Eli olen tässä käynyt joulukuusta lähtien kouluspykologilla ja nyt pääsin nuorisopsykiatriselle, siellä tehtiin masennustesti jossa tulos viittasi vaikeaan masennukseen. Lääkärin kanssa oli yksi tapaaminen ja hän kertoi BDI-testin olevan kuitenkin vain suuntaa-antava, joten en nyt tiedä onko minulla sitten diagnosoitu vaikea masennus vai ei?
Unelmani on päästä lähihoitajan ammattiin ja opon kanssa olen jutellut ja hän vain kylmästi totesi, että sairas ei voi hoitaa sairaita, ensin pitää parantaa itsensä.
Nyt taas menee paremmin ja luulen, että pelkkä koulupsykologin kanssa juttelu riittäisikin sittenkin ja aion peruuttaa minulle varatun terapian. En halua, että tämän jutun takia koko tulevaisuuteni menee pilalle kun kohta pitäisi hakea jo. Muutenkaan en tunne tarvitsevani terapiaa enää.
Mitäköhän sitten laitan siihen kun kysytään sairauksista, kerronko masennuksesta (jota minulla tuskin enää edes on, kaikki on jo paremmin)? Onko kamalan väärin jos en kerro?
Olenkohan edes enää terveiden kirjoissa ja jos en niin mitenköhä niihinki pääsisi takasin?
Pitikin mennä hakemaan apua, prkl. Mukava työ ja valoisa&turvattu tulevaisuus tämän parantaisi :(
Unelmani on päästä lähihoitajan ammattiin ja opon kanssa olen jutellut ja hän vain kylmästi totesi, että sairas ei voi hoitaa sairaita, ensin pitää parantaa itsensä.
Nyt taas menee paremmin ja luulen, että pelkkä koulupsykologin kanssa juttelu riittäisikin sittenkin ja aion peruuttaa minulle varatun terapian. En halua, että tämän jutun takia koko tulevaisuuteni menee pilalle kun kohta pitäisi hakea jo. Muutenkaan en tunne tarvitsevani terapiaa enää.
Mitäköhän sitten laitan siihen kun kysytään sairauksista, kerronko masennuksesta (jota minulla tuskin enää edes on, kaikki on jo paremmin)? Onko kamalan väärin jos en kerro?
Olenkohan edes enää terveiden kirjoissa ja jos en niin mitenköhä niihinki pääsisi takasin?
Pitikin mennä hakemaan apua, prkl. Mukava työ ja valoisa&turvattu tulevaisuus tämän parantaisi :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miksi mikään muu ei kelpaa?
Se ei ole todellakaan mikään "kevyt" homma, joten on on latvaongelmia, niin ei kannata pyrkiä sinne ollenkaan.
Se on parempi sekä sinulle itsellesi ja mahdollisille potilaillesi.
Miten tuollaisen kysymyksen voi edes esittää? Joskus vaan ihminen haluaa palavasti päästä jollekkin alalle, eikä siinä kiinnosta muut. Mielummin teen tulevaisuudessa sellaista työtä josta pidän kun että teen niskalimassa työtä johon en tunne aitoa kiinnostusta.
Vai onko minulla edes oikeus hakea siihen työhön mihin haluan yhtä lailla kuin muillakin?
Ottaen huomioon, että masennus on ollut vain näin lyhytaikaista, uskon tämän olevan ohimenevää. Monihan masentuu väliaikaisesti esim. läheisen kuolemasta. Pieniä oireiluja kyllä ollut aiemmin syksyllä, mutta nyt ollaan jo pitkään menty parempaan suuntaan.
Tiedän kyllä työn olevan henkisesti rankkaa, mutta masennus on myös kasvattanut minua ihmisenä ja tunnen itseni nyt paremmin.
Entäs jos keskityt ensin hoitamaan masennuksesi kaikessa rauhassa, ja haet lähihoitajakouluun myöhemmin? Voihan olla että masennuksesi ei ole kroonista niin kuin minulla. Jouduin jättämään työni lastenhoitajana, koska siinä työssä on oltava jatkuvasti valppaana ja minä en väsymykseltäni ja masennukseltani enää siihen pystynyt. Oli kaikkien kannalta parasta, että vaihdan alaa.
Koulu menee sen verran hyvin, että kymppiluokka ei yhtään kinnostaisi enkä muutenkaan koe sitä tarpeelliseksi. Myöskään lukio ei houkuttele yhtään, sillä olen todella laiska lukemaan vaikka arvosanat ovatkin hyviä. Välivuotta en ehdottomasti tahdo, siinähän vasta masentuisi kun ei olisi mitään tekemistä. Ja kuten sanottu, muun alan opiskelu maistuisi puulta... :/ en vaan millään tahtoisi pitkittää opiskelujani kun tunnen kyllä olevani henkisesti valmis opintoihin, syksyynhän on sitäpaitsi vielä pitkä aika ja kesä tuo jälleen uutta virtaa
Entäs jos olet työelämäharjoittelussa vaikka puolivuotta työvoimatoimiston kautta? Sinua kiinnostavalla hoitoalalla? Siitä saisit kai pisteitä hakiessasi myöhemmin lähihoitajakouluun, jos olisit töissä hoitopuolella. Ja sitten lähihoitajakoulussa saisit jostakin työharjoittelusta vapautuksen kun sinulla olisi jo kertynyt työkokemusta tuolla harjoittelussa :)
Masennusta ei kannata yrittää hoitaa kiireellä tai unohtaa. Tietysti hyvä jos olet jo syksyyn mennessä terve ja voit aloittaa opiskelut, mutta näitä muitakin vaihtoehtoja on olemassa jos et silloin vielä ole parantunut masennuksesta.
