Sisarellani on asperger ja olen kärsinyt siitä niin paljon, etten todellakaan haluaisi omille lapsille aspergeria. Vielä ei siis minulla lapsia ole. Mutta oma elämäni on ollut todellista helvettiä sisaruksen kanssa, joka ei jousta missään, joka on onnistunut alistamaan koko perheen mielivaltansa alleen. Kaikesta hän on saanut ja saa ongelman, oli se sitten vaatteisiin, ruokailuun, istumapaikkaan autossa, ostotilanteisiin, mihin tahansa liittyvä. Olen itse nuoruudessani ollut asian vuoksi jopa itsemurhan partaalla. Meillä on pieni ikäero ja se on entisestään aiheuttanut sen, että on saanut minut alistettua, koen, ettei ole ollut paljon vaihtoehtoja, muuten hän aloittaa järjettömät raivokohtaukset, jos joku ei suju hänen tahtonsa mukaan.
On ruokarajoitteita, vaaterajoitteita, kaikki vaatteet ahdistaa, puristaa, kiristää, tuntuu inhottavilta ja hän on purkanut sen aina meihin. Alkanut syytellä meitä siitä, ettei hänellä ole vaatteita, vaikka vaatteita on kannettu kotiin selkä vääränä, mutta kuten totesin mikään ei hänelle kelpaa. Aina joko puristaa tai muuta, ne harvat vaatteet, joita suostuu käyttämään niin niitä sitten ei käytä juuri ollenkaan, kun pelkää, että menevät rikki. Kerran olimme etelänlomalla ja siellä aiheutti sellaisesta asiasta kuin kengässä olevasta hiekanmurusta sellaisen shown, että tuli taas tunne, ettei olisi ikinä pitänyt minnekään lähteä. Häntä siis häiritsi kengässä olevat hiekan murut ja ei voinut niitä keskellä katua vaihtaa ja purki sitten kaiken kiukun meihin muihin. Siinä vähän taustaa miksi en halua asperger-lasta. Näitä esimerkkejä olisi miljoonia enkä osaa tähän niitä kuitenkaan kuvailla tarpeeksi hyvin. Mutta olen lukenut aspergerista paljon ja kaikki on tässä hänen tapauksessa kuin oppikirjasta, kapea-alaiset mielenkiinnon kohteet, järkyttävät aistiyliherkkyydet jne.
Haluaisin tietää onko asperger periytyvää ja jos on niin millä todennäköisyydellä?
Onko asperger perinnöllistä?
36
4798
Vastaukset
- esh.
taata sinulle saatko vai etkö saa Asperger-lasta tai autistia tai jotain muuta oireyhtymää omaavaa. Eli parasta olla hankkimatta lapsia, kas kun koskaan ei tiedä mitä voi esiintyä....
Kirjoitat ihan kuin sisaresi kiusallaan käyttäytyisi siten kuin käyttäytyy. Näinhän ei ole.
ps. on, on Asperger perinnöllinen - ei sulle muksuja
Juu ei missään nimessä sinun pidä lapsia hankkiman. Ja siitäkin voit sitten kätevästi syyttää siskoasi.
- jinnie8763
Hei,
sinuna ottaisin yhteyttä autismi- ja aspergerliittoon:
http://www.autismiliitto.fi/index.phtml?s=1
Veljelläni ja enollani on asperger, mutta itselläni ei. Automaattisesti se ei siis missään nimessä periydy, kuten eivät useammat muutkaan sairaudet.
Ymmärrän tilannettasi, jaksamista! - eräs toinen esh
ilmenee hyvin eriasteisena eri henkilöillä ja onneksi näyttää siltä, että aikuistuttuaan oireet saattavat lieventyä. Olen seurannut omia sukulaisia ja tuttuja joissa on useita asseja. Johtopäätös on summa summarum...ei tiedä millaisena lapsi syntyy. Sama kuin ei tiedä onko vihreät, harmaat vai minkä väriset silmät. Ja vielä se, että asperger ei periydy 100%, ei sittenkään vaikka toisella vanhemmalla on As. Periytyvyyden todennäköisyys on tuntematon. En ole nähnyt ennustusprosentteja missään.
- en teeskentele!
Isä, veli, minä, ehkä pari muutakin.
Jaa, voiko assilla olla muidenkin aistien kanssa noita yliherkkyyksiä kuin kuulon? Minulla meni juuri iltapäivä pilalle, kun naapurin uima-altaalla joku ääliö käänsi musiikin päälle. Laitoin tietysti korvatulpat korviin. Yhä kuului jumputus. Laitoin tulppien päälle vielä kuulokkeet. Ei auttanut. Makasin lattialla, pää kaarevan tuolin mutkassa niin, että toivoin sen toimivan hiljaisuuden tyyssijana. Yritin samalla rentoutua. Jumput-jumputi. Ja tämä oli taas sen tasoinen melu, että melkein kukaan muu ei olisi edes huomannut sitä. Minulle se oli kidutusta. Siis kirjaimellisesti. Minulla ei ole mitään syytä keksiä tätä kärsimystäni. Paljon mieluummin elisin rauhallista elämääni melusta huolimatta, jos vaan voisin. Kadehdin kuuroja. kadehdin niitä, jotka asuvat keskellä erämaata. Minusta minunlaisilleni ihmisille pitäisi järjestää kaupunginosia, joissa olisi ehdottomasti kiellettyä soittaa musiikkia, joka kuuluu asunnon ulkopuolelle jne. Me hiljaisuushullut voisimme kasautua sinne ja olla onnellisia. Normaalimmat (tämän ominaisuuden suhteen, ei muuten) saisivat hekin olla rauhassa, kun emme koko ajan valittaisi heidän normaalista elämisen melustaan.
