Yksi tähti
kirkas ulapansinessa
korkealla taivaan laella
tuikkiva tähtönen
on löytänyt tämän
- Pyramidin -
valkean huipun
matkamme usvaisen taian
nähneenä
kokeena
polkumme jäljet
pisteistä
pisteiksi
lävitse kartoiltamme biteiksi
meille tuon salaisen reittimme
läpi lumivallien
punaisen majatalomme suojiin
kyyneleillä täytetyn
suruissa kuljettu
mutta suudelmilla suljettu
että hymyillä saavutettu
Niin korkealla lentomme
niin alhaalla tomumajamme
joiden lävitse nautintomme
kulki
sulki
- tämän Pyradimimme suojiin
maailmantuulilta pääsimme -
Aikamme kasvattaa meille
ikuisuuden vapaat siivet
horisonttimme ylle.
ps.
Ystävyys ei kuole
koskaan.
kirkas ulapansinessa
korkealla taivaan laella
tuikkiva tähtönen
on löytänyt tämän
- Pyramidin -
valkean huipun
matkamme usvaisen taian
nähneenä
kokeena
polkumme jäljet
pisteistä
pisteiksi
lävitse kartoiltamme biteiksi
meille tuon salaisen reittimme
läpi lumivallien
punaisen majatalomme suojiin
kyyneleillä täytetyn
suruissa kuljettu
mutta suudelmilla suljettu
että hymyillä saavutettu
Niin korkealla lentomme
niin alhaalla tomumajamme
joiden lävitse nautintomme
kulki
sulki
- tämän Pyradimimme suojiin
maailmantuulilta pääsimme -
Aikamme kasvattaa meille
ikuisuuden vapaat siivet
horisonttimme ylle.
ps.
Ystävyys ei kuole
koskaan.
Vastaukset 12
Vanhimmat
sai siivet selkään
sanoilla maalattu kuvaus
joka vei ajatukset
unelmat lentämään
pois arjen harmaudesta
seikkailuun
pyrämidien jylhään
korkeutuun
"horisontimme ylle"
majatalon suojaan
ikuiseen ystävyyteen
Tämä vastaukseni ontui, myönnän sen. Olisin halunnut sanoa
niin paljon tästä upeasta runosta, nyt vain ei sanani riittäneet.
Kiitos dolan kauniista runostasi joka oli hienoa kerrontaa.
Tämä Runo Tarkoituksella juuri tänne kirjoitettu että Täältäkin
voi löytää Aidon Hyväntahtoisen Ihmissuhteen,joka tuottaa
Hyvää mieltä kuin Toivoa jopa kirjoittamisen harrasteelle kuin
sen jatkuvuuteenkin....
Runoni on Hänelle Elämän arvoinen : Kiitos - kuin myös Sinulle,
jota voinen kutsua ystäväkseni ... ilman aiempia( vuosia ) ilmenneistä
epäsopu "sopuleista".
Kiittäen Sinua että valoisuutta Helmikuulle !
riita ja kateus palstalla sai mut jättämämään
tänne kirjoittelun yli vuodeksi (ja henkilökohtaiset asiat)
Meidän kesken ei todellakaan ole ollut epäsopua ja yllätyin
iloisesti kun sanoit "voivani kutusa ystäväkseni." Runot sekä
kirjallisuus yleensä on vapaa-aikani "kultaisia hetkejä" ja
joista mielelläni keskustelen ja nyt en malta olla kysymästä
kuka on sun mielikirjailija/runoilija. Itse pidän erittäin paljon Edith Södergranin runoilusta
ja omaelämänkerrat ovat myös mieluista luettavaa nämä vain mainitakseni.
Jo pienenä heti kun opin lukemaan, avautui eteeni
uusi maailma kirjojen muodossa vaikka täytyy tunnustaa ettei
läksykirjat samalla tavalla kiinnostaneet.
Sen verrn kuitenkin että sain hankituksi itselleni ammatin ja joka
liittyy kirjallisuudenharrastukseeni.
Hyvä Liona - KIITOS !
Niin olin minäkin jättää tämän lopullisesti mutta ns.en kuitenkaan
voinut/tahtonut,sillä kaikesta huolimatta tämä antoi niin paljon
lyhyessäkin ajassa.
Ja nuo tosiystävät jättivät jälkensä etten kokonaan poistunut,vaan
jaan itseäni myös muualle tämän palstan lisäksi ... Hyviä ystäviä täältä
jäin edelleen kaipaamaan,kuitenkin täällä vielä kirjoittelen vaikkakin
nykyisin vähemmän tietyistä syistä.
En voinut sietää sitä saastaa,miten täällä toisia kohdeltiin ja en voinut
itse sitä täysin sivusta seurata ... kuinka upeita kirjoittajia/persoonia
täällä olikaan ... että Toivon mukaan vielä olisi että tulisi !
