa enää odottaa.. Mieheni käytös muuttui pari vuotta sitten välinpitämättömäksi, ei esim. touhuta enää yhdessä samalla tavalla kuin ennen.. Nyt olen sitten ollut puun ja kuoren välissä mitä tehdä.. Alunperin molemmat halusimme perhettä ym. Kunnon keskusteluakaan emme asiasta saa vaan yleensä aina tulee riita, jos asiasta puhutaan... Vakavasti olen jo harkinnut oman asunnon hankkimista, koska vielä on mahdollisuudet lähteä toiselle kierrokselle, vaikkei se hirveästi houkutakaan...

Lue lisää

Sen takia en minäkään haluaisi luovuttaa nyt, koska en jaksaisi lähteä sille uudelle kierrokselle. En jaksa sitä "aina silmät auki jos tulee joku kiva vastaan" saatika sitten kun joku kiva löytyy niin arvailua siitä onko kunnon mies, minkälainen on ihan oikeasti, onko se ihana, fuulaanko taas itseäni jne. Olen käynyt sen nuoresta iästäni huolimatta jo muutaman kerran läpi, eikä se enää houkuta. Sen takia olin aika päättävinen sen suhteen, että kaikki tai ei mitään. Jos ei nyt niin ei koskaan.

Mutta kiitos tästäkin kommentista. Puhutteli.

Ja taas... vaihtamalla ei parane. Kyllä se arki ja tylsyys koittaa taas uudessakin suhteessa aikanaan. Tätä rataahan voikin sitten jatkaa hautaan asti ja todeta olleensakin koko elämänsä yksin. Tässä syy, miksi suurin osa avioliitoista päätty nykyään eroon. Kun ei vaan enää huvitakaan, niin vaihtoon vaan. Miksiköhän siellä alttarillakin sitten sanotaan TAHDON? Itse olen jo kiitettävän aikaa elänyt parisuhteessa ja monasti on käynyt mielessä, että vaihtamalla paranisi... ja varmasti jatkossakin. Mutta sitten tulee taas se hetki, kun ajattelee, että luoja miten tuota toista rakastaakaan ja toivottavasti jaksetaan pysyä toistemme kelkassa loppuun asti.

Täällä moni on ehdottanut painonpudotusta mutta tarttee kyllä siihen sanoa, että olen n. 50kg joten ei siitä enää paljon pudoteta.

Mutta kuten edellä oleva kirjoittaa, anna mennä tulla ja viheltää ja katso mitä tapahtuu. Niin aion tehdä. Katsotaan! Painostamista en halua ja kyselyn haluan lopettaa. Ehkä se auttaa. Ehkä olen vain liian utelias luonteeltani ja pitäisi nimenomaan keskittyä itseeni silloin kun tuntuu kyselyikä painavan :)

Ei ole paljon lisättävää tohon sun tekstiisi. Itse 32, ei lapsia, ei kiirettä, ei paskaa kiitos :)

goodangeli kirjoitti:

Ei ole paljon lisättävää tohon sun tekstiisi. Itse 32, ei lapsia, ei kiirettä, ei paskaa kiitos :)

Nuorena poikana olin ujo, enkä IKINÄ mennyt mihinkään rientoihin, kuten muut.
Nyt 32-vuotiaana saatana painan meneen minkä kerkeän perkele.
Otan kiinni menetettyä nuoruutta, ja siihen ei eukolla ole vittujakaan sanomista.
Muija valittaa, etten saisi mennä miten lystään. Aivan varmasti menen.
Nyt eivät dominoivat ja nöyryyttävät vanhemmat minua estä paskaakaan.
Olen vapaa vihdoinkin. Jos muijaa risoo, voi eukko ottaa Samsonitet kaapista, täyttää
ne ja painua helvettiin KÄMPÄSTÄNI.

