Mulla on paha masennus, itsemurha-ajatuksia, sekoiluja, ahditusta, itseinhoa..persoonallisuushäiriö yms yms. Mutta, mun kaveri sanoi jotain joka mua itseäni lähinnä huvitti! että hän soittaa johonkin, ja käskee hakea suljetulle osastolle. Ihan kuin se olisi jotenkin mahdollista. Eihän se voi sitä päättää? vai voiko. Eiks se oo lääkäri, joka sen päättää, kuka on sairaalahoidon tarpeessa. Sitä paitsi jos se saiski sen tehtyy mulle, ni menis välit poikki heti.
pakkohoidosta
höyrypää
161090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Henkilö voidaan määrätä tahdostaan riippumatta psykiatriseen sairaalahoitoon vain:
1) jos hänen todetaan olevan mielisairas;
2) jos hän mielisairautensa vuoksi on hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vakavasti vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan taikka muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta; ja
3) jos mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.
Kaikki edellämainitut kriteerit tulee täyttyä ja nimenomaan lääkäri tekee arvion. Toki ystäväsi voi aina soittaa lääkärille mutta pakkohoitoon hän ei voi sinua toimittaa.
Täällä velloo jonkinlainen hysteria pakkohoidosta, kiitos muutamien nimimerkkien.
Tosiasia on kuitenkin se, että kukaan naapuri, ohikulkija, ystävä ei voi toimittaa ketään pakkohoitoon. Nyt on annettu sellainen käsitys, että jos joku soittaa johonkin, paikalla on heti piipaa-auto ja poliisit pamppuineen ja pakkopaitoineen, näinhän asia ei meillä ole.
Vain lääkäri tekee pakkohoitopäätöksen.
Alkuperäiselle, mitähän jos ystäväsi on huolissaan sinusta, pitäisiköhän sinun käväistä hoitavan lääkärin luona kartoittamassa tilanne ehkä ystäväsi on huomannut tilanteesi huonontuneen ja ainoa asia, mitä osaa sanoa on tämä typerä pakkohoitojuttu.
Pakkohoidon perusteista voit lukea ylempää, joskin pakkohoito tapahtuu siten, että terveyskeskuslääkäri kirjoittaa lähetteen sairaalaan sillon kun melko varmasti potilaan kohdalla pakkohoitokriteerit täyttyvät ja sairaalassa päätetään se, että voidaanko sinut pitää siellä vai ei. Lääkärit tunnetusti lukevat lakia kuin piru raamattua, joten paras puolustus on vedota pakkokoinolakiin.
Pakkokeinolain mukaan henkilöetsintää kotoa ei voida suorittaa muutoin kuin sellaisilla rikosperustein josta on tiedossä vahnintäänkin 6Kk:n vankeusrangaistus taikka muissa tapauksissa sitä, jota ei ole syytä epäillä rikoksesta, saadaan tarkastaa vain, jos erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että tarkastuksessa saatetaan löytää takavarikoitava taikka väliaikaiseen hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon pantava esine tai omaisuus taikka muutoin saada selvitystä rikoksesta.
Mikäli sinua epäillään rikoksesta, niin katsokkin, että asiasta tehdään esitutkintapöytäkirja ja paikalla on oikeusavustaja.
Poliisin pyrkiessä perusteettomasti sisälle, älä päästä, vedä ovi kiinni. Älä mene terveyskeskukseen, hoida terveysasiasi yksityisellä. Poliisilla ei ole oikeutta hakea terveyskekukseen tarkastettavaksi muutoin kuin rikosepäilyillä mm. dna-näytteen ottamiseksi, rattijuopumusepäilyin, huumausaineen käyttörikosepäilyin, huumehanurijutuilla jne..
vastaus. Mutta menepä nyt kertomaan tällä palstalla lähiomaiselle miten toimia. Siellä todella tarvitaan apua, miten toimia ja menetellä ilman, että poliisit on taas paikalla. Sinulta varmasti löytyy keino näille ihmisille vai löytyykö?
Loistavia neuvoja..mikäli rikollinen haluaa pakoilla lakia. Kysymys on kuitenkin masennussairaudesta, ei rikoksesta. Vaikka poliisi asiaan liittyisikin niin kysymys ei ole rikoksesta vaan hoidon järjestämisestä.
