Nyt tarvitaan apua ja äkkiä! Olen yrittänyt löytää tietoa persoonallisuushäiriöiden hoidosta, mutta en ole löytänyt mitään ohjeita siitä, KUINKA PERSOONALLISUUSHÄIRIÖINEN henkilö JÄRJESTETÄÄN HOITOON? Taudin kuvaan nimittäin kuuluu ensinnäkin se, ettei henkilö itse tajua olevansa sairas (saati sitten että myöntäisi sen), ja toisekseen aivan loistavat näyttelijän lahjat! Eli normaaleilla konsteilla häntä ei hoitoon saada, sillä kun hänet jollain verukkeella lääkärin tms vastaanotolle saa, hän pystyy höynäyttämään lääkärin aivan täydellisesti.
Tilanne on nyt kärjistynyt niin pahaksi että jollakin saattaa olla jo hengenlähtö lähellä. Tiedän pakkolähetteistä sen verran, että nykyisen lainsäädännön nojalla ketään ei voi lähettää pakkohoitoon (eli ilman omaa suostumusta, jota tässä tapauksessa ei varmasti tulla saamaan), ellei henkilö ole VAARAKSI itselleen tai muille. Mutta kuinka tämä tarkemmin ottaen menee? Mitä näyttöä tarvitaan? Miten todistetaan psyykkinen väkivalta?
Tämän psykopaatin kadulle heittäminen tai sillä uhkaaminen olisi toki eräänlainen ratkaisu, mutta ei kovin kauaskantoinen, sillä hän pystyy kyllä hyvin nopeasti löytämään taas seuraavan uhrinsa jonka kyljessä loisia ja pilata tämän elämän ja mielenterveyden. Kierre on saatava katkeamaan! Onko kellään tietoa, neuvoja, kokemusta? Tai tietoa siitä, mistä saisi apua tähän tilanteeseen....
Tilanne on nyt kärjistynyt niin pahaksi että jollakin saattaa olla jo hengenlähtö lähellä. Tiedän pakkolähetteistä sen verran, että nykyisen lainsäädännön nojalla ketään ei voi lähettää pakkohoitoon (eli ilman omaa suostumusta, jota tässä tapauksessa ei varmasti tulla saamaan), ellei henkilö ole VAARAKSI itselleen tai muille. Mutta kuinka tämä tarkemmin ottaen menee? Mitä näyttöä tarvitaan? Miten todistetaan psyykkinen väkivalta?
Tämän psykopaatin kadulle heittäminen tai sillä uhkaaminen olisi toki eräänlainen ratkaisu, mutta ei kovin kauaskantoinen, sillä hän pystyy kyllä hyvin nopeasti löytämään taas seuraavan uhrinsa jonka kyljessä loisia ja pilata tämän elämän ja mielenterveyden. Kierre on saatava katkeamaan! Onko kellään tietoa, neuvoja, kokemusta? Tai tietoa siitä, mistä saisi apua tähän tilanteeseen....
Vastaukset 24
Vanhimmat
Persoonallisuushäiriöt ovat jossakin mielessä hankalin ja haastavin ryhmä mielisairauksia. Usein pers.häiriöisen henkilön pystyy järjestämään vastentahtoiseen hoitoon tarkkailujakson ajaksi (3-4 vrk) mutta selkeiden psykoosioireiden puuttuessa hoitopäätös on usein vapauttava ja sairaudentunnoton potilas nostaa kytkintä.
Mikäli on osoitettavissa että henkilö on aidosti vahingoksi muille ihmisille niin tämä usein riittää toimittamiseen terveyskeskukseen M1-lähetettä varten. Sairaalaan lähettämiseen riittää "epäily vakavasta mielenterveyden häiriöstä".
Yleisenä ohjeena siviilissä suosittaisin pysymään mahdollisimman kaukana pers.häiriöisestä, ehkä psykopaattisiakin piirteitä omaavasta henkilöstä.
