Tästä asiasta on käyty täällä paljon keskusteluja, ja on myös kysytty usein, tuon esille kertauksen vuoksi erään piirteen josta erottaa kaksi narsistia toisistaan.
Kaikilla meillä on narsistisia piirteitä, mutta ne ovat yleensä jollakintavalla hallinassa.
Kuka tahansa voi pettää toista, eli olla uskoton ja salata ja valehdella asioita.
Mutta ei tavallisen narsismin ja persooallisushäiriöisen narsimin välillä on selkeä, viimeksimainittu
ei koskaan myönnä eikä tule myöntämään tehneensä jotain väärin. Tavallinen ihminen myöntää jäätyään kiinni ja ottaa siitä siinä vaiheessa edes jonkinlaista vastuuta, mutta PH-narsisti ei myönnä, ei koskaan ja jos todisteet ovat 100%, eikä voi kiemurella ulos enää, niin syy on aina muiden. Kiistäminen ja edes osittaisen vastuun ottaminen väärinteoista on totaalisen mahdotonta.
Esim. Joku muu on aiheuttanut hänen uskottomuutensa. Alussa kun hän lähtee tekemään sitä, niin syy on puolison ja ongelmallisen liittosuhteen aikaan saannos ja kun suhde päättyy pettymykseen kuten PH-narsitille aina käy, niin vika onkin siirtynyt hänen ylitseen aviorikoskumpanille.
Hän on syytön hyväksikäytetty petetty ihminen jota puolison pitää tukea ja lohduttaa, ja jos ei teen niin puoliso on julma joka kääntää veistä haavassa jos yrittää kertoa LH-narsitille miten asiat oikeasti ovat. Kaikista julmin puoliso on silloin jos hän vähääkään viittaa PH-narsitin olevan syyllinen.
Huomasitteko eron? Viimeksi mainittu on yhtä sokea omille teoileen kuin anoreetikko omalle ruokatottumukselle tai juova alkoholisti omalle alkoholismille. Ainoa ero taitaa olla että narsistiin nähden näillä kahdella on edes kohtuullinen paranemisen mahdollisuus, narsistilla se on todella häviävän pieni.
Vaikka tämä on ääriesimerkki, niin sama periaate pätee myös pienemmissä vääriteoissa. Mutta otin tämän esimerkiksi jotta sairaan narsistin järjettömyys pääsee täyteen loistoonsa.
Kaikilla meillä on narsistisia piirteitä, mutta ne ovat yleensä jollakintavalla hallinassa.
Kuka tahansa voi pettää toista, eli olla uskoton ja salata ja valehdella asioita.
Mutta ei tavallisen narsismin ja persooallisushäiriöisen narsimin välillä on selkeä, viimeksimainittu
ei koskaan myönnä eikä tule myöntämään tehneensä jotain väärin. Tavallinen ihminen myöntää jäätyään kiinni ja ottaa siitä siinä vaiheessa edes jonkinlaista vastuuta, mutta PH-narsisti ei myönnä, ei koskaan ja jos todisteet ovat 100%, eikä voi kiemurella ulos enää, niin syy on aina muiden. Kiistäminen ja edes osittaisen vastuun ottaminen väärinteoista on totaalisen mahdotonta.
Esim. Joku muu on aiheuttanut hänen uskottomuutensa. Alussa kun hän lähtee tekemään sitä, niin syy on puolison ja ongelmallisen liittosuhteen aikaan saannos ja kun suhde päättyy pettymykseen kuten PH-narsitille aina käy, niin vika onkin siirtynyt hänen ylitseen aviorikoskumpanille.
Hän on syytön hyväksikäytetty petetty ihminen jota puolison pitää tukea ja lohduttaa, ja jos ei teen niin puoliso on julma joka kääntää veistä haavassa jos yrittää kertoa LH-narsitille miten asiat oikeasti ovat. Kaikista julmin puoliso on silloin jos hän vähääkään viittaa PH-narsitin olevan syyllinen.
