Oon 21vuotias nainen ja minulla on ihan kauhee vauvakuume! nii on mun miehelläkii, mutta hän ei haluan lasta vielä, koska minä oon koulussa ainakii seuraavat 3vuotta vielä. Mä oisin valmis pitämään välivuoden, mutta se ei kulma käy.
Tämä vauvakuume rupee vaikeuttamaan jo meidän parisuhdetta... me ollaan oltu yhdessä 3½vuotta.
Mä oon yrittäny keksiä jotain "korviketta" että vauvakuume laskisi edes vähän, kuten laihdutuskuuri, häiden suunnittelu ja kaikkea muuta mikä vie ajatukset pois lapsista, mutta se ei vaan onnistu.
Mitä tehdä että tilanne helpottaisi?
Tämä vauvakuume rupee vaikeuttamaan jo meidän parisuhdetta... me ollaan oltu yhdessä 3½vuotta.
Mä oon yrittäny keksiä jotain "korviketta" että vauvakuume laskisi edes vähän, kuten laihdutuskuuri, häiden suunnittelu ja kaikkea muuta mikä vie ajatukset pois lapsista, mutta se ei vaan onnistu.
Mitä tehdä että tilanne helpottaisi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Oletteko harkinneet lemmikin ottamista? Jos ei allergiat estä moista niin siihen olisi ainakin hyvä suunnata hoivaviettiä :)
Mies on allerginen koirille ja asutaan vuokralla kerrostalossa, joten ei voida ottaa lemmikkejä..
Onko muilla tämmöstä ongelmaa? tai onko ollut ja miten olette selvinneet?
Hei. Tiedätkö mitä? Sinulla on vielä reippaasti aikaa, monia vuosia! Kannattaisi tosiaan käydä se koulu loppuun niin sekin olisi pois alta ja lapsella turvattu tulevasuus kun sinullakin jo koulu hoidettu!
Voisit mennä sitten suoraan töihin (kun lapsi tarpeeksi vanha) ja olisi taloudellisestikkin huomattavasti helpompaa kuin opiskelijana.
Kannattaisi ajatella sen vauvakuumeen myötä myös mikä olisi sille tulevalle lapselle parasta!
Sitäpaitsi miestä ei voi pakottaa vanhemmuuteen. Teet väärin suhteellenne jos huijaat tai kinut lasta.
Pahimmassa tapauksessa miehesi jättää sinut ja siten viet lapselta oikeuden isään. Haluathan lapsellesi parasta?!
Koita kestää vielä sen koulun ajan, miehesi on oikeassa. Hän on fiksu, kun ajattelee lapsen ja teidän tulevaisuuden parasta.
Minä en muuta ole tehnytkään kun ajatellut mikä olisi parasta lapselle. Enkä ole myöskään pakottanut miestäni vanhemmuuteen sen enempää kun huijannutkaan häntä.
Mielestäni kaikkein parasta lapsen kannalta on se kun vanhemmat on nuoria ja jaksavat leikkiä ja viettää aikaa heidän kanssaan. En voisi kuvitellakkaan olevani yli 30vuotias ensisynnyttäjä. Kaikella kunnioituksella heitä kohtaan!
Kirjoituksistasi päätellen vaikutat vielä tosi lapselliselta.. Ajattelet vaan että jaksat leikkiä lapsen kanssa ja siinä nostat esille nuoren ikäsi. Taloudellisesta tilanteestasi et puhu mitään. SE on kaikista tärkeintä. Kun palaat kouluun joudut ottamaan joko lainaa lisää tai opintotukea. Opintotukihan ei tunnestusti riitä mihkään. Meinaatko että laitaisit miehesin maksumieheksi ja itse vaan leikkisit lapsen kanssa? Luuletko että elätte ilmaiseksi kun lapsi tulee??
Monet äidit jättävät ensisynnytyksen vasta 30kympin hujakoille ihan siitä syystä, että kaikki koulu ja työasiat on kunnossa.
Mutta itseppä virheesi teet.
Pisteet miehellesi joka näyttää olevan fiksu ja vastuuntuntoinen mies.
Minä yritän saada täältä sitä paljon kuulutettua "vertaistukea" tai muuta vastaavaa ja mitä saan päälleni? pelkkää kuraa!
Tietysti on tärkeää että on taloudellisesti hyvä tilanne ja ammatti taskussa, mutta ei se ole maailmassa tärkeintä! itse olen vähä varaisesta perheestä ja tiedän kyllä että rahalla on tarvetta. Mutta jos täällä on aikuiset ihmiset niin lapsellisia että rupee haukkumaan ja halveksimaan nuoria naisia niin ei ole kovin mukava tietää.
Enkä todellakaan ole ajatellut vain leikkiä lapseni kanssa ja maksattaa miehelläni kaikkea, myös opiskeleva äiti voi tehdä töitä ja viettää silti aikaa lapsensa kanssa....
Ei ole tarkoitus antaa kuraa vaan lähinnä realiteettiä..
Jos opiskelet ja käyt lisäksi töissä niin miten kuvittelet jäävän vielä aikaa lapselle? Se on todella raskasta. SINUN parasta jaksamisen kannalta olisi käydä se koulu loppuun ensin :) Olen itse myös erittäin köyhästä perheestä joten tiedän mistä puhun.
Älä haukkaa liian suurta palaa kakusta.
