Oon tallahetkella Ranskassa vaihdossa. Kaikki menee loistavasti (olen saanut ystavia ja kaikki on muutenkin hienosti!), mutta silti mulla on valilla ihan mielettoman voimaton ja paska olo. Eilen oli yksi sellainen paiva.
Oon suht nuori henkilo, ja oon jo Suomessa taistellut jonkinsortin masennusta vastaan useamman vuoden. Vihaan itteeni ja tuntuu usein etten osaa teha mitaan oikein. Olin tympaantynyt elamaani Suomessa, tunsin itseni kuin jotenkin kahlituksi.. Kun sain sitten mahdollisuuden tulla tanne Ranskaan niin olin varsin tyytyvainen. Se oli tavallaan kuin uusi alotus! Paasi pakenemaan vanhaa ymparistoa ja ihmisia!
Alussa kaikki oli hyvin. Mulla oli niin paljon uutta opittavaa ja koko ajan piti olla menossa jonnekkin, eika masikseen ns ollut aikaa. Mutta nyt kun olen tottunut taalla elamiseen, niin ongelmat on palannu. Olen huomannut etta kuten Suomessa, mulla on taas kauheen huono suhde ruokaan. Ruoka on koko ajan mielessa, ja se on ainut asia joka saa mut jotenki rentoutumaan.. En oo ylipainonen, mutta pelkaan etta tulevaisuudessa se on vaistamatonta. Ainut juttu joka mua estaa olemasta jo nyt on kai se, etta tiedostan mun ongelman. Ma tosiaan huomaan etta mita kurjempi olo mulla on sita enemman haluun kaikkee hyvaa syoda niin etta napa ratkeaa. Ja se et syon liikaa tietenkin vaan paskentaa mun oloa entisestaan! Ja en muista millasta on olla onnellinen enaa, taa on mun normi. Mietin etta miks.. Taalla kaikki hyvin, Suomessakin kaikki OK, ei mulla PITAIS olla mtn syyta olla tallanen. Mut ma vaan en kesta itteeni. Nytki mul on kauhee himo ostaa jotain ja menna syomaa se jonnekki piiloon... :(
Mulla on viela 2 kk edessa. Se ei oo paljoo, mut se tuntuu paljolta nyt ku vaan niin haluisin takas Suomeen, omaan sankyyn nukkumaan ja kattomaan telkkaria rauhassa. On niin rasittavaa yrittaa olla sosiaalinen ja kaikkionsuperiijeejee kun oikeesti vaan tekis mieli olla yksin omien ajatusten kanssa.
Ja nyt ma myohastyin huomaamattani tunnilta! VOI PASKA! ..Taidan suosiolla jaada pois tunnilta.. Vittuku en osaa mitaan.. Saatana. Taidan menna ostaa jtn syotavaa.
Oon suht nuori henkilo, ja oon jo Suomessa taistellut jonkinsortin masennusta vastaan useamman vuoden. Vihaan itteeni ja tuntuu usein etten osaa teha mitaan oikein. Olin tympaantynyt elamaani Suomessa, tunsin itseni kuin jotenkin kahlituksi.. Kun sain sitten mahdollisuuden tulla tanne Ranskaan niin olin varsin tyytyvainen. Se oli tavallaan kuin uusi alotus! Paasi pakenemaan vanhaa ymparistoa ja ihmisia!
Alussa kaikki oli hyvin. Mulla oli niin paljon uutta opittavaa ja koko ajan piti olla menossa jonnekkin, eika masikseen ns ollut aikaa. Mutta nyt kun olen tottunut taalla elamiseen, niin ongelmat on palannu. Olen huomannut etta kuten Suomessa, mulla on taas kauheen huono suhde ruokaan. Ruoka on koko ajan mielessa, ja se on ainut asia joka saa mut jotenki rentoutumaan.. En oo ylipainonen, mutta pelkaan etta tulevaisuudessa se on vaistamatonta. Ainut juttu joka mua estaa olemasta jo nyt on kai se, etta tiedostan mun ongelman. Ma tosiaan huomaan etta mita kurjempi olo mulla on sita enemman haluun kaikkee hyvaa syoda niin etta napa ratkeaa. Ja se et syon liikaa tietenkin vaan paskentaa mun oloa entisestaan! Ja en muista millasta on olla onnellinen enaa, taa on mun normi. Mietin etta miks.. Taalla kaikki hyvin, Suomessakin kaikki OK, ei mulla PITAIS olla mtn syyta olla tallanen. Mut ma vaan en kesta itteeni. Nytki mul on kauhee himo ostaa jotain ja menna syomaa se jonnekki piiloon... :(
Mulla on viela 2 kk edessa. Se ei oo paljoo, mut se tuntuu paljolta nyt ku vaan niin haluisin takas Suomeen, omaan sankyyn nukkumaan ja kattomaan telkkaria rauhassa. On niin rasittavaa yrittaa olla sosiaalinen ja kaikkionsuperiijeejee kun oikeesti vaan tekis mieli olla yksin omien ajatusten kanssa.
Ja nyt ma myohastyin huomaamattani tunnilta! VOI PASKA! ..Taidan suosiolla jaada pois tunnilta.. Vittuku en osaa mitaan.. Saatana. Taidan menna ostaa jtn syotavaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.