Huomasitteko eron? Viimeksi mainittu on yhtä sokea omille teoileen kuin anoreetikko omalle ruokatottumukselle tai juova alkoholisti omalle alkoholismille. Ainoa ero taitaa olla että narsistiin nähden näillä kahdella on edes kohtuullinen paranemisen mahdollisuus, narsistilla se on todella häviävän pieni.
Vaikka tämä on ääriesimerkki, niin sama periaate pätee myös pienemmissä vääriteoissa. Mutta otin tämän esimerkiksi jotta sairaan narsistin järjettömyys pääsee täyteen loistoonsa.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kun on olemassa äänitystä, valokuvia, kuvanauhaa ja todistajia, siltikin narsisti väittää ettei ole mitään semmoista ja tämmöistä tapahtunut. Hän väittää mm. ettei hän olisi sanonut tai tehnyt noin jos muut olisivat käyttäytyneet kunnolla. Väittää ettei nauhoilla ole koko alkutapahtumaa ja kaiken mitä hän on pahasti sanonut on muiden ansaitsemaa opetusta.
Tuo pettäminen oli vain esimerkkinä sinulla, mutta onko totta että oikein paha narsisti myös aina pettää. Onko syytä olettaa että kotona seksiä pihtaava ja sitä aseena käyttävä narsisti käy vierailla. Onks´tietoo kellään.
Jos pihtaa niin ei se välttämättä ole este vieraisakäynnille, vieraisakäynti on narsistille mielialakysymys.
Jos se tyydyttää hänen narsistisia tarpeita ja haluja on edes jonkinverran, niin kyllä voi pettää ja
vika on tietenkin sinun. Ja koska olet syyllinen niin pihtaa vielä enempi.
Tämä on kuitenkin tapauskohtaista, jos ei todisteita ole niin ei kannate alkaa liikaa epäilemään, se syö voimia.
Huomaa että olet perehtynyt asiaan, ja pohtinut sitä.
Itselleni olen luonut liukuasteikkomallin nollasta sataan, ymmärtääkseni ilmiötä paremmin. Nolla siis...ei lainkaan narsistinen, ja sata...psykopaatti. Uskon meidän kaikkien olevan tuolla asteikolla.
Tunnetasapainoinenkin ihminen voi olla välillä hiukan, kohtalaisesti tai vakavasti narsistinen toista ihmistä kohtaan. Hän on kuitenkin joustava, katumiskykyinen.
Narsismin haitta-aste on helposti määriteltävissä; se on haitallista jos siitä kärsii ulkopuolinen.
Joillakin persoonilla 'vakavasti narsistinen' tuntuu muuttuneen pysyväksi olotilaksi. Mistä se tunnevaje sitten johtuneekaan..
Satasen psykopaatteja on harvassa, ja mitä alemmas asteikolla tullaan, paranemisherkkyys lisääntyy.
Tässä selvennykseksi virallisen asiantuntijan kommentti:
”Narsisti on ihminen, joka katsoo, että hänellä on oikeus ja muilla on velvollisuus. Narsistilla on hiukan tunteita jäljellä ja hän katsoo, että hänellä on oikeus, koska esimerkiksi lapsuus on ollut kova. Muut ovat hänen palvelijoitaan koska hänellä on ollut niin kamala tausta.
Psykopaatti on narsistin äärimuoto. Ero näiden kahden välillä on kuitenkin suuri, narsistilla kun on vielä tunteita jäljellä - ainakin vähän.
