Olen asustellut vakituisesti Thaimaassa viimeiset yhdeksän vuotta ja yhdessä Thai-vaimoni kanssa ollaan oltu 11 vuotta. Meillä on kolme lasta joista vanhin on nyt kahdeksan. Suomessa on tullut käytyä kerran kaksi vuodessa yleensä kesällä ja yksin. Bangkokissa elämä pyörii bisneksen ja ryyppyringin ympärillä, vaimo hoitaa kodin ja muksut, eikä juuri minun menoihini puutu. Nyt olosuhteiden pakosta olen ollut joulusta lähtien Suomessa ja otin vanhimman muksun mukaan näytille isovanhemmille.
Nyt on tullut vietettyä sitten aikaa lapsen kanssa ja oltua vieläpä selvinpäin. Olo on todella epätodellinen, muistan hyvin kun muutin Thaimaahan, kaikki oli uutta ja haastavaa, oltiin nuoria ja nättejä, muistan kuinka innoissaan oltiin kun vanhin lapsi syntyi (2002). Sitten muisti katkeaa suurinpiirtein vuoteen 2005, sen jälkeen kaikki on sellaista huuruista. Huomasin puhuvani englantia lasten kanssa, en ole varmaankaan vuoteen rakastellut vaimoani. Hyvä kun muistan nuorimmaisen nimen.
Olin joskus kunnon mies, nyt niin ei voi enää sanoa. Ainut mistä olen viimeiset 5v välittänyt on duuni, josta en edes pidä. Sitten siitä saa hyvän tekosyyn vetää pään sekaisin aina kun mahdollista ja vähemmänkin mahdollista. Sitten juostaan pitkin huorabaareja ja ylläpidetään muutamaa mianoita.
Pitäisi tehdä iso muutos elämässä, olen vielä karvan alle 40 eli varmaan pystyisin vielä muuttumaan ja aloittamaan alusta. Olen ihan helvetin kyllästynyt nykyiseen elämääni. Olen nyt tosissani miettinyt jos muuttaisi pysyvästi härmään. Siinä on vain kaksi isoa ongelmaa. 1. Suostuuko vaimo lähtemään, se on iso riski pistää kaikki myyntiin ja aloittaa alusta. Varsinkaan kun meidän Bangkokin 120 neliön kämpän hinnalla ei taida saada Helsingistä edes yksiötä. Ja muutenkin ilmasto hieman arveluttaa. Hän täällä vuoden aikanaan asui, eikä ollut erityisen ihastunut. 2. Olenkohan juonut jo itseni siihen jamaan, että olen työkyvytön Suomessa.
Onkos muita paluumuuttajia ja miten on mennyt? Onko muksut kuolleet kylmään?
Nyt on tullut vietettyä sitten aikaa lapsen kanssa ja oltua vieläpä selvinpäin. Olo on todella epätodellinen, muistan hyvin kun muutin Thaimaahan, kaikki oli uutta ja haastavaa, oltiin nuoria ja nättejä, muistan kuinka innoissaan oltiin kun vanhin lapsi syntyi (2002). Sitten muisti katkeaa suurinpiirtein vuoteen 2005, sen jälkeen kaikki on sellaista huuruista. Huomasin puhuvani englantia lasten kanssa, en ole varmaankaan vuoteen rakastellut vaimoani. Hyvä kun muistan nuorimmaisen nimen.
Olin joskus kunnon mies, nyt niin ei voi enää sanoa. Ainut mistä olen viimeiset 5v välittänyt on duuni, josta en edes pidä. Sitten siitä saa hyvän tekosyyn vetää pään sekaisin aina kun mahdollista ja vähemmänkin mahdollista. Sitten juostaan pitkin huorabaareja ja ylläpidetään muutamaa mianoita.
