Katselin vuosia sitten kun eräs nuori nainen, jostakin pohjoisesta, neuloi sukan kantapäätä.
Se tekotapa oli erittäin oudon näköistä. Koneella neulotuissa sukissa on sen tapaisia kantapäitä.
Eilen eksyin käsityösivuille jossa opetettiin tekemään tiimalasikantapää. Siinä se oli, tytön neuloma kantapää.
Tänään sen tein, nettiohjeen mukaan.
Olen erittäin iloinen itsestäni! Opin!
Se tekotapa oli erittäin oudon näköistä. Koneella neulotuissa sukissa on sen tapaisia kantapäitä.
Eilen eksyin käsityösivuille jossa opetettiin tekemään tiimalasikantapää. Siinä se oli, tytön neuloma kantapää.
Tänään sen tein, nettiohjeen mukaan.
Olen erittäin iloinen itsestäni! Opin!
Vastaukset 21
Vanhimmat
mummolle, harva tässä iässä pyrkii tuohon kunnioitettavaan kastiin.
Kynsilakkaakaan eivät enää sukkiin laita, ostavat uudet.
Ja taas siirtyvät tarvittavat talvirenkaat seuraavaan talveen.
H.
Sukkia piti myös silmikoida. Oli olemassa neuloja sitä varten. Sitten tuli kynsilakka. Tämä tiimalasikantapää ei olisi hiertänyt Sinun kantapäitäsi rikki, siellä luistimissa.
Joka päivä jotain uutta oppii mutta samalla kyllä moni hyvä vanha taito unohtuu.
Tuopa olikin hyvä vinkki uudenlaiseen sukan kantapäähän, kiitos vaan, pitääkin kokeilla.
Viime aikoina olen elvytellyt leiväntekotaitojani, ihan juuresta lähtien.
Aika hyvää olenkin saanut aikaiseksi.
Sain joululahjaksi piirtopöydän, sen kanssa olen nyt leikkinyt ja oppinut joka päivä jotain uutta.
Mihinkä käytetään piirtopöytää?
En vielä edes tunne piirtopöydän kaikkia mahdollisuuksia.
Tietokoneen lisälaitteena sen avulla voi piirtää, sutata, kirjoittaa "vapaalla kädellä".
Siinä on kynä joka toimii hiirenä.
Lisäilen tekstejä valokuviini ja joskus innostun piirtelemään niitä näitä.
omassa tietokoneessani on Glimp ohjelma, käyttelen näitä rinnakkain,
elikkä opettelen ja kokeilen.
Tietokone on oiva värkki kun kaikki saa niin helposti pois ja roskakoriin, väreissäkin on valtavat mahdollisuudet.
tässä jos missä olen huomannut, että harjoitus ja utelias mielenlaatu auttaa löytämään kaikkea kivaa koneestaan. Joutaisi vain istumaan koneen ääressä.
Mitään ikuistettavaa tai verratonta taidetta ei ole vielä syntynyt mutta hauskoja hetkiä sitäkin enemmän
olen tämän piirtopöydän kanssa kokenut.
Kun tuollaisia värkkäilet niin oletko törmännyt sellaiseen että, saisiko vanhan kankaaseen langalla merkatun kuvion siirrettyä tietokoneen avulla uudelle kankaalle?
Löytyi ainakin 60v vanha, aika iso kirjontatyö ja haluaisin tehdä sen uudeksi.
Ensimmäisenä tulee mieleen skannaus. Sitä kokeilisin.
Olen joskus pitsin mallin laiskuuttani laittanut skanneriin ja siitä tuli ihan kelpo kuva,
josta oli helppo laske silmukat.
Vanha käsityö mahdollisimman tarkasti pienissä osissa kannen alle. Sitten yhdistelisi palaset
Toinen vaihtoehto olisi kuvaaminen kameralla, kuvista napsisi sitten mallia talteen.
