Kertokaa nyt ihmiset äkkiä, että mitä mä teen ton meidän 1-vuotiaan uroskoiran kanssa! Se on alkanu huutaan kaiket päivät oven takana ja kirtelee ja kaartelee pitkin kämppää muutenki levottomana. Narttujen perään on niiiiiin hulluna, että ei mitään järkeä! Tuo ulina on todella ärsyttävää ja saa mut kohta hermoraunion partaalle. Kastrointia kyllä harkitsemme ihan varmasti, jos tuo ei tuosta muutu!! Mutta onko jotain keinoa opettaa koira tuosta vinkumisesta pois?? Keinot on vähissä. Pitkän lenkin jälkeen saan itse onneksi n. tunnin lepoa, ennen ku vinkuminen ja uikutus alkaa TAAS!
Minulla vielä piti olla pitkä pinna joka asiassa, mutta tuo uikutus saa mut kohta hulluksi!!!
Käytiin ottamassa sille hormoonipiikkiki, mut ei oo tehonnu millään tavalla! Mikä avuksi?????
-Epätoivoinen-
Minulla vielä piti olla pitkä pinna joka asiassa, mutta tuo uikutus saa mut kohta hulluksi!!!
Käytiin ottamassa sille hormoonipiikkiki, mut ei oo tehonnu millään tavalla! Mikä avuksi?????
-Epätoivoinen-
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eiköhän kannattaisi neuvotella asiasta eläinlääkärin kanssa. Kastraatio on varmaan ainoo vaihtoehto, mutta ei sekään heti auta, vaan vie pari kuukautta ennen kuin hormoonit loppuvat elimistöstä. Ikäkin rauhoittaa monia uroksia, mutta sitä saakin sitten odottaa vuosia.
Eijjeij . . . ei kannata leikauttaa koiraa. Meidän uros leikautettiin pakon edestä ja se ei tee enään mitään. Hyvä että syödä jaksaa. Luonne muuttui täysin, ennen ihana ja leikkisä koira on nyt läskimakkara sohvalla o: Ja lihoi monta kiloa.
No meillä ei pieni lihominen haittaa. Herra ei tahdo millään syödä nykyään, ku nuo nartut menee ruoanki edelle! Maha sillä vaan murisee, mut ruokaan ei kosketa.
Syömättömyys johtuu juuri tuosta urosjuoksusta. Menee ohi kun lähistön tytöillä tärppipäivät ohi, ja sitten syö taas normaalisti tai paremminkin...
Muuten, ethän anna nuolla ulkona nartunpisuja. Jos niin kieltolaki päälle mallina ehdoton, erityisesti jos vielä on ongelmia toisten urhojen kanssa...
enemmän kuin yltiöpäinen liikunta.
Aivotyötä yritän antaa mahdollisimman paljon liikunnan lisäksi. Esim. jos johonki lähdetään, niin käytän hyvällä lenkillä ja opetelleen uusia ja harjotellaan vanhoja temppuja. Myös etsimisleikki on hyvää aivotyötä. Jätän myös paljo tekemistä sille asuntoon siksi ajaksi kun ollaan poissa.
Tänäänkin koira oli poissa ollessamme ulvonu naapurin mukaan koko kaks tuntia. Eikä ollu edes harkut ja lelut kelvannu. Ei edes possunkorva,joka on normaalisti sen suurinta herkkua.
Kyllä sitä sellasta normi ulinaa ja vikinää jaksaski kuunnella, mutta tuo on jo jotain ihan kammottavaa!! Mielenterveys menee kohta. :D
Pari päivää olin saikulla töistä ja nyt tuntuu että meen mielelläni takasin töihin, ettei tuota vinkumista tarvi kuunnella. :D
Voiko se olla, että tuo meidän koira on jotenki yliaktiivinen noiden narttujen perään. En ennen oo nähny, että uros noin voimakkaasti reagois. Naapurilla on suht samanikänen uros ja se sentään reagoi aika iisisti noihin juttuihin. Tokihan se varmasti on yksilöllistä, mutta tuo on jo jotain aika järkyttävää. Koirastaki huomaa, että senkään ei oo jotenki hyvä olla. Huomenna taidetaan varata aika eläinlääkärille. Mennään asiasta keskustelemaan ja jos vaikka se leikkausaikaki varattas.
Mielummin sitä kyl leikkauttaa koiran, ku taistelee kokoajan aamusta iltaan sen kans ja kuuntelee tuota ulinaa. Niin ja parisuhteeseenki alkaa kohta vaikuttaa. Ainaista tappelemista tuosta koirasta. :D
Nyt vaan vielä jostain hermoja itelle ja naapureille! :)
Joo, kannattaa varmaan jo muutenkin mennä näyttämään koiraa eläinlääkärille, ettei vaan ole mistään sairaudesta johtuvaa.
Uskon, että alkaa hermot mennä. Meillä uros vuoden ikäisenä oli aika samanlainen ulisija ja syömättömänä riutui, kunnes kastroitiin. Ei lihonut sen kummemmin, vasta nyt 13-vuotiaana tullut vanhuuden vaivoja, muuten on ollut äijä terve ja ulinat ja hermoille käyminen loppui silloin aika pian leikkauksesta. Ei kumminkaan seuraavalla viikolla, vaan vei se vähän pidemmän ajan. Jälkeenpäin ajateltuna oli ehdottomasti paras ajatus leikkauttaa, sai ukkopaha rauhan eikä tarvinu itkeä sydänsuruja aina kun naapuruston nartuista oli joku juoksussa.
Eläinlääkärille, voi olla jokin sairaus.