Kuulostat aivan mieheltäni.
ymmärrän vaimoasi, yritän nyt auttaa sinuakin ymmärtämään häntä kertomalla oman tarinani.
minulla on takana pitkä suhde, joka oli aluksi muutama vuosi todella hieno ja kaunis asia, josta olin niin onnellinen. minulla oli kaikki niin hyvin. oli oma pehmoinen paikka mieheni kainalossa. rahaa en kaivannut, vaan rakkautta.
sitten tuli riita, mieheni löi minua. annoin anteeksi. tuli lisää riitoja, milloin mistäkin syystä, MITÄÄN EI PUHUTTU LÄPI, miehellä sama logiikka kuin sinulla "kymmenessä vuodessa pitäisi jo synnit antaa anteeksi", eli antaa anteeksi, ilman, että käy läpi asioita, eli selvittää sotkut ja solmut, jotta ei tulisi suurta ongelmamöykkyä. ja kun niitä ongelmia perässään tarpeeksi kerää, alkaa kiehua yli ihan pienimmistäkin asioista, sillä pienten asioiden takana on suuria asioita, kuka nyt muuten pelkistä pikkuasioista suuttuisikaan! ja vaikka niitä asioita olisi jonkun verran käyty läpi, jos ne täytyy kaivaa sieltä aina uudelleen, niin se on merkki että niitä ei ole käyty TARPEEKSI läpi.
ja kun olen yrittänyt puhua, mieheni on sitä mieltä, että kaikki hyvin, ei vanhoja riitoja tarvitse kaivella. minua on myös vuosikaudet rieponut se, että mieheni ei haluaisi tulla mihinkään sukujuhliin. suku on minulle tärkeä, ja heihin haluan pitää yhteyttä. miksi sinä et halua nähdä vaimosi sukua? haluat että hänkään ei mene sukujuhliin? onko kyse siitä, että haluat "omistaa" hänet niin, että kun tarpeeksi häntä satutat, hänellä ei ole paikkaa eikä sukua minkä puoleen kääntyä, ns. eristää hänet muista ihmisistä? itse käyn mielelläni mieheni sukua tapaamassa, pidän heistä. mutta tiedätkö, kuinka hävettävältä tuntuu selitellä omalle suvulle, että ei se nyt taaskaan viitsinyt tulla kasa tekosyitä, kaikki ihmettelee ja minua nolottaa mieheni puolesta. ja jos mieheni on tullut paikalle, näyttää hapanta naamaa kaikille ja taas saan hävetä.
Sinusta on löydettävissä hyvin samoja piirteitä kuin miehestäni. juuri tuokin, että olet kiukkuinen siitä, että hän on iloinen thaimaan matkastanne ja uudesta autostanne. minäkin olin iloinen asunnostamme, joka kyettiin ostamaan pääosassa miehen rahoilla (minun nimeäni ei ole papereissa, sillä minä laitoin vain osan rahoistani siihen kiinni, sillä minulla on paljon pienemmät tulot.). lisäksi ostettiin uudempi auto. ja minä ajattelin; onpa mukavaa, saadaan yhdessä iloita asunnosta ja autosta! kumpa mieheni vain huomioisi minua enemmän!
mieheni ajatteli asiasta: "jaaha, ämmä tahtoo vaan rahaa koska se on noin iloinen."
kyllä on tavallisen tollo mies, sillä olisin vaatinut nimeni talon ja auton omistajapapereihin jos olisin rahan perässä!
noh, tarina jatkuu: yritin miellyttää miestäni parhaani mukaan, ja sitten sairastuin vakavasti. (siis fyysisesti) olin suoraan sanottuna täysi invalidi, joka taisteli elämästä. mieheni haukkui minua laiskaksi, syytti, menetin työni sairauden takia, mieheni hylkäsi minut, ja puhui minusta pahaa selkäni takana. emme kuitenkaan eronneet. makasin sairaalassa aivan ypöyksin, miettien, miksi hän hylkäsi minut, ei anna tukea, haukkuu vain laiskaksi. menetin täysin luottamukseni mieheen, kun huomasin, ettei hän ole minun kallioni, joka kestää rinnallani mitä vain.
mieheni huomasi vasta silloin sairauteni vakavuuden, kun jouduin sairaalaan, ja pyysi kyllä anteeksi, mutta asiaa ei sen tarkemmin käyty läpi, sillä hän ei halunnut.
kun selvisin pois sairaalasta, ja tokenin vähän parempaan kuntoon; räjähdin: annoin tulla kaiken ulos, revin vanhat haavat auki ja haukuin mieheni alimpaan maan rakoon, sillä luottamukseni oli mennyttä.
