Olemme reilu parikymppinen pari. Olemme suunnitelleet lapsenteon vasta lähemmäks kolmeakymmentä. Haluamme elää vapaina toistemme kanssa, kun vielä olemme nuoria. Lapsia ja perheenperustamista ehtii miettiä myöhemminkin. Tää on ihanaa aikaa, kun ei tarvitse huolehtia kenestäkään(paitsi ihanista lemmikeistä) 24h, ja tyydyttää vain lasten tarpeita. Meidän parisuhde on aivan ihana ja kummatkin kunnioittaa toista. Haaveilemme toki perheestä, mutta tulevaisuudessa. Vielä emme ole valmiita emmekä halukkaita siihen prosessiin, vaan nautimme toisista.Tällähetkellä ei tarvitse ketään kolmatta tuomaan onnea, vaan nautimme vain toisista. Se riittää meille. Mutta sitten kun olen lähemmäs kolmikymppinen, niin tiedän, että musta tulee hyvä äiti. Mies palvoo mua muutenkin todella paljon ja olen sille kaikki kaikessa. Kun meille tulee lapsi, tiedän, että me hoidamme yhdessä myös parisuhdetta sekä omia tarpeitamme ja pidämme niistä kiinni. Lapsi on toki meille tärkeintä, eikä meillä ole perheessämme mitää tärkeysjärjestyksiä, sillä se on mun mielestä aika ihmisarvon aliarvioimista, jos on joku järjestys. Ei sellaista tarvi olla. Riittää että Koko perhe on tärkein. Jokaisella on meistä se oma tärkeä rooli, mies ei ole minulle vain perheen elättäjä, rakkauden antaja, tulevien lapsieni isä, vaan se on mun rakkaus.toinen puolisko sydämestäni. Huomioin miestäni ja aijon rakastaa tätä yhtäpaljon, kun lapset ovat syntyneetkin. Sillä senhän ansioista nämä lapsetkin ovat sitten tulleet ja tämän miehen olen valinnut sielunkumppanikseni, joten se on aika suuri asia elämässä. Kun lapset ovat sitten pieniä, niin toki heidän parastaan täytyy ajatella, se on vaistomaisesti selvä asia, mutta se ei ole kokoajan päällimmäisenä, vaan elämästä löytyy muutakin, ja aijomme olla hyvin onnelliset ja rakastuneet vanhemmat, aivan kuin vasta tutustuneinakin. ja aijomme näyttää sen myös lapsille. Lapsemme saavat sen mallin, että äiti ja isi rakastaa toisia ihan hulluna ja ne yhdessä rakastaa lapsia sitte iha hulluna ja toki niitä lemmikkejäki. Raskausaikana en todellakaa pura hormonikiukkujani mieheeni, sillä se ei ole miehen vika, se ei ole tehnyt mitään pahaa. vaan arvostan häntä suuresti ja kunnioitan häntä..aina. Vauva ei pilaa meidän rakkautta ja onnea, se täydentää sitä. Emme unohda toisiamme arjessa, vaan rakkautemme pulppuaa kokoajan kuin sielu meidän ympärillämme. Tällaiset suunnitelman mulla on, ja olen nätti hoikka tyttö vielä silloinkin, kun lapsia tulee ja tulen aina pitämään itsestäni huolta, haluan olle miehelleni seksikäs ja kaunis vielä mummunakin.
Minun/naisen ajatuksia :)
Vivienne9000
8506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olisi kannattanut, eihän tuollaista jaksa lukea.
Älä leiju kovin korkealla. Saattaapi pudotus olla paha.
