Olen kamppaillut tekouskovaisuuteni kanssa jo vuosia ja haluaisin saada rohkeuden lopettaa tämä esittäminen.
Käyn edelleen seuroissa ja minulla on laaja vanhoillislestadiolainen kaveripiiri.
Ongelmana on vain se, etten mä kykene uskomaan lainkaan. Tiedän, että teen väärin, kun en kerro totuutta, mutta rohkeus ei siihen ole vain riittänyt.
Kysynkin teiltä vanhoillislestadiolaisuuden jättäneiltä, että miten teidän eroamisprosessinsa onnistui?
Oliko päätös helppo ja miten teihin suhtauduttiin sen jälkeen?
Entä onko ollut voimakkaita syyllisyyden tunteita siitä, että ei kyennyt uskomaan tms.
Kertokaa ihmeessä kokemuksistanne ja haluaisin jotain vinkkejä, miten minun kannattaisi käynnistää tämä eroamisprosessi.
Käyn edelleen seuroissa ja minulla on laaja vanhoillislestadiolainen kaveripiiri.
Ongelmana on vain se, etten mä kykene uskomaan lainkaan. Tiedän, että teen väärin, kun en kerro totuutta, mutta rohkeus ei siihen ole vain riittänyt.
Kysynkin teiltä vanhoillislestadiolaisuuden jättäneiltä, että miten teidän eroamisprosessinsa onnistui?
Oliko päätös helppo ja miten teihin suhtauduttiin sen jälkeen?
Entä onko ollut voimakkaita syyllisyyden tunteita siitä, että ei kyennyt uskomaan tms.
Kertokaa ihmeessä kokemuksistanne ja haluaisin jotain vinkkejä, miten minun kannattaisi käynnistää tämä eroamisprosessi.
Vastaukset 37
Vanhimmat
ja toivottavasti on hyviä ystäviä joiden kanssa saa jutella, tarkoitan ysävällä aitoa ystävää ehkä mieluummin ei.vl. niin keskustelu on helpompaa.
Pikku hiljaa se siitä lähtee, älä päästä syntymään erottuasi selaista tilannetta et olet yksin ja ympärillä joukko joka yrittää käännyttää takas, heille ei ole tärkeää se palaatko vaan se että voivat näyttää porukalle et saatiin käännytettyä taas yksi eksynyt lammans. He keräävät vaan sulkia hattuunsa ja sillä yrittävät kiivetä hierarkiassa ylöspäin.
Tämä on TODELLA tärkeä asia:
"älä päästä syntymään erottuasi selaista tilannetta et olet yksin ja ympärillä joukko joka yrittää käännyttää "
Parasta olis että voisit ennalta rakentaa joitakin luotettuja ihmissuhteita ei vl maailmaan!
Monta vuotta minä sitä jahnasin. Mietin ja arvostelin opetusta. Vl uskon rajoittavuuden kritisointi johti kohdallani vähitellen siihen, että vähä vähältä en enää oikeasti uskonut juuri mihinkään. Siis edes jumalaan. Mulla siis mureni ensin se pinnalliseksi tunnistamani uskonnollisuus, jossa olin rauhanyhdistyksessä elänyt.
Lopulta huomasin, että oma uskonnollisuuteni olikin ollut vain tarvetta ja halua kuulua johonkin hyväksyvään yhteisöön. Porukkaan josta saisi hyväksyvän vastaanoton. Mutta kun se hyväksyntä on ehdollista, elikkä pitää typistää ittestään osia pois. Onko se silloin sen arvoista?
Aluksi rupesin harrastamaan yhtä urhailulajia aktiivisemmin ja sain sielät uusia tuttuja, ei vl:iä. Sitten kun aikaa kului päätin kertoa lähimmille että seuroissa käynti on nyt loppu enkä usko sillä tavalla. Ei siitä minua tietenkään kehuttu, mutta ei ne ruvenneet painostamaankaan.
Sinulle toivotan energiaa ja että löydät hyviä ihmisiä lähelle ennenkuin hyppäät pois ry-oravanpyörästä!
