raaskisit antaa nuorelle sadunkertojalle (3-4v.):
Sillo Tuuli Priissi Ja Silloi Vietetii (tässä kohtaa astuu äiti väsyneen raapustajan avuksi ja kirjoittaa sanelun mukaan) häät ja silloin oli suuret juhlat ja silloin tuli kaikki talitintit ja punatulkut ja silloin oli suuret kutsut ja oli siellä kaikki pikkulinnut.
(Pikkuinen raapustaja jaksaa itse jälleen jatkaa tarinaa:) Mutta Silloi Murtu Linna Ja Silloi Jäi Priisesa Jäi Kivisen Alle Ja Ei Kuka ollu auta massa Ja yttä äkkijä Tuuli Peikko Poikka Tuuli Autapa Ja Pelatti Priisesa Ja He Ellivä EeeMäsä Loppu Asti.
Sillo Tuuli Priissi Ja Silloi Vietetii (tässä kohtaa astuu äiti väsyneen raapustajan avuksi ja kirjoittaa sanelun mukaan) häät ja silloin oli suuret juhlat ja silloin tuli kaikki talitintit ja punatulkut ja silloin oli suuret kutsut ja oli siellä kaikki pikkulinnut.
(Pikkuinen raapustaja jaksaa itse jälleen jatkaa tarinaa:) Mutta Silloi Murtu Linna Ja Silloi Jäi Priisesa Jäi Kivisen Alle Ja Ei Kuka ollu auta massa Ja yttä äkkijä Tuuli Peikko Poikka Tuuli Autapa Ja Pelatti Priisesa Ja He Ellivä EeeMäsä Loppu Asti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kai näin pienelle kirjoittajalle muuta kuin kannustavaa palautetta. Iloinen kokonainen juttu, jossa pulma ja ratkaisu sekä onnellinen loppu. Paljon hahmoja.
lapsi aikoinaan hahmonsa itse keksimäänsä satuun kerännyt ja miten lie osannut tarinansa tuollaiseksi rakentaa?
En enää muista. Tarina on autenttinen. Olisinpa voinut siirtää ruudulle omin kömpelöin kirjaimini kirjoittamani, osin äitini avun tarinan eteen päin viemisessä, varmaan saneluni mukaan kirjoittaman.
Näkisitpä resuiseksi selaillun ja varmaan luetunkin koko kirjan.
Liikuttaisiko se sinua mitenkään?
Minulle tarina on yksi rakkaimmista lapsuudenmuistoistani. Vaikka en enää muista tilannetta, jossa ensimmäinen satuni on syntynyt, on hyvä nähdä, että se on syntynyt sellaiseksi kun se on syntynyt ja onnistunut säilymään näihin päiviin asti, kiitos erään rakkaan satukirjani alunperin tyhjien kansisivujen, joille sai kirjoittaa itse lisää.
Tämän päivän lapsella on enemmän välineita kirjoittaa ja "julkaista"/"julkistaa" kirjoituksiaan kuin tuon sadun kirjoittajan ollessa lapsi.
Tulen miettineeksi, millaiseen kirjoittamiseen esim. internetin avaama maailma kannustaa lasta ja nuorta sekä sitä, millaiset ovat tämän päivän kannustimet ja kannustajat.
Tällä palstalla esiintyy jo kirjan julkaisseita ja kirjan julkaisemista harkitsevia.
Millaista kannustusta ja keneltä olette saaneet kirjoittamiseenne?
Kuinka nuorina olette esimerkiksi omien tarinoittenne kirjoittamisen aloittaneet?
Mihin kirjoitatte, mitä kirjoitatte? Mitä kirjoittaminen itsessään merkitsee teille?
Uskotteko, että kirjoittamalla voi vaikuttaa? Luoda onnellisia loppuja?
Oletteko vielä siinä onnellisessa asemassa, että uskotte maailman olevan hyvä, että hyvä ratkaisu löytyy kaikkeen? Että ihmiselämällä on on onnellinen, rakkaudellinen loppu?
Kertovatko omat tarinanne siitä, vai joko lapsinäkökulmakupla on puhjennut?
jopa suorastaan traagista, mistä sitä tuleekin kirjoittaneeksi.
Muistosta ilman muistikuvaa, mutta vahvan dokumentin perusteella...
ei onnistu, kun Suomi24:n ylläpito tai tämän palstan sheriffi tai joku lukijoista ei kestänytkään katsoa esiinnostettua sanastoa, jota Suomi24 suosii sivuillansa, myös jopa lapsen ja nuoren nähdä.
Tosiasia on, että ne poistetut esiinotetut sanatkin, jotka sisälsivät runsaasti kirosanoja, nimittelysanoja yms. sanoja, joista keskusteluja ns. käydään Suomi24:n sivuilla, ovat vaikutteita ja saattavat vaikuttaa jopa paljonkin siihen, millaisen tyylin lapsi tai nuori voi omaksua kirjoittamiseensa näkemänsä esimerkin mukaisesti. Ja millaisen kuvan ns. hyvästä eli Suomi24 -luvallisesta kielenkäytöstä saa.