sanoin nuo samat sanat, mitä sinun vaimosi sinulle on sanonut.
nyt valitan hänelle joka asiasta, ihan siitä saunakaljastakin, sillä takanamme on niin paljon selvittämättömiä asioita, jotka vaikuttavat nykyhetkeen, ja puhuminen on hankalaa, koska mies ei halua puhua. valittaminen ja nalkuttaminen ja v#tutus alkaa, kun kaikki keinot on käytetty, että yritetään parantaa suhde. valitus kertoo, että toinen on aivan avuton ja neuvoton tilanteeseen. luulen, että alitajuisesti haluan hänestä eroon, koska olen alkanut valittamaan ja haukkumaan. minusta on löytynyt oikea räyhänhenki, jollaista en uskonut olevan olemassakaan.
mutta rakastan häntä kuitenkin niin paljon. en halua hänelle mitään pahaa, vaikka olen sanonut hänelle ilkeästi. muistan kyllä kaikki ihanat hetket, joita meillä on ollut. ne vain tällä hetkellä peittyvät kaiken pskan alle.
nyt yritän vielä puhua miehelle jonkin aikaa nätisti, jos saataisiin solmut auki ja voitaisiin unohtaa menneet. mutta jos häntä en puhumaan saa, vaan olen ainut, kuka yrittää pitää suhdetta pystyssä, niin sitten lähden itku silmässä nuolemaan jonnekin haavojani, jotka ovat tulleet siitä, kun mieheni petti minun luottamukseni ja särki sydämeni.
SIINÄ SINULLE MIETITTÄVÄÄ.
nimim; samassa tilanteessa, kuin vaimosi.
ymmärrän vaimoasi, yritän nyt auttaa sinuakin ymmärtämään häntä kertomalla oman tarinani.
minulla on takana pitkä suhde, joka oli aluksi muutama vuosi todella hieno ja kaunis asia, josta olin niin onnellinen. minulla oli kaikki niin hyvin. oli oma pehmoinen paikka mieheni kainalossa. rahaa en kaivannut, vaan rakkautta.
sitten tuli riita, mieheni löi minua. annoin anteeksi. tuli lisää riitoja, milloin mistäkin syystä, MITÄÄN EI PUHUTTU LÄPI, miehellä sama logiikka kuin sinulla "kymmenessä vuodessa pitäisi jo synnit antaa anteeksi", eli antaa anteeksi, ilman, että käy läpi asioita, eli selvittää sotkut ja solmut, jotta ei tulisi suurta ongelmamöykkyä. ja kun niitä ongelmia perässään tarpeeksi kerää, alkaa kiehua yli ihan pienimmistäkin asioista, sillä pienten asioiden takana on suuria asioita, kuka nyt muuten pelkistä pikkuasioista suuttuisikaan! ja vaikka niitä asioita olisi jonkun verran käyty läpi, jos ne täytyy kaivaa sieltä aina uudelleen, niin se on merkki että niitä ei ole käyty TARPEEKSI läpi.
ja kun olen yrittänyt puhua, mieheni on sitä mieltä, että kaikki hyvin, ei vanhoja riitoja tarvitse kaivella. minua on myös vuosikaudet rieponut se, että mieheni ei haluaisi tulla mihinkään sukujuhliin. suku on minulle tärkeä, ja heihin haluan pitää yhteyttä. miksi sinä et halua nähdä vaimosi sukua? haluat että hänkään ei mene sukujuhliin? onko kyse siitä, että haluat "omistaa" hänet niin, että kun tarpeeksi häntä satutat, hänellä ei ole paikkaa eikä sukua minkä puoleen kääntyä, ns. eristää hänet muista ihmisistä? itse käyn mielelläni mieheni sukua tapaamassa, pidän heistä. mutta tiedätkö, kuinka hävettävältä tuntuu selitellä omalle suvulle, että ei se nyt taaskaan viitsinyt tulla kasa tekosyitä, kaikki ihmettelee ja minua nolottaa mieheni puolesta. ja jos mieheni on tullut paikalle, näyttää hapanta naamaa kaikille ja taas saan hävetä.