Lohdullisia ja ymmärtäviä sanoja.
"Jos on lapsesta asti imenyt itseensä tietyn tavan ajatella ja uskoa, kasvanut varmojen lauseiden maailmassa ja ainoan oikean totuuden alla, ei heti tunnu helpolta olla siellä missä onkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Uskoonsa kasvatetun avartuva mieli on kuin häkistä vapaaksi päästetty lintu. Se huumaantuu avaran taivaan alla. Ah mikä vapaus! Mikä ilo, mikä rauha!
Mutta illan tullen tuleekin äkkiä taas pelko ja ikävä kotiin, turvaan kaltereiden taa.
Vaikka järki, kirjoitukset ja omatunto toista todistavat, jostakin mielen syvistä kerroksista nousee pelko ja ajatus: joko juuri nyt joku jumala jossakin nostaa ylös rangaistusmerkkiä, puhaltaa pilliin, kohottaa lekaa, jolla minut on määrä iskeä ikuiseen tuhoon.”
http://freepathways.wordpress.com/2011/01/18/pelkoa-ei-rakkaudessa-ole/
SRK:n syntilista ei ole raamatusta ja en halunnut enää sitä noudattaa.
Pahinta oli se, että vl-liikkeen sisällä on paljon pedofiliaa, jonka kitkemiseksi ei SRK ole tehnyt mitään.
Lapsia ei haluta auttaa nk. "lasten valtakunnassa", tärkeämpää on pitää kulissit pystyssä valtakunnan mediassa.
"""Uskoonsa kasvatetun avartuva mieli on kuin häkistä vapaaksi päästetty lintu. Se huumaantuu avaran taivaan alla. Ah mikä vapaus! Mikä ilo, mikä rauha!
Mutta illan tullen tuleekin äkkiä taas pelko ja ikävä kotiin, turvaan kaltereiden taa.
Vaikka järki, kirjoitukset ja omatunto toista todistavat, jostakin mielen syvistä kerroksista nousee pelko ja ajatus: joko juuri nyt joku jumala jossakin nostaa ylös rangaistusmerkkiä, puhaltaa pilliin, kohottaa lekaa, jolla minut on määrä iskeä ikuiseen tuhoon.” """"
Tuossa lainaus aiemmasta kirjoituksesta tässä ketjussa.
Kaksi ekaa riviä on todella tuttua omalla kohdallani, loppu ei todellakaan.
Kannattaa miettiä nuo asiat etukäteen, niin ettei tuollaisia pelkoja enää esiinny. Eli minun kohdallani ainakin se kirkastui sitten lopulta yhtäkkiä varmaksi se asia. Kun löytää ensin vaikka vain epämääräisesti ja etäisestikin sen rakastavan Jumalan, joka ei lintustaan hylkää eikä anna lintusensa pelätä. Silloin luo häneen sellaisen suhteen, ettei sitä mikään mahti maailmassa enää pysty horjuttamaan.
Sitä ei tarvitse enemmälti määritellä eikä siitä tarvitse väitellä ja kiistellä ja tapella kenenkään kanssa.
Eipä tosiaan ole ikävä takaisin "häkkiin". Olen sanonut vaimolle että jos alan puhua siihen malliin etät palaisin ry:lle niin minut saa viedä hoitoon.
Sitaatti muuten ei ole kirjoittajan vaan se on lainaus ex vl:n iltahartaudesta.
http://www.hakomaja.net/sekalaista/irtaantumisen-tunteet
Mitä luulet saavasi korvaavaa tilalle, kun jätät vl-talostelut?
Minä en kykenen irtaantumaan, ja siksi olen heittänyt yrittämästäkin.
Usko on kuin huumetta, tupakkaa, josta ei niin vain päästä irti.
Tarviiko sitä kaikkea muille kertoa, että itsekkin jotain tietäsi.
Kerro huolesi ja epäilyksesi iltarukouksessa suoraan Jumalle, hän ymmärtää ja varmaan hymähtää vähäpätöisille huolillesi. Etkö tiedä, että sinapinsiemenen verran uskoa riittää, ei sitä tarvi omia kahmalokaupalla.
