Olen piakkoin 18 vuotias tyttö ja olen asunut äidin kanssa kahdestaan kaksivuotiaasta lähtien. Olemme äidin kanssa todella, todella läheisiä ja suhteemme on hyvä. Voimme hassutella vaikka keskellä kauppaa ja itkeä halaten. Meillä molemmilla on diagnosoitu vaikea masennus, äitini äiti teki itsemurhan kun olin neljä.
Olen pitkään harkinnut yhden kysymyksen esittämistä äidilleni. Minä olen ollut masentunut kymmenvuotiaasta lähtien, itsetuhoinen yhtä pitkään. (Tosin viiltelyn aloitin vasta 13 vuotiaana, mutta itsemurhayritykset aiemmin.) Äidillä on ollut vaikeaa sitäkin pidempään, mutta luonnollisesti kun minun mielenterveyteni alkoi rakoilla, äidilläkin lähti menemään usean vuoden hyvinvoinnin jälkeen huonommin.
Olen käynyt säännöllisessä terapiassa nelisen vuotta, ollut lääkityksellä, suljetulla osastolla ja nuorten kuntoutuskodissa. Mikään ei ole auttanut, vähän vain muokannut ajatusmaailmaani. Kuntoutuskotijaksollani yhden itsemurhayrityksen jälkeen muistan kun juttelimme äidin kanssa. Äiti mainitsi joskus harkinneensa ajavansa autolla suurta rekkaa päin kun minäkin olen kyydissä, jottei minun tarvitsisi jäädä miettimään, miksi äiti teki sellaista.
Sitten hän sanoi olevansa onnellinen että olen elossa.
Äiti on monesti sanonut minulle, ettei millään jaksaisi, mutta hän haluaa olla minulle äiti pidempään kuin omansa oli hänelle. Äiti haluaa nähdä minun lapseni ja olla heille mummi, mitä minulla ei koskaan ollut. Äiti on sanonut, että minun takia hän jaksaa elää. Ja minä taas, minä jaksan äidin takia.
Me olemme toistemme ainoa syy elää, vaikka kumpikaan ei jaksaisi.
Joten minun kysymykseni teille, joilla on lapsi (ja muillekin), kuinka kamalaa ja järkyttävää, traumaattista, olisi jos oma lapsesi ehdottaisi kaksoisitsemurhaa tai pyytäisi lupaa kuolla? Äidillä on vaikeaa, ja viimeaikoina hänellä on ollut vaikeuksia syömisen kanssa, hän on laihtunut. En haluaisi tuottaa äidille yhtään enemmän tuskaa, mutta toisaalta jos äitikin todella haluaa kuolla mutta sinnittelee minun takiani...
Kuinka kamala lapsi olen jos kysyn sellaista äidiltäni? Kuinka hirveää sellainen äidille olisi?
En tarvitse kehoituksia hakea apua, minulla on oikein hyvä terapiasuhde terapeuttini kanssa ja pystyn puhumaan hänelle melkein kaikesta. Osasto on minulle tuttu paikka ja jos tarve tulee, osaan lähteä sinne. Mutta minä vain en jaksa elää, minulla on monesti mennyt hyvin. Lääkäri ja terapeutti ovat hekin uskoneet minun olevan parempaan päin, mutta lopulta olen rymähtänyt vieläkin syvemmälle.
Joten kiltti, kerro minulle kuinka kamala sellainen kysymys olisi.
Kiitos!
Olen pitkään harkinnut yhden kysymyksen esittämistä äidilleni. Minä olen ollut masentunut kymmenvuotiaasta lähtien, itsetuhoinen yhtä pitkään. (Tosin viiltelyn aloitin vasta 13 vuotiaana, mutta itsemurhayritykset aiemmin.) Äidillä on ollut vaikeaa sitäkin pidempään, mutta luonnollisesti kun minun mielenterveyteni alkoi rakoilla, äidilläkin lähti menemään usean vuoden hyvinvoinnin jälkeen huonommin.