Alkuperäinen kirjoittaja siis kärsii masennuksesta. Läheinen voi järjestää Sinut hoidonarvioon mikäli _sairautesi takia_ olet akuutissa itsemurhavaarassa. Muille ihmisille et varmaankaan ole vaaraksi. Jos kaveri on tuolla tavalla huolissaan Sinusta niin ilmeisesti olet todellakin masentunut. Oletko omasta mielestäsi masentunut / hoidon tarpeessa?
Olen kuluneen vuorokauden aikana lähes yksipuolisesti opiskellut ja puhunut mielenterveydestä, pakkokeinolaista, poliisilaista ja mielenterveyslaista, joten ehkä pisara voimaani riittää vielä sinulle.
Me emme puhu rikollisen lainpakoilusta taikka mielisairaan pakoilusta, puhumme laista ja olemassaolevista pykälistä joidenka mukaan tahdostariippumaton pakkohoito olisi oikeutettu ja tähän liitetty kotietsintä ja poliisin läsnäolon vaatimukset tyttyisi.
Lähimmäinen ei voi järjestää hoitotarpeen arviointeja, hoitotarpeen arvioinnista päätöksen tekee paikallinen terveyskeskuslääkäri. Mielenterveyslain mukaan lääkärillä tulee olla vahva käsitys siitä, että hänen toimialueellaan on mielenterveyslain 8§ mukaisesti mielisairas ihminen ennen kuin hän on velvollinen suorittamaan hoitotarpeen arvioinnin. Poliisin virka-apua ei voida pyytää 31§ mukaan ennen kuin 8§ kohdat ja oletetun potilaan käytäytymisestä johtuva vaarallisuusepäily täyttyy. Suurin ongelma on siis koko hoitoketjun ajan se, että täyttyykö pakkohoidon perusteet ns.8§ osalta.
Hoidon tarve ei ole pakkohoidon peruste joskin pakkohoito voi pelastaa yhden ihmiselämän, mutta toisaalta hoito ei paranna ketään, joten mahdollinen itsemurhataipumus ei häviä, itsemurhataipumus siirtyy ja voi jopa laueta sairaalaolosuhteiden tuomassa paineessa.
En täysimääräisesti ymmärtänyt kysymystäsi. Mikäli tarkoitat sitä miten potilas taikka lähimmäinen voi välttyä poliisilta, niin vastaus on yksinkertainen.
Mikäli lähipiirissäsi on mielestäsi mielisairas, niin hylkää hänet omiin oloihin siten, että yhteiskunta on vastuussa hänen tekemisistä ja saat oman rauhan vaikka kotirauhaan vedoten.
Tuolloin osoittautuu se, että onko ihminen ikeasti sairas.
Mikäli yksilöä epillään mielisairaudesta, niin yksilön tulisi hankkiutua hoitoavativasta lähimmäisestä eroon siten, että valitukset ei ole mahdollisia ja osoittaa omalla toiminnallaan kykeneväisyyttä omaehtoisen elämään.
Eli tähdennän nyt vielä, että minua ei ole tuomittu mistään rikoksesta, en käytä huumausaineita eikä muutenkaan poliisin kanssa ole mitään tekemistä asian kanssa. Olen mielestäni hoidon tarpeessa,mutta käyn jo terapiassa kerran viikossa ja syön ssri-lääkitystä, eli olen hoidossa. Tilanteeni on kyllä pahentunut hieman, ja ystäväni pelkää raivokohtauksiani ilmeisesti. Jolloin vahingoitan itseäni tai muita, paiskon tavaroita ja hajotan paikkoja. Mutta ei se ole mielestäni pakkohoidon peruste. Ja on erittäin hyvä, että ystäväni ei voi minua pakkohoitoon toimittaa, ellen sitä itse halua. Jos ymmärsin nyt vastauksistanne oikein...Ja sitä paitsi olen terapeutilleni puhunut näistä "kohtauksistani" itse.
Lääkäri on tämä joka pakkohoidon järjestää mielenterveyslain 8§ mukaisesti.
Lähimmäisten puuttumiset on paljolti kiusantekoa, valheellisilla perusteilla lääkärin juttusille järestämistä. Lääkärin motivaatiota provosoitua kiusaan on mahdoton arvailla, mutta aivan käsittämätöntä käytöstä virkavallalta tapahtuu ja ainut tapa saada jonkilainen tolkku tilanteeseen on valistaa ihmisiä. Melko varmasti hoitoon järjestetävällä on jonkilainen aavistus mitä seläntalkana puuhastellaan ja ehkä tulee käymään näilläkin sivuilla, joten siksipä tietoiskuja.