Minä olen itsestänikin huomannut, että paras pysyä porukassa, vaikkapa vaivaisena mato-matkamiehenä.
Saarnauta syntisi anteeksi seurapenkissä niin monta kertaa, että sielunvihollinen lähtee ovet paukkuen sinusta.
uida Raamatun vastaisten vl-VALHEOPPIEN haisevassa kuralätäkössä ja irvistellä vl-herätysliikkeen ulkopuolisia uskovaisia "epäuskoisiksi".
Eikö vaan?
Oma eroamiseni eroaa sikäli sinun tilanteestasi, että oli elänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni hoitokokouspaskassa, kun mitta tuli täyteen ja kaikki kaverit oli jo ulostettu yhteisöstä, lähdin.
Eroaminen oli kuitenkin traumaattinen kokemus; omat vanhemmat hyljeksivät ja ivasivat, koska olin pettänyt heidän odotuksensa ja vioittanut heidän "hyvän kasvattajan" mainettaan.
Kyllä, samaa minäkin kuin yllä oleva: odota sitä päivää, että mittasi tulee aivan täyteen. Sen jälkeen ilmoita jollekin tai joillekin, että et aio enää käydä seuroissa. Älä antaudu mihinkään keskusteluihin, sillä niiden tarkoitus on vain murtaa sinut ja sinun päätöksesi. Ennen kaikkea: pitäydy päätöksessäsi, vaikka mikä olisi. Jos palaat, uusi yritys tulee olemaan entistä vaikeampi. Karta tilanteita ainakin aluksi, jossa voit joutua alttiiksi käännytykselle. Ratkaisu kyllä kirpaisee, mutta myöhemmin tulet todella kiittämään yläkertaa ja itseäsi kaikesta siitä voimasta, mitä olet esittänyt. Ilman seuroja ja käsittämättömiä sääntöjä elämä on todella mukavaa.
Ja vielä: tuo ratkaisu ei todellakaan tarkoita sitä, että kieltäisit uskosi Jumalaan. Sellainen puhe on vain osa vanhoillislestadiolaista propakandaa. Syyllisyydentunne on hyvin henkilökohtainen kokemus. Eniten ehkä sattuu, että tuntee tuottaneensa pettymyksen läheisilleen. Mutta muista, vai sinä elät sinun elämääsi. Yhtä lailla he tuottavat sinulle pahaa mieltä jos eivät tue sinua tässä päätöksessä, joka ei ole heidän ideologiansa mukainen. Arvostelijoita riittää, mutta sinun on itse tehtävä ratkaisusi.
Voimia päätöksellesi, aivan varmasti kannattaa.
eroaminen uskonnollisesta järjestöstä on sama kuin eroaisi mistä hyvänsä yhdistyksestä. Toki sinä aikana on tullut tuttuja, mutta eihän ne tutut siihen lopu. Samoin kuin jehovat suhtautuvat eronneeseen, niin suhtautuvat myös lestat. He nimittäin päättelevät ja julistavat ulkopuolisille, että järjestöstä eronnut on hylännyt uskonsa Jumalaan.
Raamattu kuitenkin opettaa, ettei kukaan voi erottaa meitä Jumalasta. Paavali kirjoittaa näin:
Room. 8.
31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34 Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Siinä Raamatun todistus, mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta - ei edes SRK.
Ei sinun tarvitse erota vanhoillislestadiolaisuudesta. Lopetat vain esittämisen. Vähennä seuroissa käyntiä ja kavereiden tapaamista tarpeen mukaan. Syyksi voit sanoa, että tarvitset rauhaa ja hiljaisuutta. Etsi yksinäisyydessä totuutta Jumalan sanasta ja rukouksen kautta. Tilanteessasi ei ole mitään ihmeellistä. Jokainen ihminen joutuu käymään samat asiat läpi jossain vaiheessa. Pitää muodostaa oma käsitys siitä, mitä vanhemmat ja muut kasvattajat ovat opettaneet. Etsiä suhde Jumalaan yksin.
