Tervehdys,
huomasin toisessa ketjussa mainintoja biposta vuorotyöstä.
Onko teillä omakohtaisia kokemuksia siitä ?
Itselläni on erittäin vaihtelevat työajat ja esim. yövuoron jälkeen olen todella "maaninen", eikä nukkumisesta tahdo tulla juuri mitään. Vaikutukset saattavat kestää useita päiviä ja juuri kun olisi vähän saamassa unta takaisin, iskee uudet yö/aamuyön vuorot. Yövuoron jälkeisiltä unilta herätessä olo on todella levoton, vatsassa on perhosia ja jalat eivät pysy paikoillaan. Mieli laukkaa eikä kykene keskittymään mihinkään järkevään. Ruoka ei maistu ja uppoudun erilaisiin turhanpäiväisiin tekemisiin tai sitten "rauhoitan itseäni" ihan väärällä tavalla, esim ottamalla alkoholia =(
En tiedä kärsinkö mistään bipolaarihäiriöstä vai ovatko nämä "maniat" seurausta sairaalloisesta vuorokausirytmistä. Joskus saatan valita yövuoron jopa siksi, että haluan aiheuttaa itselleni sen ylivireystilan jaksaakseni valvoa seuraavana päivänä ( tai etten nukkuisi koko päivää koska en sen jälkeen kykene). Tiedän, ei hyvä valinta.
Tällä hetkellä olo on aika sekava, unijaksot muodostuvat kahdesta ehkä kolmen tunnin pätkästä, toinen alkuyöstä ja toinen aamupäivästä. Ei sikäli ihmekään jos muutoksia mielialaan tulee.
Mutta, onko kokemuksia ?
huomasin toisessa ketjussa mainintoja biposta vuorotyöstä.
Onko teillä omakohtaisia kokemuksia siitä ?
Itselläni on erittäin vaihtelevat työajat ja esim. yövuoron jälkeen olen todella "maaninen", eikä nukkumisesta tahdo tulla juuri mitään. Vaikutukset saattavat kestää useita päiviä ja juuri kun olisi vähän saamassa unta takaisin, iskee uudet yö/aamuyön vuorot. Yövuoron jälkeisiltä unilta herätessä olo on todella levoton, vatsassa on perhosia ja jalat eivät pysy paikoillaan. Mieli laukkaa eikä kykene keskittymään mihinkään järkevään. Ruoka ei maistu ja uppoudun erilaisiin turhanpäiväisiin tekemisiin tai sitten "rauhoitan itseäni" ihan väärällä tavalla, esim ottamalla alkoholia =(
En tiedä kärsinkö mistään bipolaarihäiriöstä vai ovatko nämä "maniat" seurausta sairaalloisesta vuorokausirytmistä. Joskus saatan valita yövuoron jopa siksi, että haluan aiheuttaa itselleni sen ylivireystilan jaksaakseni valvoa seuraavana päivänä ( tai etten nukkuisi koko päivää koska en sen jälkeen kykene). Tiedän, ei hyvä valinta.
Tällä hetkellä olo on aika sekava, unijaksot muodostuvat kahdesta ehkä kolmen tunnin pätkästä, toinen alkuyöstä ja toinen aamupäivästä. Ei sikäli ihmekään jos muutoksia mielialaan tulee.
Mutta, onko kokemuksia ?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Bipo ja vuorotyö ei sovi yhteen. Tätä sairautta hoidetaan nimenomaan säännöllisillä elintavoilla. Tämä osuus on erittäin tärkeä. Eli ei muutoksia nukkumiseen. Yksi psykiatri kerran sanoi, että bipo on aivojen rytmihäiriö, jota pitää hoitaa säännöllisillä elintavoilla. Minulla ainakin lähtee mielialat heti aaltoilemaan sinne itsemurhamasennuksen suuntaan, jos nukkumisessa tulee häiriöitä, toinen vaihtoehto on se mania. Tosi kuluttavaa ja raskasta.
Minkälaisia nämä sinun maniat ovat? Kuvaile tarkemmin, niin osaa paremmin arvioida. Tuleeko sinulle masennusta niiden jälkeen?
Onko sinulla ennen näitä manioita ollut masennusta elämäsi aikana? Usein masennus on se havaitaan ensin ja vasta vuosien jälkeen bipo. Paniikkihäiriöllä ja ADHD:lla on muuten yhteys myös tähän sairauteen. Ongelma tässä sairaudessa on se, että oireet voivat muistuttaa hyvin paljon ADHD:ta, joten diagnisointi näiden kahden välillä on tosi vaikeaa.