Ehkä erikseen sitten silotellut kaupunginosat herkkätuntoisille, supersiistit herkkäsilmäisille, hajuttomat ja mauttomat jne...- noppa-75
Kyllä asperger on perinnöllistä.
- viiskymppinen assi
Kyllä asseilla voi olla yliherkkyyksiä kaikkien aistien kanssa. Itselläni oli nuorempana ongelmia väriyliherkkyyden kanssa; en kestänyt oranssia yhtään (tuntui viiltävänä kipuna päässä), mutta aikuisiällä olen oppinut sietämään sitä. Lapsena vaatteissa ei saanut olla lappuja (ne raapivat) eikä kiristää mistään, murrosiässä taas kaikkien vaatteiden piti olla ihonmyötäisiä, en kestänyt "löysää" missään. Haju- ja makuyliherkkyys on vieläkin: olen polttanut tupakkaa kohta 30 vuotta, silti hajuaistini on parempi kuin monilla jotka eivät ole koskaan polttaneet. Ääniyliherkkyyttä on jonkun verran, minulle pahimpia ääniä ovat matalat äänet, esim. rekan tai amerikanraudan tyhjäkäynti... tuntuu kuin aivotkin tärisis sen äänen mukana. Kirkkaita valoja en siedä, diskoissa en ole koskaan pystynyt käymään ja autossa on aurinkolippa aina alhaalla.. Siinä muutamia esimerkkejä. Ihmeesti sitä kuitenkin on pärjännyt. :)
- sisaresi,,
syntymästä? Onko äitisi kertonut, että synnytyksessä olisi ollut jotain komplikaatioita? Tunnen perheen, jossa pieni lapsi jolla autistisia piirteitä. Synnytys oli ollut vaikea, napanuora kaulan ympärillä ja siitä johtuva hapenpuute. Eli tässä tapauksessa ei ainkaan ole perinnöllistä.
- alkuperäinen....
Syntymä ollut ihan normaali, ei mitään hapenpuutetta tai muuta ongelmia.
- geeniperimä..
No, tuon perusteella ei voi päätellä kukaan, että autistisuus olisi seurausta napanuorasta kaulan ympärillä= eli hapen puutteesta synnytyksessä.
Eli lapsi on saanut geenit jo hedelmöityshetkellä ja autistisuus on on seurausta geeniperimästä.
- alkuperäinen...
Ketjussa mainituista aistiyliherkkyyksistä hänellä ollut mm. juuri tuota, ettei lappuja saa olla missään vaatteissa, paperia ei saa olla missään. Sanomalehtipaperit vie automaattisesti pois esim. pöydältä suljettuun laatikkoon, sipsit ja ranskalaiset syö kiinalaisilla syömäpuikoilla, kun inhottaa se rasva. WC-paperi yksi pahimmista, muistan kuinka on valittanut siitäkin, joskus olen tahallani levittänyt koko rullan lattialle ja hän on aloittanut järjettömän raivokohtauksen ja lopulta minun on täytynyt se itse kerätä, että hänet on saatu rauhoittumaan.
Ei tullut minulle yllätysenä, että minun aloitusviestiäni on miinustettu useamman kerran. Mikä ihme siinä on, ettei näistä asioista saisi valittaa? Kai meillä muillakin pitäisi olla oikeus "normaaliin" elämään, ilman, että yhden ihmisen neuroosit pilaa elämän. Sen minä nimittäin koen käyneen, hänen käytöksensä on hankaloittanut omaa elämää todella paljon. Ja kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kehitysvammainen tai muu vajaaälyinen. Ymmärrän sen, että vammaisilta ei voi vaatia ns. normaalia käytöstä, mutta asperger ei ole kehitysvamma! Kyllä sellaisenkin ihmisen pitäisi joustaa eikä vaatia kaikkea erityiskohtelua koko ajan.- täysi
oikeus kaikkiin tunteisiisi. ADHD ja autismi lapset voivat uuvuttaa läheiset totaalisesti. Miksi muuten tarvittaisiin tällaisia vertaistukiryhmiä.
http://perheklubi.net/viewforum.php?f=13&sid=9727abffc6f4c7acd3e8529a033c1cf3 - noppa75
täysi kirjoitti:
oikeus kaikkiin tunteisiisi. ADHD ja autismi lapset voivat uuvuttaa läheiset totaalisesti. Miksi muuten tarvittaisiin tällaisia vertaistukiryhmiä.
http://perheklubi.net/viewforum.php?f=13&sid=9727abffc6f4c7acd3e8529a033c1cf3Perheklubi on todella hieno ja hyvä foorumi erityislasten ongelmiin. Suosittelen.
- 24
Voisiko kyseessä sittenkin olla ennemmin OCD tai muu psyykkinen syy..? Onko siskosi saanut positiivista huomioita lapsena vai onko tämä hänen ainoa keinonsa saada huomioita? Mielestäni myös vanhemmilla on osansa asiassa. Kasvatuksella voi tiettyjä piirteitä myös pahentaa, vaikka ne osa jotain syndroomaa ja aistiyliherkkyyttä olisivatkin. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että aistiyliherkkyys on todellinen asia, vaikka se liiallisena herkkyytenä ja huomionkipeytenä muille näyttäytyisikin.
