Euforiasta ja toiveikkuudesta tähän olemattomaan. Tapahtuiko tässä joku väärinkäsitys matkan varrella, en kai ikinä saa tietää? Vai käsitinkä mä ihan väärin koko jutun, alusta alkaen?
Mitä tapahtui?
Ihmettelen...
7405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niin minäkin :(
olekaan ainut, hiljaista..niin hiljaista.
mikä juttu vai onko tämä jotain sala kieltä?
En mä jaksa tarkentaa, mun mietteitä vaan, koska kaikki mun haaveet meni myttyyn. Ei mitään koodikieltä.
väärinkäsitykset ovat tätä päivää. Aina ihmettelee miksi ihminen turhaan jarruttelee asioita ja mitkä ovat motiivit tapahtuneeseen?
Miksi muisti katoaa tietyissä tilanteissa eikä osaa toimia tai uskalla. Miksi hiljaisuudella on tarkoitus katsoa jatkuuko aktiivisuus toisella osapuolella. Oletetaanko hiljaisuuden olevan kiinnostuksen hiipumista?
Tiedän omat virheeni tässä kuviossa ihan tarkkaan, enkä voi tai halua häntä syyttää niistä mitenkään. Jotenkin se on vaan mulle niin vaikeaa näyttää tunteita, varsinkin kun en tiennyt onko hän vapaa. Enkä tiedä vieläkään.
Silti en voi olla miettimättä sitäkin vaihtoehtoa, ettei mitään koskaan ollutkaan - muuta kuin omaa kuvittelua ja haaveilua. Silloin olo tuntuu tosi tyhmältä.
ainakin ihan varmasti, että nämä palstajutut ovat johtaneet harhaan. Itse tunnustan, että luulin
joitakin viestejä täällä itselleni kohdistetuiksi, ja eiväthän ne koskaan olleet.
Oikean elämän viestini, joita hänelle laitoin, ilmeisesti myös hukkuivat matkan varrella tai hän ei
niitä mitenkään noteerannut. Oma mokani, omat tunteeni, oma ikäväni, loputon, sanaton.
Mitään sellaista pahaa, mistä hän on voinut loukkaantua, en ole tehnyt. Yksipuolista viestittelyä
en ole kehdannut enää jatkaa.
Hyvää yötä hänelle, kaipaan häntä.