Pitäisi tehdä iso muutos elämässä, olen vielä karvan alle 40 eli varmaan pystyisin vielä muuttumaan ja aloittamaan alusta. Olen ihan helvetin kyllästynyt nykyiseen elämääni. Olen nyt tosissani miettinyt jos muuttaisi pysyvästi härmään. Siinä on vain kaksi isoa ongelmaa. 1. Suostuuko vaimo lähtemään, se on iso riski pistää kaikki myyntiin ja aloittaa alusta. Varsinkaan kun meidän Bangkokin 120 neliön kämpän hinnalla ei taida saada Helsingistä edes yksiötä. Ja muutenkin ilmasto hieman arveluttaa. Hän täällä vuoden aikanaan asui, eikä ollut erityisen ihastunut. 2. Olenkohan juonut jo itseni siihen jamaan, että olen työkyvytön Suomessa.
Onkos muita paluumuuttajia ja miten on mennyt? Onko muksut kuolleet kylmään?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pentti-Amalia. Kovin on tokeroa.
"Varsinkaan kun meidän Bangkokin 120 neliön kämpän hinnalla ei taida saada Helsingistä edes yksiötä."
Bangkok cityssa asunnot on kalliita.
kalliita ja kalliita, arvio kämpän hinnasta oli 3,7M eli hiukan olla 100000E ei sillä paljoan yksiötä kummenmpaa Helsingistä irtoa.
.
Ubonista
Et ole koskaan Thaimaassa edes kaynyt.
Isänvaimo on äitisi.
päätä nyt, missä on skandit
kummaa, kun täältä ei löydy mitään kunnon tietoa mihinkään asiaan, vaan ihan sontaa, ja ihan sekojen juttuja. Jos haluaisi lukea ihmisten mielipiteítä eri matkakohteista, niin eiköhän joku idiootti kirjoita ihan paskajuttuja, ja toiset sitten jatkavat... voi helvetti!!!
Tämähän on hauska palsta: besserwissereitä, äidinkielen opettajia, nickin omijoita ja muuten vaan vittuilijoita tuntuu riittävän joka threadissa. No eipä sillä eipä olleet odotuksetkaan korkealla kunhan teki mieli avautua kun ei vanhalle äidillekkään kehtaa tällaisia juttuja kertoilla.
Vaimoni on ikävä kyllä Bangkokista. Tai ei kai siinä muuta ikävää ole kuin, että hän ei sieltä suostu minnekkään muuttamaan. Aikaisemmin oli syynä, että tarvitsee äiteen hoitoapua muksuille, nyt se, että muksuja ei voi koulusta toiseen heitellä ja koulut on muutenkin jo maksettu eteenpäin jne. Ollaan keskustelu käyty joka vuosi ja aina on tulos, että katsotaan ensi vuonna... eli en ikinä pääse pois. Niin mukavaa olisi muuttaa pienempään paikkaan ja duuninkin pystyisi hoitamaan jos 2h etäisyydellä esimerkiksi pysyisi, mutta ei niin ei.
Suomeen muutostakin puhuttiin ihan tosissaan, mutta kun punapaidat painui takaisin maalle niin ne vähäisetkin muuttohalut hänen puolelta kaikkosivat. Suomeen muuton pystyy sentään perustelemaan lasten parhaalla. (tai mene ja tiedä, olen aika skeptinen thaimaalaisen koulujärjestelmän suhteen, mutta ainakin pääsee tyhmäkin mukula yliopistoon ja sieltä tutkinnon kera ulos, mikä ei taida Suomessa onnistua.)
Piruuttani katselin palkkatilastoja eilen ja tulin siihen tulokseen, että Suomi on hullu maa. Jos saisin Suomessa koulutusta vastaavan duunin ja siitä 15v työkokemuksella mediaani palkkaa, käteen jäisi verojen jälkeen 2400E. Nyt jää melkeen samanverran kun vähennän palkasta ensin lukukausimaksut sekä sairaus- ja eläkevakuutukset. Ja sillä rahalla saa hieman enenmän kuin Suomessa. Pointti tässä on se, että sitähän pitäisi vaimon mennä töihin tai elintaso tipahtaisi aikasen pahasti. Toisaalta taas teen kyllä "pikkusen" enenmän duunia kuin 37,5h/vko eli se vapaa-aika tietysti olisi arvokasta.