Heippa!
Lähdin itse vasta yli parikymppisenä opiskelemaan lähihoitajaksi. Jonkinlaista masennusta selkeästi oli ollut jo silloin, mutta en sitä itselleni myöntänyt. Vaan ei muuta kuin reippaasti kouluun ja valmistuin hyvin arvosanoin ja sain viimeisestä työharjoittelupaikasta vakkarityön nopsaa. Siinä sitten meni sellainen kolme vuotta tein duunia kuin hullu. Olin hirvittävän uudistushaluinen halusin kehittää itseäni ja työyhteisöäni, peittelin tällä omaa kasvavaa ahdistustani ja masennustani. Mitä enemmän ahdisti sitä enemmän tein.
Niin piti tuohon laittaa, että sain tosiaan jo koulu aikana ekat masennslääkkeet, että sen verran rankkaa oli sekin ainakin minun kaltaiselleni ihmiselle. Oli tarkoitus lähteä opiskelemaan työn ohella vielä sairaanhoitajaksi, kunnes sitten tuossa 2007 tuli täysi stoppi. Niin ja sillä tiellä ollaan edelleen sairaslomaa lähti neljäs vuosi pyörimään. Masennus on vaikea, lääkkeet eivät meinaa tehota, osastohoitoja takana.. diagnoosi luettolo kasvaa koko ajan. Ikää on nyt noin 30 ja töihin en luultavasti palaa enää. En osaa sanoa mitä on 20 vuoden päästä, mutta tällä tähtäimelle en.
Siis kerroin tämän siks, että en halua, että sinulle käy samalla tavalla. Ei tarvitse käydä, voi olla, että olet vahvempaa tekoa kuin minä. Mutta mikä kiire sinulla on? Etkö voisi hoidottaa rauhassa masennustasi? On aika kurjaa jos elämäsi mene kiirehtimisen takia entistä pahemmin solmuun.
Lähihoitajan työssä on valtava vastuu ja luulen, että se on yksi asia mikä on rankinta siinä kestää. Työ on fyysisesti ja psyykkisesti todella rankkaa. Niin jos olet vasta peruskoulusta pääsemästä niin, voithan mennä opiskelemaan lähihoitajaksi myöhemminkin, kuten yllä jo sanoin.
Mutta jos sinusta tuntuu, että olet valmis, niin sinunhan se asia on itse päätettävä lopuksi. Kannattaisi kyllä varmasti myös kysyä koulupsykologin mieltä. Niin ja jos terapiaa on tarjottu kannattaisi se varmaan hyödyntää, vaikka olisitkin jo paremmassa kunnossa. Niin se olisi ainakin hyvä tuki jos päätät lähteä opiskelemaan lähihoitajaksi.
Onnea valitsemallesi tielle!
Kiitos kummallekin vastauksista :)
111111112: Tuo työelämäharjoittelu kiinnostaisi todella paljon, mutta pääseekö 16-vuotias siihen ilman mitään kokemusta kyseisestä työstä?
Kiitos "häiriöinen" tarinastasi. Pitää vielä miettiä ja katsoa mihin tulevaisuus vie :)
Muistaakseni siinä pitää olla vähintään 17-vuotias. En ole ihan varma. Mutta www.mol.fi sivulta löytyy lisää tietoa noista työharjoitteluasioista. Kyllä harjoitteluun pääsee ilman työkokemusta.
Hei. Se että opo sanoi sinulle että sairaana ei voi hoitaa sairaita pitää paikkansa. Hoidat itsesi kuntoon ja lähdet sitten vasta opiskelemaan lähihoitajaksi.
Ei masentuneisuus ole este sille ettet pääsisi opiskelemaan lähihoitajaksi. Voisit ehkä jopa hyödyntää omia kokemuksia ja tuntemuksia tulevassa työssä, mutta vasta kun olet käsitellyt asian itsesi kanssa selväksi.
Eli ei huolta pääset opiskelemaan, jos tahdot. Mutta suosittelen että hakeudut vasta kun olet täysin terve, koska lähihoitajan työ on todella rankkaa ja et tule siitä selviämään jollet ole käsitellyt omia ongelmiasi.
Muista myös vaikka olisit lähihoitaja et saa mitään vastauksia omiin ongelmiisi tai et osaa hoitaa itse itseäsi sen paremmin. Olen huomannut että monet lähihoitajaopiskelijat luulevat saavansa vastauksia omiin ongelmiinsa opiskelemalla lähihoitajaksi. Nämä em henkilöt tulevat todella nopeasti huomaamaan että ovat väärällä alalla ja lopettavat koulun kesken.