Lähin niistä porukoista aikoja sitten, ei ole ahdistanut. Se vain kun viina ja kaikki on syntiä, piti sitäkin kokeilla ehkä liikaakin, on viisasten juoma, ei ole ongelmia sen muutaman vuoden käytön jälkeen ollut eikä tule.
En tiedä, uskokonko oikeastaan edes Jumalaan. Tai uskon mä oikeastaan siihen, että jokin on tämän kaiken takana, mutta että sellaiseen Jumalaan, johon saisi jonkinlaisen yhteyden.
Mun omassa käsityksessä jumala ei ole ilmoittanut ihmisille mitään, vaan se on ikuinen mysteeri.
Jos tällä jumalalla on jotku tarkoitukset, ne selviävät kyllä ajan mittaan. En usko, että Jumala olisi rakentanut meille helvetin ja taivaan ja että taivaaseen pääsisi vain tietyllä tavalla elävät.
Niistä tavoistakin on niin monenlaisia käsityksiä eri uskontojen ja herätysliikkeiden välillä.
Miten yksittäinen ihminen voi etsiä suhdetta Jumalaan. Antaako se vastauksia. Ovatko ne kuitenkin lopulta vain oman alitajunnan tuotoksia? Todennäköisesti ovat.
Jos kristinuskon Jumala olisi olemassa, miksi se ei ilmoittanut itseään selvemmin. Miksei se voisi ohjata meitä suoraan ylhäältä, eikä minkään välimiesten kautta, jotka ovat kirjoittaneet raamatuita.
Kuka sanoo, että Jumala olisi ollut nykyisen kaltaisen raamatun kokoamisessa mukana?
Ehkä minun kannattaa vähentää seuroissa käyntiä, mutta pelkona on se, että saan tilalle yksinäisyyden.
Kuinkas minä lähden rakentamaan uutta ystäväpiiriä vl-uskon ulkopuolelta?
Olen kuin ihan eri maailmasta, kuin useimmat ei vl:t.
Täytyisikö minun rohkeasti sanoa näille "maailman" ihmisille, että vaikutan ehkä sen takia monissa asioissa kokemattomalta ja tyhmältäkin, koska olen lähtöisin vanhoillislestadiolainen.
Eli en tiedä juuri paljoakaan vanhoista televisio-ohjelmista, elokuvista jne.
Kertokaa muut exät, mistä te lähditte hakemaan uusia kavereita tukiverkostoksi helpottamaan irtautumisprosessia?
mihinkään. lopeta esittäminen ja ole rehellisesti oma itsesi. et ole yksin. saatat huomata, että kaveriporukassasi onkin paljon kaltaisiasi. Jumala on mysteeri. Raamatun välityksellä pääsemme käsiksi siihen, miten ennen uskoneet ovat tämän mysteerin kanssa eläneet. Jumala on ennenkaikkea vapautta ja rauhaa pelosta.
vapautta ja rauhaa niin miksi vl.yhteisö on pelkoa ja tuskaa
mm. vainot, hoitokokoukset, kyttäily, toisen asioihin puuttuminen jne. missä se vapaus ja rauha on?
"Kuinkas minä lähden rakentamaan uutta ystäväpiiriä vl-uskon ulkopuolelta?
Olen kuin ihan eri maailmasta, kuin useimmat ei vl:t.
Täytyisikö minun rohkeasti sanoa näille "maailman" ihmisille, että vaikutan ehkä sen takia monissa asioissa kokemattomalta ja tyhmältäkin, koska olen lähtöisin vanhoillislestadiolainen.
Eli en tiedä juuri paljoakaan vanhoista televisio-ohjelmista, elokuvista jne."
Ei ole mitään järkeä roikkua kiinni uskonyhteisössä, joka ei anna mitään. Ihmiset hakevat uskonnosta turvaa, mutta jos sinulle uskonto ei ole turvallisuuden lähde, niin etsi ihmeessä oma tapasi elää.
