Olen erittäin yksinäinen ja syrjäytynyt yhteiskunnasta. Asun pienellä paikkakunnalla jossa kaikki tuntevat ja tietävät millainen olen, naureskelevat selkäni takana. Olen ollut jo 4 ja puoli vuotta eristäytyneenä ja tuon ajan olen ollut 28vuotta vanhemman miehen kanssa jonka kanssa tosin välit ovat nyt jo täysin tulehtuneet. Viime vuosien ajan elämäni suurin tavoite oli se kun sai sossun rahat ja sai vetää päänsä täyteen. Kaveruussuhteeni ovat jääneet jo yläasteella kun aloin lintsaamaan, nuori kapinallinen kun olin. Nyt olen 23v ja tuntuu etten jaksa enää yrittää esittää iloista. Olen herkkä luonteeltani, hieman ujo ja huono sanomaan vastaan, luulen että se on osasyynä eristäytymiseeni. Pelkään kävellä kadulla koska tiedän mitä minut tuntevat ihmiset ajattelevat; "hei toi on se luuseri joka seurusteli oman isänsä kanssa". Ahdistaa tää elämä. Maineeni on pilalla. Itseluottamus täysin slut. Ja mikä kamalinta, tein vielä lapsen tuon miehen kanssa, ja kaikkihan sen tietää kuinka kelvoton olen ihmisenä, saati äitinä. Minusta ei ollut siihen syvän masennukseni vuoksi. Pelkään sairastavani skitsofreniaa. En ole ollut onnellinen vuosiin, olen kääntänyt sille selän. Elämäni on tylsää. Yritän vältellä ihmisiä koska en halua joutua naurunalaiseksi. Mulla on ollut niin paha olo henkisesti enkä masentuneena ole kyennyt muuttamaan elämäni suuntaa. Olen saanut huonon maineen, kaikki vihaavat ja pitävät minua naurunalaisena. En taida enää jaksaa..tätä häpeää..VIHAAN ITSEÄNI!!!!!!
syrjäytynyt..
hjdgr
10799
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hahahah! Sä oot se joka seurusteli vaarinsa kanssa! Vittu mikä pelle olet, ei mikään ihme että ihmiset nauraa. Miks joku parikymppinen seurustelis viiskymppisen äijän kanssa xD
Hhahahah, senkin vaarinpanija/haudanryöstäjä! xD
Mitä eroa on tyypillisellä selkärangattomien vanhempien "kasvattamalla" 12-vuotiaalla ja psykopaatilla? Ei kerrassaan mitään, koska empatian kaltaiset korkeammat henkiset toiminnot jalostuvat vasta myöhemmällä iällä.
Oi inttärnetin jumala, aseta viimein ne ikärajat ja tee minusta suunattoman mahtisi välikappale jotta voisin mitä verisimmin hengiltä ottaa ne luiskaotsat, jotka tätä ihmeellistä mediaa iljettävillä aivopieruillaan halventavat. Aamen.
Hups, piti sanomani suunnattoman, ei "suunattoman".
Kunpa voisinkin auttaa. Sen voin ainakin sanoa, että tunnen myötätuntoa sinua kohtaan. Kaikelle mitä elämässä tapahtuu on omat syynsä. Ihmiset vaan ovat ihmisiä, herkkiä tuomitsemaan toisiansa, ymmärtämättömiä, eivät voi nähdä toisen sisimpään ja vaikuttimiin. Mutta kuitenkin jokaisella on omat heikkoutensa, jokainen tekee virheitä. Ihmisillä ei oikeasti olisi mitään varaa tuomita toisiaan. Näennäisesti näyttää, että toiset ovat parempia ja toiset huononpia, mutta oikeasti kaikki ovat samalla viivalla, yhtä syntisiä kaikki. Vaikka olisit tehnyt mitä tahansa elämässäsi, niin on kuitenkin eräs joka rakastaa sinua äärettömän paljon! Hän on Jeesus Kristus. Vaikka itse pitäisit itseäsi arvottomana, inhoaisit itseäsi, vaikka kaikki muutkin ihmiset sinut tuomitsisivat, niin ei Jeesus! Olet hänen rakas lapsensa. Hän tahtoo kutsua sinut parantavan rakkautensa yhteyteen. Hänen rakkautensa on kaikkea muuta suurempi, niin laaja, korkea ja syvä ettei ihmismieli sitä voi käsittää!
Rukoilen puolestasi. Ja voin seurata vielä tätä palstaa jos voisin vielä jotenkin auttaa...
