Miten saada kaksoset?

pääsee lapsettomuushoitoihin vaikka ei olisi ongelmia lapsensaannissa. Monissa maissa tehdään 2 alkion siirron lisäksi vielä useamman alkion siirtoja. Esimerkiksi Venäjällä onnistuu melkein mikä tahansa kun vaan rahaa tarjoaa. Sijaissynnyttäjän käyttö ei ole sallittua Venäjällä kylläkään ulkomaalaisille mutta nämä muut jutut kyllä onnistuu. Muitakin maita toki on Viro, Tshekki, Kreikka yms.

Oletko yksinäinen vai parisuhteessa? Jos yksinäinen nainen niin Suomessa pääsee hoitoon yksityiselle puolelle vaikka ei ole ongelmia lastensaannissa siis muuta kuin se miehen puute. Mutta siellä ei näille yksinodottajille siirretä kuin 1 alkio, ehkä jossain poikkeustapauksissa saatetaan siirtä 2 alkiota, jos tällä naisella on jotain oikeita lastensaantiongelmia.

Mieti nyt kuitenkin vielä että haluatko todella oikein tietoisesti riskiraskauden.

Itse tässä naturakaksosia odottavana ja yhden lapsen äitinä on pakko sanoa että jos asenne lapsiin/lasten saantiin on tuollainen ei ansaitse edes yksöstä! Lapsi on siunaus oli niitä yksi tai kaksi ja tuollainen "tehtailu" kuulostaa niin lapselliselta että kannattaa vielä kasvaa itse ihmisenä ja miettiä lapsia vasta sitten!

Hei, olisiko minulla mahdollisuuksia saada kaksosia, kun meidän suvussa ei ole kaksosia, mutta mieheni perheessä on kaksoset? Miten se perimisjuttu menikään?

Vain erimunaiset eli epäidentiset kaksoset periytyvät ja nekin äidin puolelta.

Jos minä joskus saan lapsia, haluaisin kerralla kaksoset, jotta saisi "kaksi kärpästä yhden hinnalla". Selviäisi vain yhdellä äippälomalla ja voisi nopeamin jatkaa töissä ja pääsisi takaisin normaaliin elämään. Muutenkin tuntuvat loisilta nuo kotiäidit, jotka tehtailevat lapsia kolmen vuoden välein jottei tarvitsisi palata työelämään, ja elävät sosiaalituilla.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka pääsee yhdellä äitiyslomalla ja yhdellä raskaudella niin raskausaika on paljon vaikeampi ja komplikaatioden riski suurempi, samoin kahden vauvan hoit kotona on tosi raskasta. Ei siis ole niin hohdokasta kun mitä voisi kuvitella.

Ei se herkkua ole monikkoperheen arki. Auto meni vaihtoon pariinki kertaan... Esikoisen rattaat, vaunut ei riittäneet.. Kaukaloita kaksin kappalein... Aivan kaikkea aina kaksin kappalein... Selviät yksillä ristiäisillä ja synttäreillä, mutta autikoulu jne. kustannukset saat heti kertoa kahdella! Kaksi mopoa... En jaksa edes jatkaa listaa. -Vaatteiden kierrätys ei onnitu, jos monikot ovat ainokaiset tai kuopukset.

Lisäksi, kun yhteiskuntamme on rakennettu siihen olettamukseen, että kerralla syntyy vain yksi lapsi, niin monikkoperheen elämä (ainakin meillä!) on jatkuvaa oikeuksista taistelua.

Kaksosten ollessa pieniä kotoa lähtemiset kestävät kauan. Kaikki on suunniteltava etukäteen. Kaksostenrattailla liikkuminen julkisissa tiloissa ei ole helppoa. Meillä ei kaupoissa ollut kaksosille tarkotettuja ostoskärryjä. Jouduimme ottamaan kahdet kärryt... Kaksosten äitinä ainakin minä olen tarvinnut pitkää pinnaa, järjestely kykyä, loputonta kekseliäisyyttä...

Identtisten kaksosten vanhemmat joutuvat lisäksi TODELLA kriittisesti etsimään lapsistaan eroavuudet. On tosiaan kamalaa ettei omista lapsista tiedä kuka on...- Lasten oman persoonan tukeminen, tasavertaisesti kohtelu.