Ymmärrän siinä mielessä mieliharmisi, että kateus kuuluu aina sisarussuhteisiin ja toisen saama huomio on pois toiselta ja huomionkipeyden kanssahan kamppailevat kaikki sisarukset. Tietämättäsi siskolla on todennäköisesti samanlaisia tunteita sinua kohtaan. Hän voi kokea sinut samalla tavoin - vanhempien lellikkinä ja silmäteränä. En kuitenkaan usko, että sisaresi tekee mitään mainitsemaasi tahallaan. Et sinäkään varmaan ilkeyttäsi häntä täällä negatiivisessa sävyssä esittele. Toivottavasti ainakaan..
Ja älä lapsia siskosi takia jätä hankkimatta. Se olisi ilkein keino loukata häntä. Ja tuskin sellaisesta valinnasta katkeruudetta selviäisit, sillä jonkinlaista katkeruutta siskoasi kohtaan kannat jo. Toivottavasti ikä ja asioiden käsittely auttaa asiassa. - alkuperäinen taas
24 kirjoitti:
Voisiko kyseessä sittenkin olla ennemmin OCD tai muu psyykkinen syy..? Onko siskosi saanut positiivista huomioita lapsena vai onko tämä hänen ainoa keinonsa saada huomioita? Mielestäni myös vanhemmilla on osansa asiassa. Kasvatuksella voi tiettyjä piirteitä myös pahentaa, vaikka ne osa jotain syndroomaa ja aistiyliherkkyyttä olisivatkin. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että aistiyliherkkyys on todellinen asia, vaikka se liiallisena herkkyytenä ja huomionkipeytenä muille näyttäytyisikin.
Ymmärrän siinä mielessä mieliharmisi, että kateus kuuluu aina sisarussuhteisiin ja toisen saama huomio on pois toiselta ja huomionkipeyden kanssahan kamppailevat kaikki sisarukset. Tietämättäsi siskolla on todennäköisesti samanlaisia tunteita sinua kohtaan. Hän voi kokea sinut samalla tavoin - vanhempien lellikkinä ja silmäteränä. En kuitenkaan usko, että sisaresi tekee mitään mainitsemaasi tahallaan. Et sinäkään varmaan ilkeyttäsi häntä täällä negatiivisessa sävyssä esittele. Toivottavasti ainakaan..
Ja älä lapsia siskosi takia jätä hankkimatta. Se olisi ilkein keino loukata häntä. Ja tuskin sellaisesta valinnasta katkeruudetta selviäisit, sillä jonkinlaista katkeruutta siskoasi kohtaan kannat jo. Toivottavasti ikä ja asioiden käsittely auttaa asiassa.On saanut positiivista huomiota. En koe, että häntä olisi kasvatettu alkujaan eri tavalla kuin muita. Tosin siinä voi olla syynsä, että äitini on yksinhuoltaja ja ehkä antanut liian helposti periksi monissa asioissa, kun ei ole yksinään jaksanut ikuisuuksiin asti tapella asioista.. Itse muistan lapsuudestani päällimmäisenä asiana sen, että olen melkein joka asiassa saanut hoitaa omat asiani ja siskoni asiat. Minä en ole voinut tunkea omia juttujani muiden hoidettavaksi, mutta sisareni on tuputtanut lähes kaiken minulle. Esimerkiksi muistan sellaisen jutun, että jos on lapsenakin ollut joku ostotilanne niin hän ei ole halunnut ostaa vaan sanonut, että minun täytyy. Sitten jos olen sanonut ei, niin alkanut raivomaan. Minun ongelmani on ollut se, että annan aivan liian helposti anteeksi. En osaa olla pitkävihainen ja inhoan tätä itsessäni. Ehkä se johtuu tästä, että eläminen aspergerin kanssa on pakottanut minut siihen, että ei voi olla kauaa vihainen, sillä muuten pitäisi olla koko ajan vihainen?
Nykyään meillä ei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa periksi. Sitä tappelua ja valitusta ja huutoa ei jaksa kukaan kuunnella. Osaa olla todella vittumainen suuttuessaan. Muille tuntemattomille ei juuri puhu mitään, on äärimmäisen ujo, mutta meille perheenjäsenille huutaa kurkkua myöten.
Välillä menee hyvin, välillä taas huonosti. Kuvaavaa on se, että koskaan ei tiedä miten menee puolen tunnin päästä. Saattaa aloittaa raivokohtauksen ihan hetkessä ja todella mitättömästä syystä. Esimerkkejä. Luin sanomalehteä ja sen jälkeen menin sohvalle katsomaan telkkaria, pidin kaukosäädintä kädessä, jolla olin lukenut lehteä (hänellä on siis se paperikammo). Sisareni käski minua menemään pesemään käteni saippualla. En suostunut, pyysi uudestaan, en suostunut jne. Lopulta alkoi taas raivoamaan ja molempien päivä meni pilalle. Hän ei kuitenkaan edes omistanut televisiota. Kuten jo aiemmin totesin, vastaavia esimerkkejä olisi miljoonia.
Ainoat tilanteet kun muistan, että hän on ns. "vapaaehtoisesti" lopettanut raivoamisen ovat suunnilleen niitä, kun äidilleni on riitojen yhteydessä tullut hengenahdistusta ja epäsäännöllistä sydämenrytmiä ja sanonut, että kuolen kohta. Siinä vaiheessa siskokin on lopettanut naurettavat ja lapselliset valituksensa. Mutta valitettavasti vain hetkeksi. Ei mene kuin korkeintaan muutamia viikkoja niin taas valittaa samoista jutuista uudelleen... Minulle raivosi näistä ihme kammoistaaan mm. kerran, kun olin 7-vuotias ja hänvahingossa tönäisi minut niin, että kaaduin suorilta jaloilta lattialle. Leikin sitten tajutonta hetken niin hän lopetti sen raivon.