Esimerkiksi terapiassa psykopaattipedofiili näkee, että lapsi on vietellyt hänet. Hän ei voi millään uskoa, että on itse tehnyt väärin. Siksi on hyvin epätodennäköistä, että psykopaatti pystyisi koskaan parantumaan, koska muutos tarvitsee tunnetta väärin tekemisestä ja psykopaatilla sitä ei ole. ” -sosiaalipsykologi Janne Viljamaa- (mtv3.fi)
Sitten se, mielestäni tärkein ajatus; missä kohtaa asteikkoa 'itse' olen, olenko tulokseen tyytyväinen, voinko tehdä itselleni jotain? :)
Kävin narsisti vanhemmalleni siivoamassa kahden viikon välein. Ja tein myös hänelle valmiit ruuat pakkaseen.
Ja hän palkitsi minut näistä ilmaispalveluista; - näyttäen paljasta takapuolta minulle ja sanoen, että *tuollaista akkaa hän ei ikinä kiitä*.
Mittani tuli täyteen ja ilmoitin hänelle, että jos ilmaispalvelut eivät kerran kelpaa, kiitosta vastaan.
Niin tämä on sitten tässä. Hankkikoon siivoojan itselleen mistä haluaa.
Nyt on vuosi kulunut ja minä olen pysynyt päätöksessäni. Nyt hän kertoilee sukulaisille juttuja. Miten kiittämätön ja ilkeä tytär hänellä on. Ei viitsi edes vanhaa isäänsä käydä auttamassa.
Siis minussako se vika olikin..??!!
mut esimerkki oli kehno. Suurinpiirtein jokainen yrittää kieltää uskottomuutensa ja salata sen. Ei se ole mitään uskottomuutta jos reilusti on uskoton :)
Miten voi olla "reilusti uskoton" ? ? ?
Samalla tavalla kuin varas on rehellinen rosmo.
Huomenia..
Kyse olikin kiinijäämisestä, jos narsisti jää kiinni niin ei varmaan ota syytä omalle kontolla vaikka on syyllinen.
voi jopa myöntää tapahtuman mutta syyttää tapahtuneesta jotain muuta, tuossa vaiheessa yleensä rikoskumppania.Tavallinen tallaaja viimeistään siinä tilanteessa myöntää osuutensa ilman sen kummempia syyttelyjä. Jos ei kukaan tiedä niin ei kukaan kysykkään, tosin tässäkin on eroja.
Tavallinen ihminen on usein tavallista nöyrempi syyllistyttyään petokseen, mutta narsistille tuollaiset suhteet aiheuttaa aina pettymyksen ja vaikka vieras suhde olisi menossa ja kun asia kun alkaa narsistia joskus vaivaamaan, niin silloin puoliso joutuu raivoavan narsistin syytös linjalle tietämättä mistä moinen syyttely johtuu. On tämäkin tullut koettua joskus..
Olen todennäköisesti ollut narsistin kanssa parisuhteessa, joten luulen ymmärtäväni eron.
Kun sain exäni kiinni uskottomuudesta asia meni kutakuinkin näin:
Ensin väitettiin kiven kovaan, ettei mitään ole tapahtunut. Sitten kun todisteet alkoi olla vedenpitäviä, niin exäni suuttui valtavasti. Syytti minua vakoilusta ja nuuskimisesta ja ilmoitti suurin piirtein, että painu helvettiin. Sitten alkoi mykkäkoulu hänen puolelta. EIi tippaakaan katumusta, vaan täysin kylmää kayttäytymistä ja minun syyttämisestä, että mitä perkele menit kaivelemaan asioita. Hän sitten mm. poisti minut facebookista, etten saa tietää mitä tapahtuu tai ketä ihmisiä on hänen elämässään. No, minä olin silloin vielä riippuvainen tästä ihailusta ja loistosta, mitä tältä henkilöltä sai välillä (näin olen asian ymmärtänyt pitkän