Tänä iltana..

..se meni jo eilen illalla. Leivoin eilen koko illan, ja kun sitten ehdin istahtaa ja katsoa lehdestä TV-ohjelmia huomasin tuon. Varoitukseni taisi tulla liian myöhään.

Se elokuva perustui tositapahtumiin. Se oli kunnianosoitus 20- vuotiaana Irakissa kaatuneelle nuorelle sotilaalle, ja samalla kaikille muillekin siellä kaatuneille. Sotilaan ruumista lähti noutamaan ja saattamaan everstiluutnantti, joka oli kotoisin samalta paikkakunnalta kuin ko. nuori mies, he eivät tunteneet toisiian,
se miksi lähti vapaaehtoisena tuohon tehtävään, selviää elokuvassa.

Minusta oli koskettavaa se arvokkuus ja kunnioitus, jolla vainajaa koko pitkän matkan aikana kohdeltiin.
Se millaisella tavalla ruumista käsiteltiin, kun hänet puhdistettiin, kun hänet puettiin merisotilaan juhlaunivormuun, kaikkine kunniamerkkeineen. Pala kurkussa sitä katsoin.

Vanhempien suru satutti. Mieheni isältä kaatui sodissa kuusi veljeä. Isomummo sai vastaanottaa kuusi
kertaa suruviestin. Minulla on poika, ja kaksi pientä lastenlasta, jotka ovat poikia. Kunpa Suomi ei
koskaan enää joutuisi sotaan.

Aika kova ja kyyninen pitää ihmisen olla, ellei tuo elokuva mitenkään koskettanut. Lopussa aidot kuvat
nuoresta miehestä, pienestä hymyilevästä pojasta erilaisisssa harrastuksissaan. Liikutun vieläkin.

..menetetty. Sen elokuvan voi katsoa Yle Areenalta, huomasin.

Everstiluutnantti Michael R. Strobl´ia esittävä Kevin Bacon palkittiin osastaan Kultaisella maapallolla.
Elokuva on aika tuore, valmistunut 2009, eli edelleen hyvin ajankohtainen.

suvenkorento* kirjoitti:

..se meni jo eilen illalla. Leivoin eilen koko illan, ja kun sitten ehdin istahtaa ja katsoa lehdestä TV-ohjelmia huomasin tuon. Varoitukseni taisi tulla liian myöhään.

Se elokuva perustui tositapahtumiin. Se oli kunnianosoitus 20- vuotiaana Irakissa kaatuneelle nuorelle sotilaalle, ja samalla kaikille muillekin siellä kaatuneille. Sotilaan ruumista lähti noutamaan ja saattamaan everstiluutnantti, joka oli kotoisin samalta paikkakunnalta kuin ko. nuori mies, he eivät tunteneet toisiian,
se miksi lähti vapaaehtoisena tuohon tehtävään, selviää elokuvassa.

Minusta oli koskettavaa se arvokkuus ja kunnioitus, jolla vainajaa koko pitkän matkan aikana kohdeltiin.
Se millaisella tavalla ruumista käsiteltiin, kun hänet puhdistettiin, kun hänet puettiin merisotilaan juhlaunivormuun, kaikkine kunniamerkkeineen. Pala kurkussa sitä katsoin.

Vanhempien suru satutti. Mieheni isältä kaatui sodissa kuusi veljeä. Isomummo sai vastaanottaa kuusi
kertaa suruviestin. Minulla on poika, ja kaksi pientä lastenlasta, jotka ovat poikia. Kunpa Suomi ei
koskaan enää joutuisi sotaan.

Aika kova ja kyyninen pitää ihmisen olla, ellei tuo elokuva mitenkään koskettanut. Lopussa aidot kuvat
nuoresta miehestä, pienestä hymyilevästä pojasta erilaisisssa harrastuksissaan. Liikutun vieläkin.

DVD -filminä, uskoisin niitä löytyvän, eli ei mittää harmittelua, filmiin voi keskittyäkin paremmin kun on siihen järjestettyä aikaa..Areenalta tulisi, mutku tämä en oikein tykkää katsoa elokuvia nenä kiinni ruudussa :)

Mutta, on se ollut hirveää äidille, kuinka he yleensä kestivät järissään nuo menetykset..tietysti se oli uhri isänmaalle, mutta tuskin se on äidin- ja muitten omaisten surun määrää keventänyt :(..ihanteellisuus ja aatteellisuus voi olla silloin sivuseikka..

Sotaa ei saa enää tulla, - se on meidän kaikkien estettävä..