Minua ei myöskään ole lellitty lapsuudessani, pikemminkin päinvastoin. Muistan monia juttuja, joissa äitini on pyytänyt meitä lapsia tekemään jotain. Ja aina meni nimet niin, että ensin minä ja sitten siskoni. Saattoi pyytää monesti pelkästään minua jne.
Ymmärrän kyllä, että "terveetkin" lapset aiheuttavat riitoja ja muita, mutta tässä sisareni tapauksessa ei todellakaan ole mistään "normaalista" erimielisyyksistä todellakaan kyse.
Ja kyllä tiedän myös sen, että lapsi voi syntyä vaikka miten vammaisena. Mutta minä en tietoisesti haluaisi asperger-lasta, juuri näistä omista kokemuksista johtuen. En haluaisi joutua käymään oman lapsen kanssa samaa helvettiä mitä olen sisareni kanssa käynyt. Toki tiedän, että aspergeriakin on erilaatuista. Jos vaan jostain löytäisi jonkun prosentin, että miten isolla todennäköisyydellä aspergerin sisarus saa asperger-lapsen. Sitten voisi pohtia, että uskaltaako ottaa sen riskin..
Kiitos myös - ggggghhhhjhh
alkuperäinen taas kirjoitti:
On saanut positiivista huomiota. En koe, että häntä olisi kasvatettu alkujaan eri tavalla kuin muita. Tosin siinä voi olla syynsä, että äitini on yksinhuoltaja ja ehkä antanut liian helposti periksi monissa asioissa, kun ei ole yksinään jaksanut ikuisuuksiin asti tapella asioista.. Itse muistan lapsuudestani päällimmäisenä asiana sen, että olen melkein joka asiassa saanut hoitaa omat asiani ja siskoni asiat. Minä en ole voinut tunkea omia juttujani muiden hoidettavaksi, mutta sisareni on tuputtanut lähes kaiken minulle. Esimerkiksi muistan sellaisen jutun, että jos on lapsenakin ollut joku ostotilanne niin hän ei ole halunnut ostaa vaan sanonut, että minun täytyy. Sitten jos olen sanonut ei, niin alkanut raivomaan. Minun ongelmani on ollut se, että annan aivan liian helposti anteeksi. En osaa olla pitkävihainen ja inhoan tätä itsessäni. Ehkä se johtuu tästä, että eläminen aspergerin kanssa on pakottanut minut siihen, että ei voi olla kauaa vihainen, sillä muuten pitäisi olla koko ajan vihainen?
Nykyään meillä ei enää ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa periksi. Sitä tappelua ja valitusta ja huutoa ei jaksa kukaan kuunnella. Osaa olla todella vittumainen suuttuessaan. Muille tuntemattomille ei juuri puhu mitään, on äärimmäisen ujo, mutta meille perheenjäsenille huutaa kurkkua myöten.
Välillä menee hyvin, välillä taas huonosti. Kuvaavaa on se, että koskaan ei tiedä miten menee puolen tunnin päästä. Saattaa aloittaa raivokohtauksen ihan hetkessä ja todella mitättömästä syystä. Esimerkkejä. Luin sanomalehteä ja sen jälkeen menin sohvalle katsomaan telkkaria, pidin kaukosäädintä kädessä, jolla olin lukenut lehteä (hänellä on siis se paperikammo). Sisareni käski minua menemään pesemään käteni saippualla. En suostunut, pyysi uudestaan, en suostunut jne. Lopulta alkoi taas raivoamaan ja molempien päivä meni pilalle. Hän ei kuitenkaan edes omistanut televisiota. Kuten jo aiemmin totesin, vastaavia esimerkkejä olisi miljoonia.
Ainoat tilanteet kun muistan, että hän on ns. "vapaaehtoisesti" lopettanut raivoamisen ovat suunnilleen niitä, kun äidilleni on riitojen yhteydessä tullut hengenahdistusta ja epäsäännöllistä sydämenrytmiä ja sanonut, että kuolen kohta. Siinä vaiheessa siskokin on lopettanut naurettavat ja lapselliset valituksensa. Mutta valitettavasti vain hetkeksi. Ei mene kuin korkeintaan muutamia viikkoja niin taas valittaa samoista jutuista uudelleen... Minulle raivosi näistä ihme kammoistaaan mm. kerran, kun olin 7-vuotias ja hänvahingossa tönäisi minut niin, että kaaduin suorilta jaloilta lattialle. Leikin sitten tajutonta hetken niin hän lopetti sen raivon.
Minua ei myöskään ole lellitty lapsuudessani, pikemminkin päinvastoin. Muistan monia juttuja, joissa äitini on pyytänyt meitä lapsia tekemään jotain. Ja aina meni nimet niin, että ensin minä ja sitten siskoni. Saattoi pyytää monesti pelkästään minua jne.
Ymmärrän kyllä, että "terveetkin" lapset aiheuttavat riitoja ja muita, mutta tässä sisareni tapauksessa ei todellakaan ole mistään "normaalista" erimielisyyksistä todellakaan kyse.