Entäs sukulaiset? Ei kannata edes ajatella, että suutuisimme, kun he eivät VIELÄKÄÄN tunnista poikia. Entä ne kaikki ajattelemattomasti lausutut asiat? Minulle eräs henkilö ihmetteli, että mitä sitten jos kaksoset menevät sekaisin? Saman perheen lapsia, kun ovat. Mutta vieppä jälkitarkastukseen terve poika sen tutkittavan sijaan... Kaksosilla on sama syntymäpäivä, samat sukulaiset, mutta siihen se sitten jää. Meillä on kaksosilla eri kummitkin. Ja sairaskertomukset ovat molemmilla erilaiset...

Vieläkö jotain kiinnostaa saada kaksoset? Miettikää yhden vauvan itkua yöllä, kun itseä nukuttaisi. Kerro se sitten kahdella...

Voi herranjumala - teitä monikkojen vanhempia!

Eikö ihmiset saa toivoa mitä haluavat? Onko se teiltä pois, jos joku menee tekemään klinikalle kaksoset? Lapsellistahan se on eikä suinkaan riskitöntä.

Välillä tuntuu, että te olette ylijumalia, jotka pärjäävät tilanteessa kuin tilanteessa, teillä on ollut rankinta ja vain te tiedätte mitä on valvoa itkevän lapsen kanssa tai vain te tiedätte mitä on, kun lapsi syntyy keskosena tai raskaus on riskiraskaus?

En väitä tietäväni millaista on valvoa kahden kanssa ja heräillä kerran tunnissa pari kuukautta. Tiedän silti mitä on olla riskiodottaja, ravata ultrassa viikon välein raskauden aikana, tiedän mitä on, kun lapsi on teho-osastolla, tiedän mitä on valvoa yöt läpeensä vuosi putkeen - kyllä, yhden lapsen kanssa!

Ärsyttävää on myös tämä hehkutus siitä, että kaksoset ovat ihaninta maailmassa. Eikö teidän yksöislapset merkitse mitään???????
Tuntuu kuin haluaisitte nostaa itsenne erikoiseen asemaan ja nauttisitte siitä ja sitähän ei saa kukaan muu toivoa - eihän se olisi enää erikoista, jos se olisi yleistä :D

Tarkoitukseni ei ole vähätellä teitä - te vähättelette muita äitejä, koska jaksatte kahden kanssa. Muillahan ei ole rankkaa.

Hyvä "törkimys".

Huomaa hyvinkin ettet itse ole monikkovanhempi. Jos haluat keskustella saman kokeneiden kanssa, aihe on keskosuus, vaikea raskaus jne. Näistä aihepiireistä löytyy samanlaisia (mahd.)kokemuksia kuin sinulla on...

Kun kirjoittaa lyhyen pätkän, ei se missään nimessä kartoita koko elämää. Puhutaan vain yhdestä sektorista.

Mistä Sinä sen tiedät, kuinka paljon hehkutamme omia yksöslapsia, kummilapsia, naapurin lapsia? Oletko pätevä lukemaan ns rivien välistä?

Kaksosistani vanhemman kummitäti synnytti ainokaisensa vähän yli voipaketin kokoisena ja viivottimen pituisena. Tämän keskosen taistelu elämästä tuli hyvinkin tutuksi. Lapsi on edelleen aikaa vaativa... Tämä pienokainen tarvitsi sen verran paljon hoitoa, että en koskaan kysynyt tuleeko lisää. Yksi lapsi voi siis olla vaativampi kuin kaksi tai kolme yhteensä (meillä on siis yht kolme lasta).

Mutta hän on meille kaikille tärkeä ja rakastettu lapsi!

Mietitkö sitä vaihtoehtoa, että kaksoset syntyvät pikkukeskosina, molemmat tai toinen kehitysvammaisena? Mitä sanoisit näille vanhemmille? Tiedän nimittäin monta surullista esimerkkiä näistä. Sukuni eräät kaksoset tulivat kesken pois. Tyttö sinnitteli keskoskaapissa... Poika eli vuorokauden... Tyttö kaksonen todettiin sokeaksi... Vielä vuosikymmentenkin jälkeen perheessä huomaa surun ainoan pojan menettämisestä...

Ja, joo... Mä ravasin kanssa ultrassa (meni aina työpvä ku on tota matkaa...). Kaksosilla kun oli yhteinen istukka. Ja tuli loppua kohti muitakin ongelmia. Olinki loppuajan saikulla. Piti vaan maata loput puolitoista kk.

Esikoinen valvotti yöt kolmen vanhaan asti (oli vaativampi lapsi kuin kuopukset!)

Missä kohtaa vähätellään muita äitejä? Kerro ny mulle, kun en huomaa!!

