Olen nuori lähihoitaja vanhuksien parissa työskentelevä. Mietin kouluvaiheessa, että kumpaan suuntaudun, lapsiin vai aikuisiin? Onko normaalia, vaikka on lähihoitaja että ei pidä kauheasti lapsista?! Mä en vaan tunne heitä kohtaan sympatiaa niin paljon kun vanhuksiin tai vammaisiin. Jotenki lapsien oikkuilu ärsyttää mua. Toki sisarieni ja ystävieni lapset ovat ihania ja lähellä sydäntä, koska heihin on tietynlainen suhdekkin. Mutta kerran olin työharjoittelussa päiväkodissa, niin se oli vastenmielistä. En saanu heihin mitään kuria, he kyllä tykkäs musta, mutta varmaan sen takia, koska olen itsekkin nuori ja ne totteli enemmän vanhempia hoitajia.
Siinä vaiheessa ajattelin, että en jaksais työskennellä lasten kanssa. Tulis semmonen olo, että itsellä ei olis minkään laista ihmisarvoa, ja että tekee työtä vain toisten lasten ja perheiden hyväksi, koska yleensä monet perheet eivät ajattele, että hoitajilla on omakin elämä ja perhe.
Luin keskustelua vanhempien myöhästymisestä, aika karseeta luettavaa, että jotkut ihmiset kehtaa väittää, että olisi huono hoitaja, jos ei jää vapaa-ajalla hoitamaan heitä lastaan. Miten jonkun aivojen kapasiteetti on noin huono miettimään tota asiaa pidemmälle?! Missä sen hoitajan ihmisyys ja elämä on? vai eikö sitä ole ollenkaan heidän mielestä. jokaisella meillä on työaika ja sopimukset jota noudatetaan, kyllähän meistä jokainen saa itselleen omalla ajallaan sentään kampaajalle tai lääkäriin varata ajan siinä uskossa, että lapset todella haetaan ajoissa. Toistuvat myöhästeljät on vastuuttomia vanhempia.
Mihin ihmiset luulee, että tällainen johtaa?
Jos hoitajalla tulee pidemmän päälle sellainen tunne ja ahdistus, että hänen elämää ei arvosteta eikä halua edes ymmärtää ja kun puhutaan hänen omasta ajastaan, niin sehän tuo masennusta ja voi viedä jopa työkyvyn lapsialalta.
Itse en jaksais olla lasten kanssa työssä, koska tulis niin sellanen olo, että tämä perhe on paljon arvokkaampi ihmisinä, kuin hoitaja. Vaikka hoitajaa nimenomaan pitäis arvostaa ja kutsua hänen omalla nimellään. Nauratti ihan toi tarhan täti..kaameeta.tätittelisin kyllä takas jos parikymppisenä sais kuulla tätityksiä.
Onneksi ei ole sitä huolta, sillä nautin ja rakastan olla vanhustyössä ja tulevaisuudessa vammaistyössä. Ne tuovat iloa elämään, jaksamista päivään. Heidän omaiset ovat yleensä tosi ihania ja kivoja. Ja laitoksissa ja kodeissa on tietty työaika. Meitä arvostetaan nuorina ja vanhoina ihmisinä.mutta päiväkodeissa olet vain tarhantäti, jonka elämä on yhtä tarhantätiä, ja joiden tehtävä on tehdä kaikkensa muiden pentujen hyväksi.mutta onneks työpaikkaa voi aina vaihtaa jos tuntuu ettei arvosteta.
Kyllä sitä arvostusta varmaan sitte rupee tulemaa koska kukaan tai moni enää jaksa olla lasten kanssa työssä typerine vanhempineen. On myös vanhempia , jotka arvostaa, mutta näitä pökkypäitä riittää.
Vaikken ite onneks olekkaan lasten parissa, eikä kiinnosta millään tavalla tuntemattomien ihmisten kakarat, niin nostan hattua niille jotka sitä työtä tekee. Itse arvostan heitä suuresti ja puolustan työntekijöitä ja tarhassa työstenteleviä. Sillä he ovat ns. meidän muiden lähihoitajien kans samalla alalla.
Tunnen työpaikallani itseni arvokkaaksi ja että minua arvostetaan ihmisenä. On ilo arvostaa ja kunnioittaa muita ihmisiä ja asiakkaita, kun saa itse sitä takaisin. On kiva mennä töihin!
Siinä vaiheessa ajattelin, että en jaksais työskennellä lasten kanssa. Tulis semmonen olo, että itsellä ei olis minkään laista ihmisarvoa, ja että tekee työtä vain toisten lasten ja perheiden hyväksi, koska yleensä monet perheet eivät ajattele, että hoitajilla on omakin elämä ja perhe.