Kun itse olin vielä aivan nuori, mistä ei suinkaan ole kovin kauaa, uskottiin vielä Jumalaan (isolla kirjaimella totta kai). Nykyään uskotaan näemmä Jeesukseen. Tietenkin rakkaat uskovaiset kiirehtivät huomauttamaan, että Jeesushan on Jumala - mutta hän on myös Jumalan poika... Kerrassaan hämmentävää. Jeesus-trendi, kuten niin moni muukin naurettava muoti-ilmiö, lienee Amöriikkalaisen pop-kulttuurin siittämä.
Jesus saves, rakkaat rakkaat, Jesus todellakin saves.
Siis ihan oikeasti, olen surullinen puolestasi. Minunkaan osani ei ole juuri parempi, mutta olen jo vanhempi ja tehnyt selvän pesäeron nuoruuden hairahduksiin. Jokainen yrittää tehdä elämästään juuri niin hyvän kuin saamillaan 'korteilla' on mahdollista. Huom. voi olla monella eri tapaa heikot eväät rakentaa elämäänsä! Esim. minut oli jo pikkulapsena nujerrettu niin etten osannut arvostaa itseäni ja pitää puoliani, vaikka muuten oli kaikki edellytykset menestyä elämässä.
Jos on saanut jo alussa jollain tapaa huonot lähtökohdat ei ole helppoa pysyä normiyhteiskunnan menossa mukana. Eikä se ole läheskään aina oma vika.
Näin äkkiseltään ajattelisin, että Sinun olisi ehkä hyvä muuttaa pois sieltä pikkupaikkakunnalta. Aloitat muualla puhtaalta pöydältä. Etsi apua ongelmiisi, ovat ne sitten psyykkisiä tai fyysisiä riippuvaisuuksia. Onko lapsesi otettu huostaan? Jos näin on käynyt, ota tavoitteeksi saada elämäsi siihen kuntoon, että saat lapsesi takaisin.
Olet vielä niin nuori, että Sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä Elämään kiinni, iloita siitä ja olla onnellinen.
Rukoilen puolestasi minäkin.
Yritä kerätä jonkun verran rahaa ja muuta pois vaikka opiskelemaan
Voih,tuntuu tosi pahalta lukea kirjoitustasi.Osittain kuulostaa vähän niinkuin minun elämältäni.Olin myös syrjitty,kaikki nauroivat ja haukkuivat.Ystäviä ei juuri ollut.Haluaisin kovasti auttaa sinua.Ja olla ystäväsi!Laittaisitko minulle sähköpostia,niin juteltaisiin enemmän? [email protected]
Jokaisella meistä olisi paikkamme yhteiskunnassa jos ihmiset vain lakkaisivat tuomitsemasta toisia erilaisuuden, puutteiden tai "virheiden" vuoksi. Jos muut eivät halua luopua niistä käsityksistään mikä on "oikea" tai mikä "väärä" tapa elää, tulisi yksilön itse nähdä oma hyvyytensä ja potentiaalinsa elämässä. Me kaikki teemme asioita elämässä jotka koemme virheiksi. Virheet eivät kuitenkaan ikinä ole yksilön omaa syytä. Me kaikki teemme valintoja elämässämme sen perusteella millä tulisimme onnellisiksi. Jos pystyt hyväksymään sen että me kaikki teemme virheitä, voit kenties voittaa pelkosi ja lähteä katsomaan mikä olisi se oikea polku millä jatkaa eteenpäin. Ei kuitenkaan ole mitään "oikeaa" tai "väärää" mitä ihminen on tehnyt elämässään vaan teemme sen minkä näemme itse "oikeaksi" tai "vääräksi" selviytyäksemme elämässä. Olisi tietysti hyvä löytää joku ystävä joka tukisi elämän vaikeina aikoina. Etenkin nuorena elämä on hyvin vaikeaa kun vanhemmat opettavat tietyn mallin elää, mutta jos luottamus heidän näkemyksiin katoaa koska he eivät itse ole "onnistuneet" elämässä, saatamme valita erilaisen tien jolla saattaa aina tulla esteitä vastaan. Neuvoisin etsimään jostain ystävää ja vertaistukea. On tietysti vaikea löytää tukea samankaltaisilta ihmisiltä joilla on omat ongelmansa elämässä. Tietyssä määrin olisi hyvä löytää sellainen ystävä jolla olisi vahvuudet siinä missä sinä olet heikko ja hänellä olisi heikkouksia siinä missä sinä olet vahva. Nuorena monista meistä tuntuu että meillä ei ole kuin heikkouksia. Ja kenties tässä mielessä vanhemmistakin ihmisistä voi olla tukea koska heiltä saattaa löytyä sitä elämän viisautta.