Jos tuossa lääkärin haastattelussa tuntuu että näyttelijän lahjat peittävät kaiken oireilun niin yksi keino on haastattelun aikana yrittää provosoida potilasta kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä saattaa vaatia aikaa ja sehän on valitettavasti yleensä kortilla ainakin terveyskeskuksessa.
Siitä vaan,provosoimaan psykopaattia...heh.
Kyllä on vaikea nähdä totuutta toisen kertomuksen perusteella. Kyllähän luonnevikaisuus voi puhjeta näkyviin jos vaikka kotiolot ovat sen laatuiset,että tervekkin voi provosoitua hulluuden rajoille.
Mistä voimme tietää,kuka perheessä loppujenlopuksi on psykopaatti,kirjoittaja voi potea itse luulotautia,ja haluaa istuttaa psykopaatin leiman henkilöön joka on juotunut hänen hampaisiinsa. Onhan tunnettua,että heikkohermoisen ei pitäisi lukea lääkärikirjoja.
hei skeptikko, kiitos kannustuksesta:)
Tässä ei todellakaan kukaan enää luule yhtään mitään. Olemme tähän epäviralliseen diagnoosiin tulleet yhdessä lähipiirin ihmisten kanssa, lähipiirin johon kuuluu myös perhelääkäri (tätä lääkäriä kyseinen henkilö ei pysty enää huijaamaan, koska lääkäri on tuttava myös siviilissä... mikä tosin tavallaan hankaloittaa tilannetta....) Olemme toivoneet että tilanne jotenkin ihmeen kaupalla paranisi, mutta kuten niin yleistä tämän sairauden kohdalla, se vain pahenee iän myötä. Ja kuten alkuperäisessä viestissä totesin, tilanne on nyt kärjistynyt niin äärimmilleen, että "jotain" tapahtuu pian-- ja olisi erittäin hyvä että se "jokin" olisi vaikka sitten pakkohoito mieluummin kuin jotain vielä traagisempaa.
Olet aivan oikealla asialla epäillessä meidän keittiöpsykologien diagnooseja ja vauhkoamista, mutta nyt todella tarvittaisiin mieluummiinkin vähän rakentavampia neuvoja... kenties sinulla niitä olisi, kun jotain ilmeisesti aiheesta tiedät?
Kiitos neuvoista tuhannesti! Voisitko kertoa vielä mikä on sinun "statuksesi", millä tavalla olet asiaan perehtynyt (oletko kenties hoitoalalla tms.) Ja jos sinulla sattuu olemaan vielä yksityiskohtaisempia neuvoja, olisivat oikein tervetulleita... esimerkiksi sitä ensimmäistä vaihetta ajatellen, että miten käytännössä saamme tämän henkilön kärrätyksi lääkäriin. Seuraavan kohtauksen alkaessa soitamme ambulanssin? Piilotamme mikrofoneja kukkaruukkuihin...?...tarvitsemme varmaan nimittäin jotain näyttöä siitä miten hän todellisuudessa käyttäytyy... näyttelijän lahjat ovat nimittäin ilmiömäiset!
(Katso myös vastaukseni skeptikolle)
Kiitos vielä kerran!
Persoonallisuushäiriö ei riitä pakkohoitoon. Maallikon ja joskus yleislääkärinkin voi olla vaikea tehdä eroa persoonallisuushäiriön ja psykoottisuuden välillä.
Jos joku on vaarallinen, kyse voi, siis voi olla poliisiasia. Olen havainnut että ihmisten on joskus äärimmäisen vaikea nähdä eroa näiden välillä.
Olen ymmärtänyt että persoonallisuushäiriönkin pohjalla on myös tavallaan psykoosi, todellisuudentajun hämärtyminen ja itseasiassa persoonallisuushäiriöisen elämähän on kokonaisuudessaan yhtä suurta harhaa (esimerkiksi narsistisella kuvitelma oman itsensä erityislaatuisesta erinomaisuudesta...)
