...kun tulee sopiva tilaisuus. Voitais jutella kaikesta mahdollisesta kahdestaan niinkuin silloin aikoinaan. En minä sun kimppuus käy jos sitä pelkäät ja kyllähän sä musta sen verran osaat nähdä, etten mä sen tyyppinen olekaan. Saatan heittää pikkutuhmaa vitsiä, mutta en mä ole vaarallinen. Tykkään susta niinku varsin hyvin tiedät ja haluaisin jollain tapaa lähelle, mutta viime aikoina on tuntunu siltä, ettet sä halua enää edes nähdä/tuntea mua, niinkuin olisin muuttunu kokonaan näkymättömäksi. Kun ajelet ohi, katsot vain poispäin, etkä enää nykyisin vilkaisekaan. Vai olenko mä muuttunu jotenkin niin hirveesti, ettet enää tunne? Vai tarttisitkohan sinäkin jo silmälasit? Viime kesänä vielä näit kun innoissani vilkuttelin sulle edessäsi olevasta autosta... Et usko kuinka kärsin tästä tilanteesta! Pitääkö mun hypätä konepellille kun tulet vastaan seuraavan kerran, niin ehkä sitten näet? Harmi, kun mulla oli viimeksi vastaantullessa kassi kädessä, niin en voinu lumipallollakaan heittää... Mitä ihmeen pahaa olen sulle tehny??? Jossain sopivassa tilanteessa vielä kerään tarpeeksi rohkeutta ja kysyn sulta oikeesti...ettästiijät...
Kutsuisit edes kahville mies...
Hillotäytesydän
1294
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varuiksi, uppia...