joo, olen 15 vuotias poika enkä ole ennen kärsinyt minkäänlaisesta ahdistuksesta tai paniikista, ennen kuin yhtäkkiä noin 2 kuukautta sitten viikonloppuna yksin koneella ollessani aloin yhtäkkiä miettimään miksi olen tässä maailmassa jne, ja siitä se ahdistus lähtikin... se ei kestänyt onneksi kuin pari päivää ja taas oli kohtuu normaali olo näihin päiviin saakka. nyt mua on alkanut ahdistaa aina silloin kun ei ole mitään ns. järkevää ajateltavaa elikkä mieli on oikeastaan "tyhjä" , mutta taas silloin kun olen koulussa, urheiluharjoituksissa, kavereilla yms. ei ole ahdistuksesta tietoakaan. elikkäs mua ahdistaa lähes aina silloin kun olen yksin, eikä mulla ole mitään mielenkiintoista ajateltavaa tai tehtävää. mieleeni ei koskaan onneksi ole tullut mitään tuhoisia ajatuksia tai mitään siihen liittyvää, pelkästään mua ahdistaa vain jokin ns. "tuntematon" syy jota en itsekkään tiedä. elikkäs tiivistettynä: mitä enemmän mua stressaa niin sitä vähemmän mua ahdistaa, ja taas mitä enemmän mulla on omaa vapaata tehtävää nii sitä enemmän mua ahdistaa. olo on aivan outo! osaisiko joku auttaa? tai onko jollakin samanlaista tai samantyyppistä ongelmaa kuin minulla? olisin erittäin kiitollinen vastauksista!
erittäin erikoinen olo!
runpu
6571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
en tiedä millaiset välit sulla on vanhempiisi,mutta ainakin jos on puhe välit tärkeintä on ettet jää yksin.PUHU äidille,isälle.se ainakin auttaa et saa sanoa ääneen asioita,usein se jo auttaa.jos tämä tuntuu huonolle vaihto ehdolle soita mannerheimin lastensuojelun lasten ja nuorten puhelimeen.numeron saat helposti numerotiedustelusta,kuuntelevat ja auttavat ja päivystävät puhelinta usein.JA vielä jos sulla on mahdollisuus mene edes kouluterveydenhoitajan/kuraattorin juttusille.Sulla on hyvä syy mennä.Voi olla että sulle on kehittymässä paniikkihäiriö,mikä ei ole mikään ihme juttu.Siihen on hoito olemassa,ja tulokset ainakin meidän perheessä olleet oikeen hyviä pojallamme.
tilanteeni vanhempien suhteen on se että äitini nukkui noin 6 vuotta sitten pois ja isääni minulla hyvät välit. mitään fyysisiä oireita ei ole oikeastaan vielä tullut, muuta kuin pienehköä outoa tunnetta vatsassa kun ahdistaa,ei mitään pakottavaa tunnetta vaan pientä kihelmöintiä. mietin tässä että onko se outoa kun minulle EI tule stressistä tai kiireistä minkäänlaista ahdistusta tai paniikkia mutta taas heti kun ei ole mitään tärkeää ajateltavaa/juteltavaa niin alkaa ahdistamaan, kun mitä itse olen lukenut niin lähes kaikkien ahdistus tulee nimenomaan kiireisistä elämäntavoista. JA pitää vielä se ilmoittaa että olen juonut kahvia noin 12 vuotiaasta asti sellaiset noin 2-3 kuppia päivässä. heti kun mua alkoi ekan kerran ahdistamaan niin lopetin heti seuraavana päivänä kahvinjuomisen ja se autto mutta kun oireita ei oikeastaan enää ollut niin tyhmänä alotin taas vähän juomaan kahvia ja taas tuli tälläinen olo. en ole nyt juonut kahvia noin 4 päivään eikä se ole ainakaan vielä paljoa helpottanut.
itse olen samanikäinen ja kärsin samasta vaivasta. Ahdistuneisuus yleensä häipyy iän myötä mutta voi myös yltyä pahemmaksi.
Hienoa, että olet valmis ottamaan selvää asioista, sillä sekin saattaa helpottaa. Olemme kaikki yksilöitä, joten mitään yleistä tai kaikkia koskevia neuvoja ei ole. Keskusteleminen asiasta todellakin voi helpottaa oloasi. Voit puhua kelle tahansa, johon koet luottavasi, ja joka kuuntelee ja ottaa sinut vakavasti.
