Kevättalvella oli suorastaa kuvottavan vastenmielistä miten ko. kentsua palvottiin vielä kuoltuaankin. Ylelläkin karkasi mopo käsistä kun radio ja tv toitottivat pitkään vanhan kävyn hautajaisia. Ko. palvonta oli todella merkittävä loukkaus muille veteraaneille. Tämä "äänruutihan" ei sodassa edes ollut kentsu vaan tunnettu sotahullu, joka mm. komensi tykistön pistämään keskityksen omien joukkojen päälle kun nämä olivat heiluttaneet valkoista lippua totaaliseen kuseen jäätyään. Mannerheim kyllä totesi, että silloin GE meni liian pitkälle ja veti tämän sotahullun pois rintamalta.
Adolf Ehrnroothin palvonta
Tiedän
101454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tästä linkistä pääset lukemaan jotakin suomen armeijan amfetamiinin käytöstä talvisodassa: http://www.kultti.net/jutut/2001/40_sisutabletteja.html
Tästä parhaita paloja :
"Pervitiniä käytti muun muassa Mannerheimristin-ritari, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Komentaessaan rykmenttiä Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa 1944 Ehrnrooth söi pervitiniinä niin ahkerasti, että hän joutui klassiseen päihderiippuvaisen kierteeseen: vuoroin piristeitä, vuoroin unilääkkeitä. Rintamatilanteen muuttuessa unilääkkeiden voimalla nukahtanut Ehrnrooth jouduttiin usein herättämään. "Tuskallisesti tajuihinsa" palanneen Ehnroothin vihanpurkaukset rajoittuivat tavallisesti kiivaaseen sanailuun, kirjoittaa Ehrnroothin alaisena palvellut akateemikko Matti Kuusi (1914-1998). "Mutta kun tykistön yhteysmies viestitti, että äyräpään kirkonmäellä heilutettiin valkoista lippua, miltei tajuton everstimme tilasi sikäläisiin [suomalaisten] asemiimme patteriston iskun."
luulen joka tapauksessa että enrootti oli mies paikallaan, vaikka hänen äänensä oli aika hassu. kuvittelepa joku satu hassi komentaan kovia torjuntataisteluita. kyllä omiakin asemia saa pommittaan jos siellä joku punikki petturi meinaa antautua, silloin on kyse koko kansan olemassa olosta ja rapatessa roiskuu, ja mitä sitten vaikka sattuis kenraali tai eversti nauttimaan työstään, parempihan se on että tekee mitä tykkää ja vielä osaa asiansa.
sotahullut ovat päästään pahasti vinksahtaneita ja niitähän
sinun nyt on kitistä. Olisit valittanut suoraan Jalkaväenkenraalille itselleen, tämän vielä eläessä, jos oli valittamista.
Sota sinällään on julmaa ja epäinhimillistä. Sodassa sotilaat tekevät siviilielämään suhteutettuna julmia tekoja. Yrität kulminoida sodan julmuudet Aatun persoonaan, mikä on kaikkien vääristysten äiti. Mikäli rintamakomentaja sai tykistön tulella omat joukot jatkamaan taistelua tilanteessa, missä ainut vaihtoehto on taistelun jatkaminen omista tappioista välittämättä, päätös oli sotilaalliselta kannalta täysin oikea. Mm. Äyräpään taisteluissa JR 7 oli saanut käskyn jatkaa taistelua vaikka viimeiseen mieheen. Olen henkilökohtaisesti keskustellut useiden Tyrjän rykmenttiin kuuluneiden sotilaiden kanssa ja jokainen heistä on arvostanut Aatun erittäin korkealle sotilasjohtajana. Heidän mukaansa häntä näki lähes päivittäin etulinjassa, mikä rauhoitti sotilaiden mieliä kireillä hetkillä. Joku käytti Aatun johtamistyylistä kuvausta isällinen mutta tiukka. Tiukka sen pitää ollakin, sotiminen ei ole demokratiaa. Rykmentin kokoiseen yksikköön sopii monenlaisia mielipiteitä, mutta totuutta lähinnä on yleensä ylivoimainen enemmistö. Kuten tässäkin tapauksessa.