Ethän todellisuudessa vahingoita muita ihmisiä tai hajota toisten paikkoja tai omaisuutta? Tällöinhän poliisilla olisi oikeasti asiaa puuttua tilanteeseesi.
Et voi hajottaa mitään vanhempiesi tai muiden sukulaistesi tai puolisosi kanssa yhteistä omaisuutta. Perhetaustaasi en tosin tiedä.
Muuten Mikon kommentit ovat varteenotettavia. Pidä hyvä huoli itsestäsi!
silloin kun olen humalassa tai muuten vain saan raivokohtauksia (epävak.pers) ikävä kyllä olen näin tehnyt. Mutta ne ovat aina selvinneet ilman poliisiakin.
Vaikkakin lääkärit keksivät mitä kummemepia nimityksiä asioille, niin väittäisin pienien raivokohtauksien johtuvan henkilöä ympäröivästä maailmasta. Alkoholi vaikuttaa tietenkin omalla tavallaan ja kaipa suurimmat riehumiset tapahtuvat kännissä.
Joillakin, ehkä jopa hieman vähemmän älykkäillä ihmisillä (lääkärillä) voi olla käsitys jonka mukaan he itse olisivat maailmankaikkeuden napoja ja sinäänsä oikeutettuja arvostelemaan muiden käytöstä, ehkä epävakaata, ja samanaikasesti itse sortuvat potilaan oireita pehempiin perusoikeuksien rajoittamiseen. Mielestäni on siis hyvinkin luontaista väläyttää mielessään kevyttä kenttäpahoinpitelyä vapaudenriistäjää kohtaan. Kansan kielessä ehkä jopa lääkärin ahidistelua kutsutaan veren kaivamiseksi nenästä, joten hoidettavalta tarvitaan jälleen keskivertoa pidempi pinna jotta eivät saisi lääkärissä enempää tekosyytä mussuttaa.
Voihan lääkäri odottaa ihmisen käytökseltä täydellistä konemmaisuutta. Ikävää, mutta monella meillä on ihan oma tahto.
tavaroitten särkemiset selvitellään ilman poliisia, kunhan et todellakaan jää kellekään velkaa teoistasi. Vastuu on tekijällä.
Kandeeko juoda humalaan toisten seurassa, jos kerran siitä syntyy kahnauksia?
Kun minä sanoin, että en voi luonteelleni mitään. Kyseessä on epävakaa persoonallisuus ja se et juopotellessa kuka tahansa tervekin voi hermostua, esim. nakkikioskilla.Miksi mun pitäisi yksin juoda sairaiteni takia? Miksi mielenterveysongelmaiset luokitellaan jotenkin vähempiosaisiksi, että he eivät saisi edes suuttua mistään, tai heti ollaan pakko hoitoon hyysäämässä. Ja kyse ei ole perheestäni, jotta sen kaikki muistaisivat, niin palatkaa alkuperäiseen kysymykseeni. Myönnän etten ole terve, mutta kiellän olevani minkään moisen sairaalahoidon tarpeessa.
Jos omia tavaroita särkee, niin tyhmästä päästä kärsii lompakko aivan kuten tarkoituksemukaisesta vahingonteosta, mutta mikäli hätävarjelu katsotaan pahoinpitelyksi ja vahinko mystiseksi riehumiseksi, niin ihminen voidaan katsoa meielenterveyslain 8§ mukaisesti mielisairaaksi siten, että voi menettää vapautensa, menettää oikeutensa suojella omaa terveyttää sen lisäksi, että jää automaattisesti korvausvelvolliseksi sellaisessa asiassa jonka voisi korvata jopa vahinkovastuuvakuutus.
Voisin kuvata samankaltaisia oireita itseltäni, enkä ole edes mielenterveystoimiston mielestä sekaisin ollenkaan... eikä itsaripuheillani ole väliä... Eivät nimittäin kirjoittaneet enää sairaslomaa vaan olivat tunkemassa työttömyysputkeen takaisin. Josta sitten voitaisiin edellyttää koska tahansa töihin. Sekoilemaan.
Hain sairausloman jatkoa terveyskeskuksesta ja viikon päästä selviää että mitä mtt siitä tykkää. Vai pitääkö mennä narun jatkoksi, jos eivät tykkää.
Terveyskeskuksessa tuntuivat ottavan tilanteen vakavammin. Mistä lie johtuneekaan. Kuulostin kai jo liian "vakuuttavalta" siellä puhuessani siitä miten itseni tappaisin. Mtt kai kokee että puheeni ovat pelkkiä harhoja tai jotain. Pelkkää puhetta.