Mitä mieltä on lesbot tällaisesta tapauksesta: vähän alle kolmikymppinen naisennäköinen nainen on identifoitunut toistaiseksi täysin lesboksi. Päälle parikymppisenä suudellut naisen kanssa, mutta se ei mennyt pidemmälle. Sitten seurustellut tiiviisti poikamaisen naisen kanssa 4-5 vuotta, seksi sujunut varsinkin aluksi, suhde ollut tiivis mutta ei niinkään romanttinen vaan pikemminkin kaverihenkinen, kokeilunhaluinen ja nykyään asuu hänen kanssaan saman katon alla erittäin hyvinä ja läheisinä ystävinä ja vahva sidos edelleen heidän välillä siinä mielessä, että esim. jos toinen löytäisi uuden niin voisi syntyä mustasukkaisuutta. Jossain välissä tuon suhteen sisällä tapaillut lyhyen aikaa toista poikamaista naista, nauttinut halailuista, pusuiluista, mutta kun tosi paikka olisi tullut, ei tuntunut hyvältä mennä "loppuun asti". Ja kaiken kaikkiaan kokee aina silloin tällöin yksipuolisia sala-ihastumisia, jotka tulevat uniin asti, naisia kohtaan, joista ensin on suhteellisen varma, että hekin voisivat olla kiinnostuneita samasta sukupuolesta mutta aina lopulta selviääkin että kyseessä oli pelkkää toiveajattelua, heteroita kaikki tyynni. Miehen kanssa siis tämä ei ole koskaan seurustellut eikä juurikaan ollut missään muussakaan tekemisissä, ei ole ollut mitään kiinnostusta siihen suuntaan, tosin nykyään aikuistuttuaan hieman teinivuosista voisi kuvitella ystävystyvänsä miesten kanssa. On myös kyseessä herkkä yksilö, johon saattaa vaikuttaa yhteiskunnan seksuaalispainotteinen kulttuuri, voisiko siitä seurata vastareaktio seksille? Ymmärrän toki, että ihmisellä on erilaisia vaiheita elämässään, ei aina voi olla niin kiinnostunut seksistä. Mutta kun tarkemmin ajattelen, en tiedä olenko siitä koskaan ollut niin kovin kiinnostunut lukuunottamatta ensimmäisiä kertoja kun halusi kovasti kokeilla ja toteuttaa sitä mitä meille joka tuutista muutenkin tungetaan ja aivopestään tietynlaiseen käsitykseen siitä millaista on naistenvälinen normaali seksielämä. Ehkä tuo oli voimakkaasti sanottu, mutta kuitenkin. Baarielämä ei ole koskaan kiinnostanut ulostulon alkuaikoja lukuunottamatta. Ajatuksena kiehtoo sellainen Sarah Watersin kirjoihin perustuvien leffojen (kuten Fingersmith, Affinity) maailma, jolloin sanaa "lesbo" ei käytetty eikä ollut erikseen lesbokulttuuria ja naisten välinen romanttinen kirjeenvaihto oli yleistä ja muutenkin romanttiset ystävyyssuhteet ja kaikki sen sellainen. Nykyään ei nämä kaikki lokeroinnit ja kategoriat muutenkaan ole enää niin tärkeitä kuin vielä joskus nuorempana. Mutta voiko siis olla kyse aseksuaalisuudesta? Onko olemassa sellaista kuin "lesboromanttinen aseksuaali"? Toivottavasti joku vastaa asiallisesti, ei tehoa sellaiset sarkastiset piikittelyt, kiitos.
Aseksuaalisuus?
AinoKai
2504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
saisit olla niin kuin haluaisit, niin miten se olisi? Mun elämäni ensimmäiset 22v meni ilman mitään seksuaalista virettä mihinkään suuntaan, kyllähän painetta oli mutta minut on kasvatettu tekemään asioita joita itse haluan eikä siksi että toiset minulta jotain odottavat. Ehkä sinä mietit liikaa mitä sinulta odotetaan tai mitä odotat itseltäsi. Miksi et vain anna ajan mennä ja tee mikä tuntuu hyvälle. Löydät sen sun tavan olla ja elää.
Sun täytyy vain laskea irti siitä että koitat tehdä jonkin valmiin mallin mukaan asioita, jonkin valmiin ajattelukaavan mukaan elää. Etsit sen sun tien ja huomaat kyllä kun seisot sillä kuinka vapauttavaa se on ja ihan varmasti asiat myös selkenee päässäsi.
Älä runno itseäsi mihinkään pakolla, elät ja ajattelet, mietit mikä suunta tuntuu oikealle, mikä tunne kiinostaa ja lähdet sitä kohti. Kun pääset irti niistä muiden ja yhteiskunnan asettamista rajoista minkä sisällä sun pitäisi elää, huomaat että elämä on täydellistä. Se ei vaadi paljoa vain yhden pienen asian, saavuttaakseen sen minkä minä luulen olevan jopa elämän tarkoitus.
Kiitos viisaista neuvoista :) Noinhan se juuri onkin. Minua taas kasvatettiin aina siihen, että mitä muut ajattelee. Kun alkaa kasvaa ulos tietyistä kaavoista ja havahtumaan niin mikään ei enää ole entisellään. Tuo viimeinen lause jäi mietityttämään, mikä on se yksi pieni asia, elämän tarkoitus sinun mielestäsi?