Luin keskustelua vanhempien myöhästymisestä, aika karseeta luettavaa, että jotkut ihmiset kehtaa väittää, että olisi huono hoitaja, jos ei jää vapaa-ajalla hoitamaan heitä lastaan. Miten jonkun aivojen kapasiteetti on noin huono miettimään tota asiaa pidemmälle?! Missä sen hoitajan ihmisyys ja elämä on? vai eikö sitä ole ollenkaan heidän mielestä. jokaisella meillä on työaika ja sopimukset jota noudatetaan, kyllähän meistä jokainen saa itselleen omalla ajallaan sentään kampaajalle tai lääkäriin varata ajan siinä uskossa, että lapset todella haetaan ajoissa. Toistuvat myöhästeljät on vastuuttomia vanhempia.
Mihin ihmiset luulee, että tällainen johtaa?
Jos hoitajalla tulee pidemmän päälle sellainen tunne ja ahdistus, että hänen elämää ei arvosteta eikä halua edes ymmärtää ja kun puhutaan hänen omasta ajastaan, niin sehän tuo masennusta ja voi viedä jopa työkyvyn lapsialalta.
Itse en jaksais olla lasten kanssa työssä, koska tulis niin sellanen olo, että tämä perhe on paljon arvokkaampi ihmisinä, kuin hoitaja. Vaikka hoitajaa nimenomaan pitäis arvostaa ja kutsua hänen omalla nimellään. Nauratti ihan toi tarhan täti..kaameeta.tätittelisin kyllä takas jos parikymppisenä sais kuulla tätityksiä.
Onneksi ei ole sitä huolta, sillä nautin ja rakastan olla vanhustyössä ja tulevaisuudessa vammaistyössä. Ne tuovat iloa elämään, jaksamista päivään. Heidän omaiset ovat yleensä tosi ihania ja kivoja. Ja laitoksissa ja kodeissa on tietty työaika. Meitä arvostetaan nuorina ja vanhoina ihmisinä.mutta päiväkodeissa olet vain tarhantäti, jonka elämä on yhtä tarhantätiä, ja joiden tehtävä on tehdä kaikkensa muiden pentujen hyväksi.mutta onneks työpaikkaa voi aina vaihtaa jos tuntuu ettei arvosteta.
Kyllä sitä arvostusta varmaan sitte rupee tulemaa koska kukaan tai moni enää jaksa olla lasten kanssa työssä typerine vanhempineen. On myös vanhempia , jotka arvostaa, mutta näitä pökkypäitä riittää.
Vaikken ite onneks olekkaan lasten parissa, eikä kiinnosta millään tavalla tuntemattomien ihmisten kakarat, niin nostan hattua niille jotka sitä työtä tekee. Itse arvostan heitä suuresti ja puolustan työntekijöitä ja tarhassa työstenteleviä. Sillä he ovat ns. meidän muiden lähihoitajien kans samalla alalla.
Tunnen työpaikallani itseni arvokkaaksi ja että minua arvostetaan ihmisenä. On ilo arvostaa ja kunnioittaa muita ihmisiä ja asiakkaita, kun saa itse sitä takaisin. On kiva mennä töihin!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Onneksi lähihoitajalla on valinnanvaraa! Itse olen työskennellyt päiväkodissa muutamia vuosia. Harvassa olivat ne päivät jolloin lapsi haettiin myöhässä. Suurin osa vanhemmista oli ihan mukavia ja yhteistyö sujui hyvin.
Minusta oli ihana seurata lapsen kehitystä. He oppivat paljon uutta, ovat innokkaita oppijoita ja uteliaita.
Hiukan ärsyttävää oli se kun ei ehtinyt antaa tarpeeksi huomiota ja aikaa lapsille isossa ryhmässä.
Nyt saan kotona seurata oman lapsen kehitystä, se tuntuu mahtavalta!
Voihan vanhuksistakin löytyä "vaikeita tapauksia" ja omaisetkin voivat olla tosi hankalia.
Tosiaan, kyllä muakin joskus lasten oikkuilu ärsytti. Mutta sen kun lapset huomaavat, niin ne vaan ärsyttävät lisää.Siinä on ainakin mulla vielä kasvun varaa.. Tosin en työskentele enää päiväkodissa.
Jokaisessa työssä on huonot ja hyvät puolet. Ihanaa, että olet löytänyt työpaikan, jossa on mukavat vanhukset ja omaiset!
Tervetuloa arkeen sitten joskus. Voin kertoa, että aika usein sieltä vanhus/vammaistyöstäkään ei poistuta silloin kun työaika loppuu :) Jos vielä teillä on tilanne niin hyvä, että näin voi tehdä, niin onnea!
Mitä tulee lähihoitajiin päiväkodissa, niin itse en jaksaisi sellaista työtä tehdä. Ja siksi en teekkään. Jokainen tekee sitä mistä pitää. Mutta täällä ainakin itse työnantajakin pitää lähihoitajia jotenkin ammattitaidottomina apukäsinä vaan. Itse pidän haastavammasta työstä, jossa työnkuvaan kuuluu hoidollisiakin toimenpiteitä. Poikamme päiväkodissa ei kukaan saa edes perusvoidetta lapselle laittaa. Mahtaa olla turhautunut olo, ja kyllä suoraan sanoen aika hukkaan menee se laaja-alainen koulutuskin.