Kysyt mistä saat ystäviä. Oma ratkaisuni oli, että vahvistin jo olemassaolevia ystävyyssuhteita niihin vl-liikkeen ulkopuolisiin ihmisiin, joista pidin. Sinut on todennäköisesti aivopesty uskomaan, että vl-liikkeen ulkopuoliset ihmiset tahtovat sinulle pelkkää pahaa, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, että aidot ystävät -jotka hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet - löydät liikkeen ulkopuolelta. Pikemminkin vl-ystävät vaativat sinua elämään tietyllä tavalla ja ovat valmiita hylkäämään, jos et noudata sääntöjä.
Alkuun saatat tuntea itsesi irralliseksi, mutta ajan kuluessa totut elämään normaalin suomalaisen yhteiskunnan säännöillä. Ei haittaa, vaikka et tiedä vanhoja tv-ohjelmia jne., koska niitä vatvotaan tosi harvoin. Alkoholiin ja esim. tanssimiseen voit totutella vähitellen, jos haluat. On ei-vl ihmisiä, jotka eivät käytä alkoholia tai tanssi, joten sinua ei pidetä kummallisena. Päinvastoin tulet todennäköisesti hyväksytyksi sellaisena kuin olet.
Voimia sinulle!
vl.ystävyydellä on ehto... sellasita ystävyyden ehtoa ei tunneta normi ihmisillä.
Eroaminen vl-lahkosta ja jo lapsena pakkosyötetyistä tavoista kannattaa todella ja koskaan se ei ole liian myöhäistä. Jokainen päivä on ollut toistaan parempi. Vuosia myös välivaiheessa eläneenä kyllästyin siihen tekopyhyyteen ja näyttelemiseen. En ole sen jälkeen tavannut missään samanlaista seläntakana juoruamista ja kieroilua, mitä ry:n piirissä sain kestää. Samat ilkeät ihmiset muka surkuttelevat laumasta eronneita, mutta teatteria sekin vaan on ja kuuluu samaan teennäiseen harhaoppisuuteen kaikkien korvakoru- ja elantosyntien ym. kanssa. Samaa propagandaa on että kaikki menisi muka pahemmaksi ja joutuisi vaikeuksiin maailmassa. Pyh. Itsestä se on kiinni, ja itseluottamus ja itsekunnioitus vain paranee kun pääsee irti siitä ahtaasta saastasta.
Omien vanhempienkin(vl:iä) kanssa voin nykyään keskustella ihan normaaleista asioista mikä ei ennen ollut mahdollista "uskonasioiden" ja "epäilyksien" takia. Suosittelen lämpimästi ja täysin avoimen rehellisesti.
" Kertokaa muut exät, mistä te lähditte hakemaan uusia kavereita tukiverkostoksi helpottamaan irtautumisprosessia? "
Minulla oli töissä samanikäisiä ihmisiä työkavereina. Heistä osasta tuli pikkuhiiljaa hyviä ystäviä. Rupesin liikkumana työkavereitten kanssa vähän ulkona ja aloin harrastamaan heidän kanssaan. Liityin myös erääseen kulttuuripuolen paikalliseen yhdistykseen jossa järjestettiin tapahtumia ja siitä tuli mielekästä puuhaa ja taas uusia tuttuja. Ei se kyllä alkuun mitään hellppoa ollut mutta siitä se ajanoloon kuitnekin lähti.
Vuosi vuodelta tuli helpompaa eikä ikinä ollut ry:lle ikävä. Päinvastoin, se tuntuu kylä hirmu ankealta paikalta kun nyt sitä ajattelee.
Tsemppiä sinulle, saat varmasti mukavia ihmisiä ympärillesi, kun pidät oman mielen avoimena ja iloisena. Sillä "maailman" ihmisissä on joka lähtöön, ja ennakkoluulottomia, mukavia löytyy tosi paljon.
Hei!
Ei-vl:ssä on paljon tavallisia raittiita ihmisiä, jotka harrastavat muutakin kuin tv:n katselua, elokuvia tai ryyppäämistä. Ei tarvitse muuttua miksikään itselleen oudoksi.
