miten kauan imettää ???

Kyllähän noita taaperoimettäjiä on. Ei siitä ainakaan haittaa ole :) Lapsi saa edelleen vasta-aineita ja vitamiineja imetyksestä, ravinnollista hyötyä siitä tuskin enää on.

Meillä imetys sujui alusta asti todella hyvin ja poika oli varsinainen maitonaama. Täysimetin puoleen vuoteen (ihan jo allergioiden vuoksi) ja kuvittelin lopettavani imettämisen siinä vuoden paikkeilla. 1v6kk poika oli vieläkin tissillä aina välillä, erityisesti illalla, yöllä ja kotosalla niin kuin teidänkin tyttö. Muut alkoivat välillä kommentoida "Noin iso poika ja syö vieläkin rintaa??", mutta minulle se tuntui aivan luonnolliselta, koska maitoa riitti ja poika oli onnellinen :) vasta pojan ollessa 2v2kk päätin, että nyt riittää, kun aloin väsymään ja olihan pojalla siinä kohtaa sitä ikääkin jo ihan tarpeeksi, tuntui, että pojankin kannalta se oli sopiva hetki, koska tissistä luopuminen kävi melko helposti.
Minun mielestä äiti kyllä osaa arvioida, mikä on omalle lapselle parasta, eikä muiden kommenteista pidä välittää! Pojastani on ainakin kehittymässä ihan normaali lapsi, joka on pysynyt tosi hyvin terveenäkin :)
Ja meillä oli sama ongelma ihan ensimmäisistä päivistä, että poika ei huolinut pulloa, eikä tuttia, vaan oksennusrefleksillä kyökkäili aina ulos suusta...
Kyselee vieläkin nauraen "Antaako äiti tissiä?" ja ikää on nyt vajaat 2v7kk.
Kyllä mun mielestä voi ihan rauhassa imettää taaperoakin, mutta itse ainakin huomasin, että muutos 2 ja 3 vuoden välillä on niin suuri, että taapero alkaa olla jo pieni poika ja pientä poikaa en halua enää tissille ottaa. Eli rajansa kaikella :)

Imettää voi niin kauan kuin molemmat sitä haluavat. Hyödyistä ja haitoista voi keskustella miten paljon tahansa, aina löytyy eriäviä mielipiteitä. Itse olen ehdottomasti hyötyjen kannalla. Ympäristö ei reagoi mitenkään, jos imetät illalla tai yöllä kotona. Eihän sitä silloin edes kukaan perheen ulkopuolinen tiedä, jos et itse mainosta. Itse imetin yhtä lastani 2v 8kk ja toista 2v 6kk. Kummankaan kohdalla asiasta ei tiennyt kuin muutama kaverini, joiden kanssa keskusteltiin, eikä mitään pahoja reaktioita ainakaan minulle kehdattu sanoa. Moni suhtautui avoimen positiivisesti.