pohdinnan jälkeen). No, minun pyynnöstä sain hänet lopettamaan mykkäkoulun ja palaamaan. (Joo järjetöntä, mutta tässä ei varmaan itselläänkään kaikki palaset kohdallaan, kun jää riippuvaiseksi tuollaisesta ihmisestä.) No, kun kysyin uskottomuudesta, niin syy olikin juuri tämän, kenen kanssa hän oli minua pettänyt. Otin yhteyttä tähän henkilöön, kenen kanssa hän oli minua pettänyt ja löysin onnettoman ihmisen, joka luuli olevansa exäni rakastettu. Hän voi todella huonosti, kun sai tietää, että hän ei ollut ainoa. No, sanoin tälle exälleni, että tämä sinun pettämiskumppani on todella onneton ja voi huonosti, kun sai tietää, miten asia on. No, exäni siihen totesi, että se henkilö valehtelee. Hän (exäni) oli se, joka vieteltiin, eikä suhde ollut vakava. Ei se toinen henkilö voi voida huonosti. Sitten sama levy jatkui, hänet vieteltiin jne. Ja mikä erityisesti pisti silmään oli se, että hän ei katunut tippaakaan, eikä voinut käsittää, että ihmiset kärsivät hänen toiminnastaan. Hänellä oli selkeästi käsitys, että hänellä on oikeus toimia näin, eikä kukaan saa kysellä häneltä mitään tai tuomita hänen tekojaan. Koskaan hän ei myöntänyt syyllisyyttään, vaikka todisteet oli murskaavat. Minä olin täys paska, kun nuuskin hänen tekojaan ja tämä toinen henkilö hirveä viettelijä, joka melkein pakotti hänet sänkyyn. Tätä pokkana väitettiin ilman, että ilmekään olisi värähtänyt ja täysin kylmästi ilman mitään tunteita.
Nyt on onneksi asiat itsellään kunnossa, että en usko enää tuollaiseen ihmiseen retkahtavan. Kyllä hän sillä jalustalla nostamisella sai oman huonon omatuntoni kohoamaan.
Korjaus:
"Nyt on onneksi asiat itsellään kunnossa, että en usko enää tuollaiseen ihmiseen retkahtavan. Kyllä hän sillä jalustalla nostamisella sai oman huonon omatuntoni kohoamaan."
sai siis oman huonon itsetuntoni kohoamaan :D Alkaa vissiin olla väsynyt. Tai sitten tuo omatunto pyörii mielessä, kun narsistilla ei omatunto pahemmin kolkuttele.
=)
Olet ymmärtänyt asian ytimen, exälläsi on selvät ja tyypilliset narsistin tuntomerkit.
Juuri tapahtuman kieltäminen ja kun todisteet ovat aukottomat, niin ei minkäänlasita vastuuta vaan syytetään kylmästi muita.
Kuten huomasit että jos Narstin tekojen tutkiminen tulee narsistin tietoon, niin se on narsistille todella kova paikka, varsinkin kun käräyttää hänet valehtelusta.
Tiedän tapauksen jossa narsisti kärähti uskottomuudesta, viaton puoliso antoi anteeksi, mutta tutki tapauksen kun epäili narsitin valehdelleen juuri kuka teki aloitteen. kun kävikin selväksi että narsisti oli aloitteen tekijä, niin viatonpuoliso sai vihat päälle, koska hän oli ottanut yhteyttä naristin aviorikoskumppaniin ja sai tietää toduuden.
Kaikista sairainta tässä oli se että narsisti piti asioiden selvittelyä niin pahana asiana että oli ottaa avioeron puolisostaan, hänen oma aviorikos ei ollut hänen mielestä mitään puolison itsekkään ja julman teon rinnalla kun puoliso todellisuudessa selvitti vain totuuden tapahtumien kulusta.