Kirjoittamistasi riveistä kuultaa sekä väsymys että rehellisyys. Lepää, hyvä ystävä. Vähennä seuroissa käyntiä. Kuulostele vielä rauhassa, mistä olet irtisanoutumassa. Kehoitan sinua uskomaan rukoukseen. Rukoile, että Jumala itse järjestäisi ne tilanteet, joissa sinun on hyvin luontevaa kertoa muuttuneista ajatuksistasi. Kerrot vain rehellisesti ja rauhallisesti.
Seuraa paikkakunnallasi järjestöjen ja vaikkapa kansalaisopiston toimintaa. Mikä sinua kiinnostais? Mene mukaan! Meitä ei-vliä on moneksi. Eivät kaikki ole valmiita rellestelemään. Liikunta, luontoharrastus, valokuvaus, kulttuuri, erilainen musiikki, teatteri, siinä sinulle valinnanvaraa ja vaihtoehtoja. Ehkäpä löydät itsellesi mieluisan harrastuksen ja sitä kautta uutta sosisaalista kuiviota.
Halaus Sulle!
Yhteyden saamiseksi Jumalaan sinun täytyy ottaa Raamattu todesta. Tätä asiaa en pysty älyllisesti perustelemaan - se vain on niin. Taivaallinen Isä ja hänen Poikansa antavat mielellään vastauksia sille, joka vilpittömästi etsii totuutta. Halu totuuteen pitää tietoisesti valita, sillä ihminen on luonnostaan mieltynyt valheeseen.
Älä lähde rakentamalla rakentamaan uutta ystäväpiiriä. Käy seuroissa ja ole tekemisissä vl:ien kanssa sen mukaan, miten jaksat ja haluat. Ei kannata tehdä tarkoituksella mitään repäisyjä. Sinulla on taivaassa auttaja, joka odottaa, että käännyt hänen puoleensa. Ehkä rauhanyhdistys ei ole se ympäristö, johon sinut on tarkoitettu. Käy tutustumassa vapaiden suuntien seurakuntiin. Jos ei-hengelliset harrastus- tai muut jutut kiinnostavat sinua, käy niissä.
Minä sain lähtemisen armon jo 19 vuotta sitten. Sopiva aika irrottautua oli, kun löytyi uusi työ toisella paikkakunnalla.
Printtasin postikortteja, joissa kerroin löytäneeni oikean uskon (oli vähän ennenaikainen ilmoitus) ja lähetin ne postissa läheispiirilleni. Nokittain en joutunut sen koommin kenenkään kansa, mutta jatkuvan häirinnän vuoksi jouduin vaihtamaan matkapuhelinnumeroni - tulipahan samalla siirryttyä kotimaisen firman asiakkaaksi.
Syyllisyydentunteita ei tullut. Ajan kanssa suoranaista riemua, kun paikallisessa uskonyhteisössä tutustuin ihastuttavaan nuoreen naiseen, josta sittemmin tuli lasteni äiti.
Keskustele irrottautumisesta ystäviesi kanssa. Kenties heidänkin joukossaan on lähtöä aprikoivia. Rukoilkaa yhdessä, että saisitte lähtemisen armon kohdallenne.
Asia on raskas minulle. En ole saanut mitään aikaseksi sen asian eteen.
Tuntuu suorastaan itsensä kiduttamiselta raahautua aina seuroihin, kun mä en siellä pysy hereillä!
Toivon aina siellä korkeita selkänojia ja käsinojia, että vois ottaa kunnon tirsat.
Auditorioissa tylsillä luennoilla pystyi ottaa tirsat, mutta seuroissa se ei ole samalla tapaa mahdollista.
Oon aika loppu. Omin voimin en tässä projektissa pääse puusta pitkälle, joten jouduin varaamaan ajan mielenterveystoimistoon. Oikeasti jännittää ihan vietävästi se tuleva terapia-aika! Miten lähdetään tätä asiaa viemään eteenpäin. Vahvistanko yhteyksiä vl-liikkeeseen, vai rupeanko rakentamaan ihan uudenlaista elämää. Näitä miettiessäni oloni on aika jännittynyt ja vähän sekavakin.
