Arkipäivän uskosta

Hae syytä oloosi lasten isosta/pienestä määrästä, ehkäisystä/ehkäisemättömyydestä jne...
Oletko ajatellut, että kaikki ei ole sitä mitä päälle päin näytetään (siis nämä muut äidit voivat esittää ja kotona on samanlaista)

Jos sinä uskot, että Kristuksen vanhurskaus on sinulle Jumalan lahjana annettu. Ja uskot, että sinä saat sen ottaa vastaan juuri sellaisena kun nyt olet ja itsesi tunnet, monella tapaa heikkona puuttuvisena ja syntisenä ihmisenä. Niin silloin ei uskossasi ole mitään vikaa.

Sen sijaan jos sinä etsit itsestäsi se on lihastasi jotakin vahvuutta, vaikkapa vain sitä vahvaa uskoa, niin sinä olet uskomassa vihollisen valheisiin. Ja silloin olet oman vanhurskauden saatanan rääkissä ja kiusauksissa.

Siksi rohkaise nyt sydämesi uskomaan juuri sellaisena kun olet, heikkona ja epäonnistuneena itsesi armosta autuaaksi.

Kristus on todella maksanut sinunkin syntivelkasi verellään ja kärsimisellään ristinpuussa. Jonka minäkin vielä todistan veljenäsi uskossa.

Kaikki synnit viat ja viimeisetkin epäilykset on anteeksi annettu, Jeesuksen nimessä ja veressä.

Usko rohkealla sydämellä. Se on täytetty, ja verinen risti on velkakirjasi päälle vedetty Kristuksen verellä velkasi on kuitattu maksetuksi Golgatalla, Pitkäperjantaina vuonna 33. Aamen, mene Herran rauhaan!

Mainitsemasi Raamatun paikka on 5. Mooseksen kirjassa, luku 33. Mooses siunaa siinä Israelin 12 sukukuntaa ennen kuolemaansa.

Jakeet 24-25: Ja Asserista hän sanoi: "Siunattu olkoon Asser poikien joukossa. Olkoon hän veljiensä lemmikki, ja kastakoon hän jalkansa öljyyn.
25. Rautaa ja vaskea olkoot sinun salpasi; ja niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin.

Kyseessä ei siis ole Jumalan lupaus samassa mielessä kuin esim. Aabrahamille annettiin lupaus luvuttomista jälkeläisistä, vaan Mooseksen lausuma siunaus Israelin kansalle, hän pyytää siinä Jumalalta näitä asioita uskon rukouksessa. Näin voimme tietysti myös itse rukoilla ja toisiamme siunata.

Jos tutkit Israelin sukukuntien kantaisiä, jotka kaikki siunataan yllämainitussa luvussa, hekään eivät olleet täydellisiä. Yksi oli ylpistelijä ja isänsä lemmikki, ja toiset kateellisina heittivät hänet kaivoon ja myivät orjakauppiaille. Sitten valehtelivat isälleen ja elivät vuosikaupalla valheessa, kunnes Jumala näki parhaaksi parantaa perheen haavat. Ilman näitä tapahtumia Mooseksella ei olisi kuitenkaan ollut mitään syytä siunata Joosefia kuten hän tekee (lue 5. Moos 33:13-16)

Minä uskon, että Jumala voi sallia meidän kohdata niin suuria koettelemuksia, että suorastaan muserrumme niiden alle. En tiedä miksi näin on, ja se saa minut ymmälleni yhä uudestaan. Se on kuitenkin varmaa, että mikään ei tapahdu Jumalan sitä tietämättä.

Väsyneenä ihminen menettää malttinsa helposti. Itsehillintä on hengen hedelmä, mutta suuttuminen ei kadota ketään. Paavalikin kehottaa efesolaiskirjeessä 4:26 "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö". On parempi antaa tunteensa tulla ulos kuin hautoa sitä sisimmässä.