Münabussi kirjoitti:

Nuorena poikana olin ujo, enkä IKINÄ mennyt mihinkään rientoihin, kuten muut.
Nyt 32-vuotiaana saatana painan meneen minkä kerkeän perkele.
Otan kiinni menetettyä nuoruutta, ja siihen ei eukolla ole vittujakaan sanomista.
Muija valittaa, etten saisi mennä miten lystään. Aivan varmasti menen.
Nyt eivät dominoivat ja nöyryyttävät vanhemmat minua estä paskaakaan.
Olen vapaa vihdoinkin. Jos muijaa risoo, voi eukko ottaa Samsonitet kaapista, täyttää
ne ja painua helvettiin KÄMPÄSTÄNI.

Lue lisää

heitä muijas hankeen?
Mitä hittoa on järkeä pitää akka nalkuttamassa jos kerran haluat olla vapaa?
Ymmärrän oikein hyvin, että kolmekymppisellä voi tulla halu tulla ja mennä kuten lystää, mutta en sitä ettei MIEHELLÄ OO MUNAA!!!! heittää akka hankeen ja vielä SUN kämpästäs! Nolo mies oot.

Ajatus on yhtä hukassa kuin välimerkitkin. Miksi silloin pitää vaivautua pistämään sanoja jonoon, jos ei ei ole asiaa eikä osaa ilmaista ajatustaan kirjoittaen ?

Mikähän siinä on, kun nämä suhdetoimintaa käsittelevät avaukset saavat eniten tekstiä peräänsä? Ja sitten nousevat tuohon etusivulle näkyville. Taitaa olla se keskinäisen ymmärryksen ja kommunikointitaidon puute syynä? Useimmin on parisuhteen karikoihin kuitenkin tekijänä tällaiset seikat: ei olla oikeasti tutustuttu, on vain kuviteltu, ollaan "lyhytnäköisiä" siihen nähden mitä ollaan luvattu ja sovittu, ihmiset valitettavasti (tai onneksi?)myös muuttuvat ajan kuluessa, ulkoiset olosuhteet muuttuvat, mutta eivät nämä ihmiset olosuhteita osaa soveltaa elämäänsä, puhutaan pilkun nussimisesta, kun pitää oikeasti likimain oikein kirjoittaa, että ei muutu itse sanoman sisältö; se voi muuttua radikaalisti, jos on väärät merkit väärissä paikoissa, tai niitä ei ole ollenkaan! Tässä pelle-esimerkki tsaarin ajalta: Siperiaan, ei vapaaksi! /Siperiaan ei, vapaaksi! Se siitä. Väkisin ei kannata olla, jokaisella on oma elämänsä, ja jos ei sovi tyyli jonkun pirtaan, pitää ymmärtää muuttua, tai väistyä näyttämöltä! Kaikki murhenäytelmät syntyvät jääräpäisyydestä ja sairaalloisesta mustasukkaisuudesta! Nämä asiat tappavat kukoistavankin rakkauden! Hävittävät omaisuuksia! Aiheuttavat murhetta vielä seuraavallekin sukupolvelle! Ovat kaikenkaikkiaan asioita, joita ei kannata lainkaan kantaa mukanaan, vaan vaihtaa tilalle iloinen suvaitsevaisuus ihmissuhteissaan. Tietenkin jos jompikumpi on mokannut kunnolla, paras vaihtoehto on iloinen omille teilleen meno lapsettomassa suhteessa. Jos lapset on tehty, on minimivaatimus hoitaa asiat tavalla tai toisella niin, ettei se seuraava sukupolvi ole maksaja! Siis mieluummin molempien tällöin tulee perääntyä omista vaatimuksistaan ja sopeutua siihen asti, kun lapset ovat omillaan olevia! Tässä tämä aamusaarna! Hauskaa lumisadepäivää kaikille!

