Tasaisin välein netistä saa lukea tarinoita siitä, miten vaikeaa on päästä julkiselle puolelle reumalääkärille. Alkuun lähetteen saaminen on vaikeaa ja kun lähetteen vihdoin saa, niin välttämättä poliklinikka ei otakaan vastaan, vaan palauttaa lähetteen takaisin.
Onko asia oikeasti näin vai onko kyseessä urbaanilegendaa? Onko reumalääkärille oikeasti vaikea päästä? Ainakaan HUSin jonot eivät kamalan pitkiltä näytä, kun vertaa muihin erikoisaloihin. Entä pääseekö sen "ensikäynnin" jälkeen, kuinka helposti reumapolin asiakkaaksi? Eli joutuvatko reumalääkärit usein toteamaan, ettei tauti ole reumaattista ja palauttavat perusterveydenhuoltoon vai jatketaanko tutkimuksia?
Millaisia kokemuksia täällä on hoitoon pääsystä?
Onko asia oikeasti näin vai onko kyseessä urbaanilegendaa? Onko reumalääkärille oikeasti vaikea päästä? Ainakaan HUSin jonot eivät kamalan pitkiltä näytä, kun vertaa muihin erikoisaloihin. Entä pääseekö sen "ensikäynnin" jälkeen, kuinka helposti reumapolin asiakkaaksi? Eli joutuvatko reumalääkärit usein toteamaan, ettei tauti ole reumaattista ja palauttavat perusterveydenhuoltoon vai jatketaanko tutkimuksia?
Millaisia kokemuksia täällä on hoitoon pääsystä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse odottelen postia HYKS:iltä, sain lähetteen ihotautilääkärille lokakuussa 2010. Eikä mitään ole kuulunut vielä. Ruuhkaa tuntuu olevan... Ei ollut ihan varmaan hakemasi vastaus, mutta tämä on minun tilanne.
Kun itselläni oli aikoinaan alkavat reumaoireet, niin menin ensin työterveyslääkärin juttusille joka määräsi alkuun vain kipulääkettä ja ihmetteli että mikähän se tuokin vaiva on, Noin kuukauden kuluttua oireiden jatkuttua menin uudelleen työterveyslääkäriin ja tällä kertaa oli onneksi eri lääkäri, joka osasi epäillä reumaa ja kirjoitti sitten heti lähetteen paikalliseen keskussairaalaan reumalääkärille. Noin viikko tämän käynnin jälkeen posti toi aikavarauksen reumalääkärille noin kolmen kuukauden päähän...
Itse pääsin lääkärin kautta heti reumalääkärille. Ongelmana on räjähtävän reaktiivinen artriitti, johon on pakko saada jotain muuta lääkettä kuin esim burana, muuten ei eläminen onnistu. Esim. päivässä turposi ilman syytä kävelykelvottomaksi polvi, leuka naksahti pahasti ettei suuta saanut kunnolla kiinni eikä auki ja nyt viimeisimpänä menivät polvet ja lonkkanivelet käyttökelvottomiksi eli ei päässyt kunnolla liikkumaan.
Tosin diagnoosin saaminen kesti 14 vuotta, sillä yksittäisiä tapauksia ei niputeta yhteen ennen kuin sitten vasta myöhemmin... Kuitenkin hoitoa pitää akuuttiin saada heti ja sen olen saanutkin.
ja sitten laittoi lähetteen reumapolille. Sinne sain ajan n. 1 kk:n päähän lähetteestä. Ja suoraan ottivat potilaaksi, välillä on keskusteltu seurantapaikasta, mutta ainakin toistaiseksi se on reumapolilla pysynyt - siirto perusterveydenhuoltoon kunhan diagnoosi saadaan selville. Luulisin, että melko pian.