Ja kyllä tiedän myös sen, että lapsi voi syntyä vaikka miten vammaisena. Mutta minä en tietoisesti haluaisi asperger-lasta, juuri näistä omista kokemuksista johtuen. En haluaisi joutua käymään oman lapsen kanssa samaa helvettiä mitä olen sisareni kanssa käynyt. Toki tiedän, että aspergeriakin on erilaatuista. Jos vaan jostain löytäisi jonkun prosentin, että miten isolla todennäköisyydellä aspergerin sisarus saa asperger-lapsen. Sitten voisi pohtia, että uskaltaako ottaa sen riskin..
Kiitos myösno tuo paperikammo viittaa enemmän ocd:hen kuin aspergeriin.
- as-ihminen itsekin
minulla on as ja olen nainen ja minulla ei ole ollu noitten lappujen tai paperin kanssa ongelmaa mut minun on vaikea saada normaalia yhteyttä toiseen ihmiseen, säikyn kovia ääniä, häiriinnyn lasten melusta ja ääntelystä mut en nosta siitä showta vaan menen rauhallisesti pois paikalta mikäli joku lapsi on liian kovaääninen. ymmärrän sisartasi siinä, että sisarellasi on normaalia herkemmät aistit ja hänelle nuo mainitsemasi asiat ovat tuskaa. mutta ymmärrän sinuakin siinä, että sinua suututtaa kun sisaresi kiukkuaa niistä asioista kuin joku uhmis pikkukakara. siskollasi on oikeus tunteisiinsa mutta hän ei saa sinun päivää pilata haukkumalla ja sättimällä sinua siitä kun ei kestä paperia tai lappuja paidassa. sisaresi voi mennä muualle ja jättäytyä menemästä paikkoihin joissa on ylivoimaista. mitähän mieltä olisit ollut minusta, joka kestän kyllä paperit ja laput ym mutta pelkään ja vierastan äänekkäitä ja vilkkaita lapsia? ja minä en voi tälle yhtään mitään.
- korjaus
24 kirjoitti:
Voisiko kyseessä sittenkin olla ennemmin OCD tai muu psyykkinen syy..? Onko siskosi saanut positiivista huomioita lapsena vai onko tämä hänen ainoa keinonsa saada huomioita? Mielestäni myös vanhemmilla on osansa asiassa. Kasvatuksella voi tiettyjä piirteitä myös pahentaa, vaikka ne osa jotain syndroomaa ja aistiyliherkkyyttä olisivatkin. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että aistiyliherkkyys on todellinen asia, vaikka se liiallisena herkkyytenä ja huomionkipeytenä muille näyttäytyisikin.
Ymmärrän siinä mielessä mieliharmisi, että kateus kuuluu aina sisarussuhteisiin ja toisen saama huomio on pois toiselta ja huomionkipeyden kanssahan kamppailevat kaikki sisarukset. Tietämättäsi siskolla on todennäköisesti samanlaisia tunteita sinua kohtaan. Hän voi kokea sinut samalla tavoin - vanhempien lellikkinä ja silmäteränä. En kuitenkaan usko, että sisaresi tekee mitään mainitsemaasi tahallaan. Et sinäkään varmaan ilkeyttäsi häntä täällä negatiivisessa sävyssä esittele. Toivottavasti ainakaan..
Ja älä lapsia siskosi takia jätä hankkimatta. Se olisi ilkein keino loukata häntä. Ja tuskin sellaisesta valinnasta katkeruudetta selviäisit, sillä jonkinlaista katkeruutta siskoasi kohtaan kannat jo. Toivottavasti ikä ja asioiden käsittely auttaa asiassa.OCD (icd10-luokituksessa kuuluu ahdistuneisuushäiriöihin) ei ole "psyykkinen syy" tietynlaiselle pakonomaiselle käyttäytymiselle tai "sairaus" vaan aivojen neurobiologisesta rakennepoikkeamasta johtuva kimppu "normaalista" poikkeavaa oirehdintaa mikä ilmenee erityisen herkillä ihmisillä kuten esim. aspergereilla.nämä liittyvät hyvin läheisesti toisiinsa kuten lääkäreitä ohjeistin vuodesta 1990 mutta jotka eivät sitä vielä ole saaneet tieteellisesti todistetuksi
Palataan asiaan.
- toothbrush
kaikkiin AS lapsen vaatimuksii ei pidä lähteä mukaan vaan pitää määrätietoisesti ohjata normaaleihin käyttäytymismalleihin. Meillä se on ainakin tominut AS pojan kanssa ja on päästy pitkälti eroon noista eritysvaatimuksista. Mutta AS ihmisiäkin on tietysti hyvin erilasia ja varmasti se on sisarruksille raskas asia.
Kiitos hyvästä ketjusta:)))- perhe on pop
assit oppivat ja myös sopeutuvat uusiin asioihin kun niitä harjoitellaan ja toistetaan. Se vaatii perheeltä jämäkkyytt'ä ja sitä että assille ei anneta "ylivaltaa" perheesä. Poikani on oppinut että kaikki hänen kertomansa eivät ole koko totuus vaikka se kirveltääkin...Hän on oppinut sietämään myös muiden erilaisia toimintatapoja ja ne ovat vaatiineet harjoitusta.Näin saamme hänet sopeutumaan yhteiskuntaan ja perhekin voi hyvin.Omia erikoispiirteitä voi pitää myös postiivisina asioina ja postiivisuudella ne isot muutokset on meillä saatu aikaan. Yhtä rakas perheeenjäsen kuin tavissisarensakin:) Kuntouskursseilla näimme niitä perheitä joissa assi saneli ja vaati vanhempiaan pukeutumaan tietyllä tavalla ja assin äkäilyt ja jutut pyöritti perheen arkea..huh huh..rankkaa niille perheille!