Se on nyt vain otettava itseään niskasta kiinni ja yritettävä muuttaa arkiympyröitä. Pakko alkaa vähän hiljentämään tässä pitäisi kumminkin jaksaa 20v tehdä vielä töitä ennen kuin nuorin on ulkona kouluista ja valmis pesästä potkaistavaksi. Sitten voi meikäläisen elinajan ennusteen mukaan nauttia elämästään n 5v. ennen kuin joku prakaa ja pahasti.
Mutta jatkakaa herrat ja rouvat toistenne sättimistä ja pilkun nussintaa. Lähden tästä viemään tyllerön mäenlaskuun ja sitten huomenna kotia kohti takaisin lämpöön.
Kaikkea kritiikkiä vastaan hyökkää aasialaislobbarit housut persvaossa ja räkä vielä nokassa roikkuen.
Kun nyt olet myöntänyt tehneesi virheen ottaessasi taikkumuijan, ethän pysynyt edes sille uskollisena ja lojaalina. Joten muijakaan ei sinua enää rakasta. Tai rakasta ja "rakasta". Rahahan sen sanelee.
Mutta muija ei tule sua seuraamaan, se on varmaa. Mikä estää elämästä Suomessa osan aikaa lapsineenkin tai osan kanssa ja sitten osan taikkulassa. Ylipäätään oliko tää taikkula sittenkään se sun juttusi. Vai alatko vähitellen katsastella Suomesta eläkeläismökkiä. Älä muijasta huoli, se ottaa kyllä uuden
rahottajan.
Palstaa häiriköi sika-amalia
Totuus kirpaisee vai mitä?ja aika säälittävää yrittää aina siirtyä sika-amalian puoleen jos ei muuta sanomista keksi!
En ole missään vaiheessa sanonut, että liittoani katuisin. Todellakaan. 11 vuotta on pitkä aika ja siihen miten hän on asiat hoitanut minulla ei ole pahaa sanaa sanottavana. Omatunto tässä soimaa, ollut prioriteetit vähän hakusessa. Minä tässä olen asiani huonosti hoitanut, ei hän. Ja jos tässä nyt ei enää intohimoisessa rakkaus suhteessa olla niin liitto on silti enemmän kuin toimiva. Ei tässä ole kumpikaan perhettä rikkomassa. Ja kun se kumminkin kiinnostaa niin totta helvetissä hän tajuaa mitä tapahtuu, ei hän tyhmä ole. On vaan päättänyt olla välittämättä kunhan ei silmille tule. Mulla tuli viime vuonna yli 80 hotelli yötä duunin puolesta, ja jos joku kehtaa missään maailman kolkassa samalla määrällä väittää, ettei koskaan käy vieraissa niin väitän valehtelijaksi, impotentiksi tai uskovaiseksi.
Rahasta se ei ikävä kyllä kiinni ole, yhdessä ollaan (perheen ja pankin avuilla) nollasta rakennettu ja samaa lusikkaa kuumennetaan edelleen. Ja kun maassa on kotiinpäin vetävät lait, varsinkin niiden täyteenpano, minähän tässä rahoittajaa vaille jäisin.
Taikkula on edelleen mun juttu, mutta olosuhteet saisivat hieman muuttua. Thaimaa on mahtava paikka olla vapaalla, missään Aasiassa ei saa rahalleen vastinetta samalla tavalla. Toisaalta Bangkok on paska paikka asua. Mutta jos jaksais tehdä ja toivoa niin ehkä se siitä.
PS. Se eläkeläismökki on jo Suomessa, mutta on vaan piru niin pohjosessa, että tarvitsee toisen täältä 8kk ajaksi.