Jotenkin minulla on vain täällä hyvin toiminut kuin kemiankin kautta,
että keitä voin mainita hyvällä syyllä : Aidoksi Ystäviksi,vaikka kaikista
toivoisi pelkkää hyvää - kun harrasteesta on kysymys - mutta jokaisen
pitäisi tuntea - Oma Vastuunsa - että miten täälläkin toisia itsekukin
kohtelee.
Onko toisten Arvostaminen niin vaikeaa että pitää pahimmillaan
teilata ja jopa vielä "taustapiruillakin" ?
Ennen luin tosi paljon runoja/- kirjoja kuin myös niitä omistan ja pikku
harrasteita tullut lisää että lukeminen on nyt jäänyt taka-alalle.
Yleensä runojen sanoma syvällisyys/sanoma-t,jotka puhuttelevat tavalla
tai toisella,ovat kuin hyvää musiikkia joka kuin tarrautuu mieliin.
Yleensä harrastuksethan pitäisi olla kuin tuottaa mielihyvää,mitä sitten
kukin harrastaakin että ennenkaikkea pitää tekemästään.
Kuten myös eri harraste runoilijoitten runot palstoilla ovat parhaimmillaan
kuin pieni helmiä,joka antaa lukijalle " kuin ahaa syvällisen kokemuksen tunteen".
Kuin myös jokaisella saattaa olla omat suosikkinsa " kuin itseään " ja heidän
tekstejään tulee luettua.Mutta tietenkin myös ajanpuitteissa mahdollisimman paljon
muidenkin runoja on hyvä lukea.
Että mahdollisesti vielä kuin runojen takaa yhdessä keskustellen,siitä mitä ei
nk.yleiselle palstalle laita ... Runoissa on paljon kuin sielujen elettyä elämää
että sen hetkisen " runollista uutista".
Ystävyys on mitoista niitä Arvokkaimpia runopalstoilla !
Jotenkin "runonmitta" on aina ollut nuoruudesta/lapsuudesta pitäen se minun
juttuni,vaikka kirjoitan hyvin paljon muutakin tekstiä... käy usein ehkä niinkin
että ajatus on kirjoitusta nopeampaa ja sitten jäänee toisinaan kirj.tekn.virheitä
tekstiin mukaan,kuten tässäkin runossani,mikä sitten jälkeenpäin harmittaa.
Itse olen oppinut mm.näitä runoja kirjoittamaan oman kantapäänkautta kuin
aikoinaan olemalla eri kirjallisuusopissa"palveluissa"... ja Paljon kirjoittelemalla
eri asioista muillekin tahoille kuin myös hiukkasen yhteydessä vaikka eri alan amm.piireihin...henkilöihin tarvittaessa.
Eikä se että olisi kirjoittamisen/-pakko,vaikka osaksi kyllä sitäkin mutta että se
lähtee ennenkaikkea omasta vapaasta tahdosta ja sanomisen palavasta tunteesta,
olkoot se sitten mitä tahansa,joka kuin elää sisällään pyrkien ylös.
Oman harrastus taipumukseni kirjoittamiseen huomasin jo lapsuudessani mutta
tuossa alle 20v.iässä se jopa muodostui hyvinkin tärkeäksi tekijäksi kohdallani mm.
erään Liiton(kirjoittaja) tahon myötä vaikutuksella.
Kiitän Sinua mielenkiinnostasi kuin näistä yhteydepidostasi - Kiitos !
On kuin kulkisimme
Pyramiidiasi kohti.
Sen huipulle asti.
Koko kiertokulkumme matkan.
Ja sieltä saavutamme.
Kun alas kapuamme.
Sen ikuisen tomumajan.
Ja kaiken.
Mitä väliin mahtuu.
Tallennamme runojen ratsuun.
Ja annamme laukata.
Suruissa.
Iloissa.
Jokaisen mutkan takana.
On kuitenkin joku.
Joku joka ottaa syliin.
Ja rakastaa pyynteettömästi.
"Ystävyys ei koskaan katoa".
Katoaa, jos mukaan astuu valheen miekka.
Katkeruuden kataluus.
Petturin viitassa.
Kiitos runostasi.
Se sai aikaan ajtusten ryöpyn.
Ihanaa viikonloppua donal :)))))))
hymyilen huomaatko ;)
Runovastineesi - oli upea kuten Lionankin - että pääsitte
syvälle,jossa henkisyydetkin kohtaavat toisensa
Ystävyydenvalossa.
Ja itselläni jää aina ylimmäisenä mieleeni : Lämpimät Aidot
kokemukset,joita ei Sivutuulet raiskaa takaporteillakaan.
Sait Sinä myös ajatuksien ryöpyt minuun lempeillä sanoilla
koskettamaan : mitä on Ystävyys ... Runojensiivillä koettuna.
Kiittäen Sinua Margi ... ja maa on niin valkean puhdasta !
Runosi toi mieleen muistoja lapsuukodistani (Ystävyys ei kuole koskaan) (Rakkaus ei koskaan väsy)
nämä tekstit luki sellaisessa seinäryijyssä hienoja tekstejä..sääli etten saannut ryijyjä talteen.