Stimulanttien (tupakka, kahvi) vaikuttaa myös manioiden syntyyn. Bipolle suositellaankin kohtuukäyttöä näiden suhteen. Eli suomeksi sanottuna, liiallinen kahvin juonti voi laukaista manian.
Minä en ole mikään lääkäri, mutta olen vuosia tätä sairastanut, joten jonkinlaista asiantuntemusta minulla on.
Moikka ja kiitti vastauksista.
Tuo on muuten mielenkiintoinen ajatus, että voiko tällainen elämä aiheuttaa bipoa vastaavia oireita tai aiheuttaa maniaa (tai hypomaniaa). Kumpi oli ensin : onko sellainen oireilu tällaisella elämäntyylillä ihan "normaalia" vai johtuuko elämäntyyli siitä oireilusta...?
Nukkumisajan pituus on ensimmäinen asia jota aika ajoin huomaan ihmetteleväni. Eli esim. 22.00-01.30 (herään itsekseni enkä saa nukuttua, elimistö käy kierroksilal) ja sitten aamupäivällä esim. 11.00-13.00.
Joskus on kausia, jolloin voisin nukkua ja nukkua enkä meinaa herätä edes töihin... nyt olen vain huolestunut tämän vaiheen katoamisesta hamaan menneisyyteen... eipä ole näkynyt.
Näinä kausina (jolloin ongelmat pahenee) olen siis levoton enkä kykene keskittymään juuri mihinkään tai suuntaamaan tarmoani muuhun kuin johonkin hölynpölyyn ja rauhoittelen itseäni esim. alkoholilla. Poltan ketjussa eikä ruoka maistu tai pyöri mielessä oikeastaan ollenkaan vaikka normaalisti kärsin ennemminkin liikasyömisen ongelmista.
Vatsassa vääntää ja mieli laukkaa asiasta toiseen. Olen helposti ärsyyntyvä, varsinkin jos sitä hölynpöly-tekemistäni häiritään millään tavalla. Tulee erinäisiä impulsseja joita en kykene hallitsemaan. Pyrin "ylitehokkuuteen", eli koetan tehdä kaikki toimet (vaikka vain vessassa käymisen siinä tahdissa että puolet melkein jää tekemättä) mahdollisimman nopeasti enkä ole läsnä missään tai kenellekään, harhailen vain ajatuksissani. Muisti pätkii koska ajatukseni harhailevat missä milloinkin.
Kaikki järkevä tekeminen tai arjen askareet tuntuvat mahdottomilta enkä välttämättä välitä kovinkaan paljon siitä miltä näytän tai muista huolehtia esim. vaatteiden siisteydestä tms.
Yliseksuaalisuus on erittäin korostunut piirre näinä aikoina, koko ajan "hyrrää" eikä mikään riitä.
Vastakohtina on todellakin ollut masennusta. Se on vaivannut eri asteisena koko elämäni ajan, joskus nuorena (nyt jälkikäteen sen tajuan) olin jopa psykoottisella tasolla kykenemättä huolehtimaan itsestäni millään tavalla ja elämällä itsekeksityssä valhemaailmassa jossa tapahtui kaikkea outoa, väkivaltaista ja seksuaalista, joista sitten kavereille raportoin... Olettaisin ettei tällainen ole 15-vuotiaalta normaalia, jatkuessaan vieläpä useamman vuoden ajan. Jälkikäteen on hävettänyt ihan helvetisti!!! Ja ihmetyttänyt miten vanhempani eivät huomanneet mitään... (?)
Viimeisin masiskausi oli viime vuoden lopulla, jolloin makasin sohvalla toista kuukautta katsellen varmaan viiden eri sarjan kaikki kaudet ostamiltani dvd-boxeilta. En liikkunut mihinkään ja olin täysin eristäytynyt.
Aina jälkikäteen huomaa tilansa missä on juuri ollut. Masiksia en niiden alkaessa niin hyvin huomaa, mutta nämä ylikierros-ajat ovat kiinnittäneet huomioni koska muutun yhtäkkiä siitä sohvaperunasta seksihulluksi ja pakkomielteiseksi "jonkin tekijäksi", joka ei saa mitään normia aikaan. Ei ruoanlaittoa, ei kaupassakäyntiä, ei kunnon peseytymistä, ei kotitöitä ja kaikki pakolliset velvollisuudet ovat hankalia. Sama vaiva on sitten masiskausinakin joten elämä on todella vaikeaa hallita. Muistan esim. joulun alla, etten ollut keskiviikkona tehnyt vielä elettäkään joulun eteen ja perhe siinä sitten ihmetteli että muistavatkohan he ajankohdan oikein kun en mitään tee. Pakosta sitten torstain iltana sain itseni kauppaan ja tuomaan esim. joulukuusen kotia...