Ja valittaa ne tätit kyllä osaavat, mutta oikeassa elämässä kun joutuu tehdä töitäkin. Koko julkinen päivähoitojärjestelmä vaan on yksinkertaisesti niin toimimaton ja tympeä, että se tuntuu parhaiten palvelevan vain sitä itseään. Jatkuvasti olisi toiveita, että voisitteko jotenkin muutoin järjestää lapsenne hoidon, kun meillä on tykyä tai koulutusta tai sitten vaikkapa työkaverin eläkkeelle jäämisjuhla tai jotain. Missään muualla ei voi elää niin, että siirretään työ muualle (vaikkapa isovanhemmille), vaan ne henkilökunnan muut jutut tehdään joko osissa ja/taikka sitten vaje paikataan sijaisilla. Tehdäänkö muilla aloilla niin, että pannaan pulju kiinni, kun on sellainen kiva pieni virkistysiltapäivä taikka vastaava. Noh, ehkä terveysasemat sun muut.
No kyllä meillä ainakin on kirjasto välillä kiinni virkistyspäivän takia, mutta ei koskaan päiväkoti. Ei meillä ainakaan järjestetä mitään tykyä tai sellaisia juhlia mihin lapset eivät voisi osallistua arkipäivänä päiväkodin ollessa auki. Eläke ym. juhlat juhlitaan iltaisin omalla ajalla tai jotkut kahvittelut voi olla työaikana, mutta siellä käydään vuorotellen. Ja ainakin itse lähihoitajana viihdyn päiväkodissa (vaikka se monilta osin onkin aliarvostettu ja muutosta muutoksen vuoksi työpaikka) ja koen myös saavani arvostusta työssäni niin vanhempien, lapsien, työkavereideni kuin esimieheni taholta.
Kyllä kaikissa kaupungin työpaikoissa järjestetään tykyt sun muut työhön liittyvät koulutukset ym. työaikana.
Joo työaikaa se on mutta meillä ne on usein iltaisin tai viikonloppuisin ja niistä saa sitten ne tunnit ottaa vapaana. Ja mitkään synttäri ym. juhlat eivät välttämättä kuulu työaikaan paitsi semmoiset pyöreiden synttäreiden kahvitteluhetket, mutta meillä välillä myös iltajuhlat, joissa ohjelmaa ja ruokailu, niin se on omalla ajalla tehtävää. Ei meillä päiväkotia suljeta tai pistetä aikaisemmin kiinni tällaisten takia.
Meillä suljetaan tarvittaessa päiväkoti, uimahalli, kirjasto, virastotalo ja muut kaupungin tarjoamat verovaroin ylläpidettävät palvelut. Korvaava paikka tosin tarjotaan muualta siksi ajaksi. Ihan okei tyyli.
Mitä tekemistä oli keskustelun otsikolla ja kunnan peruspalvelujen satunnaisille sulkemisilla keskenään?
Sosiaalialalla työskentelevänä ( enkä kiusallanikaan sano ammattiani!) olen nähnyt monia, monia lähihoitajia ja alalle opiskelevia. Valitettavasti moni heistä tulee uuteen työpaikkaan maailmanvalloittajan elkein. MINä tiedän, MINÄ osaan, MINÄ, MINÄ, MINÄ!!!! Sitten ollaan nokka nyrpyssä, kun muu henkilökunta pistää untuvikon ojennukseen, että tämä paikka on ollut olemassa jo ennen sinua ja tulee olemaan sinun jälkeesikin. Varsinkin opiskelijoita on meidänkin työpaikasta pistetty kesken työssäoppimisjaksonkin takaisin kouluun kasvamaan ja toivotettu hyvät päivät opiskelijavalinnan tehneille henkilöille!
"Poikamme päiväkodissa ei kukaan saa edes perusvoidetta lapselle laittaa."
Voipi olla kiinni siitä ettei ole aikaa. Missä välissä se laitettaisiin ja missä ne muut ovat sillä aikaa.
Rasvaamiset hoidetaan kotona aamulla ja illalla, ei kuulu päiväkodin perustoimenkuvaan.
Hyvä rasvaus kantaa pitkälle päivään ja jos on vielä kunnon alusvaatteet...toinen rasvaus voi olla jo sitten kotrona...eri asia jos on "hilsetystauti" tai mitä ne nyt on....
Kyllä meillä ainakin laitetaan tarvittaessa lapsille perusvoidetta tai muuta jos vanhemmat semmoista ovat mukana tuoneet. Jos on kuiva iho ja sitä on vielä raapinut, niin lisävoidekerros ei pahaa tee. Me laitamme yleensä rasvat lepohetkelle mentäessä tai muussa sopivassa tilanteessa. Jollekin laitetaan bepantenia, jota löytyy myös päiväkodin omasta varastosta kuin myös perusvoide. Onhan se rasvaaminen osa perushoitoa ja siinä saa vietettyä pienen hetken kahdenkesken lapsen kanssa ja joskus se saattaa olla ainoa hetki kun lapsi saa aikuisen huomion ihan vain itselleen ja aikuisella on aikaa kuunnella lapsen juttuja.