Toivottavasti kaikki menisi parhain päin.
kaihisilla silmilläni luin että edell. viestin näin
..vl-kavereita enää yläasteen aikaan. Pienempänäkin olin enimmäkseen naapurien ei vl-lasten ja tietenkin vl-sisarusteni kanssa. Moni ikäiseni samasta siionista on myös kieltänyt uskon kuin myös vanhin veljeni.
Itselläni uskon jättäminen tapahtui vähitellen. Ensin en voinut ajatella ja uskoa samalla tavalla kuin vl:t. Sitten seurakäynnit harvenivat kunnes en enää tervehtinyt "Jumalan Terveellä", jolloin asia tuli ilmi. Oli varmaan helpompi irtautua liikkeestä, kun ei ollut juurikaan vl-ystäväpiiriä. En tykännyt käydä lainkaan raamattuluokissa yms. Mieluummin lähdin urheilemaan itsekseni tai muiden kentällä olevien kanssa, esim jääkiekkoa. Joskus oli vl:äkin pelaamassa meidän epäuskoisten mukana.
Lyöt ns. "hanskat naulaan" ja ilmoitat siitä selvästi, mutta nöyrästi, kaikille parhaaksi katsomillesi tahoille. Minulla ainakin perhe ja kaverit otti asian tyynesti ja siitä ei ole tarvinnut sen jälkeen puhua. Asia tuli siis kerralla selväksi.
Voi tätä vapauden tunnetta. "Keisarin uudet vaatteet" on historiaa vain.
toisten ihmisten vuoksi, niin silloin petät itseäsi, muttet Jumalaa. Lähde pois ja sano "heippa", sillä se asia tulee kuntoon. Ja mikäli haluat olla tosiuskova, niin usko Jeesukseen, et sinä muuta uskoa tarvitse. Sen todisti Jeesus itse.
Kuinkahan paljon VL-liikkeessä on kaltaisia tekouskovia vain siksi, että ovat liikkeen orjia.
>> En tykännyt käydä lainkaan raamattuluokissa
Minusta raamattuluokka on kammottava ja niin hirveän tylsää. Ei sais pakottaa semmoseen ketään. Onneksi eivät pysty enää pakottamaan
tässä vain miettii ja miettii
Tärkeää on miettiä uskonasioita mielessäsi. Mielestäni on kaksi eri asiaa hyljätä vl-usko kuin hyljätä usko Jumalaan. Itse erkanin vl-uskosta ja olen nykyään ateisti. Itse huomasin, että erkanemisen aikana ystävät ja tuttavat sekä puhujatkin halusivat välittömästi alkaa keskustelemaan kanssani asiasta. Se on menetelmä, mikä lestadiolaisuudessa opetetaan. Analysoi itse, oletko valmis käymään keskustelua asiasta. Muodosta omat mielipiteesi ja mieti, miten puolustat omia mielipiteitäsi. Keskustelut tuttavien/puhujien jne kanssa ovat "tunnepohjaisia", joten itse koin keskustelut vaikeiksi, koska vastapuolta ei kiinnostanut järjelliset syyt jne, vaan heidän argumentit olivat "jumalan rakkaus, rukoilu, jne" -pohjaisia. Itse en enää uskonut rukoilun voimaan, Jumalan olemassaoloon, jne.
Älä lopeta ystäväsuhteitasi uskosta erkanemisen vuoksi. Pidä yhteyttä, ota osaa yhteisiin hetkiin, jne. Pidä läsnäolosi helppona, älä vaivaidu muutuneesta asemastasi uskosi suhteen. Itselleni siionin laulujen laulaminen, rukoiluun osallistuminen, jne ei aiheuta minulle mitään ongelmaa. Osallistun toimintaa, mikäli nautin siitä tai osaan laulun sanat. Voin toivottaa "jumalan tervettä/siunausta/rauhaa", minun ei tarvitse välittää asioiden vakavuudesta samalla asteella.
