Suomalainen buddhalaisuus

Moi!

Olen tutkinut paljon buddhalaisuuden ja erityisesti zenin olemusta. Koska kyse on tavallaan uskonnosta, niin mielestäni sen voi jakaa kahteen - oppiin ja kulttuuriin. Tässä oppi ei tarkoita jäykkää dogmia, vaan ideologian henkistä sisältöä.

Kun Buddhalaisuudesta riisuu sen alkuperäisen kullttuurisen kehyksen ja soveltaa sitä omaan kulttuuriinsa, nousee mielestäni siitä varsin hieno ja tavoittelemisen arvoinen elämäntapa. Erityisesti tuo zen on varsin vapaa kulttuurisidonnaisuuksista ja sen ydin on ikään kuin ajaton ja paikaton.

Olen yrittänyt toistaiseksi soveltaa tätä oppiani vain omiin asenteisiini ja henkiseen kasvuuni, mutta olisin kiinnostunut soveltamaan sitä laajemminkin elämässäni. Minua kiinnostaisi kuulla mielipiteitä, millaista voisi olla nykyaikainen suomalainen zen-elämä. Siis millainen ammatti, asuinmuoto, ajankäyttö yms. olisivat linjassa zenin hengen kanssa.

Esimerkiksi olen huomannut, että zeniläisen asenteen ylläpitäminen on helpompaa luonnossa kuin kaupungissa, ja samoin on kiireen kanssa. Kovin kiireisessä nykyelämässä zenin ihanteet jäävät helposti ympäristön jalkoihin. Toisaalta samaan aikaan maaseutu autioituu ja yksin korpimökissä ei olisi kiva elää. Mistä siis löytää mielekäs tasapaino zenin ihanteiden ja nykyelämän realiteettien välille?