- Piparminttu-Pirkko
Älä toki siskosi takia jätä hankkimatta lapsia. Mutta lapsia ei myöskään kannata hankkia ennenkuin on kypsä siihen puuhaan.
Terveetkin lapset kapinoivat, murkkuiästä murrosikään. Myös terveitä lapsia joutuu kasvattamaan. Usein ajatellaan, että aina pitää olla kivaa ja kun ongelmia tulee, niistä syytetään yhteiskuntaa, koulua, puolisoa, anoppia, lisäaineita... Kaikkia muita paitsi itseä. Kypsä ihminen tunnistaa perheen voimasuhteet eikä keskity syyttelemään tiettyä ihmistä tai tahoa. - Ei erityiskohtelua
Jos perheessä muiden lasten joukossa on assi niin hänelle ei saisi antaa mitään erityiskohtelua. Jos ajatellaan että he ovat "sairaita ihmisiä joilta ei voi vaatia liikoja", niin silloin heistä kasvaa äidistään irti pääsemättömiä peräkamarinpoikia/tyttöjä. Heitä pitää tarpeen vaatiessa "potkia perseelle" eikä vain silitellä heidän päätä. Assit ovat ihmisiä siinä missä muutkin, heitä ei kannata kohdella eri tavoin.
- --------------------
No oman veljeni tapauksessa taisi tuo kasvatuspuoli tuolta osin mennä niin pieleen kuin mahdollista. Assilla on taipumus takertua johonkin keskeiseen tukihenkilöönsä ja kuluttaa tämä ns. loppuun. As-henkilöllä on myös tapana syyttää tätä läheistään jos kaikki ei aina suju oman mielen mukaan. Assi yleensä tarvitsee tukijaa enemmän kuin verrokki, mutta kokopäiväiseksi assin sylkykupiksi ja pompoteltavaksi heittäytyminen on sekin huono vaihtoehto koska assilta puuttuu kyky asettua toisen henkilön asemaan eikä tämä varsinkaan vahvimmin as-piirteisiltä onnistu edes ohjattuna.
Ylipäätäänkin assin asianmukainen kasvatus onnistuu vain siinä tapauksessa että sairaus havaitaan jo pienenä. Oman veljeni aspergeria alettiin tutkia vasta hänen ollessaan murrosiässä, jolloin hänen sosiaaliset ongelmansa kävivät yhä ilmeisimmiksi. Asperger-diagnoosia hänellä ei ole vielä tänä päivänäkään, mitä suuresti ihmettelen koska hänellä on hyvin vahvoja aspergerin syndroomaan viittaavia oireita mitkä selvästi aiheuttavat ongelmia niin itselleen kuin läheisilleen. - 09090909
-------------------- kirjoitti:
No oman veljeni tapauksessa taisi tuo kasvatuspuoli tuolta osin mennä niin pieleen kuin mahdollista. Assilla on taipumus takertua johonkin keskeiseen tukihenkilöönsä ja kuluttaa tämä ns. loppuun. As-henkilöllä on myös tapana syyttää tätä läheistään jos kaikki ei aina suju oman mielen mukaan. Assi yleensä tarvitsee tukijaa enemmän kuin verrokki, mutta kokopäiväiseksi assin sylkykupiksi ja pompoteltavaksi heittäytyminen on sekin huono vaihtoehto koska assilta puuttuu kyky asettua toisen henkilön asemaan eikä tämä varsinkaan vahvimmin as-piirteisiltä onnistu edes ohjattuna.
Ylipäätäänkin assin asianmukainen kasvatus onnistuu vain siinä tapauksessa että sairaus havaitaan jo pienenä. Oman veljeni aspergeria alettiin tutkia vasta hänen ollessaan murrosiässä, jolloin hänen sosiaaliset ongelmansa kävivät yhä ilmeisimmiksi. Asperger-diagnoosia hänellä ei ole vielä tänä päivänäkään, mitä suuresti ihmettelen koska hänellä on hyvin vahvoja aspergerin syndroomaan viittaavia oireita mitkä selvästi aiheuttavat ongelmia niin itselleen kuin läheisilleen.Ei assilla sitä... ja assilla tätä, vaan sinun veljelläsi. Siinä on vissi ero.
- --------------------
09090909 kirjoitti:
Ei assilla sitä... ja assilla tätä, vaan sinun veljelläsi. Siinä on vissi ero.
Olen pistänyt kyllä merkille, että vain harvoja veljeni käyttäytymismalleja voidaan selittää muuten kuin aspergerilla. On silti eri asia jolleivät kaikki asseiksi diagnosoitavat olisivat yhtä haastavia tapauksia, mutta hyvin "vaikean" laatuisen aspergerin syndrooman omaavat sitä eittämättä usein ovat.
