Tapasin viime toukokuussa upean jätkän, joka vei heti jalat alta. Olemme samassa koulussa ja aikani häntä kaukaa ihasteltuani kaveri alkoi amorin apulaiseksi ja pyysi häntä puolestani kanssani kahville. Olin onnesta sekaisin kun hän suostui lähtemään, kunnes sitten noin puoli tuntia kahviteltuamme jätkä ilmoitti että häntä "ahdistaa ajatus seurustelusta" ja hän kertoi luulleensa minun sekoittaneen hänet johonkin toiseen henkilöön eikä ymmärtänyt miksi pyysin juuri häntä kahville... Muuten meillä oli ihan hauskaa ja hän oli yllättävän luonteva ja puhelias. Hänen isällään on vakava sairaus ja käsitin että pojan ajasta isän hoitaminen ja auttaminen vie melko suuren siivun. Jätkä on hiljainen ja hiemaan syrjäänvetäytyvä, kuten minä. Hän on kuitenkin todella älykäs ja ainutlaatuinen ja vetää minua edelleen kovasti puoleesta vaikka näistä mönkään menneistä treffeistä on jo pari kuukautta. Jätkällä on nuorempi, aivan samannäköinen sisko johon törmään usein ja hän muistuttaa minua aina hänestä. On minulle ominaista ihastua helposti ja usein, mutta yleensä ihastukset menevät myös nopeasti ohi, mutta nyt en pääse eroon tunteistani... Mietin lakkaamatta miksen saanut edes mahdollisuutta. Meillä on mielestäni paljon yhteistä ja samanlaiset arvot.
Mitä pitäisi tehdä? Yrittää unohtaa, mikä tulee olemaan hyvin vaikeaa, vai vielä yrittää ottaa kontaktia jätkään? Olemme lukiossa, minä kakkosella ja hän juuri lukulomalle jäävä abi. Emme ole olleet yhteydessä kahvireissun jälkeen paitsi joulun jälkeen kysyin häneltä miten joulu meni ja muutamat tekstarit lähetettiin. Kaveritkin alkavat olla jo huolissaan kun puhun joka päivä tästä jätkästä enkä pääse hänestä yli.
Mitä pitäisi tehdä? Yrittää unohtaa, mikä tulee olemaan hyvin vaikeaa, vai vielä yrittää ottaa kontaktia jätkään? Olemme lukiossa, minä kakkosella ja hän juuri lukulomalle jäävä abi. Emme ole olleet yhteydessä kahvireissun jälkeen paitsi joulun jälkeen kysyin häneltä miten joulu meni ja muutamat tekstarit lähetettiin. Kaveritkin alkavat olla jo huolissaan kun puhun joka päivä tästä jätkästä enkä pääse hänestä yli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
isänsä sairaus painaa häntä niin, ettei hän jaksa ajatella mitään seurustelemisia. Kuvittele jos oma vanhempasi olisi vakavasti sairas, eikö se vaikuttaisi voimakkaasti sinunkin mielentilaasi?
Jatka kaverillista yhteydenpitoa, minusta se on paras strategia. Siinä et häviä mitään, mutta ehkä voit ajan myötä voittaa. Ei kaikki muutenkaan halua alkaa styylata jotain 18-vuotiaina.
Hyvin monet on jo ennen täysi-ikäisyyttä seurustelleet useamman kerran ja vakavasti eikä tuo isän sairaus ole mikään vasta ilmennyt ja ohimenevä vaan ollut jo ymmärtääkseni kymmenisen vuotta eikä isä ole välittömässä hengenvaarassa..
että hän luuli että olisit luullut häntä joksikin toiseksi ja ihmetteli miksi haluat häneen tutustua, voisi ehkä johtua siitäkin, että hän ajattelisi sinun olevan kiinnostunut toisen tyyppisistä miehistä tai että olisit jollain tavoin hänen mielestään "saavuttamaton". Esim. jos olisit kaunis ja tavoiteltu, miehet voisi reagoida noin. Tai sitten voi tietysti olla, ettet kiinnosta häntä, onhan sekin vaihtoehto.