Mutta ymmärrän kyllä senkin yskän, miksi luultavimmin poistoon päädyttiin.:)
Olipa kerran... liian tyypillinen tarinanalku, keskeytti Sadunkertoja heti alkuunsa.
- Eipä ole enää, aloitti Sadunkertoja.
- Voihan nenä! Miks ei oo? Onks joku laji taas kuallu sukupuuttoon? Vai onks jossaki silleen ilosesti posahtanu joku itsemurhapommi, kysyi lapsi.
- Ei, ei mitään sellaista, nuppuseni. - Mistä sinä nyt tuollaista olet saanut päähäsi kysyä?
- Telkussa on näytetty. Miten sammakoidenki pian käy. Ja miten dinosauruksille jo kävi. Ja minkälainen on oikeestaan se kuulu Lontoon rae. Suorastaan räjähtävän makuisista namuista voi nauttia vaikka metrossa. Kaikilla kielillä suorastaan taivaallinen maku...
- Maltahan nyt hetki, rakas lapsi. Tänään ei ole karkkipäivä eikä tuota... vai että Lontoon rakeita. Tuota, siis, eipä ole enää, jatkoi Sadunkertoja, ja silitti rauhoittavasti sinisilmäisen, kauniin lapsen kultaisia kiharoita. - ...sitä tunnetta, joka oli silloin, kun istuttamani marketta vielä rehotti täydessä kukassaan pihalla.
- Ai se naapurin suurisuinen, kaikista pahaa puhuva akkako? Et kai sinä pannu sitä ... tota niinku istumaan grilliritilälle? Mitenkää hiillostanu, niin ku kesämakkaroista hiillostetaa karinageenejä?
- En lapseni. Ei naisia saa nimitellä akoiksi. Enkä nyt tarkoittanut Markettaa. Vaikka joskus olisikin tehnyt mieleni panna...sekin naapurin täti...vaikka saunan takana... Ja sitäpaitsi, rakas lapseni, ne ovat kieltämättä kyllä tietynlaisia sairauksia aiheuttavia karsinogeenejä. Mistä sinä, kultanuppunen, senkin sanan olet noin väärin kuullut?
- Kokkiohjelmasta.
- Mitä useampi kokki, sitä suurempi soppa, mutisi Sadunkertoja. Ei, älä kysy nyt mitä se tarkoittaa...
- Ei tarttekaa, mä tiedän. Se tarkoittaa MasterChef -ohjelmaa. Seki on rantautunu Suomeen.
- Puhutaanko rantautuneista joskus myöhemmin, jookos?
- Pultsaristoori voiski olla aika jännä. Tietty, jos sulla on joskus vielä mulle iltasatuaikaa...?
- Kröhm, tuota... niin on, varmaankin on. Palataanpa itse asiaan. Satuun, jonka aioin sinulle kertoa.
Juuri tässä tarinassa marketta oli sangen kaunis, niitä toreilla myynnissä olleita kesäkukkia. Sillä oli puhtaanvalkeat terälehdet niin kuin ovat ja pysyvät valkeina ja tahrattomian taivaan enkelin siivet. Ja mikä kauneinta, marketan jokaisella kukalla oli sydän, ympäripyöreä ja keltainen, niin kuin meidän aurinkokin on...
- Ei aikuiset saisi tuolla tavalla verrata!
- Mitä, miten ja mihin verrata?
- Toisia ihmisiä tai asioita keskenään. Aurinko on hottis verrattuna johonki markettaan. Monta tuhatta...
- Kyllä Markettakin osaa kuumeta... mutta palattaisiinko nyt takaisin maan pinnalle. Satuun...
ei siis ollut enää sitä kukkivan kesän tuomaa tunnetta, sillä Jääkuningatar, joka asui...
- Sehän sai sen tuomionki jo aikaa sitte.
- Olet tainnut seurata melko tarkkaan jo vuosia myös taitoluistelua?
- Höhlä! Mähän olin ihan vauva siihen aikaan. Mutt ku kaikkee näkyy netissäki. Siell säilyy tallessa ikivanhat uutisetki...kai säki sen oot tajunnu?
- Minähän olen kieltänyt sinua menemästä yksin nettiin, rakas kulta mussukka pikkuinen!
- Milloinkas mä muutenkaan sinne pääsisin. Onko meillä koskaan ketään kotona?
- Katsos, kun isillä on niitä pakollisia menoja...
- Niinku seki Ludmila? Ja golfosakkeet? Ja pitkiks venyvät neuvottelut ja ...
- Niin, siis, ei ole enää sitä tunnetta, joka...
antaa tämän keskeneräisen nykyajan sadun/tarinan kirjoittajalle?
..... tulla tenkkapoo jo tuon
- raaskit antaa -
siis sana
raaskit jää pimentoon.
Ehkä.
Ja jos nyt tarkoitat, että haluat
kirjoittamiseen ohjeita,
niin laita aihe kerrallaan.
¤
Luultavasti minulle kävi nyt niin tätä ketjua lukiessani,
että
en oikein ymmärtänyt päämäärääsi.