Ja ainakin joitakin sosiopaatteja lääkitään nimenomaan psykoosilääkkeillä, joten olettaisin että ainakin jotain samaa on aivojen kemiallisessa häiriötilassa psykoosipotilailla ja persoonallisuushäiriöisellä.
Tiedän toki tasan tarkkaan eron näiden kahden sairauden välillä. Termeistä vielä -mielestäni psykoosi -sana on enemmänkin määritys henkilön sen hetkisestä psyykkisestä tilasta, kun taas persoonallisuushäiriö -termi määrittää perussairautta, tavallaan luonnetta, henkilöä kokonaisuudessaan. Samalla tavalla kuin vaikkapa esimerkiksi "kuume" ja "laktoosi-intoleranssi" ovat käsitteinä eri tasoilla. Olenko aivan hakoteillä?
Olen myös tehnyt sen havainnon, että on enemmänkin sääntö kuin poikkeus "tavallisen kadunmiehen" sekottaa nämä termit: yleensä nimenomaan psykoottista hourupäätä pelätään ja nimitetään psykopaatiksi ja monesti eristetään yhteiskunnasta, kun taas todelliset psykopaatit saavat rauhassa mellastaa kodeissa, työpaikoilla, valtioiden päättävissä elimissä... kunnes mahdollisesti jäävät kiinni jostain RIKOKSESTA.
Oli miten oli, voin kyllä aivan varmuudella sanoa että persoonallisuushäiriöstä tässä on kyse. Mutta niinkö päin asia oli, että psykoosi/psykoottisuus sitten riittää pakkohoitoon?
Persoonallisuushäiriön pohjalla ei ole psykoosia mutta toisin päin voi olla. Rajatilapotilaalla voi olla mikropsykooseja ja joskus psykoottinen masennuskin.
Psykoottisuus ei sinällään riitä pakkohoitoon, mutta on sen yksi ehdoton vaatimus.
Sori vaan...olin pahalla päällä ja kokeilin kepillä...On varmaan ahdistavaa,kun ei tavallaan voi asialle mitään. Totta onkin,että "jotain pitää tapahtua" ennenkuin viranomaistie aukeaa.
Varmasti lääkärien täytyy varmistua siitä,että henkilö varmasti on niin sairas,että laitoshoito on välttämätöntä.
Olisi hirvittävä murhenäytelmä,jos henkilö aiheettomasti tai provosoitumisen seurauksena tuomittaisiin laitokseen.
Tulee mieleen pohjanmaan akat, jotka päättivät kiusata vanhanisännän hulluksi,tästä päästäkseen.
Erään lause on jäänyt mieleeni.." Ei isäntä terveellä suulla kauaa syö, siitä me kyllä pijetään huolta"
Voihan vinetto mitä skeidaa!
Bruahahahahaa!!
Ei se mitään.
Juu en tiedä kyllä tuo provosointi... sehän on luonnehäiriöisen lempipuuhaa. Ja sitten jos "terveet" lähtevät sitten sille samalle tielle, niin minusta se on arveluttavaa. Voi kyllä olla että luonnehäiriöinen ei kertakaikkiaan ymmärrä muuta kuin "omaa kieltään"... Haluaisi tehdä hyvin mutta kun se "pahaan hyvällä vastaaminen" ei tähänkään mennessä ole tämän sairauden kanssa toiminut...
Meinaa kyllä hieman ahdistaa. :(
Mutta onneksi se muuten kyllä toimii...ainakin tarpeeksi usein:)
Pitänee nyt korjata kirjoittamaani. Persoonallisuushäiriöisen potilaan provosointi psykoosioireilun tasolle harvoin onnistuu tutkimustilanteessa, siis lääkärin vastaanotolla. Sen sijaan selkeästi psykoottisen ihmisen hajanaisuus saattaa paljastua kun tunnekuohussa psykoottisuuden peittävät suojat pettävät.
