Aikapommi.

Hyvin kuvasit :) Vai oliko vain omaa mielikuvitukseni tuotetta nuo yhteneväisyydet maratonin ja seikkailu-urheilun sekä itse elämän välillä. :D

Mitä tulee riskirajoilla liikkumiseen sinänsä, niin toiset elää riskirajoilla ja toiset ei. Toiset eivät tiedä elävänsä riskirajoilla, eivätkä hyväksy muiden tulkintaa asiasta, toiset menevät riskirajoille tietoisesti. Meille, jotka olemme tänne syntyneet, on suotu elämä. Mistä tietää, vaikka olisimme sen itse valinneet tietoisesti, ajassa ennen syntymää. Ottaen huomioon, kuinka epätodennäköinen on tietoisen elämänmuodon mahdollisuus ilmetä ja olla olemassa (yleisen inhimillisen käsityksen mukaan, olemme ainutlaatuisia ja suurta sattumaa), ja kuinka todennäköinen on ilmennyt siinä suurimmassa mahdollisessa epätodennäköisessä, elämä on mielestäni ihme. Se, haluaako joku rajoittaa oman olemassaolonsa yleisesti hyväksytyn normaalin rajoissa olevaan todellisuuteen, vai haluaako ottaa askelen suuntaan tai toiseen riskirajoilla, lienee jokaisen oma asia, niin kauan kuin ei ala vaaralliseksi ympäristölleen. Tai aiheuta kohtuutonta epäjärjestystä yhteisölleen, jossa elää ihmisenä ihmisten joukossa.

Ottaen kontekstin laajassa mittakaavassa huomioon, olemme epätodennäköinen sattuma, joka tuli todeksi, on todellakin huomioitava se tosiasia, että ihminen ja ihmisen mieli on aikansa ja ympäristönsä tuote, ja jopa sairauden käsite on sidottu tuohon yleisesti hyväksyttyyn.

Narsismista puhuttaessa, (narsismipalstalla kun hillutaan) suurimmaksi asiaksi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on täällä noussut empatia, ja narsismissa erityisesti sen puute.

Scientific Americanin Mind-osion mukaan (en ole vielä jaksanut paneutua artikkeliin, numerossa tammikuu 2011)
ihmisten kyky olla empaattinen toinen toisilleen, on VÄHENTYNYT vimosen kolmenkymmenen vuoden aikana, ja että sosiaalisella vuorovaikutuksella on mahdollisesti sijansa tässä kehityksessä. Mikä saa ihmisen epäempaattiseksi kanssaihmistään kohtaan, jos kyky tuntea empatiaa katsotaan ihmisellä myötäsyntyiseksi ominaisuudeksi?

määbää kirjoitti:

Hyvin kuvasit :) Vai oliko vain omaa mielikuvitukseni tuotetta nuo yhteneväisyydet maratonin ja seikkailu-urheilun sekä itse elämän välillä. :D

Mitä tulee riskirajoilla liikkumiseen sinänsä, niin toiset elää riskirajoilla ja toiset ei. Toiset eivät tiedä elävänsä riskirajoilla, eivätkä hyväksy muiden tulkintaa asiasta, toiset menevät riskirajoille tietoisesti. Meille, jotka olemme tänne syntyneet, on suotu elämä. Mistä tietää, vaikka olisimme sen itse valinneet tietoisesti, ajassa ennen syntymää. Ottaen huomioon, kuinka epätodennäköinen on tietoisen elämänmuodon mahdollisuus ilmetä ja olla olemassa (yleisen inhimillisen käsityksen mukaan, olemme ainutlaatuisia ja suurta sattumaa), ja kuinka todennäköinen on ilmennyt siinä suurimmassa mahdollisessa epätodennäköisessä, elämä on mielestäni ihme. Se, haluaako joku rajoittaa oman olemassaolonsa yleisesti hyväksytyn normaalin rajoissa olevaan todellisuuteen, vai haluaako ottaa askelen suuntaan tai toiseen riskirajoilla, lienee jokaisen oma asia, niin kauan kuin ei ala vaaralliseksi ympäristölleen. Tai aiheuta kohtuutonta epäjärjestystä yhteisölleen, jossa elää ihmisenä ihmisten joukossa.

Ottaen kontekstin laajassa mittakaavassa huomioon, olemme epätodennäköinen sattuma, joka tuli todeksi, on todellakin huomioitava se tosiasia, että ihminen ja ihmisen mieli on aikansa ja ympäristönsä tuote, ja jopa sairauden käsite on sidottu tuohon yleisesti hyväksyttyyn.

Narsismista puhuttaessa, (narsismipalstalla kun hillutaan) suurimmaksi asiaksi ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on täällä noussut empatia, ja narsismissa erityisesti sen puute.

Scientific Americanin Mind-osion mukaan (en ole vielä jaksanut paneutua artikkeliin, numerossa tammikuu 2011)
ihmisten kyky olla empaattinen toinen toisilleen, on VÄHENTYNYT vimosen kolmenkymmenen vuoden aikana, ja että sosiaalisella vuorovaikutuksella on mahdollisesti sijansa tässä kehityksessä. Mikä saa ihmisen epäempaattiseksi kanssaihmistään kohtaan, jos kyky tuntea empatiaa katsotaan ihmisellä myötäsyntyiseksi ominaisuudeksi?

Keskenään itsekeskeiset, epäempaattiset, luonnehäiriöiset narsistiset ihmiset tekevät/saavat lapsia, jotka perivät tuon epäempaattisen luonteensa vanhemmiltaan. Nykyisinhän puoliso valitaan ulkoisten seikkojen perusteella, luonne saa olla vaikka minkälainen, kunhan omistaa isot silikonitissit, töröhuulet ja hiuspidennykset, rakennekynnet, implantit siellä täällä, tekorusketuksen ja kuntosalikortin ;) Eipä tarvitse ihmetellä mikä ihmiselle nykyään on se tärkein juttu se on MINÄ ja MINUN elämäni, joka pyörii ulkonäön ympärillä.

Sosiaalinen vuorovaikutus tälläisilla ihmisillä on pinnallista paskanjauhantaa, turhasta valittamista ja turhuuden tavoittelua. Sisältä ollaan tyhjiä ja sitten sitä jo tarvitaankin terapiaa ja kuuntelijaa, kun elämä niin vaikeaa,.. jotta näin sano.

lottamari<3 kirjoitti:

Keskenään itsekeskeiset, epäempaattiset, luonnehäiriöiset narsistiset ihmiset tekevät/saavat lapsia, jotka perivät tuon epäempaattisen luonteensa vanhemmiltaan. Nykyisinhän puoliso valitaan ulkoisten seikkojen perusteella, luonne saa olla vaikka minkälainen, kunhan omistaa isot silikonitissit, töröhuulet ja hiuspidennykset, rakennekynnet, implantit siellä täällä, tekorusketuksen ja kuntosalikortin ;) Eipä tarvitse ihmetellä mikä ihmiselle nykyään on se tärkein juttu se on MINÄ ja MINUN elämäni, joka pyörii ulkonäön ympärillä.

Sosiaalinen vuorovaikutus tälläisilla ihmisillä on pinnallista paskanjauhantaa, turhasta valittamista ja turhuuden tavoittelua. Sisältä ollaan tyhjiä ja sitten sitä jo tarvitaankin terapiaa ja kuuntelijaa, kun elämä niin vaikeaa,.. jotta näin sano.

:D

En rupea sanomaan, kuinka laiskaksi tunnen itseni juuri nyt, mitä tulee omien aivojen käyttöön.. :D

Kiitos, lottamari!