Hieno runo vaikken ensin sitä meinannut ymmärtää.
Kiitos siitä!
Elämässä syntyy niin monenlaisia muistoja - Ikäviä että Onnellisia - ja
ajansaatossa ne vain tuntuisivat kasvavan,ennenkaikkea nuo Onnelliset.
Itselläni nuo vain tuntuvat kasvavan,ilman unohdusta,sen vielä että
jos Ystävyyden lämmön voisi alati : Elää - kuin lähellään pitäenkin.
Kuin pitää kiinni siitä/niistä Ystävistä : jotka tuottavat hyvää mieltä,
arjestakin saaden pienen : Juhlan tunteen - kuka sitten mitenkin
yhteyttä pitäen.
Sinulle sanon hyvä lukijani : että runojani on välillä muidenkin vaikea
ymmärtää/tulkita,kun kirjoitustapani on usein - vertauskuvallisesta -
... jopa vaikeasti toisinaan ymmärrettävissä mutta haluan tarkoituksella
" antaa ns.purtavaa " kuin myös omia siipiä vaikka omiin tulkintoihin
ja ajatuksille. En päästä itseänikään aina kirjoittaessa helpolla.
Tämä runoni on myös itselleni tärkeä,ehkä siksikin syntyi niin helposti
... heti valmiina ... vaikka ehkä liian vaikeaselkoisena lukijalle.
Kaunis Kiitos Sinulle kommentistasi : - Kiitos !
Olet oikeassa
ystävyys ei kuole koskaan
- ei ainakaan unohdu,
eikä ole unohtunutkaan
vain hetkeksi polkeutunut
elämän jalkoihin
Todellinen kuin Aito Ystävyys ei kuole koskaan,vaan ajan saatossa
se tuntuu vain kasvavan ja : Kuinka hienojen kirjoittajien kanssa
olen myös täällä aikaani viettänyt,niin runoissa kuin niiden takaakin.
Kuinka hyvää tunnetta me ihmiset kuitenkin kannamme mukanamme,
sitä tunnetta on vaikea tässä kuvata - sen vain tuntee ja Heistä olen
ylpeä.
Tuo tekstisi on tavallaan kuin pientä runoutta " vain hetkeksi
polkeutunut elämän jalkoihin ",silloin kun joku sisimmässään
olisi kaatumassa mutta aina siinä pahimmassakin nousee oma
ylpeys niin itseensä kuin Ystäviinsä esille uuteen lentoon.
Alma - Kiitos Sinulle - että hyvä huomata kun tämäkin palsta
olisi kuin nousemassa pikkuhiljaa toisia : Kunnioittavammaksi !
Hyvää Helmikuuta Sinulle !
Uskalluuden uhmakkuudella kirjoitan
sanaseni kuin varoen asetan
Sun katseesi eteen ,
Sun sielusi tunnistamaksi -ehkä
olla tuo tähti
löytää usvaisuuden reitiltä
pyramidin
jäljet menneisyydestä
tässä päivässämme olemaan
Hehkunsa antamaan
punaisuuden aistillisuudessa
majatalon suoja,
mutta kuitenkin sen tuoma mystiikka
olla läsnä
kuljettamassa
horisonttimme ylle
Läpi kyynelten
hymyllä
Varovasti tuuleen kuiskaten
Runosi syntymästä Kiitäen
- tytteli -
Mitä näkevät silmäni ja mitä saan lukea että mitä uutta voisin Sinulle kirjoittaa tästä runostani,joka oli jo aiemmin tänne kirjoitettu ennen poistoani.
Toisinaan tulee mieleeni niiltä ajoilta useitakin kirjoittajia jotka ovat täältä lähteneet tai jonnekin piiloutuneet että mitä heille kuuluu - ilotulitusta oli silloin täällä - monin eri muodoin,kuten sinullakin tyyli kirjoittaa,jota harvemmin tapaa. Vahinko !
Jotain "pikku uutta " yritin tähän saada mutta se edellinen versio : bittitaivaalle tuhlattu - se vain jäi niin voimakkaana silloin mieleeni mutta jos sen saisin takaisin,niin mitenkä siihen juuri nyt suhtautuisin ?
Tuo aika oli todella Voimakasta että mieleenpainuvaa,jota ei voi olla unohtamatta kuten Sinun tyyliteltyä
runonkieltäkään ... nautinnon luku hetkiä saimme kokea.
Tässä runossani eri mielikuvat - fiktiot ja faktat - kättelevät toisiaan sopuisasti kuin runojen tuulilla ehkä tapaamme jälleen uudelleen. Ei uhmaten,eikä liian varovasti vaan rohkeasti siihen ajan henkeen tarttuen
hyvillä mielin
että tunteiden korkeimmilla lakipisteissä.
Sinua hellästi : Kiittäen - pidä huolta itsestäsi näissä elämän harjalla että syvänteissä !