Äitini elämä ei ole ollut helppo. Perheen vanhimpana tyttärenä hän hoiti kodin ja pienemmät sisarukset, kunnes 16-vuotiaana lähti kotoaan töihin. Ja on tehnyt siitä lähtien töitä maksaen verot, milloin palkollisena, milloin yrittäjänä. Välillä molempia.
Elämässä on sattunut ja tapahtunut takaiskuja jotka eivät ole hänen syytään ollut, ja jotka ovat ajaneet äitini taloudelliseen ahdinkoon. Siitä huolimatta kunnollisena ja tunnollisena ihmisenä ei hän ole sosiaalitoimiston palveluja käyttänyt, vaan on yrittänyt tehdä kaikkensa pärjätäkseen pienellä palkalla tai nyt myöhemmin työttömyyskorvauksella. Hän on poiminut sieniä ja marjoja selkävääränä saadakseen pientä lisää asumiseen ja elämiseen. Äitini ei ole eläessään töistä kieltäytynyt, mutta pohjois-Suomessa ei juurikaan töitä ole ollut saatavilla. Samaan työpaikkaan on ollut satojen hakjoiden joukko.
Viime vuoden maaliskuussa hän huomasi rinnassaan kyhmyn, ja varasi ajan lääkäriin. Lääkärin aikaa hän joutui odottamaan yli kuukauden johtuen lääkäripulasta. Äitini kotikaupungissa lääkäripalvelut on hajautettu, ja tästä johtuen äitini sai vasta syyskuussa diagnoosin: rintasyöpä. Pari päivää myöhemmin hän oli leikkauksessa jossa poistettiin toinen rinta sekä kainalosta imusolmukkeet. Hoidon viivästymisestä on tehty valitus.
Tunnollisesti äiti ilmoitti liittoon sekä KELAan sairastumisestaan ja täytti asianmukaiset kaavakkeet. Tähän KELA vastasi ALENTAMALLA äitini asumistukea. Äitini oli ilmoittanut vuokrankorotuksesta KELAan jo 9 kuukautta aiemmin, eikä siihen silloin reagoitu. Mutta samassa kirjekuoressa jossa tuli sairaspäivärahapäätös tuli uusi pääätös pienennetystä asumistuesta.
Nyt KELA haluaa, että äitini muuttaisi halvempaan asuntoon SAIRAANA. Nykyinenkään asunto ei ole iso, ja vuokra on markkinoiden mukainen. Kaupungilla ei ole antaa asuntoa jossa olisi KELAn mieleinen pieni vuokra.
Vaikka puhutaan ilmaisesta terveydenhuollosta Suomessa, ei se sitä ole. Kymppi sinne, kymppi tänne hoidosta, lääkkeistä, matkoista, tekee useamman satasen kuussa.
Äitini ikäväksi, hänellä on tullut hoidosta vielä normaalia enemmän komplikaatioita ja on joutunut useamman kerran tiputukseen ja saanut verensiirtoja.
Elämänsä ensimmäistä kertaa äiti kääntyi sosiaalitoimiston puoleen. Sai vastauksen, että he eivät tällä haavaa pysty ottamaan uusia asiakkaita. He ottavat vastaan vain asiakkaita jotka ovat tarvinneet heidän apuaan aiemminkin. Sairaalan sosiaalihoitajan avustuksella äidilleni saatiin varattua sosiaalitoimiston aika. Mutta hedelmätöntä oli tuokin. Mitään apua tai tukea ei myönnetty. Kuukautta myöhemmin äiti täytti uudelleen kaavakkeet, ja sai saman vastauksen.
Sama kohtalo KELAn kanssa.
Nyt vuokran ja normaalikulujen (kuten sähkö) jälkeen äidilleni jää vajaa 200 euroa kuussa käytettäväksi. Kuinka monella tuo raha riittää edes kuukaudeksi ruokaan? Kuitenkin siitä rahasta pitää äitini maksaa vielä lääkkeet, lääkärikäynnit, matkat lääkäriin/sairaalaan, poliklinikkamaksut. Rahaa jäi tässäkin kuussa alle 100 euroa ruokaan.
Onko se ihmisen elämää?!
Suomessa eutanasia on kielletty, mutta potilaan pitää itse tehdä päätös: kuollako sairauteen jossa paranemis ennuste on hyvä ja syödä vaiko kuolla nälkään saadakseen hoitoja!!
Autan äitiäni sen minkä itse voin, mutta ei yksinäisellä ja velkaisella ihmisellä rahaa liiemmälti.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Tiedättekö mistä voisi hakea tukia tai onko mitään muuta hyödyllistä vinkkiä miten selvitä taloudellisesti sairausaikana?
Elämässä on sattunut ja tapahtunut takaiskuja jotka eivät ole hänen syytään ollut, ja jotka ovat ajaneet äitini taloudelliseen ahdinkoon. Siitä huolimatta kunnollisena ja tunnollisena ihmisenä ei hän ole sosiaalitoimiston palveluja käyttänyt, vaan on yrittänyt tehdä kaikkensa pärjätäkseen pienellä palkalla tai nyt myöhemmin työttömyyskorvauksella. Hän on poiminut sieniä ja marjoja selkävääränä saadakseen pientä lisää asumiseen ja elämiseen. Äitini ei ole eläessään töistä kieltäytynyt, mutta pohjois-Suomessa ei juurikaan töitä ole ollut saatavilla. Samaan työpaikkaan on ollut satojen hakjoiden joukko.
