Minulla on ollut muutamia paniikkikohtauksia, tuntuu että happi loppuu, pyörryttää ja paikat puutuu. Nämä alkoivat stressaavan ajanjakson aikana. Lähipiirissä oli pari kuolemantapausta ja töissä oli kovat paineet. Sain vaivaani Serexatia pienen annoksen ja kävin juttelemassa työterveyslääkärin kanssa muutaman kerran. Varsinaisia kohtauksia ei viime aikoina ole tullut. Mutta joskus kun joudun ruokailemaan vieraiden tai puolituttujen kanssa iskee "paha olo", tuntuu etten saa palaakaan kurkustani alas, tulee kuuma ja ihan kauhea olo. Se on aika noloa kun joutuu nousemaan pöydästä vetämään henkeä... Muuten olen vieraiden ihmisten kanssa ihan normaali jopa puhelias, mutta nämä ruokailutilanteet ovat alkaneet pelottaa. En ole halunnut tehdä siitä suurta numeroa ettei asia saa liian suuria mittasuhteita. Elämässä kaikki on nyt hyvin, taloudellisesti ja muutenkin menee putkeen. Olisiko teillä vinkkejä selvitä noista tilanteista?
mikä avuksi
vm-75
6614
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Silloin kun tulee yksi kohtaus tai "paha olo" ihminen pelkää, että se tulee uudestaan. Ja silloin kohtaus varmasti tulekin. Yritä olla ajatelematta kohtausta tai sitä paha oloa. Nukku riittävästi, ota vaikka B vitamiinikuuri. B vitamiini vaikuttaa mm. hermokudokseen. Teet päivittäin rentoutumisharjoituksia. Itse sairastan paniikkihäiriötä ja myös pelkään syödä muiden seuraassa. Pidä huolta sitä, että olen sekä fyysisesti että henkisesti hyvässä kunnossa. Ja älä mieti sitä, että muut katsovat sua oudosti jos sä nouset yhtäkkiä ruokapöydästä. Ei siinä ole mitään outoa tai noloa:)
Moi, mulla on sama ongelma, että ruokailutilanteissa alkaa "ahistaa".. tuntuu öklöltä, hikoiluttaa ja hermostuttaa, pyörryttää.. semmoinen epätodellinen olo!
nyt aloin syödä sepramia pari viikkoa sitten.. noin vuoden oon napsinu 0,25 alproxia.. eikä oo ko. nappi tehonnu enää aikoihin.. siihen kun toleranssi kasvaa. Nyt on kyllä huippaus vähentynyt.. ei oo aina pakko nojata johonkin! Mullakin vika ilmeni kun yhellä tutulla oli kaamee elämäntilanne ja se ahisti mun mieltä.. toki itellä oli murheita myös. mulla oli joskus -95 vuonna paniikkia ja silloin kävin terapiassa ja söin cipramileja.. toivottavasti "vaiva" korjaantuu nytkin.. tsemii sulle! ps. niit lääkkeitä pitäis syödä useampi kuukausi!
Mulle paniikkihäiriöön 0,5 xanor, siis sama kama kuun alprox. Nopeesti tuli toleranssi ja nostettiin 1mg ja yli vuoden se on pysyny samassa onneks, ei tarvi nostaa mutta en mä noita aina syökkään, vaan silloin kun tarvii.
..ne on monille ihmisille just niitä vaikeimpia tilanteita, vaikkei kärsisikään muuten voimakkaista paniikkioireista. Idea piilee siinä, ettei tilanteesta pääse kovin helposti pois (herättämättä huomiota) ja se aiheuttaa ahdistusta jo etukäteen.
Tilanne ei ole pahin läheisten tuttujen tai aivan vieraiden ihmisten seurassa, vaan juuri puolituttujen esim. työkavereiden seurassa.
Helpointa lienee silloin kun ruokailuseurue on kovasti puheliasta, pysyy ajatukset paniikista pois :) Muttä jos pöydässä kuuluu vain haarukoiden ja veisten kilinää, tilanne suorastaan ajaa paniikkiin.. eiks oo hassua !
Usein itse suorastaan nauran näille omille paniikkioireilleni kuinka huvittavia ne ovat, vaikka eivät tietenkään juuri silloin kun "tilannne meinaa iskeä päälle". Pitäis vann osata ottaa koko panikointi hieman huumorin kannalta : "Mitä mä tässä henkeäni haukon, nythän SYÖDÄÄN ja nautitaan".
Tsemppiä ja muksaa kesää
Ann 46v
Kiitos kaikille vinkeistä ja rohkaisusta! Muakin joskus huvittaa nää mun jutut mutta eipä naurata silloin kun tilanne on päällä... Se on ihan totta että perheen tai täysin vieraiden ihmisten kanssa näitä ongelmia ei yleensä ole. Puolituttujen kanssa menee pala kurkkuun. Mulla ei ole mitään sellaista ongelmaa että mä pelkäisin että joku kattoo tms. tulee vaan kertakaikkiaan semmonen olo että mitään ei mene palaakaan kurkusta alas ja pyörryttää. Vähän lohduttaa huomata että kohtalotovereita tuntuu olevan aika paljon! Hyvää kesää kaikille!
Olen jutellut vähän samasta asiasta vyöhyketerapeutin ja psykiatrin kanssa ja miettinyt itse näitä juttuja.
Olet todennäkoisesti kiltti ihminen muille niinkuin mielestäni useat paniikkipotilaat kuten minäkin.
Lakkaa olemasta muille kiltti, olet itse itsellesi tärkein ihminen, välitä itsestäsi niin paljon että ajattelet aina ensin itseäsi, mitä haluat, tee aina asiat siten mikä ensimmäisenä tulee mieleen. ÄLÄ YRITÄ MIELLYTTÄÄ MUITA, MIELLYTÄ ITSEÄSI; ÄLÄ PIITTAA MUITTEN AJATUKSISTA VAAN VAPAUDU! Itse vaihdoim mm työpaikkaa, aloin tehdä sitä mitä haluan, en sitä mikä olisi haastavaa, millä tienaa tai olisi muiden mielestä jotenkin hienoa.
Olen saanut näistä jutuista apua, en ehkä osaa selittää oikein, toivttavasti jotain apua kuitenkin ü