Tuli mieleen tuosta, mitä kerroin exästäni. En muistanut mainita, että hän meni niin pitkälle, että suuttui tälle hänen pettämiskumppanilleen, kun hän oli mennyt kertomaan, miten asia oli minulle. Hänen mielestä tämän toisen ihmisen olisi pitänyt valehdella, koska hänellä ei ollut mitään oikeutta sotkea hänen asioitaan. Hän suuttuikin niin valtavasti tälle ihmiselle, ettei nykyisinkään pidä mitään yhteyttä tähän ihmiseen. Hän sanoikin minulle silloin aikanaan, että tämä pettämiskumppani oli sotkenut minun pääni manipulaatiolla, koska uskoin mitä tämä toinen ihminen minulle kertoi. Ja tosiaan kuten kaverisi tapauksessa, niin tämäkin ihminen pisti minun kanssa suhteen vähäksi aikaa poikki, koska nuuskin hänen asioitaan. Hullu kuulema olin.
Hih... tästä tulee mieleeni, kun käräytin ekan ukkoni uskottomuudesta. Ei auttanut. Hommasin toiset liittymät ja tekstailin treffit. TEIN SEN JOPA KAHDESTI mutta mitään, ei mitään koskaan myöntänyt vaan intti inttämistään kaikkea soopaa. Luulin, että se olisi auttanut myöntämään. Hassu tilanne mutta tulipahan tehtyä.
Mutta narsismin kautta en osaa häntä arvioida, ainakaan enää. Sanon vaan avaruusmieheksi.Eikä sillä enää ole väliäkään.
Ihmiset puolustautuvat jäädessään kiinni ilman pershäröäkin. Epätoivoisillakin tavoin. Sen koin ja näin.
Narsistin saamiseksi kiinni teoistaan joutuu itsekin käyttämään kyseenalaisia keinoja saadakseen asiaan selvyyden.
Olin kauan epäillyt exälläni olevan seksisuhteen erään naisen kanssa ja exä oli kieltänyt sen täysin. Kerran ollessamme baarissa exän kanssa nappasin hänen puhelimensa ja laitoin exän puhelimesta viestin tälle naiselle: "ikävä seksiä kanssasi, saanko nyt tulla luoksesi". Nainen vastasi välittömästi: "sama täällä, tule vaan".
Totta.
Mutta sitten päätin luopua todistelusta ja miettiä vain, että hyväksynkö sen vai en. Tosiasiassa kun sen todistaminen ei mitään auta.
Ekan ukon laitoin pihalle. Tämän kanssa en välitä.
Narsistille pitää antaa omaa lääkettään ja pettää, mutta siinä on vaan se huono puoli että tästä narsisti saa taas aseen uhriaan vastaan ja voi itse leikkiä uhria. Jos narsisti ei voi kertoa pettämisestään rehellisesti puolisolleen ja selvittää asiaa, niin jokin siinä pettämisessä on niin koukuttavaa ettei siitä voi luopua. Ehkä sitä lähdettä pitää vaan jostain saada hinnalla millä hyvänsä. Noh, itse olin vaan tyytyväinen kun oli poissa kotoa mahdollisimman paljon, kai hän piti mua jonain äitihahmona jonka luo voi aina reissuiltaan palata. Tämä käenpoikanen vain olisi ennenpitkää tiputtanut kaikki muut poikaset pesästään ja onnistuikin siinä jo yhden kohdalla. Toisaalta se tapahtuma oli tarpeen jotta tilanne rauhoittui sen verran, että saatoin kerätä niitä voimienrippeitä eroamiseen, joka ei ollut mitenkään helppo prosessi ei.
Ymmärrän pointtisi mutta laskeutuminen sille tasolle mistä ei itse pidä tuskin auttaa ketään. Vähiten itseään. Vaikkakin voisin varmaan itsekin pettää tuntematta syyllisyyttä tai kykenemättä asettumaan toisen rooliin. Ainoa josta hätääntyisin, olisi mahdollinen kiinnijääminen...
Hän petti varmaan ihan sen vuoksi, että ei nähnyt sitä "niin vakavana", hommasi uutta alle odottamaan koska huomasi erkaantumiseni (loppuvaihe), innostui netin "uusista mahdollisuuksista" ja ehkä jopa siksikin, että en ollut kovin mukava kumppani minäkään....