Ympäristössä on se ainut ero; vaimo/tyttöystävä vanhempi ja ehkä kärttyisämpi, lihavampi, lapset eivät useimmiten ole enää jarruna, kaikilla ällipäässä olevilla on jo? omaa rahaakin, Elämän viimeiset/viimeinen tehokas vuosikymmen on alkanut. Ja vielä sekin, että itsenäisyys ja elämänkokemus on lähes poikkeuksetta lisääntynyt. Joskus se kokemus on kuitenkin rajoittunut kodin tavaroiden määrään!!!!!!!!!!!

Kolmenkympin kuullostaa kypsymättömällä.Nelikymppisenä lähtee taas vaimot etsimään itseään.Viiskymppisenä lapset lähtenyt ja miehet tiedostaa oman aktiivi-iän päättymisen ja nuorempaa kehiin.

pimppiä mies turhautuu!

pimppiä miehelle kirjoitti:

pimppiä mies turhautuu!

http://www.facebook.com/profile.php?id=715802157&sk=info

Monica SKLS kirjoitti:

http://www.facebook.com/profile.php?id=715802157&sk=info

sanoi Ilkka kanerva kun tekstitteli eli ...[sensuroitu ]............kannattaa kokelilla sitä jos ei saa, auttaa

Kyllä näissä miehissä vain on se jokin mikä mietityttä... Minusta tuntuu, että sinunkin kohdallasi on käynyt niin, että miehesi on tajunnut elävänsä sinun haaveessasi. Ainakin jos tuo erokin menee noin, että sinä järkkäät kaiken, niin voisin kuvitella, että sinä olet aikaisemminkin vienyt lippulaivaa eteenpäin.

Voimia sinulle! Kyllä näitä lurjuksia ilmeisesti riittää! Tässä näkee hyvin myös sen, miksi ei enää jaksaisi lähteä sitä uutta etsimään. Kaikki ne on kuitenkin samanlaisia, tai ainakin melkein 8-)

Olen monesti törmännyt miehiin, joilla ei tosiaankaan ole munaa laittaa välejään poikki naisensa kanssa, vaikka suhteesta ei olisi enää mitään jäljellä. Monikin odottaa, että nainen tekee ratkaisun ja lähtee. Vastuunoton pakoilua.

En syytä ketään enkä varsinkaan siitä ettei mieheni juuri nyt halua niitä asioita mistä minä haaveilen. Haaveethan ovat asioita, jotka eivät koskaan välttämättä toteudu. En halua suorittaa elämääni vain tietyt maalit slimissä kiiluen.

En halua kiristää miestäni, joten annan mielummin hänen tehdä nyt sitä mitä hän haluaa. Jos tämä ei lähennä meitä taas yhteen, niin sitten ei voi muuta kuin erota. Vielä en halua sitä koska monissa tapauksissa tällaiset hullutukset menevät ohi.

Olen kyllä itse kovin päättäväinen persoona ja jos haluan jotain päättää jollakin tietyllä hetkellä, niin sitä myös vaadin muilta. Tästä asiasta minun täytyy päästä jollain tasolla eroon, koska tämä voi vaikuttaa ahdistavalta ja "kiristämiseltä". Nimenomaan haluan sitä, että ajatus lähtee jokaisesta itsestään.

Jos mieheni päättää jossain vaiheessa että ero on edessä, niin kestän sen kyllä. Tiedän että se on yksi vaihtoehto ja olen siihen valmistautunut. Annan itsestäni kaiken mutta silti pidän mielessä sen, että kaikki ei välttämättä riitä. Otan aikaa itselleni ja näin voisin päästä samalle aaltopituudelle mieheni kanssa.

Olen oppinut muutaman viikon aikana niiiiiin paljon itsestäni, miehestäni ja meidän suhteesta että ei ole tosikaan! Olen huomannut, että mieheni on tietyissä elämäntilanteissa ollut todella vahva rinnallani enkä ole sitä tarpeeksi arvostanut. Nyt näen kaiken uusin silmin enkä ikinä enää aio kyllä häntä niin sivuttaa. Olen tehnyt virheitä, joista joudun nyt maksamaan. Ja jos nyt on liian myöhäistä huomata tämä kaikki, niin sillekään en voi mitään.