Olen käynyt säännöllisessä terapiassa nelisen vuotta, ollut lääkityksellä, suljetulla osastolla ja nuorten kuntoutuskodissa. Mikään ei ole auttanut, vähän vain muokannut ajatusmaailmaani. Kuntoutuskotijaksollani yhden itsemurhayrityksen jälkeen muistan kun juttelimme äidin kanssa. Äiti mainitsi joskus harkinneensa ajavansa autolla suurta rekkaa päin kun minäkin olen kyydissä, jottei minun tarvitsisi jäädä miettimään, miksi äiti teki sellaista.
Sitten hän sanoi olevansa onnellinen että olen elossa.
Äiti on monesti sanonut minulle, ettei millään jaksaisi, mutta hän haluaa olla minulle äiti pidempään kuin omansa oli hänelle. Äiti haluaa nähdä minun lapseni ja olla heille mummi, mitä minulla ei koskaan ollut. Äiti on sanonut, että minun takia hän jaksaa elää. Ja minä taas, minä jaksan äidin takia.
Me olemme toistemme ainoa syy elää, vaikka kumpikaan ei jaksaisi.
Joten minun kysymykseni teille, joilla on lapsi (ja muillekin), kuinka kamalaa ja järkyttävää, traumaattista, olisi jos oma lapsesi ehdottaisi kaksoisitsemurhaa tai pyytäisi lupaa kuolla? Äidillä on vaikeaa, ja viimeaikoina hänellä on ollut vaikeuksia syömisen kanssa, hän on laihtunut. En haluaisi tuottaa äidille yhtään enemmän tuskaa, mutta toisaalta jos äitikin todella haluaa kuolla mutta sinnittelee minun takiani...
Kuinka kamala lapsi olen jos kysyn sellaista äidiltäni? Kuinka hirveää sellainen äidille olisi?
En tarvitse kehoituksia hakea apua, minulla on oikein hyvä terapiasuhde terapeuttini kanssa ja pystyn puhumaan hänelle melkein kaikesta. Osasto on minulle tuttu paikka ja jos tarve tulee, osaan lähteä sinne. Mutta minä vain en jaksa elää, minulla on monesti mennyt hyvin. Lääkäri ja terapeutti ovat hekin uskoneet minun olevan parempaan päin, mutta lopulta olen rymähtänyt vieläkin syvemmälle.
Joten kiltti, kerro minulle kuinka kamala sellainen kysymys olisi.
Kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisi olla murskaava, mutta myös vapauttava. Voin kuvitella että oman lapsen kuolema tai edes että hän sitä ajattelee olisi minulle ainakin suuri järkytys, on oma poika mutta toivon että jos hänellä koskaan on edes sensuuntaisia ajatuksia, hän puhuisi ja yrittäisi kaikkensa ja myös minä yrittäisin kaikkeni jotta hän löytäisi elämänilon takaisin.
Isoäitini kun enoni kuoli, ei hän masentunut mutta ollessaan jo 90v. hän päätti että on elänyt tarpeeksi ja ei olisi halunnut nähdä oman lapsensa kuolemaa. Siitä voin ajatella että ei ole mitään ikävämpää kuin menettää oma lapsi.
Myös veljeni lähti aikaisin ja äitini sanoi että parempi näin koska hän oli syvälle vajonnut alkoholisti, äitini on vahva ja pystyi käsittelemään asian. Silti veljeni elämä oli arvokas koska hän opetti minullekin ainakin sen ettei alkoholin kanssa kannata läträtä.
Vapauttava siksi että asiat pitäisi pystyä puhumaan ja kertomaan mitä mielessä ja sydämessä on.
Sinun ja äitisi elämä on ainutlaatuinen, ei ole eikä koskaan tule samanlaista toista. Toivon sydämessäni että tekin löydätte elämän ja ilon elää takaisin.
Tuota kaksoisitsemurhaa ei kannata aivan suoraan ehdottaa. Kuolema-ajatuksista kannattaa kyllä muuten puhua, jos teillä on läheiset ja luotettavat välit toisiinne. Varmasti jokainen vanhempi järkyttyisi kuullessaan että oma lapsi haluaa kuolla.