Hei!
Meillä täytti juuri eilen tyttö 9kk:tta. Taustatietoa sen verran, että täysimetin lasta 3,5kk:n ikään asti. Siitä lähtien soseiden ohella olen osittain imettänyt. Tuttia ei koskaan ole huolinut eikä tuttipullolle ole ollut tarvetta opetella. Öisin olen imettänyt 2-3 kertaa ja siirtänyt sänkyynsä jonne on hyvin jäänyt. Yöimetysten lisäksi imetän aamulla, alkuillasta pikaisesti, koska neidillä kiire jatkaa touhujaan ja sitten 23 aikaan, kun menee nukkumaan.
Ensimmäiset alaetuhampaat tulivat 6kk:n ikäisenä ja nyt pari viikkoa sitten yläetuhampaiden kohdalta alkoi olemaan turvotusta sen verran, että hampaita varmasti tulisi piakkoin. Tällöin alkoi myös se, että öisin oli hanakammin rinnalla ja havahtui hereille heti, kun yritin siirtää omaan sänkyyn. Siirtoa olen yrittänyt useita kertoja yössä, tuloksetta. Rinnalla kyllä nukkuisi ja kun irrottaa otteensa niin jäisi siihen meidän väliin nukkumaan, jolloin itselläni on hankaluuksia nukkua.
Viikko sitten ne yläetuhampaat puhkesivat, mutta tämä yötouhu silti jatkuu. Pitäisikö yöimetyksiä jotenkin vähentää vai mikä neuvoksi? Maitoa kun kuitenkin itseltäni tulee, mutta eivät kuitenkaan koviksi asti.
Tämän ko. parin viikon aikana tosin oppi myös konttaamaan, nousemaan seisomaan, istumaan. Voiko nämä mennä näiden yöhulinoiden piikkiin vai mitä olette mieltä?
Meillä täytti juuri eilen tyttö 9kk:tta. Taustatietoa sen verran, että täysimetin lasta 3,5kk:n ikään asti. Siitä lähtien soseiden ohella olen osittain imettänyt. Tuttia ei koskaan ole huolinut eikä tuttipullolle ole ollut tarvetta opetella. Öisin olen imettänyt 2-3 kertaa ja siirtänyt sänkyynsä jonne on hyvin jäänyt. Yöimetysten lisäksi imetän aamulla, alkuillasta pikaisesti, koska neidillä kiire jatkaa touhujaan ja sitten 23 aikaan, kun menee nukkumaan.
Ensimmäiset alaetuhampaat tulivat 6kk:n ikäisenä ja nyt pari viikkoa sitten yläetuhampaiden kohdalta alkoi olemaan turvotusta sen verran, että hampaita varmasti tulisi piakkoin. Tällöin alkoi myös se, että öisin oli hanakammin rinnalla ja havahtui hereille heti, kun yritin siirtää omaan sänkyyn. Siirtoa olen yrittänyt useita kertoja yössä, tuloksetta. Rinnalla kyllä nukkuisi ja kun irrottaa otteensa niin jäisi siihen meidän väliin nukkumaan, jolloin itselläni on hankaluuksia nukkua.
Viikko sitten ne yläetuhampaat puhkesivat, mutta tämä yötouhu silti jatkuu. Pitäisikö yöimetyksiä jotenkin vähentää vai mikä neuvoksi? Maitoa kun kuitenkin itseltäni tulee, mutta eivät kuitenkaan koviksi asti.
Tämän ko. parin viikon aikana tosin oppi myös konttaamaan, nousemaan seisomaan, istumaan. Voiko nämä mennä näiden yöhulinoiden piikkiin vai mitä olette mieltä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eli yöllä kun tyttö havahtuu hereille siirtämisen yhteydessä, hän alkaa itkemään ja kitisemään sängyssään ja ääni vain voimistuu vaativammaksi ja pelkään, että esikoinen pian herää siihen.
Ja toinen lisäys oli se, että nyt 2vkon aikana, kun tiheämmin on rinnalla yöllä ollut, niin luonnollisesti se aamupuurokaan ei maistu. Iltapuuro meneekin joten kuten ja siihen olenkin yrittänyt panostaa, ettei yöllä nälkään ainakaan heräisi...
Samanikäinen tyttö, samat kuviot... Paitsi että tuttia on syönyt n. 4kk:n iästä alkaen, kiinteät aloitettiin 4,5kk: iässä. Eikä muuten nuku vieressä sen paremmin kuin omassa sängyssäänkään, vaan molemmissa nousee konttausasentoon ja alkaa touhuta.
Hetken ehdin nauttia paremmista yöunista, kun reilu kuukausi sitten tyttö vähensi itse yösyömistään yhteen kertaan ja nukkui muun ajan tosi hienosti. Eikä syötön jälkeen tosiaan tarvinnut muuta kuin nostaa takaisin sänkyynsä jatkamaan uniaan. Ehdin jo ajatella, ettei minun tarvitsekaan häntä erikseen vierottaa yösyöpöttelystä, vaan tekee sen itse. No, sitten tuli niitä hampaita, noustiin istumaan ja seisomaan, opittiin konttaamaan... Ja nyt yöt (ja yöunille nukuttaminen) on olleet yhtä hulinaa pari viikkoa. Jos en ota tyttöä syömään, ei rauhoitu millään vaan itkee vain. Ja vaikka imettäisinkin, uudelleen nukahtaminen kestää iät ja ajat. Uni on muutenkin tosi rauhatonta.