Eikä mua häirinnyt se, että juuri hän pettää tässä suhteessa juuri minua, siis sillä riistävällä tunnetason tavalla jolla näen sen joihinkin sattuvan vaan se vaivasi siksi, ettei mulle jumaliste tehdä näin. Siis m i n u l l e !
Itse sain siitä sopivan aseen pompotella ja vaatimuksiini joista sain sitten mielihyvää. Nyt jälkikäteen sen näkee paremmin kun on etäisyyttä.
Vaikka olikin täysin käsittämätön äijä ja on edelleenkin (ei voi olla mitään kontaktia edes lapsen takia), se ei satuttanut "normaalilla tavalla" koska nyt huomaan etten koe asioita samoin kun moni muu.
Kertoa pettämisestä? Tämä oli niin uskomaton juttu. Menin sinne treffipaikalle jossa odotti ja olihan se ilme ensin näkemisen arvoinen =)
Mutta saippuapala kun on, ei myöntänyt mitään. Ei niin mitään. Ensin selitti ettei odota ketään siellä ja sitten että tiesi sen olevan minä ja sitten ja sitten ja sitten... kunnes tajusin että taistelen tuulimyllyä vastaan.
Lähde oli varmaan tarpeen koska olin itse sen verta kuristava, etäinen ja kylmä. Leikkasin ukolta munat pois ovella ja jos ei hommat mennyt niin kuin halusin niin se ei jäänyt keneltäkään huomaamatta. Ei varmasti.
En mä tiä mikä sitä äijää vaivasi, se ei vain tuntunut käsittävän mitään rajoja. Se näkyi mm rikollisesta käytöksestä jne. Oli hieman tuontyyppinen kuin kuvasit, että halusi suojapaikan jonka tarjosin koska olin kovin kontrolloiva ja otin hommat haltuuni. Tämän tyyppisiä miehiä näkee monessa paikassa, jotka kertovat tarttevansa "juuri tuollaisen muijan" jotta pysyisivät raiteilla.
Jäk
"Vaikkakin voisin varmaan itsekin pettää tuntematta syyllisyyttä tai kykenemättä asettumaan toisen rooliin. Ainoa josta hätääntyisin, olisi mahdollinen kiinnijääminen..."
Minua ei niin huolettanut edes se kiinnijääminenkään...
Siinä vaiheessa, kun lähden pettämään olen oikeastaan jo heittänyt pyyhkeen kehään. Tulee mitä tulee, ei kiinnosta...
En petä siksi, että haluaisin, vaan pikemminkin aina se on ollut jonkunlainen kosto ja keino pitää toinen "vallassa"..." Jos teet, niin, tai näin, niin tiedät mitä siitä voi seurata...Olen tehnyt sen kerran, ja voin tehdä toisenkin.", vaikka en silloin sitä noin ajatellutkaan. Mielestäni mulla oli vain oikeus tehdä, mitä tein...Siinä sen kummempia syitä tarvittu.
Kerran tulin vain kotiin ja äijä oli ovella vastassa räyhäämässä (oli kuullut asiasta jostain muualta. ) Kävelin vain ohi vilkaisemattakaan ja totesin, että: No mitä sitten...
Menin suoraan sohvalle nukkumaan krapulaa pois.
Ainoa mikä sillä hetkellä vitutti oli, kun ex-avokki huusi vieressä, kun itsellä oli aivan jumalaton darra...Ajattelin, että eikö tässä olotilassa ole jo rangaistusta ihan tarpeeksi, tarvitse enää tulla viereen karjumaan...
Tällä hetkellä, kun muistelee niin ainoastaan naurattaa, mutta joskus eron jälkeen tuli kirottua mielessä kaikkea, mitä sitä nyt tulikaan tehtyä...Taisinpa tuntea jossain välissä jonkunlaista syyllisyyttäkin, ellei se sitten ollut vain katumusta siitä, kun aiheutin oman eroni...