Mitään varmoja vinkkejä nämä eivät ole, ihan vain mutu tuntua.
Ainahan voi kokeilla kaikenlaista.
Opettelen juuri uuden tuotteen markkinointia. Siinä on lukemista, että hallitsen teniset kysymykset, ja osaan asettaa houkuttelevat argumentit tuotteesta. Tein juuri viime yönä siitä kotisivut. Ihan mukavat niistä tuli.
Saiskos niitä sivuja nähdä?
No ei nyt, koska ne ovat vielä ainakin vain niille, joille markkinoin henkilökohtaisesti. En ole julkaissut niitä, että eivät tule minkäänlaisella haulla esille, koska en ole hyväksyttänyt niitä maahantuojalla. Kaikki, mitkä tulevat netissä haulla esille, täytyy hyväksyttää maahantuojalla. Ja koska nämä sivut ovat vain niille, joille kohdennan, ja kutsun esittelyyn niin niitä ei voi levitellä sivullisille. Valitan. Mielelläni kyllä linkin laittaisin, mutta pitäydyn kuitenkin sopimuksissa.
Alusvaatteita, arvaan?
Miksi et sitten laita linkkiä, tai kerro mistä sen voisi käydä katsomassa? Jotain enempi tietoa jos aloittaa ketjun, on minun toivomukseni.
Monesti täällä on avauksia kun on itse lukenut jotain ja huutaa pää punaisena onko oikein , vai väärin...mitään linkkiä ei kerrota mistä voisimme mennä itsekin lukaisemaan ja tehdä omat päätöksemme!Jos ei osaa linkittää ? voi kuitenkin kertoa MISTÄ lehdestä, tj sen lukenut, nähnyt.
Olen eräänkin kerran opettanut naisystävälleni, siskolleni tuon kaksinkertaisen kantapään kaikkine oikein osaamiseen, ja ei kun ei mene perille ei mene, No sitten puhelimen kautta taas kerran päästään eteenpäin!
Hatsa/hunzin pitäisi päinvastoin olla iloinen, laitappa nyt niitä neuvoja, kantapään kutomiseen, olethan siitä puhunut ja antanut ymmärtää osaavasi! Ei toki haettua linkkiä, ihan vain omin sanoin :D
http://www.ullaneule.net/0104/neuvot_tiimalasikantapaa.html
Tässä linkki kantapäähän. helpompi ja nopeempi tehdä kuin se toinen jota olen tehnyt ja nähnyt.
Hatzahutzi kertoi äitinsä tehneen kantapään virkkaamalla, muuten neulottuun sukkaan. Se täytyy vielä kokeilla.
Ajattelin että ... voisi cooglettaa tiimalasikantapää
Niinkuin arvelinkin, kyseessä yksinkertainen kantapää, joka ei kestä mitään. Kyllä sukkaan kannattaa silti tehdä kaksinkertainen kantapää, kestää vähän kauemmin. Minä neulon koneneulottuunkin sukkaan kaksinkertaisen kantapään, kestää moninverroin kauemmin. Samoin päkiän alustan myös vahvistan kaksinkertaiseksi. Kun nämä toimenpiteet tekee sukkan sekä kantapäähän, päkiään, että varpaisiin, on muuten vahvat sukat. Kestävät moninkertaisen ajan ehjänä verrattuna vahvistamattomiin sukkiin.
Linkki on kiilakantapäähän, senkin voi tehdä vahvistettuna. Ei ele mikään yksinkertainen kantapää.
Monellako eri tavalla olet tehnyt kantapäitä?
Yösukkiin olen nyt neulonut noita tiimalasikantapäitä. Yöllä en käytä kantapäitäni, joten kestävät vallan mainiosti.
Käytän myös lennoilla villasukkia, sielläkin kestää vahvistamattomat kantapäät.
En lähde edes lämpimiin maihin ilman villasukkia.
oppii koko elämänsä ajan uusia asioita jos on avoin uuden oppimiselle.
Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen kirjoittanut tänne keskusteluihin vuosia. Samalla olen oppinut kirjoittamaan äidinkieltä oikein. Kiitos kuuluu palstan oikolukijoille sillä he jos ketkä ovat opettaneet minua kiinnittämään huomiota kirjoitusvirheisiini. Virheitä tulee, mutta ne eivät ole enää niin pahoja kuin esim. viisivuotta sitten kun aloitin. Nyt kun työstän tietokoneeni kansioissa olevia vuosien varrella kirjoittamiani tarinoita, runoja ja novelleja, oikoluku käy sutjakkaasi.
Maalaamisen saloihin olen perehtynyt vuosia ja viimeaikoina olen antanut itselleni vapaat kädet tulkita kohdetta, jota maalaan. Viimeisin oppimani taito on posliinin maalaus.
Myös viime vuosien aikana mukaan tullut englaninkielen puhuminen on kasvattanut sanavarastoani huimasti sitten kouluaikojeni.
Eihän minulla ollut kovinkaan paljon aikaa opiskella itseäni kiinnostavia uusia asioita ennen kuin jätin työnteon vähemmälle. Sitä ennen luonnollisesti työssäni tarvittavia uusia oppeja piti säännöllisesti päivittää.
Olen myös kutonut koko ikäni, viime jouluna läheisten joulupaketeissa oli villasukkia, lapasia ja hanskoja.
Ihminen oppii antaa elämään sykettä.
Jep.. pointti onkin siinä että tulemme huomanneeksi että opimme uusia asioita, tällä iällä, siitä riemastuin.
Tunnen pari hieman itseäni nuorempaa ihmistä jotka eivät enää ole oppineet käyttämään kännykän viesti toimintoja, noin 4 vuotta sitten saamissaan kännyköissä.
Kaikille ei ole helppoa ohjeita lukemalla oppia, esimerkiksi virkkaus ja neuleohjeet on vaikeita lukemalla.
Tietokone on hyvä opettaja. Ei lainkaan vaikea värkki kun jaksaa olla kärsivällinen. Olen haltioituneena väsännyt blogiani. Valokuvien muokkaus on myös kiehtovaa. Tässä työpöydälläni on kaksi konetta, läppäri, pöytäkone, skanneri ja tulostin oikein kivoja leikkikaluja. Kännykässäni on myös internetyhteys ja muitakin tuiki tärkeitä toimintoja.
Luonnollisesti poikani toimivat etäopettajina kun ongelma ylittää kykyni sitä ratkaista.
En muuten lue koskaan ohjeita kun neulon. Kantapään kavennus ja muut kommervenkit tulevat aivojen tietokoneelta ja luonnollisesti kudelmiin sekoittuu virhe pistoja, ne jos mitkä tekevät sukista ja lapasista uniikkeja ; D
Vaikka olen 62 vuotinen, niin silti tuntuu, ettei mielenkiiinto uusien asioiden oppimiseen tunnu tyrehtyvän. Enkä taas tahdo ymmärtää ihmisiä, jotka koko ajan hokevat tämän ikäisenä, ettei vanha koira enää istumaan opi. Ja minä kun en mitenkään tahdo malttaa olla erossa uusien asioiden oppimisesta.
kantapään teon vasta vuosi sitten,joten sukkia pukkaa,juuri päättelin yhdet.Mutta tuon kiilakantapään opettelen vielä,ohje oli ihan helppo.
Tää tietsikka opettaa myös monella tavalla,koskaan ei ole liian myöhäistä opetella uutta.Pitää vaan pitää aivot käynnissä.
mainitsemiasi käsitöitä, hienoja.
Parashan se olisi vielä yrittää jotain uutta opetella, alkaa meillä jokaisella olemaan ovella aika, että dementia vie mukanaan vähitellen kaiken oppimamme, tapamme, ja estomme.