Että päivähoidossa kuuluu lapsen saada myöskin se lapselle tarpeellinen hoito ja hoiva. Tiedän ´monia vielä vakavampiakin puutteita, diabeetikkolastenhoitoa tuntuvan erityisesti pelkäävän, samoin mm katetrointi tuntuu olevan ihan kauhea mörkö. Vaikka nämä ovat näillä pitkäaikaissairailla hoidon kulmakiviä, eikä ne tilanteet valitettavasti ole kovin harvinaisia. Lasten ruokavalion rajoitteista puhumattakaan, siellä syötetään lapsille valtavat määrät heille sopimattomia ruokia, osaamisen taso on esim, "eihän makaronissa ole viljaa", "Ville-Petterin äiti toi karkkia kun oli syntymäpäivät pojalla, ja sai lakua" ym.
Päiväkodin perustoimenkuvaan kuuluu turvata lapsen hyvä ja huolellinen hoito ja hoiva. Ja se saattaa tarkoittaa mm sitä, että lasta joutuu rasvaamaan (Tai meillä muistuttamaan asiasta). Lisäksi kuuluisi osata edes perusasiat ihmisen terveydestä ja toiminnasta. Ihan uskomatonta skeidaa ja olettamuksia sielläpäin on välillä tullut, valitettavasti jopa lääkärien ylikävelemistä (meillä on aina tehty näin, lapsi on hankala tahallaan ym). Emme katso tarpeelliseksi ottaa täällä käyttöön näitä terapeuttien suosituksia, koska se olisi niin hankalaa, on kuultu meilläkin yhden lapsen kohdalla. Ja hankalaa se ei todellakaan ollut, kun joutuivat miettimään asian järjestämistä oikeasti, ei edes vaivalloista, vaan tosiasiassa heidän oma toimintamallinsa aiheutti niissä tilanteissa aikaisemmin lapsen vaikeudet suurelta osin.
Erityisesti jos lapsella on jokin tuen tarve, hyvänä esimerkkinä vaikkapa sensorisen integraation häiriöt, niin liian usein lapsi jää täysin yksin pahan olonsa keskelle. Ja näistä kärsii meidän neurologimme mukaan jopa 10 prosenttia lapsukaisista jonkinasteisina, eli kyseessä ei todellakaan ole mikään pieni erityisryhmä. Vasta kunnolliseen päiväkotiin pääsy on ollut monella lapsella se ensimmäinen askel parempaan. Kotiseudullamme on legendaarinen päivähoidonohjaajan lausunto (lausuja toimi myöskin eltona ko. päiväkodissa, jossa hoidettiin mm autisteja integroidussa ryhmässä), että "ainahan näitä autismeja ja muita muotidiagnooseja tulee". Tästä on luojan kiitos jo aikaa, mutta voitte kuvitella, millaista kuntoutusta nuo autistit siinä ilmapiirissä saivat. Mutta samanlaisia paikkoja on vieläkin olemassa, ihan takuulla.
Ja mitä tulee arveluihisi rasvausten aamuin ja illoin riittävän, niin näin ei todellakaan ole kaikissa tapauksissa kyse. Se on riittävä hoito yleisesti esimerkiksi jos on kyse hyvässä tasapainossa olevasta atooppisesta ihottumasta tms. Mutta näitä rasvauksia vaativia tiloja on kyllä muitakin, varsinkaan kun tukihoidoista ei huolehdittu (mm. huolellinen kuivaus jokaisen pesun jälkeen, aina hanskojen alle ne ihoystävälliset "alushanskat ym). Meillä esimerkiksi lapsen kädet kuivuivat erittäin nopeasti halkeileviksi koppuroiksi, jos päivän rasvaus jäi väliin. Ja noita sitten hoidettiinkin itkun kanssa monta päivää, kun lasta kirveli niin paljon. Noihin helkeilleisiin käsiin sitten mm pakotettiin laittamaan käsidesiä monta kertaa päivässä, ettei vaan taudit pääse leviämään. Meidän lapsemme tosin ei juurikaan sairastellut noita tavallisia kiertotauteja. Tieto ei kulkenut myöskään muista tukihoidoista eteenpäin, ja vahingon tapahtuessa se oli lapsi, joka kärsi. Onneksi meillä tämäkin lapsukainen pääsi vihdoin eskarivuonna toiseen paikkaan, jossa myöskin järkeä käytettiin ihan itse.