No...se olotila tuli, ja meni. Kesti sen hetken ja sen jälkeen ajattelin, että mitäpä tässä enää mietin, mennyt on mennyttä...
Nykyään yritän kyllä noista tavoista päästä irti...
Sillon sitä ei niin ymmärtänyt, eikä ajatellut...Nykyään, kun ymmärrän ja tekisin jotain vastaavaa, tekisin sen "pahuuttani", koska tiedostan nyt asian kokonaisuudessaan ja sen, että se toinen osapuoli oikeasti kärsii teoistani... ( eikä vain esitä kärsivää, kuten jotenkin hullunkurisesti olen ajatellut. ) Mutta koska en sellainen mielestäni ole, en sellaista myöskään halua tehdä. :)
Ikävä kyllä en ole kovin pitkäjänteinen ihminen ja voi olla, ettei tämä päätökseni pidä, ainakaan yhtäjaksoisesti kovin kauaa...
Mutta itse siitä joka tapauksessa kärsisin, jos en päätöstäni pysty pitämään...
Ei ole mukavaa pilata elämäänsä toistuvasti aina uudestaan ja uudestaan, jostain hetken mielijohteesta. Sitten taas siinä yksin ihmetellään, että: Oho, hupsista prkl...
Toisaalta tuo "uhkavaatimukseni" oli mielestäni ihan kohtuullinen, kun kerran sanoin ex-avokilleni: " Jokaista lyöntiä kohden petän kerran..."
"Ymmärrän pointtisi mutta laskeutuminen sille tasolle mistä ei itse pidä tuskin auttaa ketään. Vähiten itseään. Vaikkakin voisin varmaan itsekin pettää tuntematta syyllisyyttä tai kykenemättä asettumaan toisen rooliin. Ainoa josta hätääntyisin, olisi mahdollinen kiinnijääminen..."
Ei sitä omaa pettämistään voi kauheasti puolustella, mutta siinä vaiheessa ei vaan millään ollut enää mitään väliä. Käytin vain toisia ihmisiä hyväkseni että selviäisin päivästä toiseen, joten ei ihme jos joku otti välillä herneet nenäänsä. Ihan kuin olisin ollut ihan joku muu ihminen kuin minä itse ja katselin sivusta omia touhujani järkyttyneenä. Ja kyllä, se pettäminen tuotti mielihyvää kun sai vielä VALEHDELLA päin naamaa etten ole pettänyt. Ihan sama vaikka itse presidentti olisi todistanut minua vastaan, olisin kuitenkin kieltänyt kaiken. Minusta tuli siis juuri samanlainen kusipää kuin se toinen tai ehkä jopa pahempi, milläs senkin vois mitata.
Sun suhteella taisi olla hieman eri lähtökohta kuin omallani, koska minähän sanoin ihan papin edessä tahdon ja olin tosissani, vaikka tästäkin on eräs versio vielä olemassa jota en tällä kertaa kirjoita.
Tiedän kyllä tuon kostonkierteen ja se on inhimillistä ihan ilman häröjäkin. Sitä näkee paljon. En ottaisi siitä kauheasti omalletunnolleni mutta totta kai, kun en niin tee - saan kokea paremmuutta =)
Tällaiset valtasuhdepelit saattavat mennä todella rumiksi ja vakaviksi. Niistä saa lukea lehdistä sitten. Hyvä, että olet päässyt pois.
Juu, eri lähtökohta oli. Ei ollut mitään tekemistä rakkauden kanssa. Kunhan vain "liittouduttiin yhteen".
"Jos narsisti ei voi kertoa pettämisestään rehellisesti puolisolleen ja selvittää asiaa, niin jokin siinä pettämisessä on niin koukuttavaa ettei siitä voi luopua."
Tämä lause jotenkin hyppäsi silmille...