Viime yönä annoin sitten tissi-itkuun nokkamukista vettä, ja kas kummaa - se lopetti itkun ja hetken päästä tyttö nukahti omaan sänkyynsä. Sama toistui vielä pari kertaa. Muutama kulaus vettä ja unten maille... Aamulla söi puuronsa hyvällä halulla. Saa nähdä miten ensi yönä käy, mutta aion nyt pitää tämän linjan. Kaipa se tästä...
Joo, toi aikomus "pitää linja" on hyvä loppukaneetti: meillä tyttö vähensi yösyömisiä 8kk iässä kahdesta kerrasta yhteen kolmena peräkkäisenä yönä niin, että heräsi aiemman n. klo 01.00 ja 05.00 sijasta syömään vain 02.00-03.00 välillä.
No, neljäntenä yönä päätin pitää tämän linjan vaikka mitä tapahtuisi. Neiti heräsikin tavanomaiseen klo 01.00 aikaan itkemään, rauhoittui unille ja heräsi vartin päästä itkemään...ja rauhoittui paijattuna unille..ja heräsi itkemään... Muutama yö oli aika vääntöä, mutta päätin etten ota viereen ja rinnalle kuin aikaisintaan klo 02.00. Olihan hän "itse osoittanut" että pärjäsi yöt yhdelläkin ruokailulla. Ja varmaan jo pärjäisi ilmankin, en sitä epäile, mutta olen vain ollut erinäisistä syistä niin raatona, etten ole jaksanut alkaa taistelemaan yösyöttöjen lopettamiseksi, kun muuten yöt menneet paremmin. Nyt tyttö on viikon vaille 10kk ja olen lopettelemassa yösyöttöä, ihan minä yönä tahansa kun vaan päätän pitää linjan... :)
Meillä yöt olleet alusta saakka melkoista haipakkaa, ajauduttiin perhepetiin kun muuten nukkumisesta ei tullut yhtään mitään jne. Palkkiona kaikesta väännöstä konttaamisen oppiminen ym. ovat vaikuttaneet yöuniin vain positiivisesti: kun päivällä on enemmän fyysistä aktiviteettia, alkoi unikin maistumaan yhtenäisemmin.
"Ja varmaan jo pärjäisi ilmankin, en sitä epäile, mutta olen vain ollut erinäisistä syistä niin raatona, etten ole jaksanut alkaa taistelemaan yösyöttöjen lopettamiseksi, kun muuten yöt menneet paremmin."
Sama tilanne oli meilläkin, mutta nyt kun taas valvotaan joka tapauksessa, niin pistetään yösyötöt poikki samalla vaivalla. Yritetään ainakin... ;)
Meillä ryömimään lähteminen rauhoitti öitä ja nukahtaminenkin helpottui huimasti, kun tyttö päivän mittaan ryömi itsensä väsyksiin. Nyt tuo konttaaminen ja seisomaan oppiminen pistivät pakan taas sekaisin. Luulisi kyllä, että uni maittaisi, kun on päivän aikana tuhat kertaa kiivennyt seisomaan, tumpsahtanut pepulleen ja taas noussut pystyyn... Mutta kaipa noissa pienissä aivoissa käy sellainen kuhina, ettei nukkumisesta vaan tule mitään.
Eli viikko sitten tänne kirjoittelin tuosta yöimettämisestä. Nyt tulin kertomaan, että päätin viime lauantaina, että yösyötöt saa loppua. Aloitin sitten heti seuraavasta yöstä unikoulun. Ensimmäisenä yönä tyttö heräsi neljä kertaa itkemään jota aina kerrallaan kesti n.5-10min. nukahti kyllä itsekseen, eli en antanut tassuhoitoa (ajattelin, että jos haistaisi lähempää äidinmaidon, huuto vain jatkuisi) enkä heltynyt imettämään. Tokana yönä heräsi samoin, mutta kolme kertaa ja kolmantena yönä kaksi kertaa. Siitä lähtien yöt tyttö on nukkunut läpeensä ja niin myös äitikin :).
Aamupuuro nyt maistuu tosi hyvin ja olen todella mielissäni, ettei tämä sen vaikeammaksi mennyt. Toivotaan, että tämä on pysyvää.
Teillä meni homma hienosti :)
Meillä taas kävi niin, että ensin sairastui tyttö kovaan flunssaan ja sitten äiti... Mutta vaikka tuo kimuli on tosi räkäinen, se nukkuu paremmin kuin pitkään aikaan! Yhden yön "taistelin" imettämättä ja tyttö heräili ja itki useaan otteeseen ja oli nukutettava aina syliin. Seuraavana yönä heräsi kaksi kertaa. Ekalla kertaa riitti tutti nukuttamaan uudestaan ja tokalla herätyksellä klo 6 hellyin antamaan tissiä, koska laskeskelin, että siten saadaan vielä jatkaa unia pari tuntia, kuten saatiinkin. Samalla kaavalla ollaan sitten mentykin siitä eteenpäin, eli aamuyöstä edelleen yksi herätys ja sen jälkeen muutama tunti unta. Yöt on siis rauhoittuneet tosi paljon, samoin nukkumaanmeno. Konttaustaito ei ilmeisesti enää tee unta levottomaksi vaan väsyttää pienen touhuilijan niin, että uni tulee taas saman tien kun saa pään tyynyyn. Nautitaan tästä nyt niin kauan kunnes alkaa taas pukata hammasta ja kävelyharjoitukset alkaa... ;)
Ai niin, aamupala menee edelleen vähän huonosti alas (se aamuöinen imetys, kait...), mutta muuten tyttö syö nyt todella hyvin verrattuna entiseen. Sekin on äitiä ilahduttava muutos :)