Yksi esimerkki vielä, mitä omalla kohdallamme ihmeteltiin oli se, että lapsemme sai pienempänä aika epätyypillisiä affektikohtauksia, eli hän ilmeisesti kivun johdosta meni "tajuttomaksi", kyseessä ei ollut tavanomainen pikku pyörtyminen, ja tämä taipumus oli säikäyttänyt jo monia ihmisiä pahasti. Hoitoonlähtiessä oli mukana varmuuden vuoksi vielä kaikki lääkärin lausunnot laitettu mukaan, vaikka itse affektikramppeja ei ollutkaan enää ollut. Minun piti itse vielä kirjoittaa heille kirjalliset ohjeet, kuinka toimia. Ja siis ihan perusasioita, jotka kuuluvat kyllä jokaikisen kasvattajan koulutukseen, ja ihan perusensiapuun, kuten että jos yhtään epäilyttää, Tai lapsi ei virkoa nopeasti lähes ennalleen, niin soittakaa hätänumeroon. Ihan perusensiavun alkeistahan siinäkin oli kyse, mutta erikseen piti ohjeet kirjoittaa. Tämä ei todellakaan herättänyt kovinkaan suurta luottamusta.
Mutta onneksi on myöskin tosiaan laadukkaampiakin paikkoja.
'
En näe kyllä mitään ihmeellistä siinä, että pyydetään kirjalliset ohjeet. Meillä itse asiassa jokaiselle lapselle, joka tarvitsee jotakin lääkitystä tehdään yhdessä vanhempien kanssa "lääkityssopimus", johon kirjataan annettavat lääkkeet ja määrät ja mitä jos lapsi ei suostukaan ottamaan lääkettä ja mitä tehdään, jos rupeaa kramppaamaan, menee tajuttomaksi ym. Itse pitäisin hyvänä jos henkilökunta pyytää kirjallisia ohjeita, sehän kertoo, että he haluavat ottaa hoitamisen tosissaan. Ryhmässä on paljon lapsia, ei sitä muista koko vuotta yhtenä aamuna annettua hoito-ohjetta, jos ei ole mitään paperilla. Ja onhan ryhmässä sijaisia ja toisten ryhmien työntekijöitä, joille on hyvä olla kirjalliset ohjeet. Ja ei päivähoitohenkilöstö voi osata ja tietää kaikkia maailman tauteja ja vaivoja eikä tarvitsekaan. Ja se, että erilaiset hoitoa vaativat tilanteen pelottavat, ei ole ihme, ei niitä ainakaan meillä niin hirveästi ole. Ja itse hoitolasta elvyttäneenä tiedän, että toimia osasin, mutta hemmetin pelottavaa se oli nähdä lapsi elottomana ja harmaana edessään.
Jos on niin paha ihottuma, että tarvii rasvata hoitopäivän aikana, niin perusvoiteisiin on varmaan reseptit. Ja jos näin on, niin silloin hoidossa myös rasvataan, mutta kirjallinen sopimus siitä tehdään, ja perusvoide on siis lääkärin lapselle määräämä.
En ole koskaan kuullut, että päiväkodissa olisi lapsia pitänyt katetroida. Ei sairaanhoitotoimia opeteta kasvatusalan koulutuksessa, ensiaputaidot vain.
Kyllä meillä rasvataan, vaikka ei olisikaan lääkärin määräämää voidetta. Joillakin lapsilla voi olla esim. talvella kuivat kädet tai taipeet ja ne vaativat rasvausta, niin miksi ei voisi rasvata myös päiväkodissa. Laitammehan myös silmätippoja (myös niitä reseptivapaita kosteuttavia tippoja) annamme yskänlääkettä ja rasvaamme huulia ja pienten puolella peppuja.
Kyllä näitä juttuja lukiessa ei voi kuin olla kiitollinen, että meidän lasten hoitopaikka on niin ihana kuin se on. Jos minun lapselleni tulisi tarve vaikka rasvaukseen, niin ei tarvitsisi neuvotella siitä, tehdäänkö se, vai ei. Ihan varmasti hoitajat aivan mielellään sen tekisi, kun asiaa pyytäisi ja veisi rasvan. Eikä taatusti tarvitsisi lääkärin todistusta tai reseptivoiteita olla. Juuri sitä varten lapset ovat hoidossa, että heitä hoidetaan päivän aikana, kun vanhemmat ovat estyneitä.
Jos lapsi tarvitsee katetrointia tai letkuruokintaa tai pistetään insuliinia tms. hoitopäivän aikana, se hänelle järjestetään. Yleensa erityisavustaja koulutetaan ko. tehtäviin. Lähihoitajat tekevät tätä esim. kehitysvammaistentai muuten pitkäaikaissairaiden lasten ollessa päivähoidossa.
Meillä taas ei saa missään nimessä antaa mitään reseptivapaita lääkkeitä, vaikka vanhemmat niitä toisivat. Kaikkiin pitää olla lääkärin määräys ja tämä on ylemmältä taholta annettu määräys eikä pk:n itsensä keksimä juttu. Silloin mitkään yllättävät reaktiot eivät ole hoitajien vastuulla, ja hoitajathan niistä vastuuseen joutuvat, vaikka vanhemmat muuta väittäisivät. Aika jännää, että näissä on niin erilaisia käytäntöjä eri kunnissa.
