Itseinho

samanlaisia ajatuksia on minulla... itsetunto on poissa ja on ollut jo pitkään. en löydä itsestäni mitään hyvää. häpeä estää minua tapaamasta muita ihmisiä.

Itselläkin on paljon tuollaista itseinhon tapaista, etenkin tälläviikolla ollut.

Oletko töissä/koulussa? ,,,harrastatko liikuntaa/urheilua?
---

Eikä tähän itseinhoon ole auttanut mitkään terapiat ja lääkkeet. Kauneusleikkaus ei parantaisi mitään kun olen luonteelta niin * .....

Itseinho on pikemminkin seurausta masennuksesta. Luultavasti sinussa on paljon vihaa, pettymystä ja kaikenlaisia negatiivisia tunteita, ja ne kohdistuvat itseesi. Yritä ajatella asia myönteisesti. Ajattele miten surkeasti kaikki olisi, jos purkaisit vihaasi epäsosiaalisesti ulospäin. Voit kehaista itseäsi siitä, että ainakaan sellainen riesa et muille ihmisille ole.

Olisi hyvä, jos saisit tasapainottavaa näkökulmaa itseinhoosi vaikkapa joltain ammattiauttajalta. Koska tosiasiahan on se, ettei sinussa sinänsä ole mitään inhottavaa yhtään enempää kuin muissakaan.

Miltä tuntuisi, jos kirjoittaisit kaiken itsessäsi inhoamasi asian, ja kirjoittaisit perään, että miksi näin on ja onko se todellakaan totta. Olen aivan varma, että se on itsepetosta, et tahdo olla itsesi paras kaveri, ja se pitäisi olla sinulle tavoitteena.

Entä jos unohdat vertailun muihin. Jos sinun on pakko verrata, ajattele ihmisiä, joilla ei ole näkökykyä, joilla ei ole kuuloaistia, kädet ja jalat ei toimi, mutta mitä heistä voisit myös verrata, he ovat onnellisia ja tyytyväisiä itseensä, nauttivat jopa elämästään ja kaikesta siitä, mistä ihminen voi nauttia. Paras nautinto kun ei maksa mitään, se on kiitollisuus siitä, että sinulle on annettu elämä. Elämäsi ilo ja onnellisuus on pitkälle kiinni siitä, tahdotko olla sinut itsesi kanssa, hyväksyä itsesi sellaisena, mitä olet.

Jos ajattelet, että kaikki kauniit, muodikkaat, ja "itseäsi paremmat" ihmiset ovat onnellisia ja tyytyväisiä, voi näin olla, mutta ei heidän onni tule ulkokultaisuudesta, vaan sisäisestä tyytyväisyydestä. Antaessasi voit saada eniten, hymyyn vastataan hymyllä, kiitokseen kiitollisuudella, huomaavaisuuteen huomaavaisuudella.
Olet itse oman elämäsi avain tyytyväisyyteen ja sisäiseen tasapainoon. Se ei ole rahalla ostettavissa, ei kauneusleikkauksilla, ei muotivaatteilla eikä edes missin mitoilla ja ulkonäöllä.

Toivon positiivista matkaa itseesi tutustumiseen, jonka tuloksena on sinukaupat oman itsesi kanssa. Olethan itsellesi läheisin ja rakkain, sinulla on oikeus terveeseen itserakkauteen!

Kiitos yläpuolella olevalle. :D. mutta myös minä tunnen samoin, oksettaa. Olen harkinnut että minulla on Autofobia. Tunnen joskus itseni erittäin komeaksi ja näenkin sen sekä minua sanotaan komeaksi, mutta suurimman osan ajasta ajattelen miten kukaan ei koskaan rakastu minuun tai suutele minua. Vaikka tämä pinnallista onkin on suurin haaveeni että joku ihastuisi minun ulkonäkööni. lapsena kukaan ei sanonut komeaksi, ei vaan ollut tapana, ja siitä on jäänyt alemmuuden tunne, joka kestänyt koko pienen ikäni.

Yks lisää ilmottautuu kerhoon. Paininu toisiin vertailun, riittämättömyyden-, kelpaamattomuuden tunteiden ja itseinhon kanssa lapsuudesta saakka. Oon tietoinen kyllä ongelmani todennäköisestä syntyperästä, sillä vanhempani olivat ajoittain hyvinkin julmia ellen vastannut heidän odotuksiaan, jotka olivat todella korkeat. Sain lukematta ja puolisluibailemalla melkeen vaan kaseja ja ysejä todistukseen ala-asteelta aina lukioon asti. Ennenkun vanhemmillani meni välit isäpuoleni perheeseen, oli heidän tyttärensä ennen se ihannetytär joka minusta haluttiin. Ihan sama mitä tein, en saanut positiivista palautetta, vaan sanottiin joko että jos oikeasti yrittäisin, pystyisin parempaan, tai sitten muisteltiin miten serkkutyttö oli saanut 5-6 kymppiä lopputodistukseen. Ja muista syistä johtuen (kehityin nopeammin kuin muut ikäiseni, joten minua alettiin kohtelemaan hieman kun kummajaista, kun taas opettajat aina pitivät minua yhtenä luokan parhaista ja fiksuimmista oppilaista. Jotenkin nyt kun koulut on lukiotä myötä takana niin ongelmat on tavallaan samanlaiset, tai siis näen yhteyden, mut silti oireet ovat aivan eri. Ennen itseinho ja yhteisöön kuulumattomuutta lääkitsin päihteillä, viiltelyllä ja itsemurhayrityksillä, elämän (kirjaimellisesti melkein) vituiksi verämisellä ja vaikka millä. Nyt mä tein vielä elämäni virheen (siis en tarkota sitä sillä tavalla kuin miltä se näyttää) ja myönnyin, ensin kieltäydyttyäni, seurustelemaan erään pojan kanssa. Kieltäytyminen ei suinkaan johtunut pojasta, vaan siitä, että tää itseinho on niinku vittu niiiiiiin kuluttavaa suhteelle. Me ollaan nyt riidelty 5 päivää siitä että mä oon sitä mieltä ettei mun avomies halua mua, siks etten itse vastaa omia ulkonäkökriteereitäni, joita en oikeestaan ees tiedä, muuta kun että mä oon vaan epämiellyttävän näkönen verrattuna kaikkeen siihen mikä määrittelee kauneuden tänäpäivänä. Todisteita omasta kelpaamattomuudesta mä löydän ihan mistä tahansa, tulkitsen kaiken mikä vain on mahdollista sellaiseksi, että se loukkaa itseäni. Ikinä ei saa tarpeeks huomioo, ikinä ei kehuta, ja jos kehutaan niin vastaan agressiivisesti, koska uskon että mulle valehdellaan ja otan itteeni. Syy siihen miks mä tätä kirjotan on se että mun avomies, tosiaan vasta nyt, ilmotti että alkaa pikkuhiljaa olemaan mitta täynnä jokapäivästä itkupotkuraivoilua, varsinkin kun se kokee ettei kykene sanomaan tai tekemään mitään muuttaakseen asioita..
Mua vaan pelottaa ja ahistaa ihan sikana se, et ku oon psykologiaa lukenu ja törmänny esim tunnelukkoihin (kantsii varmaan aika monen teistä googlata kys. sana) niin muutoksiin menee niinku vuosia aikaa... et tuntee ittensä siedettäväks. Nice.