Ehkä tästä vielä hyvä tulee, näin ainakin haluan!

Jos itse olisin ajatellut noin liiton alkuaikoina ja täyttänyt avion toiveen; elänyt VAIN hänelle, hänestä ja hänen kanssaan, olisi oma elämäni jäänyt elämättä. Olisiko minusta tullut onnellinen ihminen ? Olen sitä mieltä, että olisin ollut jo kauan pyöreässä, pehmeässä huoneessa. Kyllä ihmisen pitää tehrä onnelliseksi ensin itsensä, muuten ei pysty tekemään ketään muutakaan. - Kaikki eivät pysty / osaa / kykene / halua ... keskustella, ei edes vähää, paljon on silloin liian paljon vaadittu.

Ei h-i ! kirjoitti:

Jos itse olisin ajatellut noin liiton alkuaikoina ja täyttänyt avion toiveen; elänyt VAIN hänelle, hänestä ja hänen kanssaan, olisi oma elämäni jäänyt elämättä. Olisiko minusta tullut onnellinen ihminen ? Olen sitä mieltä, että olisin ollut jo kauan pyöreässä, pehmeässä huoneessa. Kyllä ihmisen pitää tehrä onnelliseksi ensin itsensä, muuten ei pysty tekemään ketään muutakaan. - Kaikki eivät pysty / osaa / kykene / halua ... keskustella, ei edes vähää, paljon on silloin liian paljon vaadittu.

Lue lisää

Olen tullut samaan tulokseen tätä elämää taaplatessani, että ensin on itse oltava onnellinen ja vahva, myös toista ymmärtävä, mutta ei pidä kuvitella ymmärtämisen tarkoittavan pyrkimystä toisen onnen pakkomielteiseen rakentamiseen! Onni tulee tietynlaisesta vapaudesta, itsensä hyväksymisestä, pinttyneiden ehkä muille inhottavien tapojen muuttamisesta, välillä asiallisesta irrottelusta, myös toisen hyväksymisestä, jatkuvasta keskusteluyhteydestä (murjotus ja mykkäkoulu on varma merkki yhteensopimattomuudesta), ja pitää uskaltaa itse sanoa kyräilemättä, jos kumppanin joku touhu ei mene putkeen, ja tietty silleen iloisena silmiin katsoen ja kannustaen, ja jotain hauskaa yhdessä puuhailua, jos siihen on kevyt mahdollisuus. Siis muutakin kuin seksiä! Kavereiden sallimista ei pidä unohtaa. Elämä on kirjavaa koko ajan! Se on onnellinen, joka osaa meloa ilman karille ajoa, vaikka välillä kolisisikin pulkan pohjassa! Jos ajaa karille, pitää nousta pulkasta pois ja etsiä uusi pulkka!

En edes jaksanut kaikkia vastauaksi tällä hetkellä lukea - ihanaa kun on niin paljon mielipiteitä!

Minulle selvisi viikonloppuna, että mieheni on tapaillut minulta salaa toista naista, joka on "vain kaveri". Miksi ei siis kertonut tästä avoimesti? Olen monesti sanonut, että tällaisia asioita on hyvä sanoa ihan ääneen, ettei tapahdu paskamaisesti ja kuule jonkun toisen hlön kautta ikäviä epäilyjä ym. kuten tässä tapauksessa kävi. Noh, oli kaveri tai ei, en tällä hetkellä jaksa välittää.

Joku kyseli suhteemme pituutta. Viisi vuotta olemme olleet yhdessä ja tämä on minulle erittäin pitkä aika. Molemmilla meillä on takana toiset saman mittaiset ihmissuhteet ja minä olen aiemmin jättänyt, hänet on aiemmin jätetty. Ja itseasiassa sen takia en tuohon suoranaiseen pettämiseen (seksiä jne) ihan helposti usko, koska hän on kokenut sen, mitä on tulla petetyksi oikein kunnolla.