Ikinä en ole kuullut, etteikö reumapolille pääsisi, jos lähetteen saa. Hoidon jatkot onkin sitten eri asia
Minä olen kärsinyt neljä vuotta nivelkivuista lonkissa, selässä ja jalkaterissä. Työterveydestä sain jos jonkinkaista kipulääkekuuria kortisoni-piikkejä ja kipujen pehetessa vihdoin lähetteen reumapolille. Lähete kuitenkin palautui, joten en päässyt sinne. Seuraavaksi pääsin fysiatrille terv.asemalle. Sieltä sain lähetteen magneettiin ja lisää kortisonia ja Buranaa. Kivut vaan jatkuivat, mutta fysiatri ei suostunut lähettämään eteenpäin.
Nyt oli pakko mennä ta:lle lääkäriin, kun istuminen ja seisominen ovat yhtä tuskaa. Lääkäri väänteli ja käänteli niveliä ja onneksi irtosi taas lähete reumapkl:lle, sillä kukaan muu ei näytä tekevän muuta kuin määräävän kipulääkkeitä.
Nyt toivon, että tällä kertaa pääsen sinne reumapolille, eikä lähetettä torpata taas, sillä muuten olen aivan umpikujassa kipujeni kanssa.
Olen hyvin vähän sairastanut (onneksi) elämäni aikana, joten terveyskeskuskokemukset ovat jääneet yhteen, erittäin epämiellyttävään kertaan.
Todella reumaattisesta suvusta tulevana on melkolailla selvää, että nyt lähes 50vuotiaana alkaneet jalkapohja ja selkäoireet ovat reumaattisia, vielä ov selvitty buranalla ja korkealla kipukynnyksellä, mutta tokihan lääkäriin on lähdettävä. (edesmenneellä äidillä nivel- ja selkärankareuma, veljellä nivelreuma, veli kuitenkin tehokkaan työterveyshoidon piirissä, joten ei osaa neuvoa. Äidin 11 sisarusta sairastaneet kaikki jonkinlaista reumaa jne.)
Koska olen täysin tietämätön kunnallisesta terveydenhoidosta, kysynkin, pääseekö sinne kenties, jos varsinainen diagnoosi on tehty yksityispuolen reumalääkärillä? Tulot ovat niin minimaaliset, etten missään tapauksessa voi pysyä yksityispuolen potilaana, mutta kerran tai kaksi voisin uhrata euroseni sinne, jotta diagnoosi tulisi tehtyä ilman vuosien kipuvalittamista.
En ole päässyt. Yrittänyt jo 3-4 v. En ole tarpaksi tärkeä eiku kipeä kuulemma. Tuntuu pahalta mutta elämä on.
Aika epäilevästi tklääkärit ovat suhtautuneet minuun viime vuosien ajan jolloin olen apua hakenut. Työterveys ei ymmärtänyt kipujani ollenkaan koska kaikki labrat ovat puhtaat. Yksi sanoikin ettei minusaa ole mitään vikaa. Kait se kipu sitten on korvien välissä eikä turvoksissa olevassa kohdassa ja kivutkaan ei sitten ole todellisia. Hyvin surullista lääkärien epäilyt ja kohtelu.
Jep joo, ei pääse. En tälläkään kertaa. Minussa ei ole vikaa sanoo tklekuri ja virheellisesti kirjattu lähete palautui jälleen.
Vaikka pitäisi iloita, olen ilmeisesti terve. Kipuja vaan.
Terveyskeskuksessa ei otettu vakavasti kuumeilua ja nivelkipuja, mutta kun sain vaadittua itelleni verikokeet ja crp oli 200 niin sitten kyllä hoidettiin ja sairaalassa kiidätettiin kaikkiin maailman laitteisiin.
Joku nosti aika vanhan aiheen mutta vastataanpa minäkin. Itse pääsin reumalääkärille muistaakseni 1-2 kk terveyskeskuslääkärillä käynnin jälkeen. Tämä oli siis Kuopiossa kesällä 2016. Omalla kohdallani oli kyse sidekudossairaudesta (Sjögren SLE), lähinnä kärsin kuivasta suusta ja silmistä, muuten olen perusterve alle 30-vuotias nainen. Nyt vointiani seurataan 6 kk välein reumapolilla. Mulla eteni asiat mallikkaasti, harmittaa niiden puolesta joilla tilanne on toinen!