Ehkä "provosointi"-sanan saattaa ymmärtää väärin. Kyse ei ole pään aukomisesta vaan tarkoitus on asiallisesti esittää miksi potilasta ollaan toimittamassa hoitoon. Tämän jälkeen potilaan vastauksista pyritään johdonmukaisesti korjaamaan epäloogisuudet. Mikäli potilas suuttuu mutta ei ole psykoottinen niin kyseessä voi olla poliisiasia mutta ei peruste hoitoon toimittamiselle.
Manipulointi on pers.häiriöisen lempipuuhaa, provosointi sen sijaan tiedostamatonta.
Pitäisi riittää. Itse pyöritin psykiatreja mennen tullen kun olin todella sairas (puhuin itseni ulos sairaalasta). Toisaalta pitkästä pakkohoidosta ei olisi ollut siinä vaiheessa apua koska itselläni ei ollut "halua" parantua.
Jos diagnoosisi oli persoonallisuushäiriö (borderline), ei sinun tarvitse puhua itseäsi pois sairaalasta. Pääset pois niin halutessasi, koska laki ei anna lääkäreille muuhun mahdollisuutta.
Juu provosointi eli yllyttäminen... siis yllytetään todellinen käytös esiin. Noita psykoosioireita on kyllä toisinaan ollut, mutta vaikea tosiaan uskoa että niitä sitten tutkimustilanteessa olisi. Minusta itsestäni on aina kyllä vaikuttanut siltä että nuo psykoottiset kohtauksetkin on myöskin olleet jonkinlaista näytelmää ja huomion hakemista. Mutta vaikea kyllä sanoa.. sitäpaitsi kyseessä on vielä uskovainen ihminen, joten nuo psykoosioireet hänen mukaansa ovat tietenkin näkyjä ja merkkejä...
Mutta tuosta huomionkipeydestä, olen miettinyt kumpikohan on parempi, osoittaa huomiota vai sitten ei. Huomiota osoittamalla k.o.henkilön voi saada joksikin aikaa hyvälle tuulelle, jolloin hänen käytöksensä on myös huomattavasti siedettävämpää, jopa "ystävällistä". Mutta toisaalta huomion antaminen nimenomaan ruokkii sitä narsismia....
Olen kyllä samaa mieltä että tuo provosointi, siis tässä tapuksessa riidan haastaminen on tiedostamatonta. Aivan kuin sisään menisi jokin käsittämätön riivaaja, joka yrittää järjestää isännälleen/emännälleen kunnon selkäsaunan. Ja jos ympäröivät ihmiset eivät lähde leikkiin mukaan, rupeaa hän itse väkivaltaiseksi. Kenties tämäkin juontuu jostain lapsuuden traumoista.. emotionaalinen hylkääminen ja turvattomuuden tunne ovat aikaansaaneet pohjattoman, sairaalloisen huomionkipeyden --ja lyöminenhän on myös huomion osoittamista...
Vaikuttaisi kyllä siltä että myös perintötekijöillä on osuutta tässä sairaudessa, nimittäin tietty haara tässä suvussa on suorastaan läpimätä..
Diagnoosina oli lisäksi keskivaikea tai vakava masennus( sekä epätyypillinen syömishäiriö. Käytökseni oli erittäin impulsiivista,itsetuhoista ja tunteisiin vetoavaa. Lääkeintoksikaatioiden (kerran jopa kolmesti viikon sisällä) jälkeenhän jouduin aina psykiatrin konsultaatioon,mutta vain kerran tehtiin M1 (sairaalassa hoidettuja myrkytyksiä liki 30)joka purettiin kolmantena päivänä. "Kerroin psykiatrille mitä kuvittelin hänen haluavan kuulla. Valehtelin hyvästä tukiverkostosta, terapiasuhteesta, lääkityksestä..Käytöstäni ei kuitenkaan diagnosoitu psykoottiseksi, papereissa luki potilas ottaa kontaktia ja hyvin realiteeteissa. Hieman vaisu jne.