Itselleni paras oppi masennuksen voittamiseen on ollut se että hyväksyy sen ettei elämässä ole "oikeaa" tai "väärää" ja tällöin kukaan ei voi tuomita sinua niistä valinnoista joita olet tehnyt elämässäsi. Kaikille meille sattuu "virheitä" elämässä ja kyllä niistä pääsee sitten yli kun on itse hyväksynyt asian. On tietysti vaikeaa hyväksyä sellainen asia jota muut ihmiset eivät hyväksy. Itsekin tässä mietin ratkaisuja elämän haasteisiin joita omat ongelmani elämässäni ovat tuoneet. Yksi hyvä paikka jossa ei kenties tarvitsisi pelätä muiden tuomitsemista on kirkko. Ja jos siellä joku tuomitsee toisen, voi aina näyttää Raamatusta useamman kohdan jonka mukaan toista ihmistä ei saa Raamatun mukaan tuomita heidän virheistään. Tässä on tietysti se huono puoli että uskovaiset leimataan hulluiksi, mutta jos itse tiedostaa ettei hae sieltä kuin tukea muista ihmisistä, ei tarvitse välittää muiden tuomitsemisesta. Jos muut tuomitsevat toisia ihmisiä heidän virheistä, pelkäävät he kenties sitä että heidän lähipiirinsä moraalikäsitykset murtuvat jos muut saavat toimia näin, tai sitten he vain haluavat näyttää paremmilta ihmisiltä muiden silmissä. Valitsevat he kumman tahansa tehdessään tuomion, tekevät he sen itsekkäistä syistä koska he pelkäävät seurauksia siitä jos eivät tekisi näin. Toisaalta me teemme kaikki lähes kaiken itsekkäistä syistä, myös sen jos teemme vaikkapa vapaaehtoistyötä auttaen köyhiä. Tietyssä määrin tällöin ajattelemme omaa parastamme jos autamme yhteiskuntaa vähemmän itsekkäillä teoilla kuin että saisimme tuntuvan korvauksen siitä. Jotkut saavat enemmän iloa siitä kun he auttavat heikko-osaisia kuin siitä että he tahkoavat rahaa ja saavat sellaisia ystäviä jotka välittävät rahasta ja valtaväestön kunniasta.
En suosittele tuomitsemaan näitä muita jotka tuomitsevat sinua sinun tekojesi perusteella. Suosittelen olemaan ystävällinen ja nöyrä heitä kohtaan ja auttamaan heitä ihan jokapäiväisissä asioissa ja jos he kysyvät: "Miksi teit näin elämässä?", yritä vastata mahdollisimman rehellisesti ettei sinulle ole annettu kunnollista opastusta siihen miten elämässä tulisi toimia ja tämän takia olet päätynyt tällaisiin ratkaisuihin. Jos toimit näiden tuomitsijoiden kanssa erittäin nöyrästi ja auttaen heitä, eivät he voi kovin kauaa tuomita sinua mistään koska tällöin muu kyläyhteisö alkaisi tuomitsemaan niitä jotka sinua tuomitsevat koska ei kukaan voi uskalla olla niin läpeensä paha että tuomitsee sellaista joka nöyrästi yrittää auttaa muita ja saada muilta vastauksia siihen miten elämässä tulisi toimia nyt kun on tullut esteitä vastaan. Jos kyläyhteisö jatkaa sinun tuomitsemista, ei sinulla ole yhtään mitään hävittävää. Tiedät tällöin että heidät on kasvatettu tähän ajatusmalliin etkä voi asialle ainakaan lyhyellä aikavälillä yhtään mitään. Heillä hajoaa oma kyläyhteisö mikäli he jatkavat tähän malliin koska tällöin kyläyhteisön sisällä kenellekään ei anneta armoa yhdestäkään virheestä joten kukaan ei uskalla enää puhua avoimesti toisilleen elämän vaikeuksista. Jos muu kyläyhteisö huomaa oman pahuutensa kuinka he tuomitsevat muita erittäin herkästi, kyllä heidänkin pitäisi huomata ettei äärimmäisellä tuomitsemisella pärjätä pitkälle jos kylässä aiotaan jonkinlaista yhteisöä pitää. Kannattaa siis kerätä rohkeutta ja mennä auttamaan muita ihan arkipäiväisissä asioissa. Tällöin saat hyväksynnän muilta vaikka et välttämättä aivan heti.
Kenties samanlaisia vastauksia saattaisit saada kirkosta tai psykologilta, mutta tällöin sinut leimattaisiin kylällä hulluksi jos kävisit kirkossa tai psykologilla. Ellei sitten kyläläiset itse käy kirkossa ja tuomitse muita pahoiksi jotka eivät toimi Raamatun mukaan. Tosin he eivät itse toimi ainakaan Uuden testamentin mukaan jos he tuomitsevat muita heidän virheistään.