Puhe oli pelkästään siitä onko tarvetta kohdistaa as-henkilöön erityiskohtelua. Mutta ainakin henkilölle, jolta puuttuu normaalille ihmiselle ominainen moraalitaju ja kyky ottaa toisen ihmisen tunteet huomioon on ominaista pelata vain omaan pussiinsa. Eli toisin sanoen = muiden ihmisten osoittama ylitseampuva ja suhteellisuudentajuton empatian osoitus assin erilaisuutta kohtaan on avain erityiskohteluun. Muiden ihmisten huomioonottaminen on epäloogista ja typerää joten miksi järkiperäisesti ajatteleva assi käyttäisi tilaisuuden käyttämättä? - riippuu yksilöstä
se mitenkä paljon saa erityiskohtelua, riippuu as-henkilöidenkon kohdalla yksilöstä. Jos kyseessä lievää Aspergeria sairastava, normaalin oloinen ja normaalissa työelämässä mukana oleva as-henkilö, niin silloin ei tarvetta kohdella sen erityisempänä kuin n.s taviksiakaan ja usein sellainen assi pitää itsekin tärkeänä sitä että kuuluu joukkoon, ei saa erioikeuksia ja saa normaalin kohtelun. Mutta jos kyseessä on vaikeaoireinen assi, joka sairastaa lisäksi myös masennusta ja persoonallisuushäiriötä ja esim fyysisiä sairauksia ja jolla lisäksi on myös alentunut älykkyys ja huomattavaa vaikeutta oppimisessa, niin silloin tietyt tukitoimet, valvonta ja ohjaus on jopa välttämätöntä ja tavoitteena silloinkin oppia samaan kuin muutkin mutta on annettava tilaa as-henkilölle kehittyä ja oppia omaan tahtiinsa ja myös kannustusta ja rohkaisua on paljon annettava ja muutenkin hyväksyttävä sen, että sairaus asettaa omat rajoitteensa ja as-henkilöllä silloin oikeus saada kohtuullisessa määrin tukea ja valvontaa ja ohjausta kanssaihmisiltä. esim siten että as-henkilö voi saada ohjaajan tai tukihenkilön avukseen. minä olen yrittänyt saada eräästä lääkäristäni itelleni semmoista tukihenkilöä. Hän tekis hyvin jos jotenkin ottas minun tukemisen tehtäväkseen.
- Itsellänikään
riippuu yksilöstä kirjoitti:
se mitenkä paljon saa erityiskohtelua, riippuu as-henkilöidenkon kohdalla yksilöstä. Jos kyseessä lievää Aspergeria sairastava, normaalin oloinen ja normaalissa työelämässä mukana oleva as-henkilö, niin silloin ei tarvetta kohdella sen erityisempänä kuin n.s taviksiakaan ja usein sellainen assi pitää itsekin tärkeänä sitä että kuuluu joukkoon, ei saa erioikeuksia ja saa normaalin kohtelun. Mutta jos kyseessä on vaikeaoireinen assi, joka sairastaa lisäksi myös masennusta ja persoonallisuushäiriötä ja esim fyysisiä sairauksia ja jolla lisäksi on myös alentunut älykkyys ja huomattavaa vaikeutta oppimisessa, niin silloin tietyt tukitoimet, valvonta ja ohjaus on jopa välttämätöntä ja tavoitteena silloinkin oppia samaan kuin muutkin mutta on annettava tilaa as-henkilölle kehittyä ja oppia omaan tahtiinsa ja myös kannustusta ja rohkaisua on paljon annettava ja muutenkin hyväksyttävä sen, että sairaus asettaa omat rajoitteensa ja as-henkilöllä silloin oikeus saada kohtuullisessa määrin tukea ja valvontaa ja ohjausta kanssaihmisiltä. esim siten että as-henkilö voi saada ohjaajan tai tukihenkilön avukseen. minä olen yrittänyt saada eräästä lääkäristäni itelleni semmoista tukihenkilöä. Hän tekis hyvin jos jotenkin ottas minun tukemisen tehtäväkseen.
ei ole muita diagnooseja kuin Asperger, mutta tarvitsen silti tukitoimia asumisessa ja arkielämässä toiminnan ohjauksen puutteesta, erityisistä mielenkiinnonkohteista, asioiden jankkauksesta/jumiutumisesta sekä asioiden eri tavalla tulkitsemisesta johtuen.
- googletin
http://www.poliklinikka.fi/?page=2792845&qid=2984011
"Jälkeläistesi riski sairastua autismiin on nykytiedon valossa suhteellisen pieni, alle 1 %:n luokkaa." - ihmettelen kovin
entäs sitten aspergeri jolla vakavia traumoja mm kiusatuksi tulemisesta ja joka sen vuoksi on arka ja säikkyy jos hänelle sanotaan joko tahallaan tai tahattomasti kovasti? kuitenkaan mitään yliherkkyyksiä ruokien, hajujen, makujen tai värien jne suhteen ei ole. ja ongelmia ainoastaan kommunikaatiossa ja lisäksi muitakin sairauksia joiden takia eläkkeellä jo nuorena ja hyvin masentunutkin on?
pitääkö semmoistakin, kovan elämän läpikäynyttä potkia vaan perseelle niinkuin nimim "ei erikoiskohtelua" sanoo?
miksi on niin vaikea asia ja suuri ongelma tuo lähimmäisenrakkauden ja myötätunnon osoittaminen sairaille/vammaisille henkilöille jota totisesti on as-henkilö joka lisäksi on myös fyysisesti ja psyykkisesti sairas? - emilia__s
Alkuperäinen kirjoittaja! Ota minuun yhteyttä. Olis tosi mukava jakaa kokemuksia.