Tietysti voi miettiä, että oliko diagnoosi sittenkään oikea. Sillä ei kuitenkaan ole enää väliä. Olen tehnyt rauhan itseni ja elämän kanssa. Olisinko tehnyt sen jo viisi vuotta sitten jos asioihin olisi puututtu kovemmalla kädellä?
Vapaaehtoistahan hoito on kun ei ole psykoottinen. Ihmettelen (ja varmasti moni muukin) miksi et itseäsi ole paremmin hoitanut.
En tiedä. En välttämättä koskaan oivalla vastausta kysymykseen. Pohdin tuota kysymystä kuntoutumisen jälkeen usean ihmisen( läheisten ja ammattilaisten) kanssa, mutta tyhjentävää vastausta emme löytäneet. Miksi halusin sabotoida kaiken? Miksi en halunnut parantua? Äh..nyt heittää jo filosofian puolelle. Varmaan palstan vaihdon aika. Mukavaa kesää kaikille=)
Paras tapa olisi tilata ambulanssi, mutta mikäli käyttäytyy hillitysti juuri silloin, ei häntä mihinkään viedä, mutta jos huone on pirinpärein, niin viedään. Onkohan hänellä minkäänlaista diagnoosia. Itse voisit mennä mielenterveystoimistoon lähiomaisena ja saada sieltä pätevää neuvontaa.
Hänellä on diagnoosi (persoonallisuushäiriö), jonka on tehnyt yleislääkäri. Viralliseen ja tarkempaan diagnoosiin tarvitaan käsittääkseni kuitenkin useita käyntejä psykiatrilla. Tuo mielenterveystoimisto -juttu on työn alla, pieniä hankaluuksia asettaa kuitenkin se ettemme asu samalla paikkakunnalla...
Eli siis jos tunnet olevasi täysin terve, sinulla on (mystinen)persoonallisuushäiriö?
Hahahahah!!!
Ei juma, silloinhan olet itse sairas!
voi itku mitä juttuja täältä löytyykään!!
Jos tiedetään, että Arvi on hirvi, seuraako tästä loogisesti se että hirvi on Arvi? Entäpä seuraako tästä se, että kaikki Arvit ovat hirviä?
Hauskaa illanjatkoa sinullekin:)
ÖÖÖÖHH!
Jos tiedetään että "kirjoittaja" on surkea pikku hinttailija, niin onko surkea pikku hinttailija onnellisempi lääkekokoelmansa parissa pienessä ruudullisessa tyttöjen mekossaan pyöriessään, vai tuleeko siitä taas ainoastaan vain "kirjoittaja?"
-Vai jotain tyystin muuta? Ehkäpä normi-ihminen!
En osaa mitään hienoa sinulle vastata, mutta yksi lähisukulaisistani on hyvin persoonallisuushäiriöinen. Hän nauttii siitä, että saa valehdella ja huijata muita. Mitään tähän ei ole pystytty tekemään, koska kyseinen mies on hyvin taitava näyttelemään erilaisia rooleja ja huijaamaan lääkärit ym. puolelleen. Hän osaa olla hyvin vakuuttava ja sympaattinen, jos se vain on hänelle eduksi. Siis en tiedä, pystyykö tällaisiin tapauksiin mitenkään vaikuttamaan.
...vaikuttaa siltä että nykyisellä lainsäädännöllä pyritään viimeiseen asti suojelemaan yksilön vapautta, silläkin uhalla ja seurauksella että ympäröivät ihmiset kärsivät.
Eräs näkökulma on se, että luonnehäiriöinen on täydellinen kapitalisti, täydellinen osa tätä koneistoa, jossa moraali on pelkkä jarru...
Tekee erittäin hyvää talouskasvulle, että yritysten johdossa ja päättävissä elimissä on luonnehäiriöisiä, häikäilemättömästi käyttämässä luonnonvaroja ja halpaa työvoimaa, tekemässä päätöksiä jotka hyödyttävät vain tiettyä kansanosaa...ilman mitään tunnontuskia.