Monet kirjoittivat siitä, että olen itsekäs ja olen pakottanut mieheni elämänään elämääni. Olen sen huomannut kyllä, että monet asiat ovat tapahtuneet minun tahdostani mutta kuitenkin yhteisymmärryksessä. Olen miettinyt suhdettamme ja oppinut tunnistamaan sieltä hyviä ja huonoja asioita. Olen oppinut itsestäni ihan helvetin paljon ja koitan nyt ihan oikeasti 150*% panostuksella päästä tästä vaiheesta ohi. Haluan mieheni takaisin ja en voi muuta kuin antaa hänen nyt vähän olla omissa oloissaan. Toivottavasti hän huomaa, mikä helmi olen! Koska ainakin itse tiedän sen, että rakastan häntä täydestä sydämestäni enkä ole asian suhteen yhtään epävarma.

Toivon vain, että tuo nainen, johon hän on tutustunut (työkaveri) ei ihastu häneen tai päinvastoin. Sitten asiat mutkistuvat paljonkin. Ymmärrän jos mieheni haluaa keskustella jonkun luotettavan naisen kanssa asioistaan. Ja jos tämä työkaveri tarjoaa siihen mahdollisuuden, niin se on minulle ok. Mutta toivon myös, että hän osaa kertoa ajoissa, jos ihastuminen alkaa ottaa valtaa. Toivottavasti hän osaa olla fiksu! Toivon toivon ja toivon! Meillä on kuitenkin perusasiat kunnossa, eikä niillä haaveilla ja unelmillakaan niin väliä. Päivä kerrallaan ja yhdessä eteenpäin. Ilman mitään paineita suorittamisesta. Se on pääasia!

KaupunkiasuntoYksin? kirjoitti:

En edes jaksanut kaikkia vastauaksi tällä hetkellä lukea - ihanaa kun on niin paljon mielipiteitä!

Minulle selvisi viikonloppuna, että mieheni on tapaillut minulta salaa toista naista, joka on "vain kaveri". Miksi ei siis kertonut tästä avoimesti? Olen monesti sanonut, että tällaisia asioita on hyvä sanoa ihan ääneen, ettei tapahdu paskamaisesti ja kuule jonkun toisen hlön kautta ikäviä epäilyjä ym. kuten tässä tapauksessa kävi. Noh, oli kaveri tai ei, en tällä hetkellä jaksa välittää.

Joku kyseli suhteemme pituutta. Viisi vuotta olemme olleet yhdessä ja tämä on minulle erittäin pitkä aika. Molemmilla meillä on takana toiset saman mittaiset ihmissuhteet ja minä olen aiemmin jättänyt, hänet on aiemmin jätetty. Ja itseasiassa sen takia en tuohon suoranaiseen pettämiseen (seksiä jne) ihan helposti usko, koska hän on kokenut sen, mitä on tulla petetyksi oikein kunnolla.

Monet kirjoittivat siitä, että olen itsekäs ja olen pakottanut mieheni elämänään elämääni. Olen sen huomannut kyllä, että monet asiat ovat tapahtuneet minun tahdostani mutta kuitenkin yhteisymmärryksessä. Olen miettinyt suhdettamme ja oppinut tunnistamaan sieltä hyviä ja huonoja asioita. Olen oppinut itsestäni ihan helvetin paljon ja koitan nyt ihan oikeasti 150*% panostuksella päästä tästä vaiheesta ohi. Haluan mieheni takaisin ja en voi muuta kuin antaa hänen nyt vähän olla omissa oloissaan. Toivottavasti hän huomaa, mikä helmi olen! Koska ainakin itse tiedän sen, että rakastan häntä täydestä sydämestäni enkä ole asian suhteen yhtään epävarma.