Sano, että haluat keskustella asioista, kun olet valmis. Maailmassa on useita uskontoja/vakaumuksia. Yhdestä eroaminen antaa sinulle mahdollisuuden johonkin toiseen liittymiseen tai vapauteen olla liittymättä. Opit korostavat, että synnit saa anteeksi vain tietyssä seurakunnassa. Kokoa ajatuksesi, esitä hyviä kysymyksiä, puolusta omia mielipiteitäsi, tutustu internetistä saatavilla olevaan tietoon asioista jne.
Ole rohkea. Olet edelleen sama ihminen kuin ennenkin. Olet arvokas. Olet synnitön. Rakasta itseäsi. Ole ylpeä itsestäsi. Älä häpeä itseäsi!
***Olet synnitön***
Vain yksi oli synnitön.
Hei,
Olen lähtenyt VL:stä muutama vuosi sitten. Olen perheellinen VL-taustainen ja ollut mukana 20- vuotiaaksi, sitten kymmenisen vuotta pois ja sitten mukana n. 15 vuotta. Syyt, miksi katsoin parhaimmaksi irtautua oli se omituisuus minkä vaistosin jo silloin, kun nykytilanne ei vielä ollut julkisuudessa kaikkine törkyineen. En vain saanut hengellisesti enää mitään, kaikki oli niinkuin jotain näytelmää, jossa oli paljon henkilöitä, mutta joltisenkin sekava juoni. Asun pienellä paikkakunnalla, jossa minulla oli VL:ssa ollessani oma paikkani, arvostettukin. Kun sanoin julkisesti, että en jaksa enää uskoa kuten he, kuolin sillä hetkellä suurimmalle osalle yhteisöä. Minua ei ole olemassa, ollut enää viiteen vuoteen. Mutta elämä on ihmeellistä: olen onnellinen ihminen perheeni kanssa, jokin kummallinen painolasti on pois. Yhteisöstä minä siis erosin, en uskostani. Kiitän lähes päivittäin mielessäni taivaan isää siitä, että hän antoi minun vapautua. Hän antoi minulle elävän uskon, en tarvitse siihen tiettyjä tapoja ja tottumuksia. Nyt se korvakorusyntikin jo naurattaa:)
Ihana kirjoitus, kiitos! Tästä saa toivoa...
en itse ole vl, mutta suvussani, ystäväpiirissäni ja työyhteisössäni on entisiä ja nykyisiä vl:a. meidän ystäväpiirissämme on yksi, joka sydämessään pohtii luultavasti samoja asioita kuin sinä. me ympärillä olemme yrittäneet antaa ystävyytemme, sekä mahdollisuuden tutustua ei vl:een maailmaan meihin tukien. asiasta ei tarvitse erikseen puhua, mutta kutsumme esim illanviettoihin ja annamme tilaa hänen tutustua itseensä ja siihen miltä elämä voisi tuntua ilman vl:tta.
kannustan sinua kuuntelemaan sydäntäsi ja olemaan rohkeasti se mitä haluat. omasta lähipiiristäni olen nähnyt miten eroaminen ei aina tarkoita eroa Jumalasta tai perheestä, ja elämä voi olla paljon rikkaampaa ei-vl:na.. esimerkkinä pariskunta, joka ei saanut lasta, mutta lähdettyään hakivat apua lapsettomuuteen ja ovat nyt pienen taaperon ikionnelliset vanhemmat! ovat silti tekemisissä omien vanhempiensa ja sisarustensa kanssa, ja varmasti kiittävät myös Jumalaa saamastaan uudesta elämästä.
haluan että tiedät, että me 'ei uskovat' emme tuomitse uskosta luopumista, tai eroa. (oma mielipiteeni, yleistän!) minusta kaikki entiset vl:setkin ystäväni ovat aivan ihania, ja olen erittäin kiitollinen heistä. olen kiitollinen myös vl:a ystävistäni, jotka antavat itselleen 'luvan' nauttia myös ei vl-seurasta. huomaan silti etten koskaan heistä saa samanlaisia sydänystäviä kuin ex-vl:ta...
voimia ja kaikkea hyvää pohdinnoissasi. tuen sinua ajatuksissani, päädyt sitten mihin ratkaisuun tahansa :)