Ihmiset ja yhteiskunnat joissa ulkoiset menestyksen merkit ovat kaikken muun mittapuuna tuhoavat enemmän kuin rakentavat. Koko yhteiskunta perustuu menestyksen makuiselle mainonnalle. Kodin täytyy olla ensiluokkainen kliininen mallikoti jossa asuu ensiluokkaiset mallilehdistä leikatut nukset. Heidän pitää täyttää mallikansalaisen oppiarvot määrätyin pistein, harrastaa trendiharrastuksia, seurustella malliksi vaikka olisi erakkoluonne, omistaa mies, lapset ja koira sekä se pakollinen hieno auto parkkiruudussa, lähteä viikonloppumatkalle vaikka ei ole minne ja käydä ulkomailla ja näytellä hurmaavia lomakuvia vaikka olisi inhonnut koko matkaa. Pelin voi viheltää poikki heti alkuunsa sillä jos tuolle kilpailuareenalle lähtee ei siitä tuile koskaan voittoa sillä aina löytyy joku parempi, kauniimpi ja menestyneempi. Kun rakastaa itseään ja tekee sen mitä itse haluaa ja tekee sen niin hyvn kun osaa vertaamatta omaansa muitten saavutuksiin saa elämätlä juuri sen mitä haluaa eli onnellisen elämän.

Inhoan itseäni. Tekis mieli syödä ittensä muodottomaks möhkäleeks, niin ällöt ukot jättäis rauhaan. Siskon mieskin lääppii kännipäissään aina tilaisuuden tullen. Yök. Olen siis aikuinen , en teini tai vastaavaa. Tykkään käydä salilla ja liikun muutenkin, koska siitä tulee hyvä olo. Mutt toi lääppiminen, saisiko sen loppumaan jos söisit itteni valaaksi. Tulee pahat muistot mieleen lapsuudesta kun oma isoisä lääppi sillon kun oltiin systeri kanssa lapsia. Jotain 10 vuotiaita vasta. Se asia olis varmaan pitäny käsitellä sillon, mutta ikinä en siitä kenellekään puhunu. Ei edes siskon kaa puhuttu siitä. Vihaan itseäni.

Olen inhonnut kasvojani ainakin 20 vuotta elämästäni. Inhoan niitä. En kestä katsoa itseäni edes valokuvista, en pysty katsomaan mitään kuvia itsestäni. Peilistä näytän mielestäni paremmalta. Valokuva kuitenkin paljastaa totuuden ja masennun siltä miltä oikeasti näytän.

Voiko tästä itseinhosta koskaan päästä eroon

Minäkin inhoan itseäni. Oon ollut niin monesti sekaisin enkä saa menneisyyttä muutettua.

Älä menetä toivoasi, vaikka olisit vaikeassa elämäntilanteessa. Jumalalle kaikki on mahdollista. Joel 2:13 ”Repäiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, palatkaa Herran, teidän Jumalanne, luo. Hän on armahtava ja laupias, pitkämielinen ja hyvin armollinen, ja hän katuu pahaa.”

Ota vastaan Jeesus, Jumalan Poika. Hänen laupeutensa ja armonsa on joka päivä uusi. ”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä.” Johannes 1:12


“Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” Hän sanoi hänelle: ”Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan”.” Johannes 11:25-27

Usko toimii rakkauden kautta. Rakkaus ei koskaan häviä.
”Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme. Mutta suurin niistä on rakkaus.” 1 Korinttilaiskirje 13:13
”Uuden käskyn minä annan teille: rakastakaa toisianne. Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toisianne. ” Johannes 13:34

Yksinkertainen rukous, jos et vielä tiedä miten rukoilla:
“Herra Jeesus, minä uskon, että sinä olet Jumalan Poika ja olet kuollut ristillä ja nousit kuolleista ylös kolmantena päivänä ja sen jälkeen Taivaaseen. Ole minulle armollinen ja auta tekemään parannus. Anna syntini anteeksi ja johdata minut oikealle polulle. Auta aina kuulemaan Sinun ääntäsi ja avaa korvaamme kuulemaan Totuus. Kiitos. Aamen. ”