Viime vuoden maaliskuussa hän huomasi rinnassaan kyhmyn, ja varasi ajan lääkäriin. Lääkärin aikaa hän joutui odottamaan yli kuukauden johtuen lääkäripulasta. Äitini kotikaupungissa lääkäripalvelut on hajautettu, ja tästä johtuen äitini sai vasta syyskuussa diagnoosin: rintasyöpä. Pari päivää myöhemmin hän oli leikkauksessa jossa poistettiin toinen rinta sekä kainalosta imusolmukkeet. Hoidon viivästymisestä on tehty valitus.
Tunnollisesti äiti ilmoitti liittoon sekä KELAan sairastumisestaan ja täytti asianmukaiset kaavakkeet. Tähän KELA vastasi ALENTAMALLA äitini asumistukea. Äitini oli ilmoittanut vuokrankorotuksesta KELAan jo 9 kuukautta aiemmin, eikä siihen silloin reagoitu. Mutta samassa kirjekuoressa jossa tuli sairaspäivärahapäätös tuli uusi pääätös pienennetystä asumistuesta.
Nyt KELA haluaa, että äitini muuttaisi halvempaan asuntoon SAIRAANA. Nykyinenkään asunto ei ole iso, ja vuokra on markkinoiden mukainen. Kaupungilla ei ole antaa asuntoa jossa olisi KELAn mieleinen pieni vuokra.
Vaikka puhutaan ilmaisesta terveydenhuollosta Suomessa, ei se sitä ole. Kymppi sinne, kymppi tänne hoidosta, lääkkeistä, matkoista, tekee useamman satasen kuussa.
Äitini ikäväksi, hänellä on tullut hoidosta vielä normaalia enemmän komplikaatioita ja on joutunut useamman kerran tiputukseen ja saanut verensiirtoja.
Elämänsä ensimmäistä kertaa äiti kääntyi sosiaalitoimiston puoleen. Sai vastauksen, että he eivät tällä haavaa pysty ottamaan uusia asiakkaita. He ottavat vastaan vain asiakkaita jotka ovat tarvinneet heidän apuaan aiemminkin. Sairaalan sosiaalihoitajan avustuksella äidilleni saatiin varattua sosiaalitoimiston aika. Mutta hedelmätöntä oli tuokin. Mitään apua tai tukea ei myönnetty. Kuukautta myöhemmin äiti täytti uudelleen kaavakkeet, ja sai saman vastauksen.
Sama kohtalo KELAn kanssa.
Nyt vuokran ja normaalikulujen (kuten sähkö) jälkeen äidilleni jää vajaa 200 euroa kuussa käytettäväksi. Kuinka monella tuo raha riittää edes kuukaudeksi ruokaan? Kuitenkin siitä rahasta pitää äitini maksaa vielä lääkkeet, lääkärikäynnit, matkat lääkäriin/sairaalaan, poliklinikkamaksut. Rahaa jäi tässäkin kuussa alle 100 euroa ruokaan.
Onko se ihmisen elämää?!
Suomessa eutanasia on kielletty, mutta potilaan pitää itse tehdä päätös: kuollako sairauteen jossa paranemis ennuste on hyvä ja syödä vaiko kuolla nälkään saadakseen hoitoja!!
Autan äitiäni sen minkä itse voin, mutta ei yksinäisellä ja velkaisella ihmisellä rahaa liiemmälti.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Tiedättekö mistä voisi hakea tukia tai onko mitään muuta hyödyllistä vinkkiä miten selvitä taloudellisesti sairausaikana?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hae äidillesi toimeentulotukea, perusosa on noin 420e/kk ja lisäksi maksetaan ainakin vuokra ja lääkkeet.
Tilanne on vaikea, se pitää tunnustaa, mutta kannattaa Pikaisesti ottaa yhteyttä oman kunnan / kaupungin sosiaaliasiamieheen!
Lainausta netistä:
"Hänen tehtävänään on esimerkiksi avustaa asiakasta muistutuksen tekemisessä, jos asiakas on tyytymätön saamaansa palveluun tai kohteluun"
Pari esimerkkilinkkiä alhaalla:
http://www.sosiaaliasiamies.com/
http://maakunta.kainuu.fi/sosiaaliasiamies
Ei kun muutosta hakemaan toimeentulotukipäätökseen, jos ei vanhaan päätökseen ehdi enää niin seuraavaan hylkäykseen sitten. Ilman muuta tuossa on oikeus toimeentulotukeen. Jos ei sittenkään myönnetä niin seuraava askel on ilmeisesti hallinto-oikeus, johon valittamiseen on muistaakseni mahdollista saada ilmaista oikeusapua.
Toimeentulotukea on haettu, ja kaikissa hakemuksissa jotka eri instansseihin on lähtenyt, on apuna tekemisessä ollut sosiaalihoitaja joka äitini kotikaupungissa taitaa googlauksen perusteella olla sosiaaliasiamiehen vastine. Sosiaaliasiamiehen nimikkeellä ei siitä kaupungista löydy mitään.
Sosiaalihoitajakin on ollut ihmeissään ja järkyttynyt KELAn sekä sossun päätöksistä.
Asun äitini kanssa aivan eri puolilla Suomea, joten en pysty fyysisesti olemaan niin paljon apuna kuin haluaisin, ja äitini on hoidoista sen verran heikko ja väsynyt, fyysisesti että henkisesti, että en tiedä jaksaako hän hakea oikeusaputoimistostakaan apua. Mutta ehdotetaan.
MItä tulopuolelle on laitettu tuloksi. Sairauspäiväraha ja asumistuki?
Entä menot? Vuokra/yhtiövastike?