Itse olen lähihoitajaksi lukenut, samoin kuin kka:ksi, ja molemmissa on ollut huomattavan paljon terveyspuolen juttuja. Ja jokaikinen lähihoitaja on nykyään näihin opinnoissaan törmännyt. Kuuluvat nimittäin niihin perusopintoihin. Ja jos ei ole joutunut tekemään, niin ainakin teoriassa pitäisi olla asia hallussa, ja ihan helpoista toimenpiteistä on kyse. Päivähoidossa vaan nämä ihan perushoidolliset tarpeet haluttaisiin ulkoistaa jollekin toiselle taholle. Työnantajan kuuluu järjestää henkilöstölleen tarvittava koulutus (ei vanhempien järjestämänä ainoastaan), ja jos lapsella on jotakin erityistarpeita, niin kaikki perusasiat kuuluvat päivähoidon henkilöstölle.
Mutta koska julkisessa varsinkin on meno ja asennen sellainen, että esimerkiksi lapsen karattua lumikasan kautta sorsalammelle aidan yli, on toimenpiteinä johdolta ohjeistuksen tarkastaminen, niin eipä voi paljon vaatia. Tämän asian vaan kuuluisi hoitua ihan maalaisjärjen avulla, jua juuri tämä maalaisjärki tuntuu puuttuvan virkamiesten rakentamassa julkisessa palvelussa yleisemminkin. Kukaan ei tunnun kantavan vastuuta millään, se on kuin pallo, joka pomppii paikasta toiseen. Ja ihan liian paljon jää asioita täysin retuperälle.
Moniko teistä päivähoidon työntekijöistä on lukenut sen ohjeistuksen, mikä löytyy esimerkiksi laajana pakettina stm:n sivuilta. Suosittelen lukemaan ja alleviivaamaan. Niin valtavan suuria asioita jää kokonaan noista ohjeistuksista noudattamatta, koska on niin kiva ampua tykillä niitä pikku kärpäsiä (kuten vaatia reseptiä ja lääkärin kirjallista ohjetta johonkin helvatan perusvoiteeseen). Kyllä muuten lääkäriäkin pisti naurattamaan, kun hän sellaista yritti muotoilla. Tällainen kaikki kuormittaa julkista terveydenhuoltoa valtavasti. Eikä kannata muuten miettiä, miksi Suomessa on niin paljon "pitkäaikaissairaita" lapsia.
Niin, sairaanhoito tosiaankin kuuluu tarhassa lähihoitajille eikä lastentarhanopettajille, jotka on kasvattajia. Ja vanhemmat ihmettelee, miksei lto:t hallitse sairaanhoitoa.
Kyllä ne lähihoitajatkin on kasvattajia. Meillä lääkkeitä antaa ja rasvaa laittaa niin lähihoitajat, päivähoitajat (ja muilla nimikkeillä olevat lastenhoitajat) kuin lastentarhanopettajatkin. Itse olen lähihoitaja ja koulutuksessa on ollut lääkinnällisiä toimenpiteitä, mutta kyllä ne taidot ja tiedot unohtuu, kun niitä ei tarvitse käyttää (katetrointi, insuliinin pistäminen ym.), mutta kun tällaista hoitoa vaativa lapsi tulee hoitoon, on henkilökunnalla mahdollisuus saada sairaanhoitaja (tai voi lapsen vanhemmatkin) opastamaan lapsen hoidoissa. Meillä ainakin on näin ollut. Ja aina voi työkaverilta kysyä, jos tuntuu epävarmalta.
Eli yhtä erityistarpeista lasta varten pitää kouluttaa ainakin kaksi ns. paremmin, mutta kaikkien pitää osata perusteet. Ja isompi osaaminen ei saa jäädä vain yhden työntekijän kontolle, koska hänkin voi sairastaa tai olla muutoin pois. Ja sen lisäksi tosiaan tukea saa esimerkiksi diabeteshoitajalta tms. Eltoista ei tähän terveyspuolen tukeen ole apua, koska osaaminen ei riitä. Kaikenkaikkiaan muutosta ei tule tapahtumaan niin kauan kuin vain sosiaali/kasvatuspuolen koulutuksen saaneet ihmiset saavat mellastaa johdossa. Pelkällä kasvatustieteiden osaamisella ei saisi missään tapauksessa tällaisille paikoille päästä, koska silloin jää iso aukko osaamiseen. Ja samaan aikaan kuin nämä ohjaavat sitten käytäntöjä, miten yleensä toimitaan, ei apua tilanteeseen ole luvassa. Kouluissakin nämä asiat hoidetaan paremmin kuin päivähoidossa liian monilla paikoilla.
Ongelmana on siis liian suppea käsitys lapsista ja heidän tarpeistaan. Ja opitun hokeminen ilman kyseenalaistamista. Erityisesti lto:t ovat se ammattiryhmä, joilla tätä ongelmaa esiintyy oman kokemukseni mukaan. Valitettavasti monilla paikoin juuri nämä lto:t pitävät itseään joka alan asiantuntijoina, eivätkä salli esimerkiksi lähihoitajien käyttävän osaamistaan. Kaikkein parhaissa tapauksissahan heidän osaamisensa limittyvät hyvin, ja hoito on laadukasta. Mutta jos yhteistyö ei toimi, ei laatukaan voi olla hyvää.