Sinusta on löydettävissä hyvin samoja piirteitä kuin miehestäni. juuri tuokin, että olet kiukkuinen siitä, että hän on iloinen thaimaan matkastanne ja uudesta autostanne. minäkin olin iloinen asunnostamme, joka kyettiin ostamaan pääosassa miehen rahoilla (minun nimeäni ei ole papereissa, sillä minä laitoin vain osan rahoistani siihen kiinni, sillä minulla on paljon pienemmät tulot.). lisäksi ostettiin uudempi auto. ja minä ajattelin; onpa mukavaa, saadaan yhdessä iloita asunnosta ja autosta! kumpa mieheni vain huomioisi minua enemmän!
mieheni ajatteli asiasta: "jaaha, ämmä tahtoo vaan rahaa koska se on noin iloinen."
kyllä on tavallisen tollo mies, sillä olisin vaatinut nimeni talon ja auton omistajapapereihin jos olisin rahan perässä!
noh, tarina jatkuu: yritin miellyttää miestäni parhaani mukaan, ja sitten sairastuin vakavasti. (siis fyysisesti) olin suoraan sanottuna täysi invalidi, joka taisteli elämästä. mieheni haukkui minua laiskaksi, syytti, menetin työni sairauden takia, mieheni hylkäsi minut, ja puhui minusta pahaa selkäni takana. emme kuitenkaan eronneet. makasin sairaalassa aivan ypöyksin, miettien, miksi hän hylkäsi minut, ei anna tukea, haukkuu vain laiskaksi. menetin täysin luottamukseni mieheen, kun huomasin, ettei hän ole minun kallioni, joka kestää rinnallani mitä vain.
mieheni huomasi vasta silloin sairauteni vakavuuden, kun jouduin sairaalaan, ja pyysi kyllä anteeksi, mutta asiaa ei sen tarkemmin käyty läpi, sillä hän ei halunnut.
kun selvisin pois sairaalasta, ja tokenin vähän parempaan kuntoon; räjähdin: annoin tulla kaiken ulos, revin vanhat haavat auki ja haukuin mieheni alimpaan maan rakoon, sillä luottamukseni oli mennyttä.
sanoin nuo samat sanat, mitä sinun vaimosi sinulle on sanonut.
nyt valitan hänelle joka asiasta, ihan siitä saunakaljastakin, sillä takanamme on niin paljon selvittämättömiä asioita, jotka vaikuttavat nykyhetkeen, ja puhuminen on hankalaa, koska mies ei halua puhua. valittaminen ja nalkuttaminen ja v#tutus alkaa, kun kaikki keinot on käytetty, että yritetään parantaa suhde. valitus kertoo, että toinen on aivan avuton ja neuvoton tilanteeseen. luulen, että alitajuisesti haluan hänestä eroon, koska olen alkanut valittamaan ja haukkumaan. minusta on löytynyt oikea räyhänhenki, jollaista en uskonut olevan olemassakaan.
mutta rakastan häntä kuitenkin niin paljon. en halua hänelle mitään pahaa, vaikka olen sanonut hänelle ilkeästi. muistan kyllä kaikki ihanat hetket, joita meillä on ollut. ne vain tällä hetkellä peittyvät kaiken pskan alle.
nyt yritän vielä puhua miehelle jonkin aikaa nätisti, jos saataisiin solmut auki ja voitaisiin unohtaa menneet. mutta jos häntä en puhumaan saa, vaan olen ainut, kuka yrittää pitää suhdetta pystyssä, niin sitten lähden itku silmässä nuolemaan jonnekin haavojani, jotka ovat tulleet siitä, kun mieheni petti minun luottamukseni ja särki sydämeni.
SIINÄ SINULLE MIETITTÄVÄÄ.
nimim; samassa tilanteessa, kuin vaimosi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hulluja ei ole on vaan ihmisiä eriasteilla henkisessä kehityksessä, toiset aloittavat pohjalta eli ilman medianlukutaitoa, toiset taas menevät suoraan psykoosiin. Kaikkia pitää auttaa pääsemään eteenpäin. Hulluin on se joka ei omaa puuroaan enää hämmentämään pysty.
Jos lähdet, kadut sitä loppuelämäsi. Anna anteeksi miehellesi ja lopeta vihanpito. Tiedätkö, jos lähdet ja katsot sitten taaksepäin niin tulet katkerasti katumaan, että joku niinkin pieni juttu kuin sukujuhlat oli sulle niin tärkeä asia..se tuntuu eron jälkeen ja yksinäisyydessä ilman miestäsi maailman pienimmältä asialta ja kaipaat vain miehesi syliin. Usko mua, kokemusta on ja halusin sulle heti tämän kertoa. Hän on toiminut väärin, mutta rivienvälistä luen että se on ymmärtämättömyyttä ja älä ihan oikeasti pakota häntä sukujuhliin ja tapaamisiin..se on pikkujuttu...usko pois.