Toivon vain, että tuo nainen, johon hän on tutustunut (työkaveri) ei ihastu häneen tai päinvastoin. Sitten asiat mutkistuvat paljonkin. Ymmärrän jos mieheni haluaa keskustella jonkun luotettavan naisen kanssa asioistaan. Ja jos tämä työkaveri tarjoaa siihen mahdollisuuden, niin se on minulle ok. Mutta toivon myös, että hän osaa kertoa ajoissa, jos ihastuminen alkaa ottaa valtaa. Toivottavasti hän osaa olla fiksu! Toivon toivon ja toivon! Meillä on kuitenkin perusasiat kunnossa, eikä niillä haaveilla ja unelmillakaan niin väliä. Päivä kerrallaan ja yhdessä eteenpäin. Ilman mitään paineita suorittamisesta. Se on pääasia!

Lue lisää

olet kyllä harvinaisen naivi, jos uskot miehesi tapailleen toista naista vain kaverina... Jos hän kerran on muuttunut sinua kohtaan kylmäksi, hän on rakastunut siihen naiseen, valitettavasti..
Puhun kokemuksesta, ihan samat merkit, sama käytös joka itse asiassa kertoo syyllisyyden tunteesta ja arkuudesta ottaa oma ratkaiseva askel. Miehesi on aika ujo eikö niin?

En minäkään usko että on pettänyt sinua, jos siis niinkuin seksimielessä puhutaan.
Miehen käytös viittaa ennemminkin siihen, että se toinen nainen ei häntä huoli koska hän on varattu ja se tilanne turhauttaa kaikkia osapuolia.
Mies ei uskalla erota koska ei ole varma uudesta naisesta ja miehille ero aina on vaikeampaa.

Aivan turhaan odotat, että menee ohi miehesi tunteet toista kohtaan, jos he työpaikalla näkevät päivittäin, sehän tarkoittaa että he vain rakastuvat päivä päivältä enemmän toisiinsa.
Tosi kurjaa sillä vaikutat hyvältä tyypiltä, mutta jos tapaa "sen oikean" niin siinä ei oma markkina-arvo meinaa mitään.

Miehesi on ilmiselvästi rakastunut, olet vain liian hyväntahtoinen ja luottavainen ihminen näkemään sen.
Ja miehesi ei halua loukata sinua koska tietää sinun herkkyytesi, joten hän on jäänyt inhottavaan välitilaan, josta ei ole ulospääsyä. Kumpikin nainen odottaa miehen päätöksiä, joten muuta vaihtoehtoa ei ole kuin olla kärttyinen ja turhautunut.

Minusta paras neuvo olisi kuitenkin muuttaa omaan yksiöön ja antaa miehesi selvittää, kenet hän haluaa ja kenet ei. Erossa olo on paras keino saada mies ikävöimään sinua ja jos ei ikävöi, ei oikeasti koskaan ollutkaan suhun rakastunut. Mikään muu keino ei tällaisessa tilanteessa saa häntä tajuamaan SINUN arvoa, kuin eroaminen, valitan=(
Hän ei tajua ettet siedä ihan kaikkea, ellet hänet jätä. Näin se vaan on.

saman kokenut 78 kirjoitti:

olet kyllä harvinaisen naivi, jos uskot miehesi tapailleen toista naista vain kaverina... Jos hän kerran on muuttunut sinua kohtaan kylmäksi, hän on rakastunut siihen naiseen, valitettavasti..
Puhun kokemuksesta, ihan samat merkit, sama käytös joka itse asiassa kertoo syyllisyyden tunteesta ja arkuudesta ottaa oma ratkaiseva askel. Miehesi on aika ujo eikö niin?

En minäkään usko että on pettänyt sinua, jos siis niinkuin seksimielessä puhutaan.
Miehen käytös viittaa ennemminkin siihen, että se toinen nainen ei häntä huoli koska hän on varattu ja se tilanne turhauttaa kaikkia osapuolia.
Mies ei uskalla erota koska ei ole varma uudesta naisesta ja miehille ero aina on vaikeampaa.

