Naiset+akateemisuus

Olen miettinyt samaa. Opiskelen yliopistossa, mutta poikaystäväni on käynyt amiksen. Välillä yllätän itseni miettimästä, että eikös minun pitäisi pokata joku lääkäri tai vähintään ekonomi.
Mutta joo, ei sillä loppupeleissä ole mitään väliä, jos pää muuten toimii.
Toisaalta toisihan tuo akateemius (ainakin yleensä) taloudellista turvaa, samanlaisia elämänkokemuksia ja arvoja. Edelleen nuo samat asiat voi saada myös duunarin kanssa.
En minä tiedä mistään mitään.

Usein yliopistossa opiskelevat seurustelevat toisen mokoman kanssa, koska ovat löytäneet parinsa esim. opiskelijabileistä. Harvalla se nyt kuitenkaan on mikään parinvalintakriteeri toi akateemisuus. Se vaan sattuu menemään niin. Tunnen monia duunaripoikia, jotka seurustelevat yliopistossa opiskelevien tyttöjen kanssa.

Oisko niin, että on sulle mukavampi selitys toi opiskelemattomuus?

Joko olet luonteeltasi vähemmän mukava tai sitten olet tavannut vääränlaisia naisia. Itse tähtään professuuriin, mutta mieheni on täysin tavallinen amiksen käynyt duunari. Silti paljon viisaampi kuin moni mukamas akateeminen pelle, joka kerskuu jollain Hankenin papereilla. Mieheni on sivistynyt ja hyvä keskustelemaan sekä ottaa muut huomioon. Ei siihen mitään loppututkintoa tarvita. Usko vain, jos jaksat etsiä niin löydät varmasti jonkun akateemisen naisen itsellesi, jos se sinulle on kerran niin tärkeää kehua naisesi tutkinnolla. :(

Vaimoni on diplomi-insinööri ja itse olen sähköasentaja, enkä muista hänen koskaan vähätelleen koulutustaustaani. Arvomaailmamme on samanlainen, ja tavoitteet samaan suuntaan. Epäilempä että ongelma on sinun korviesi välissä, ei niinkään naisten akateemisuuden tavoittelussa.

Aloita vaikka hygienialla, hyvillä käytöstavoilla, siistillä pukeutumisella, kohteliaisuudella, avoimella kiinnostuksella toiseen, eikä tanssitaitokaan pahaa tekisi. Syleskely ja kiroilu, sekä suora ehdottelu ovat selkeästi pikkupoikien juttuja.

Hiukan kääntäen tilannetta: Naiset haluaa akateemisen miehen, mutta miksi akateemisille miehille ei naisen akateemisuudella ole väliä, vaan enemmän painotetaan ulkoisia avuja ?

Karkea yleistys: Naiset juoksevat statuksen perässä, miehet ulkonäön. Se selittänee helposti ne ainaiset pomo sihteeri -suhteet.

......sinun väitteesi!!

minä olen akateemisen koulutuksen saanut ja en kyllä mieheeni tutustuessani tiedustellut koulutusta tai ammattia. asia tuli selville myöhemmin eikä sillä ollut mitään merkitystä, ettei toinen ollut käynyt yliopistoa tms.ja tiedän aika monta paria joissa on toinen korkeakoulutettu ja toinen ei. eikä ole onneen vaikuttanut!!!!!!!

Asia ei mene noin. Olen todella hyvästä perheestä oleva tyttö, jolla on aina ollut hyvät arvosanat. Seurustelen erään miehen kanssa,jolla on amis käytynä, josta hän on siirtynyt työelämään. Mieheni on todella älykäs, meissä on se erona, että minä olen kirjaviisas ja mieheni elämänkokemuksen kautta järkevä.

Arvostan miestäni, koska hän selvästikkin nauttii siitä mitä tekee. Hän saa minut nauramaan omille kohelluksilleen, ei sille kuinka atomi halkaistaan. Akateemisuus eikä korkeat arvosanat eivät ole koskaan kiinnostanut minua miehessä, sillä olen huomannut, että nykyisestä miehestäni huokuu se kuinka hän välittää työstään. Ei se kuinka paljon hän saa palkkaa. Minulle ei ole raha elämän mittana, ehkä löydät vielä itsekkin sellaisen naisen, joka todella ei ensimmäiseksi kysy tilinsaldoa tai tuijota uutta autoa.

Useat akateemiset tuttavani ovat todella epäsosiaalia, kun eivät edes käy ulkona. En haluaisi korkeasti koulutettua miestä.