Jooo, eli aloitin huumeidenkäytön yläasteen puolessa välissä kannabiksesta. oli hauskaa illalla istuskella kavereiden kanssa ja poltella, jutella, nauraa ja syödä karkkia yms. Homma karkasi käsistä siinä kohtaa, kun rahaa kului satoja euroja puolessa vuodessa ja kouluunkin mentiin paukuissa. Lopulta koko ylä aste sitten jäikin kesken ja omistin elämääni vahvemmille: piri, naksut, kokkeli sekä alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttö tuli mukaan kuviohin ja muistan jossain vaiheessa olleeni päästäni niin sekaisin etten tiennyt enää mikä oli totta ja mikä ei. Äitini teki 12-16 tuntisia työpäiviä eikä hänellä ollut mitään hajua puuhistani ennenkuin tajusi rippilahja ja kesätyörahojeni kadonneen ja omienkin säästöjensä huvenneen.
olen ollut ilman kovia huumeita puolisen vuotta, kannabista poltan enintään kerran viikossa
lopettamisen jälkeen minusta on tullyt erittäin syrjäytynyt ja yksinäinen, ennen mulla oli laaja kaveripiiri ja paljon ystäviä ja vapaa ajalle seuraa mutta nyt tuntuu ettei ole ketään jota ees kiinnostais kuulla mitä mulle kuuluu. onko kellään samanlaista tunnetta tai kokemuksia?
välillä tulee melkein ikävä niitä aikoja kun vielä käytin huumeita
olen ollut ilman kovia huumeita puolisen vuotta, kannabista poltan enintään kerran viikossa
lopettamisen jälkeen minusta on tullyt erittäin syrjäytynyt ja yksinäinen, ennen mulla oli laaja kaveripiiri ja paljon ystäviä ja vapaa ajalle seuraa mutta nyt tuntuu ettei ole ketään jota ees kiinnostais kuulla mitä mulle kuuluu. onko kellään samanlaista tunnetta tai kokemuksia?
välillä tulee melkein ikävä niitä aikoja kun vielä käytin huumeita
Vastaukset 2
Vanhimmat
miten ois joku harrastus? Alat tekemään jotain mikä kiinnostaa elämässä! Itselläni ei ole kyllä noin kovaa mennyt koskaan (hyvä niin) mutta pilveä tulee polteltua melko paljon mutta samall harrastan kyllä aktiivista liikuntaa. Koita pitää nyt touhu vaan pajauutelussa mutta elä anna pajauttelun passivoida, mulle meinas käydä niin. Ei muutakuin opiskelee tai töihin mitenkä tuntuu niin kyllä se elämä siitä lähtee. harrastusten/töitten koulun kauttahan sitä tutustuu uusiin ihmisiin. Muuta en oikein osaa tähän sanoa.
13 vuotiaana ensimmäiset alkoholi, - diapam, butsku sekoilut. Vuos tosta niin ensimmäisen kerran poretta, tuosta 5 meni enimmäkseen brenkun kanssa vkl:t sillon tällöin hittii tai jyvii. Väkivallasta tuli tuomioita ja kaveripiiri ollu sama junnusta lähtien. 19 vuotiaana aloin pajauttelee säännöllisesti, vloppuisin aapelii tai naksui ja tietty brenkkuu. No sit vuodeks puolekstoista rauhotuin ainaki huumeiden suhtee, sen jälkeen alkoi pajauttelu ja poretta ryin aika vitusti alkoi olee jo aika vahvasti messissä. Siit lähti kovien nopeitten ja jarrujen käyttö ja tulikin 3 vuotta niitte kanssa pelailtua en narkannu nahkaa koskaa onneks!
Jossain vaiheessa aloin miettimää et parempaa elämää on tarjolla ja seinään lopetin kaikki aineet, myös brenkkua vähensin tod. paljon. Vanha kaveripiiri on jäänyt taakse, ainoat frendit oli mut, parempi näin. Parisuhde auttoi minua lopullisesti polttaa sillat vanhaa elämään, joku oikean rakkauden tunne no vertaisin kevyesti naksujen tuomaan hyvänolontunteeseen paljon parempi ja se on oikeeta ei mitää kemikaalin aiheuttamaa. Joskus budia tekisi mieli ja concerta lääkitykseni jeesii ettei enää joudu tilanteisii missä mättää jonku keksit sisään.
Tiiän fiiliksen oikein hyvin mutta, ajattele et onko aineidenkäyttö ja sen tuomat vaikutuksen sit paremmat kuin nykyinen tilanne?