Sellaista kaikkea outoa täällä tapahtuu...
Kyllä tuo ihan kaksisuuntaiselta mielialahäiriöltä kuulostaa. Tuttuja oireita ;D
Mene psykiatrille käymään. Saat tasaavaa lääkettä. Itselläni käytössä Seroquel prolong (pelastaja lääke minulle) ja ketipinor unen turvaamiseen.
Voimia
Kuulostaa hyvin tutulta, kuin olisi lähtenyt omalta näppikseltäni.. :) Minulla siis kakkostyypin bipo ja olen pettynyt lääkkeisiin. Haluaisin ensisijaisesti nämä uniongelmani kuntoon, mutta mistään lääkkeistä ei ole ollut siihen apua (ei edes uni- ja nukahtamislääkkeistä). Nykyinen lääkitys Ketipinor Lamotrigin on ihan yhtä tyhjän kanssa. Nukun koiranunta korkeintaan 3 tuntia yössä, joten on todella vaikea jaksaa töissä tai kotonakaan... Mistään fyysisestä ongelmastakaan ei ole kyse, se on tutkittu.
Pyydä lääkäriltä sitä lyhytvaikutteista melatoniinia. Toivottavasti joku lääke toimii. :) Olen onnekas, kun minuun ne tehoaa.
Kauanko meinasit itse jaksaa kun noinkin hyvin tiedostat tilasi? Jos ei sulla vielä tätä diagnoosia ole niin noilla "oireilla" se ainakin tulee. On erittäin hyvä kysymys mielestäni että voiko nuo mainitsemasi oireet yövuoroista tulla myös terveelle - ei bipolle siis? Siihen kun saisin joltain vastauksen.
Tuollaista se minukin yötyön tekeminen on ollut jo pidemmän aikaa. Sen on mun osalta vaan nyt loputtava joten ajattelin tässä juuri katsella yhteishakupaikkoja. Kaikki omaisuus on varmaan myytävä...
En kuule tiedä kauanko jaksan ja sairaudentuntoni tilanteesta on vasta viime aikoina tullut esiin. Aiemmin tällainen oli ihan normia enkä osannut kyseenalaistaa. Eihän se kuitenkaan voi olla normaalia jos ei nuku oikeastaan koskaan esim neljää tuntia pitempään kerralla, sekin on jo luksusta jos kohdalle osuu. Ihan järjetöntähän tämä on.
laulelee tuo Bono taustalla. Eli apujoukot on paikalla :)
Ei muuta kuin tervetuloa Kerhoon ystävä, matka on pitkä ja kivinen mutta kun saa oikean diagnoosin ja hyvää onnea mukaan niin ei meillä mitään hätää ole. Ei niihin yövuoroihin mulla mikään kaipuuta enää edes ole! Yöt on nukkumista varten.
Bipon laukaisee kuormitus, siis joku kuorimittava asia elämässä. Mietin, että oisko tuo vuorotyö sellainen, että se voi laukaista bipon, jos on siihen taipuvainen? Se voisi olla yksi selitys. Samanlaisen lopputuloksen saa varmaan vuosien ryyppäämisellä, jos on esimerkiksi masennukseen juonut.
Kannattaa muuten varoa niitä manioita, vaikka ne kivoja on ;D . Minun lääkäri sanoi, että jokainen mania- ja masennusjakso muuttaa aivoja, eli aiheuttavat jonkinlaisen aivovaurion, mania erityisesti. Joten mahdollisimman nopeasti elämäntavat kuntoon ja oikea lääkitys.
Moikka,
olen itsekin mietiskellyt juuri tuota samaa, että kuinka paljon elämäntavoilla voi olla vaikutusta maanisen kauden kehittymiseen. Ennen se oli vain vitsi jota toistelin yövuorojen jälkeen, mutta nykyään ei paljoa naurata ...=(
Nytkin tuntuu jääneen aika pahasti päälle ja taas ensi yönä töihin. Huoh. Ei auta vaikka niitä vuoroja olisi vain yksi viikossa, yhtälailla tai ehkä vielä enemmän menee rytmit sekaisin tälläkin tyylillä.
Ennen voisi ajatella masennuksen olleen määrällisesti hallitseva, mutta nyt ei tälle kuumottelulle tunnu loppua näkyvän. Toisaalta uusi masennusjakso pelottaa aika paljon, kuinkahan moneksi viikoksi sitä taas jää sohvaan ja paskaan makaamaan... on tää hullua.