Olen itse työskennellyt tosiaan monien eri ihmisryhmien parissa, ja päivähoito on kyllä näistä se, joka lähihoitajia ei arvosta. Ja uskokaa pois, pahin aliarvostaja ei todellakaan ole ne vanhemmat, vaan järjestelmä itse, jos se ei toimi. Toki muillakin aloilla on eroja työpaikkojen kesken, mitä tekee lähihoitaja ja mitä sairaanhoitajat, ja on paikkoja, joissa lähihoitaja ei saa hoitaa edes katetrointeja tai haavanhoitoja. Mutta sitten taas on (avopuolellakin) paikkoja, missä lähihoitajilla on laajempaa vastuuta, ja sairaanhoitajat taustatukena. Näissä paikoissa myöskin sairaanhoitajat ja muuta ammattiryhmät todellakin arvostavat jokaista työryhmän jäsentä, ja itse viihdyn sellaisessa työympäristössä. Lähihoitajilla nimittäin on saamisen rakentamiseen aika hyvät perusteet, mutta ilman käytännön mahdollisuuksia taitojen ylläpitoon ja kehittämiseen, ei ne kauan pysy mielessä. Homma toimii siis niin kauan kuin lapsi on ns. perusterve. Mutta heti, jos jotain terveyspuolen ongelmaa on, niin sitten alkaa tökkiä. Koska osaaminen ei riitä, ja itse epäilen myöskin olevan ns pelkoa tuntemattomia hommia kohtaan. Vaikka hoitotyö ei kuitenkaan ole varsinaisesti rakettitiedettä, varsinkaan päivähoidon puolella:)
Höpö höpö. Täällä lto joka osaa pistää insuliinit, mitata sokerit, hoitaa vaikeaa allergiaa sairastavan lapsen erityiruokavalion vaatimat tarkistukset, kun keskuskeittiö ei joka päivä muista tarkistaa hänen annostaan, laittaa perusrasvat jne. Peruspäiväkodissa on harvemmin letkuruokintaa ja katetrointia vaativia lapsia, mutta jos kohdalleni tulee, niin taatusti opettelen vaadittavat toimenpiteet.
On äärimmäisen typerää ja ammattitaidotonta mennä haukkumaan jokinn ammattiryhmä, jolla on muut kuin sairaanhoidolliset valmiudet. Puhut paljon sairaanhoitajien ja lähihoitajien töiden jakautumisesta. Päiväkodissa nyt sattuu yleensä olemaan suht koht perusterveitä lapsia, jotka eivät tarvitse sairaanhoitoa hoitopäivänsä aikana.
Olisin itse valmis palaamaan siihen hyvään vanhaann systeemiin, jolloin päiväkodissa oli lastenhoitajan koulutuksen saaneita työntekijöitä. Esim oma työkaverini oli Lastenlinnan lastenhoitajakoulun käynyt ja hänestä oli suuri apu kun opettelimme esim diabeteslapsen hoitosysteemeitä. Hän toimi yhteyshenkilönä diabetesneuvolan, päiväkodin ja vanhempien välillä ja homma toimi loistavasti.
Lähihoitajien koulutus on pirstoutunutta ja koulutusta järjestävät liian monet tahot. Koulutussisällöt poikkeavat toisistaan ja sen huomaa myös eri kouluista tulevien opiskelijoiden harjoittelujaksoilla. Myös opiskelijoiden valintaperusteet vaihtelevat. Kentällä on hyvin tiedossa ne tahot, joiden opiskelijat ovat valmistuttuaan hyvin motivoituneita ja omaavat hyvät valmiudet työhönsä. Mutta sitten on myös niitä tahoja, joiden koulutustaso on valitettavan heikkoa. Omalla paikkakunnalla oli myös tällainen yritys. Sen opiskelijoita ei suostuttu lopulta ottamaan enää edes harjoitteluihin mihinkään. Koulutus loppui vähin äänin.
Toisaalta päiväkodeissa työskentelee paljon myös esim. ennen lähihoitajakoulutuksen alkamista ammattitutkintonsa suorittaneita henkilöitä. Nämä ovat koulutukseltaan yleensä päivähoitajia tai lastenhoitajia ja noissa koulutuksissa oli nimenomaan se ero, että päivähoitajia ei koulutettu sairaan lapsen hoitoon. Lastenhoitajat saivat enemmän sairaanhoito-opetusta ja heillä onkin valmius työskennellä myös sairaalapuolella. Päivähoitajakoulutuksessa painotettiin varhaiskasvatusta hyvin paljon.
Itse olen päivähoitaja koulutukseltani ja katetrointi olisi ainakin aluksi varmasti melkoinen mörkö minulle, sillä todellakaan sellaiseen ei meitä koulutettu. En ole milloinkaan tosin sellaisessa päiväkodissa töissä ollutkaan, jossa olisi ollut niin sairaita lapsia hoidossa, että katetroida tarvitsee taikka letkuruokintaa.
Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että meidän kunnassa ei reseptivapaita lääkkeitä saa lapsille hoidossa antaa, vaan ainoastaan lääkärin määräämiä. Apteekin perusvoiteita ja muita vanhempien tuomia voiteita toki käytämme, mikäli suinkin mahdollista. Yleensä esim. atooppisesta ihottumasta kärsivän lapsen ihoa ehdimme rasvailemaan nukkariin mennessä ja mahdollisen vaipanvaihdon yhteydessä. Aurinkorasvaa laitamme tarvittaessa niille lapsille, joille sellaista vanhemmat ovat tuoneet.
Jos lapsella on taipumusta esim. affektikohtauksiin, kuumekouristuksiin, lapsella on astma ja tai adrenaliinikynä hätätapauksen varalle, niin näiden käyttöön haluamme vanhemmilta kirjalliset ohjeet. Minusta on äärimmäisen omituista, että sellaistakin joku piti pahana asiana. Minusta se on päinvastoin vain hyvä asia, henkilökunta haluaa näin varmistaa, että tosiaan osataan toimia tarvittaessa oikein, vaikka juuri se "oikein koulutettu" henkilö ei olisikaan paikalla. Päiväkodit käyttävät myös varsin paljon sijaisia, joten jo senkin takia kirjalliset ohjeet ovat vain ja ainoastaan hyvä asia. He nyt ainakaan eivät voi lapsikohtaisesti tällaisista asioista tietää.
kvtes käteesi ja lue mitä saa työajalle tehdä ja mitä ei. Siis suomeksi sanottuna,vain ja ainoastaan työnantajan määräämät käynnit työtrveyshuollossa ovat sallittuja eli siis työhöntulotarkastus. Muut omat lääkärit jne tulee tehdä takaisin eikä työnantajallaole velvollisuutta antaa työntekijälle lupaa näihin menoihin,puhumattakaan kampaajasta. Että työajalla kampaajalle??? Huh huh. Jos työaika loppuu klo 18, niin se loppuu klo 18 oli sulla kampaaja tai ei. Minusta lähihoitaja on juurikin sopiva lastentarhojen perushoivatyähön,kuten tutkintokin antaa valmiudet. Sosionomi on täysin turha päiväkodeissa.
Älyvapaa: Opettele lukemaan ja ymmärtämään lukemasi, ennen kuin alat täällä vääristellä kenekään kirjoituksia.
Ei täällä kukaan ole työajallaan kampaajalla käymässäkään, vaan omalla vapaa-ajallaan. Ja sillä omalla vapaa-ajalla, jolloin vastuuttomat vanhemmat eivät ole noutaneet lapsiaan pois hoidosta, ja hoitaja joutuu siksi OMALLA ajallaan odottelemaan, että joku hakisi lapset pois. Kun työaika on päättynyt klo 18.00 ja vanhempia ei vielä näy klo 18.30, niin ei niitä lapsia voi siihen pihaan yksinkään jättää, vaikka työaika on jo päättynyt. Joskus kyllä kieltämättä mieleni tekisi jättää ne lapset siihen, ei niiden enää minun vastuullani kuuluisi olla.
arvostannlähioitajia
arvostan lähijoitajia
Joka ammattiryhmässä on vähintään yksi besserwisser, joka osaa ja tietää kaiken ja kuuluttaa sen myös näillä nettipalstoilla, joilla ei itse asiassa ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tätäkin ketjua kun lukee, niin huhhuh.
Päiväkodit toimivat valvonnan alaisina ja henkilökunnalla on tietyt pätevyysvaatimukset. Eri kunnat antavat esim lääkkeistä ohjeistuksia hiukan eri lailla, mutta ne päätökset tehdään muualla kuin tällä huutavien keskuudessa ja niitä päätöksia pitää työntekijöiden myös noudattaa.
Jos on asiaa valittaa, sitä ei kannata tehdä täällä vaan, kuten varmasti hyvin tiedätte, kunnan varhaiskasvatuksesta vastaavalle taholle.
Lähihoitajista: omassa työpaikassani oli lähihoitaja, joka oli joka asiassa suuna päänä kertomassa, miten pitää olla ja tehdä. Kuitenkin hän oli se, jonka töitä muut saivat korjailla. Lopulta tapahtui niin suuri virhe, että potkut tulivat välittömästi.
ei nin
hyvä niin
Asenne lähihoitajia kohtaan on negatiivinen siksi että koulutukseen on otettu henkilöitä jotka ei sovellu alalle. Kaikki vaan lähihoitajakoulutukseen jos ei muuta keksi periaatteella. Syynä esim. työkkärit. Meillä ollut kaikenkirjavaa opiskeliaa. Monesti ihmetelty miksi tuokin on kouluun hakenut ja edes hyväksytty ja saati valmistunut. Toki ihan hyviäkin ollut mutta hoiva-ala ei ole kaikille. Kun on kerran yksi ammattikunta saanut leiman on sitä vaikea poistaa. Tämähän ei toki ole lähäreiden vika vaan systeemin ja koulujen.