Stressihormonithan jylläävät myös silloin, kun et ole aktiivinen. Eli myös ollessasi yksin. Tähän voi kokeilla erilaisia rentoutustekniikoita. Jotkut käyttävät piikkimattoa, toiset kuunetelevat musiikkia jne.. Näitä neuvoja on internet (muun muassa) täynnä. Voit kokeilla erilaisia rentoutumiskeinoja ja siten saatat löytää itsellesi juuri sopivan. Tunteesi ovat ihan normaaleja, varsinkin tuossa iässä, koska hormonit jylläävät täysillä ja haet vielä omaa "persoonaasi". On hyvä idea jättää pois kaikki, mikä tuntuu vaikuttavan negatiivisesti oloosi, eli kahvi ja energiajuomat pois - kofeiini vaikuttaa Sinuun selkeästi negatiivisella tavalla.
Ymmärrän hyvin, että olet huolissasi, kun ajatuksiisi tunkeutuu selittämättömiä asioita, jotka laukaisevat epävarman ja omituisen olon. Olisi hyvä, jos saisit kerrottua, millaisia asioita ajatuksiisi tulee. Eli millaiset ajatukset laukaisevat Sinussa sen huonon olon. Vasta sen jälkeen voidaan arvioida, miksi näin käy ja mihin ne liittyy. Yleensä asioilla on jokin syy-yhteys, joka tässä tapauksessa voi hyvinkin olla äitisi poismeno, varsinkin jos asia on osaltasi jäänyt käymättä läpi. Vaikka asiaa olisikin puitu sen tapahtuman aikoihin, saattaa sinulla vielä olla selvittämättömiä asioita, joihin kaipaat vastausta. Ajatuksesi eivät välttämättä huonon olon aikaan liity kyseiseen asiaan, mutta se saattaa silti olla sen laukaisija. Tästä syystä puhuminen on niin tärkeää. Ei pidä jäädä yksin näiden asioiden kanssa. Tarkoitus on välttää sitä, että jäät nyt tai tulevaisuudessa, yhä enemmän yksiksesi ja vellot ajatuksia. Eli vältät eristäytymistä ajatuksiisi.
Suosittelen puhekontaktin hakemista ja asioiden selvittämistä sitä kautta. Älä jättäydy pois normaaleista arkirutiineista ja pidä yllä harrastuksia ja kaverisuhteita. Toivon Sinun löytävän sen "sisäisen rauhan" mahdollisimman nopeasti, tai keinoja sen toteuttamiseen. Kaikilla on silloin tällöin heikkoja hetkiä tai ei haluttuja ajatuksia, mutta tärkeää on huomata ne ja tehdä asialle jotakin. Tsemiä ja voimia, kyllä ne asiat siitä lutviutuu! ;O)
Tällä hetkellä oloni on jo onneksi paljon parempi kuin oli jokin aika sitten. oon lähiaikoina yrittänyt olla mahdollisimman paljon ajattelematta noita ns. pahoja ajatuksia ja se on auttanut. oon myös yrittäny jutella kavereiden kanssa enemmän ja olla aktiivisempi kaikissa asioissa. esim. kun kotona on alkanut tulla aika pitkäksi niin en oo antanu ajatusten lähtee pahoille teille vaan oon reippaasti lähteny vaikka esim. kävelylle tai kavereille taikka vaan alkanu ajatteleen jotaki mukavaa asiaa ja olo on tällöin pysynyt yleensä hyvänä. en ole vielä käynyt juttelemassa tästä mun varsinaisesta ongelmasta koska olo on parantunut huomattavasti aikaisemmasta iha normaaleilla aktiviteeteilla ja juttelulla. kofeiininkin olen periaatteessa jättänyt jo kokonaan pois, cokis on ainoa asia mistä ehkä hitusen sitä kofeiinia saan mutta se on niin vähäistä että ei se tälläisessä ex-kofeiini riippuvaisessa missään tunnu. minä hartaasti toivon ja rukoilen että en vain sairastuisi mihinkään pahempaan tautiin. aion tsempata elämänrytmiäni ja ainakin tähän asti se on tuottanut hyvin tulosta. yritän jatkaa samaan malliin :) kiitoksia kaikista neuvoista ja ohjeista mitä ootte mulle antanu! :)
Todella mukava kuulla, että olet löytänyt juuri niitä aktiviteetteja, joilla olet "tukahduttanut" ne huonot hetket. Suosittelen silti, että keskustelet reilusti ja reipaasti asioista, joita olet ottanut täällä esiin. Siis tietenkin jonkun luotettavan kanssa. Tällaiset asiat eivät poistu lakaisemalla ne maton alle, joten jossain vaiheessa ne ottavat Sinut kiinni. Juuri silloin tarvitset sen kuulevan korvan.
Todella mukava kuulla, että olet korvannut aktiviteeteilla ne "huonot" hetket, ja todella toivon, että nämä omat toimesi jeesaavat Sinut tästä vaiheesta yli. Tsemiä ja voimia!!! Kyllä noilla "lääkkeillä" pitäis lähteä - kaverit, lisää tekemistä ja turha itsetutkiskelu pois. Loistavaa! :O)