Ei sitä lasta rahalla kasvateta, ei ole ennenkään kasvatettu, tottakai pitää elantonsa jostain raapia, mutta tuosta kommentista saa sinusta iljettävän kuvan rahan ahneena ihmisenä joka opettaa lapsensa niin materialisteiksi kuin olla ja voi!
Onhan se hienoa, että on talousasiat kunnossa, mutta minäkin arvostan sitä, että lapsen kanssa jaksaa touhuta. Ja että tämän ollessa teini muistaa vielä suunnilleen jotain omasta teini-iästä, koska silloin on helpompi samastua lapsen tilanteeseen ja tukea häntä. Näin siksi, koska minun vanhemmat sai minut vanhoina ja minä sain tehdä kaiken aina yksin, kun ei ollut samanikäisiä sisaruksiakaan. Ja nimenomaan kun lapsia tehdään vanhoina, voi olla, että se ensimmäinen lapsi jää myös viimeiseksi ja sitten hänet hemmotellaan piloille ja saa aina kaiken tehdä itsekseen... Itse odotan esikoista nyt yli kolmekymppisenä ja harmittaa, kun ei aiemmin ole siunaantunut lapsia. Takana monta vuotta yritystä, eli se ikä saattaa jo alkaa vaikuttaa siihen raskaaksi tulemiseenkin. Ei kannattaisi odottaa liian kauaa, vanhempana se on vaikeampaa se raskautuminen...
Sitä paitsi tässä maassa kyllä pärjää taloudellisesti, jos osaa käyttää rahat fiksusti. Kaikkien lasten tavaroiden ei tarvitse aina olla uutta jne. Ennenkin on selvitty, mikset nytkin...?
Aikamoista tuomarointia täällä. Minusta opiskelijat voivat ihan hyvin ryhtyä lapsentekopuuhiin, jos molemmat, sekä isä että äiti ovat samaa mieltä. Ystäväni sanoi, että opiskelu oli kaikkein paras aika saada lapsi joustavuuden suhteen. Kun kouluun sitten mammaloman jälkeen palaa ja lopulta valmistuu on erittäin hyvät mahdollisuudet päästä heti työelämään, kun lapsi/lapset on hankittu ja todistus tuore.
Mielestäni yhteiskunnassamme on kummallinen sädekehä opiskelun ympärillä. Tottakai itsekin puollan opiskelua ja omat kouluni olen käynyt, mutta ei tarvitse myöskään muistuttaa siitä, että ei korkeakoulututkinto aina työpaikkaa takaa, riippuu alasta. Puhumattakaan siitä, jos ylikouluttaudut, etkä pääse pitkään aikaan minnekään. Monet äidit myös uudelleenkouluttautuvat, jos ala ei kiinnostakaan.
Lastenteon suhteen tarvitaan aina harkintaa, molemmilta osapuolilta. Talousasiatkin täytyy olla jotakuinkin kunnossa, jos vauvaa toivoo, eikä tietenkään pidä tuudittautua siihen haavekuvaan, että vauva-aika on vaaleanpunaista ruusuilla tanssimista, vaan ne täällä peräänkuulutetut REALITEETIT täytyy olla tiedossa. Mielestäni on kuitenkin melko liioiteltua tuomita koko vauvahaave pelkästään sillä, että toisen opiskelut ovat kesken. Kyllä sieltä mammalomalta koulunpenkille voi palata ilman että lapsi siitä kummemmin kärsii! (Ennemmin sanoisin, että lapsi kärsii työnarkomaniasta uraputken aikoihin...)
Tsempit kuitenkin kaikille yrittäjille, me kaikki teemme omat valintamme ja niitä on syytä arvostaa!
Ikävää että olet kohdannut heti kättelyssä tämän linjan: "Olet vielä niin nuori, kerkiät vielä myhemmin saada lapsia!". Tottahan tämäkin väite on, mutta tämä toteamus on loukkaava kuumeilijaa kohtaan, eikö teistä? Sillä te ikäänkuin lyötte lyttyyn hänen vauvakuumeensa, aivakuin sillä ei olisi mitään arvoa eikä väliä koska hän on nuori?!
Silti nämä samaiset tyypit epätoivoissaan kiehuvat täällä vauvakuume palstalla voi voi kun lasta ei tule, eiköhän mennä hoitoihin?! Ajattelis ihmiset edes joskus joltain muultakin kantilta kuin "ihanteen" kannalta.
Nämä neuvot voi antaa ystävällisemmälläkin sävyllä, jos on esim. omakohtaista kokemusta kuumeilusta nuorena. Itselläni oli samassa iässä polttava vauvakuume, mutta ajattelin järjellä: "Ensin työ, koti, suhde, häät jne."
Mutta sitä lasta ei koskaan tullut. Tuomion sain viimevuonna että ikävä kyllä niitä laspia ei enää tule (ikä 34v.) Joten ymmärrän varmaan näitä nuoria kuumeilijoita paljon paremmin kuin monet muut ikäiseni, ajattelin aina että lapsettomuus ei satu minulle, että se on vain nuorilla sellanen tekosyy että voisi perustella hankittua perhettä nuorella iällä.
Jokaisella meillä on oikeus tunteisiimme, olimme minkä ikäisiä hyvänsä, miehiä tai naisia, rikkaita tai köyhiä, mikään näistä seikoista ei poista tunteita.