räntää sataa
pikkusieluisella luodolla
jonka kivet ovat
tallettaneet
lumen jokaiset vinotkin
viirut
jumalauta
mä seison tällä
jyrkänteellä
katsomassa vellovaa
jään sisäistä merta
ajattelen
hypätä
vaiko vielä viipyä?
tuuli puhaltaa tiimalasiin
epätoivon pirstaleita
odottavan aika on liian
tuskallinen
ei yksikään laulu
enää lohduta
ei yksikään aallonmurtaja
pysäytä
se kaikki elää minussa
sisällä
pikkusieluisella luodolla
jonka kivet ovat
tallettaneet
lumen jokaiset vinotkin
viirut
jumalauta
mä seison tällä
jyrkänteellä
katsomassa vellovaa
jään sisäistä merta
ajattelen
hypätä
vaiko vielä viipyä?
tuuli puhaltaa tiimalasiin
epätoivon pirstaleita
odottavan aika on liian
tuskallinen
ei yksikään laulu
enää lohduta
ei yksikään aallonmurtaja
pysäytä
se kaikki elää minussa
sisällä
Vastaukset 4
Vanhimmat
se kaikki elää minussa
sisällä
pieni helpotus
väliaikaista
sydämen-
myrsky raivoaa
tuhoaa
tuli
polttaa kaiken
mustaksi
menneisyys on kuollut !
maaperään tyhjään
hiljaiseen
kasvaa
kyky rakastaa
erityisesti
saada rakastaa
vapaana kaikesta : )
kunpa se voisikin olla totta
menneisyys kuollutta
kuopattua
unohdettua
ilman uudelleen esiinkaivamista
uusia ablodeja
siinä tyhjässä
hiljaa savuavassa maaperässä
kulkisi kaksi hengitystä
kohti toisiansa
epätoivo tässä runossa, ja vaikka se oisi pelkkää
fiktiota, käännä sivua synkille ajatuksille ja nauti
myrskyisestä luonnonilmiöstä. Huomenna voi
paistaa aurinko, kiitos runostasi!
Epätoivo nuotittaa soinnut
rikkinäisellä sävelellä, hypäten faktasta fiktioon
tunnistamatta mitään välimuotoja, paitsi myrskyn
joka temmeltää polttaen sisuskaluja..Luulen että
saan vielä hyvän tovin odotella oman aurinkoni nousemista:)
Liona, käyntisi aina ilahduttaa, sinulle kiitos:)