Milloin Mannerheim on vetänyt Aatun pois rintamalta? Missä Mannerheim on todennut Ehrnroothin menneen liian pitkälle?
Ketään ihmistä ei pidä nostaa jalustalle palvonnan kohteeksi. Ketään ihmistä ei pidä myöskään yrittää mustamaalata perusteettomasti. Sotilaiden suurin prioriteetti ei ole oman ja taistelutovereiden kuoleman välttely vaan tehtävän täyttäminen. Se on julmaa, mutta ei Aatun päähänpisto.
Siiranmäen sankari johti oman JR7: lisäksi useita pataljoonia ja olikohan niitä yhteensä 11 kappaletta Siiranmäen alueella. Siis divisioonan verran porukkaa ja enemmänkin. Aika hyvä suoritus everstin (everstiluutnantti) tasoiselta upseerilta. TÄMÄ, jos mikä kertoi Siiranmäen puolustuksen tärkeydestä hetkellä jolloin vasta oltiin siirtämässä joukkoja Kannaksen puolustukseen itäkarjalasta. Jos Siiranmäen viivytystaistelut olisivat pettäneet ennen aikojaan olisi tilanne Kannaksella käynyt kestämättömäksi. Kun Kuuterselkä petti niin Siiranmäkikin oli pakko jättää ja vetäytyä varsinaiseen puolustuslinjaan eli VKT asemaan ja silloin oltiinkin jo Äyräpäässä ja lopuksi Vuosalmen toisella puolella johon asemat jäi sodan loppuun saakka. Näissä paikoissa veri todellakin punnittiin ja siellä ei kestäneet heikot kun ei kestäneet vahvimmatkaan, mutta lopputulos ratkaisi!
Ja ei sitä miestä Marski minnekään vetänyt vaan ylensi ja antoi ritariristin!
http://www.mil.fi/jalkavaenkenraali/269.dsp
Suoraan lainattua tekstiä:
Asemasota päättyi Neuvostoliiton strategiseen iskuun, joka alkoi Kannaksella 9.6.1944. Kesän 1944 ankarissa suurtaisteluissa Ehrnroothin johtamat joukot kunnostautuivat etenkin Siiranmäessä, Äyräpään sillanpäässä ja Vuosalmella. Tuolloin saavutettiin moni niistä torjuntavoitoista, jotka turvasivat itsenäisyyden säilymisen ja avasivat tien rauhaan. Heinäkuun alussa Ehrnrooth ylennettiin everstiksi.
Sotarykmenttiinsä kotiuttamisen jälkeen Ehrnrooth sai joulukuun 1944 alussa määräyksen Uudenmaan Rakuunarykmentin - "Marskin Rykmentin" - komentajaksi.
Ylipäällikkö Mannerheim nimitti eversti Ehrnroothin 4.12.1944 Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi taitavasta ja pelkäämättömästä johtamisesta hyökkäys- ja asemasotavaiheessa sekä kesän 1944 viivytys- ja torjuntataisteluissa.
http://www.jrseiska.net
Legendaarisen JR7:n muistosivusto
Koeta nyt vässykkä vastata edes joihinkin sinulle esitettyihin kysymyksiin ja faktoihin perustuviin vastaväitteisiin. Ymmärrän jos et siihen pysty, koska omien väitteidesi takana ei ollut muuta kuin provosointi ja paskan heitto.
...kovasti tietää, että mitä itse tekisit jos sotatilanne syttyisi? Siirtyisit pakotettuna tai vapaaehtoisena rintamalle, pakoilisit, vai siirtyisit johonkin muuhun maahan pakolaisena elämään heidän sosiaalietuuksien varassa sotapakolaisena.
Jos jotain, niin tämä maa on antanut (ainakin minulle) niin paljon tähän mennessä, että sitä voi puolustaakin. Oma sukukunniani jo vaatii sitä, syytä vaikka murhaajiksi esi-isiäni, mutta minä olen heistä ja heidän teoistaan ylpeä.
Se, että joku vässykkä valittaa miten väärin jokin sota tai jokin johtajan teko on, niin se ei sano vielä mitään - mitä itse tekisit siinä tilanteessa? Sota kuuluu ihmisluontoon, vaikka se ei nättiä ja kukkahattuista aina olekaan.