Hienoa ajattelua. Olet selvästi "untuvikko". Noinhan sitä "kuuluisi" toimia. Toivottavasti yhteinen tienne kestää kestää, koska kuten mainitsit - olette hieman yli parikymppinen pari. Jep, samoin olin yltiörakastunut ja ihanassa parisuhteessa samanikäisenä kuin sinä. Edelleen saman miehen kanssa rakastuneena kahden lapsen kera. Olen rakastunut edelleen mieheeni, olen purkanut hormoonikiukkua mieheeni tämän 12 vuoden aikana useasti, olen ollut väsynyt monesti ja suuttunut miehelleni siitä, että kotityöt tahtovat kaatua niskaani ja kahden lapsen kanssa on aika raskasta yksin välillä hänen tehdessä pitkää työpäivää (olen äitiyslomalla).
Välillä myös tuntuu, että mikä parisuhde? Illalla, kun olisi aikaa tehdä aviollisiatoimia, saattaa oikeasti olla niin väsynyt, että nukkuu pystyyn ja yöllä pitää varautua heräämään kolmesta viiteen kertaan ja lasten sairastaessa useasti tulee valvottua koko yö - niin täydellinen en ole, että tässä tilanteessa meille olisi taattu normaalimäärä seksiä viikossa. Väsymys kasvattaa kiukkua ja turhat tunteenpurkaukset kuule varmasti kuuluvat normaaleihin lapsiperheisiin. Kyllä siinä lastensaannissa se parisuhde sitten punnitaan :D. Minulla on asiat hyvin. Voin olla turhaankin välillä kiukkuinen ja purkaa tunteita miehelleni ja jopa suuttua hänelle ilman kunnollista syytä.
Lapset täydentävät meitä, tekevät meistä oikeasti perheen - onneksi näin meillä, MUTTA kannattaa varautua siihen, ettei elämä suuresta rakkaudesta huolimatta ole ihan noin ruusunpunaista, etenkin kun lapset tulevat kuvioihin. Ihmisiä olemme kaikki ja eivät ne lapset ole lemmikkejä (niitä meilläkin). Kyllä niissä on miljoonakertainen haaste lemmikkeihin nähden. Onnea ja menestystä parisuhteellenne ja ota ihmeessä ylös mitä olet nyt kirjoittanut ja lue se sitten kun teillä on lapsia :D.
Mie oon säilynyt myös hoikkana ja ihan kivan näköisenä - tosin kriteerit vähän muuttuvat lastensaannin jälkeen. Kovaa työtä se on vaatinut, mutta urheilu pitää mielen virkeänä - yleensä. Mutta pitää kyllä sinulle sanoa, ettei se niin yksinkertaista ole lähteä vetämään kunnon treenit, kun on ensin hoitanut lapsia sen 12h ja tietää, että niiden kanssa pitää vielä heräillä monesti yöaikana. Treeneistä palatessa, kaikkensa antaneena, kroppa väsyneenä, tietäen ettei lepoa ole näkyvissä :D. Ruokavaliolla saa paljon aikaiseksi, mutta kyllä kahdenlapsen jälkeen vatsanseudun kiinteytykseen tarvitaan muutakin kuin ruokavalio. :D.
Halusin nyt tekstilläni hieman kuitenkin valottaa onnellisen rakastuneen pariskunnan realiteetteja, kun ne lapset sitten tulevat kuvioihin. Toivottavasti teillä olisi yhtä onnellinen perhe-elämä ja kuka tietää, vaikka paljon paljon onnellisempi kuin meillä - sitten kun niiden lapsien aika koittaa :).
Tehdä lapsia, vapaus loppuu kokonaan, eikä koskaan tiedä mikä raivopää sieltä tulee.
Eihän nyt tuommoista saatanan ämmää kukaan jaksa. KAIKKI miehet, vitusti viinaa vaan ja kyllä se akka perheen elättää. Rahaa voi laittaa paljon tärkeämpäänkin, kuten omiin harrastuksiin.
Tuollaisia ruusunpunaisia haaveita on varmaan jokaisella vastarakastuneella (-ihastuneella) suhteen alussa. Kyllä se arki teidänkin suhteessanne koittaa.
Olisit nyt kirjoittanut tänne hieman lahjakkaamman provokaation.
Muuten..miksi halusit kertoa tämän kaiken isien palstalla...tai ylipäätään millään palstalla?