Aivan turhaan odotat, että menee ohi miehesi tunteet toista kohtaan, jos he työpaikalla näkevät päivittäin, sehän tarkoittaa että he vain rakastuvat päivä päivältä enemmän toisiinsa.
Tosi kurjaa sillä vaikutat hyvältä tyypiltä, mutta jos tapaa "sen oikean" niin siinä ei oma markkina-arvo meinaa mitään.

Miehesi on ilmiselvästi rakastunut, olet vain liian hyväntahtoinen ja luottavainen ihminen näkemään sen.
Ja miehesi ei halua loukata sinua koska tietää sinun herkkyytesi, joten hän on jäänyt inhottavaan välitilaan, josta ei ole ulospääsyä. Kumpikin nainen odottaa miehen päätöksiä, joten muuta vaihtoehtoa ei ole kuin olla kärttyinen ja turhautunut.

Minusta paras neuvo olisi kuitenkin muuttaa omaan yksiöön ja antaa miehesi selvittää, kenet hän haluaa ja kenet ei. Erossa olo on paras keino saada mies ikävöimään sinua ja jos ei ikävöi, ei oikeasti koskaan ollutkaan suhun rakastunut. Mikään muu keino ei tällaisessa tilanteessa saa häntä tajuamaan SINUN arvoa, kuin eroaminen, valitan=(
Hän ei tajua ettet siedä ihan kaikkea, ellet hänet jätä. Näin se vaan on.

Lue lisää

Saman kokenut 78: Kiitos viestistäsi. Tuossa on kyllä perää.

Ajattelin kuitenkin nyt vielä katsoa rauhassa miten tilanne kehittyy. Nimittäin, mieheni vaihtaa työpaikkaa pian - niin pian kuin mahd. Tämän lisäksi mieheni on lähdössä talvilomalle vanhempiensa kanssa viikoksi, minä jään kotiin koska minulla ei ole lomaa. Tämä varmasti tekee hyvää suhteellemme ja katsotaan mitä tuon jälkeen sitten tapahtuu. Haluan katsoa vielä tämän vaiheen, kävi miten kävi.

Kyllä minäkin olen aavistellut, että mieheni olisi ihastunut, mutta jollain tavalla uskon häntä kun hän sanoo ettei ole. Tiedän, että suurin osa hänen työkavereistaan on naisia eikä koskaan ole ollut mitään ongelmaa. Hänellä on ollut periaate, että työkaverit on työkavereita eikä yhtään enempää. Nyt tietysti tilanne muuttuu kun duunipaikka onkin eri... Mutta mutta, siitä huolimatta en vielä ihan luovuttaisi.

Ehkä olen hyväntahtoinen ja luottavainen, mutta joka tapauksessa rakastan miestäni enemmän kuin mitään ja olen ihan selvästi unohtanut sen näyttää, joten nyt on tilaisuuteni. En aio olla hyökkäävä tai painostava - ennemminkin tukea häntä ja katsoa rauhassa mihin suuntaan ollaan menossa. Jos ei tuon reissun jälkeen pian ala näkyä mitään merkkejä suhteen elpymisestä niin sitten täytyy miettiä asia uusiksi. Ehkä olen naiivi ja sinisilmäinen, mutta tahdon uskoa myös siihen, että elämässä kohtalo on se, joka ohjailee ja joskus pienet möykyt matkassa vain vahvistavat.

Katsotaan mitä tapahtuu!

Et viittis höpäjää noin paljon p-aa. Ihmiselämä on kriisejä täynnään, pienempiä ja isompia, enemmän tai vähemmän. Jos ei ole parisuheriisejä, niin on ihan jonkin muunlaisia, elämässä näet on muitakin asioita kuin suhdesotkut.