Eihän sillä syyllä ole väliä, tai sillä miten koukussa on siihen pettämiseen...Empatianpuute on empatianpuutetta. Ei silloin tunne tarvetta selvitellä asioita, oli sitten kyse yhdestä kerrasta, tai useammasta.
Mietin samaa.
Narsisti ja rehellinen myöntäminen ? Asian selvittäminen ?
Kun ei onnistu normeiltakaan kuin harvoin.
Niinpä...Tuo oli tosin ensimmäinen parisuhteeni ja mielestäni olen juurikin oppinut tuon asian, tai ainakin edistystä on tapahtunut huomattavasti.
Mutta tuokaan ei toimi silloin, jos toinen osapuoli käyttää noita keinoja, uhkailua, kostoa, kiristystä mitä nyt ikinä...Silloin ei auta kuin häipyä, jos ei halua lähteä siihen peliin mukaan. Missä ei kyllä ole mitään järkeä...
No onko parisuhteessa nyt muutenkaan. :D
En tiedä...Ehkä en ole vielä törmännyt vain oikeanlaiseen henkilöön...Who knows.
Kuluuhan se aika kyllä mukavammin kaksin, kuin yksin...
En nyt katsonutkaan asiaa empatianpuutteen kannalta vaan sen pettämisen tarpeen kannalta. Mikä yleensäkin ajaa pettämiseen vaikkei olisikaan narsisti? Vaikea asia joka tapauksessa vaikka sen antaisikin anteeksi.
En kannata kostoa ja monesti olen siitä luopunut kun olen kahdesti miettinyt. Jotenkin en vaan tunne edes katumusta tuon tekoni suhteen, koin vaan että se oli vähintä mitä saatoin tehdä siinä tilanteessa. Sitäpaitsi ei kyseessä ollut puhtaasti vain kosto, vaan tapasin ihmisen jolta sain ymmärrystä ja tukea vaikeassa tilanteessa. Luultavasti kuitenkin tahtomattani myös loukkasin häntä, koska palasin "narskuni" luo. Ja suhteessani oli myös paljon hyvää siis tähän "narskuuni", joka luultavasti ei ole ihan puhdas narsku vaikka mistä minä tietäisin eikä oikeastaan edes kiinnosta. Vai olisiko niin että MINÄ heijastin häneen omia heijastuksiani, jotka taas tulivat muualta? Rakkaudesta sen verran että rakkaus löysi minut, mutta minä en rakkautta.
Ns. kostonkierteellähän ei tee vahinkoa kuin itselleen, ainakin narsistisuhteessa. Narskuhan ei tunne empatiaa ja jos yrittää saada narskun mustasukkaiseksi pettämällä tätä, ei se suhdetta paranna. Jos taas haluaa maksaa samalla mitalla, niin, en tiedä, mitä sillä taas voittaa, tavallaanhan sitä on silloin jopa narskuakin alhaisempi.
Itse olen ehkä hölmöäkin hölmömpi, mutta en koskaan pettänyt narskuani, en olisi siihen kyennyt. Hänellä oli yksi suhde jonka tiesin, saattoi olla useampiakin, mutta tämä suhde oli kuin maajussille morsian -juttu, siis hän valitsi meidän kahden väliltä kumpi sopi hänelle paremmin. Hän halusi kokeilla, miten hänellä menisi tuon toisen naisen kanssa ja jos ei suju, hän palaa minun luokseni ja palasikin. Ja silloin reuhasin, itkin ja haukuin, mutta narskuni oli kuin kivi, ei tunnetta, ei katumusta, ei anteeksipyyntöä, ei mitään. Ja silloin vain ihmettelin, en silloinkaan ymmärtänyt vielä. Mutta, ehkä kuulostaa naiivilta, kuitenkaan en koskaan olisi voinut edes ajatella pettäväni häntä, en silloinkaan kun tajusin mikä hän on, silloin olisin pettänyt itseänikin.