Itselläni on siis myös sisko, jolla on asperger. Meillä on vuosi ikäeroa ja koen, että olen elänyt aina siskoni ehdoilla ja siskoni varjossa. Myös hän saa järjettömiä raivokohtauksia, eikä niitä saa loppumaan millään. Ei kertakaikkiaan yhtään mitenkään. Se voi alkaa liiasta voista leivän päällä, liian kovasta musiikista, tai vaikka siitä että joku tulee aikaisemmin kotiin kuin hän luuli. Sietämätöntä. Yhdessä vaiheessa minäkin olin erittäin masentunut ja olen aina ollut vailla jotakuta, joka on samassa tilanteessa kuin minä. Tuo kirjoituksesi on kuin suoraan minun elämästäni. - korjaus
Kyseessä ei ole autisminkirjon häiriö/asperger vaan huomionhakuinen persoonallisuushäiriö skitsoidisin/sosiopaattisin piirtein
- mies vs. nainen
Miesten ja naisten asperger on erilaista. Olen lukenut, että aspergerin oireen kriteerit koskevat lähinnä miespuolisia. Naisten aivojen toiminta on muutenkin erilaista ja "naisten asperger" on monimutkaisempaa ja vaikuttaa hankalalta käytökseltä. Miesten diagnosoiminen onkin helpompaa mutta naispuolisten asperger diagnosoidaan useimmiten väärin mm. masennuksena. Naiset harvoin täyttävät asperger kriteereitä koska neurologinen oireilu on erilaista miehen yhden vahvemman aivolohkon ja naisella 2 vahvan aivolohkon välillä.
Yksi jännä väite on, että autismin kirjon oireiden omaavilla on hyvin alhainen d-vitamiinitaso. Lisäksi autismin kirjon lapsia syntyy eniten maaliskuussa, jolloin pohjoisen pallonpuoliskon ihmisillä, etenkin synnyttävillä äideillä on alhaisin mahdollinen d-vitamiinitaso. Afrikassa taas ei tunneta autismin kirjon oireita edes muilla nimillä mutta mitä pohjoisemmaksi mennään niin sitä enemmän tapauksia vaikka diagnoosi on täälläkin suhteellisen tuore eikä kaikki lääkärit edes ole kuulleet autismin kirjon oireista. - lillutar
Vaikka ketju on jo vanha, haluan kommentoida sen verran, etä minusta ap:n viestistä välittyi sellainen kuva, että kyse ei niinkään ole as-siskon hankaluudesta, vaan aikuisuuden puuttumisesta perheessä. Tottakai as lapset ovat haastavia käytökseltään monin tavoin. Vanhempien tehtävä on asetta sille rajat, löytöö balanssi sille mitä as sietää ja missä tahdissa häntä sopeutetaan normaaliasioihin, kuten paperi. Vanhemman tehtävä on huolehtia, että muutkin sisarukset saavat elää elämäänsä, eikä TODELLAKAAN vetää muista lapsia mukaan vaihtuvien jumitusten, neuroosien ja aistiherkkyyksien oravanpyörään.
Meillä as lapsi alkoi salakavalasti ja pikkuhiljaa mennä mahdottomammaksi ruokien suhteen, nimenomaan niitten sekoittamisen suhteen. Lopulta mitkään ruoka-aineet eivät olisi saaneet edes koskettaa toisiaan. Perheneuvolan terapeutin neuvo oli kultaakin kalliimpi: vanhempien ei ole lähteä lasten neurooseihin matkaan (eli alkaa vaikka varoa paperia tai erotella ruokia pikkutarkasti), koska sehän vahvistaa lapselle tämä pahimman pelon: tässä asiassa on jotain vaikeaa aikuisenkin mielestä.
Niimpä aloitimme siedätyskuurin. Ensin lempiruuista niin, että vanilja- ja suklaajäätelöä oli samalla lautasella, sitten kosketuksissa, sitten ostetiinki eri merkkistä jäätelöä, jossa oli paljona mukana jne. jne. Ei meän lapsesta mitään paellansyöjää ehkä tule, mutta hän on itsekin hyvin ylpeä siitä, ettei enää "pelkää mustikoita jogurtissa".
Tuntuu siis, että ap:n perheessä jostain syystä aikuisella ei ole ollut voimaa asettaa rajoja ja kasvattaa erityislastaan, eikä ehkä hakea apua?- amm.neuropsykiatri
Neurotypikalisaatiota parhaimmillaan. Katsotaanpa kuinka lapsesi tulevaisuudessa tulee oireilemaan. Tulehthan sitten kertomaan tänne lapsen psyykkisestä oirehtimisesta joskus vaikka parin vuoden päästä.
Rajojen asettaminen kuuluu jokaisen vanhemman kasvatukselliseen tehtävään olipa kyseessä ns. normaali taikka autisminkirjon lapsi.
Tuosta avunhaun vaikeudesta voisi puhua enemmänkin sekä halusta hakea apua syyllistämisen pelon vuoksi.
Onko sinulla tietoa paikoista, mistä Suomessa voisi saada ammattitaitoista apua autistisen lapsen kanssa elämiseen/normaalin arjen pyörittämiseen/kasvatuksellisiin ongelmiin?
- sef f
vaikuttaa että perheessäsi ei kaikki ole kunnossa ja nyt haetaan väärää syyllistä
- Laspergeri
Asperger on perinnöllistä sen verran että lapsella on noin 50-50 mahdollisuus olla asperger. Isäni on hyvin mahdollisesti asperger (diagoosia ei ole eikä tarvi) minä olen sitten vähän enemmän. Suurin osa aspergereista ovat tyytyväisiä elämäänsä kunhan kaikki on järjestyksessä :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 654180
Haleja ja pusuja
Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺463959Onko mukava nähdä minua töissä?
Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭363462Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli162863Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle342709En kirjoita sulle tänne
Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä142522Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm102114IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm121206Nainen, tunnusta että olet varattu ja tyytymätön suhteeseesi
Ja siksi pyörit täällä ikävä palstalla etsien sitä jotain jota elämääsi kaipaat. ehkäpä olet hieman surullinen, koska ta1451157- 801006