Sullakin näyttäisi olevan 'riisi' päällänsä: ihminen on onnellinen vain kun on vapaa elämään, tekemään ja menemään oman mielensä mukaan, oli jonkun pari tai ei. 'Rakkaus' ei kasva kahleissa ja vankilassa. Jos tätä ei tiedä, niin elämänkokemus on rajoittunutta ja mahtuu pieneen karsinaan.

Olen miettinyt paljon, miten sinulle kävi.
Tosi mukavaa kun viitsisit vaivautua kertomaan miten kävi, suurin osa keskusteluista kun jää siihen, että ongelmat kerrotaan mutta ei loppuratkaisua.
Sinusta huomaa, että olit sittenkin kypsempi ratkaisuusi kuin itse uskoit, ihminen on lopulta yllättävän vahva ja kestää paljon enemmän kuin luulisi.

"Tämä on just niin tätä, kun rakastaa jotakuta niin kovasti. Ei pitäisi."
Ei se noin kyllä ole, älä salli itsesi ajatella noin. Kyyninen ihminen karkoittaa ystävätkin luotansa, sekin on nähty. Pitää rakastaa, täysillä, muuten ei ole järkeä seurustella ollenkaan.

Pitää myös hyväksyä se tosiasia, että aina voi suhde silti päättyä.. mutta eihän mikään muukaan ole varmaa, koko elämä on pelkkää epävarmuutta, terveys, työpaikka, vanhemmuus, kaikki on pelkkää epävarmuutta.. Mutta sitä voi ajatella että se epävarmuus tuo arvostuksen asioille, mitään ei ota enää itsestäänselvyytenä kun sen asian on hyväksynyt.

Itsekin ajattelin, etten seurustele enää koskaan, mutta aika tekee tehtävänsä.
Nyt kun tapauksesta on jo muutama vuosi aikaa, voin loppupeleissä olla tyytyväinen kun minulla on puhdas omatunto.
Exäni sen sijaan joutuu lopun ikänsä kantamaan mukanaan taakkaa paskamaisesta teostaan..
Minä tein oikein, rakastin, luotin ja annoin kaikkeni, joten olen varmasti jatkossakin hyvä seurustelukumppani jos sattuu se oikea osumaan kohdalle=)

On ihan ok että annat miehelle vielä mahdollisuuden palata luoksesi, mutta laita sillekin joku takaraja. Ei myöskään ole hyvä, jos hän palaa takaisin kanssasi vain oman syyllisyydentuntonsa takia, vaan hänen tulee todella HALUTA sitä, kunnon tulikokeeseen äijän laitat jos takaisin tulee!
Vaadi vaikka papin aamenta, niin näet mikä on reaktio.

Älä anna hänen ajatella, että jos hänen suhteet menee pilalle, olet aina sinä yksin odottamassa. Et saa olla pelkkä korvike paremman puutteessa!
Muista aina, että on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa! Yksinoloon tottuu, itse jo 7 vuotta ollut yksin ja tykkään jo siitä vähän liikaakin=D

Olen silti valmis uuteen suhteeseen, mutta sen todella pitää olla joku joka on arvoiseni, elikä valmis sitoutumaan henkilökohtaisesti juuri MINUUN, eikä johonkin vaan naiseen.

Varoitan vielä, sinulle tulee paljon eri vaiheita eron jälkeen, alussa voi olla turta ja liiankin itsevarma, niin kävi minullekin, mutta jossakin kohtaa tulee se aallonpohja ja ikävä, muista silti pysyä tiukkana koska miehesi on saanut ymmärrystä jo ihan liikaakin, se on sinun vuorosi saada sitä.
Älä anele takaisin vaikka sekin vaihe vielä tulee, että niin haluaisit tehdä.
Se on hänen tehtävänsä anella sinua takaisin!

Todella paljon onnea sinulle tulevaisuudessa ja kerrothan taas, jos tulee uusia käänteitä? Ettei tarvitse miettiä "mitähän sillekin tytölle mahtoi tapahtua..?" =)