Tuli mieleeni vie pari tapausta. Lähipiirini äideistä kaksi kävi kuoleman rajamailla synnytyksen jälkeen. Nuo kertomukset voittavat mennen tullen oman synnytykseni. Onneksi niin äidit kuin lapsetkin jäivät henkiin!!

Mieleeni ei tulisi vähätellä kenenkään äitiyttä! Se on aina yhtä ihmeellistä!

Et tunne yksiäkään kaksosia? Kaksosia on aika jännä seurata. Heidän sidettä toisiinsa, reagointia asioihin.. jne. Kun minä sanon kaksosuutta ihanaksi tarkoitan juuri näitä asioita. Meillä on nyt se vaihe, että kaksoset tekevät juuri samalla tavalla kuin kaksossisarus tekee (tämä saa ihmiset nauramaan ja toteamaan; ihania!)

Muilla(kin) on rankkaa. Se, että miten rankkaa riippuu jokaisesta itsestään!
Me pääsimme monikkoarjesta monta muuta helpommalla, mutta olen tyytyväinen, että tupla vauva-arki on takana!

Todella lapsellista toivoa kaksosia. Käy vierailemassa keskolassa ja sairaaloissa juttelemassa täyslepoon määrättyjen odottajien kanssa.

Pahimmat valittajat löytyy ihan muista kuin kaksosten vanhemmista...

Jos joku haluaa kaksoset, niin antaa haluta, eihän se muiden elämästä pois ole?
Sitäpaitsi, ei se aina tarkoita että kaksosten raskaus olisi ainoastaan riski. Minun tutuilleni on käynyt niin, vaikka on ollut vain yksi lapsi tulossa , että toisen lapsi syntyi kuolleena (laskettuna aikana) ja toinen kuoli itse lapsensa kanssa synnytykseen.
Ja minä itse olen ihan "yksinäisenä syntynyt" ja silti vain parista päivästä kiinni etten olisi keskonen, samoin kuin veljeni. Ja kummatkin meistä normaaleja ja terveitä, ja kummatkin olemme oppineet lukemaan paljon ennen esikoulua!
Eli mielestäni oli sitten kaksosraskaus tai yksösraskaus, niin ihan yhtälailla niissä riskejä on. Ja keskosuus ei aina automaattisesti tarkoita että olisi jotenkin viallinen.

Itse olen jo aikuinen kaksonen ja toivon kaksosia. En kuitenkaan ryhdy mihinkään kepulikonsteihin saadakseni kaksoset. Jos tulee niin sitten tulee, jos ei niin ei tule, mutta toivon, että saisin kaksoset.

Miksi? Ainakin itse olen nauttinut suunnattomasti siitä, että olen kaksonen, vieläpä identtinen sellainen. Usein identtisiä kauhistellaan kuinka ei muka olisi mitään omaa, ei identiteettiä tai mitään muutakaan. Voin sanoa, että vaikka olemme identtiset kaksoset niin olen aina tiennyt, että ihan oma ihminen tässä kuitenkin olen. Meillä on myös jonkun verran eri mielenkiinnon kohteita. En ole koskaan kärsinyt siitä, ettei ole ollut omia syntymäpäiväjuhlia, päinvastoin minusta on ollut mukavaa viettää synttäreitä yhdessä.

Kaksoset ovat varmasti vauva-aikana raskaita hoitaa, mutta kun lapset hieman kasvavat niin uskaltaisin väittää, että vanhempien taakka helpottaa, sillä kaksosista on mielettömästi seuraa toisilleen eikä vanhempien tarvitse koko ajan viihdyttää lapsia vaan saavat myös omaa aikaa.

En tunne ketään kaksosta, jolle se oma kaksoisveli tai -sisko ei olisi läheisin ystävä tässä maailmassa. Kaksosten välinen suhde on erityinen ja kaksosuus on ihan eri asia kuin kaksi "tavallista" sisarusta, en sano parempi tai huonompi vaan erilainen. Itse en kyllä keksi mitään huonoa siitä, että olen kaksonen, hyviä puolia on vaikka muille jakaa. En ole koskaan ollut yksin, aina on ollut leikkitoveri lapsuudessa, vaikka oli kesälomat ja muut lapset perheineen reissussa. On ollut tuki ja turva koko elämän ajan, olemme voineet kulkea yhdessä läpi kaikkien ongelmien ja vaikeuksien. Vielä aikuisenakin olemme läheisiä, tapaamme usein ja soitamme joka päivä.

Näistä syistä johtuen toivoisin itsekin saavani kaksoset. Jos tulee vain yksi lapsi kerrallaan niin olen siitäkin suunnattoman kiitollinen.