Mietin tätä kuvataiteilijoiden työn yhteiskunnallista merkitystä tässä.
Ensinnäkin kuvataideopettajat: Oma uskomukseni on että kuvataidelan opettajakoulutus on ylipitkä kuten monet muutkin koulutukset. Kuvataiteellinen kyky on paljolti synnynnäistä ja kuvisopettajan tehtävä lähinnä patsastelua ja mutu-näkemysten esittelyä siitä miltä jokin voisi näyttää. Yksityiset kuvataidekoulut ovat hirveän kalliita ellei oppilaalla ole millä mällätä. Värien sekoittelut sun muut voi opetella kohtuuhintaan kotona kirjojen avulla tai vaikka kansalaisopistossa. Kun nuo pakolliset mekaaniset toimitukset on opeteltu, jää opettajan rooli aika vähäiseksi.
Sitten kuvataiteilijat itsessään:
Kuvataiteilija saa säkällä valtion apurahaa jonka avulla sitten työstää jotain mikä ei välttämättä kiinnosta kuin muutamaa ihmistä eikä välttämättä vetoa mitenkään tavallisen ihmisen esteettisen tajuun. Eli valtio antaa taiteilijaklikille mahdollisuuden jakaa rahaa toisille siitä että he tuottavat taidetta joka vetoaa tämän rahaa jakavan patujoukon silmään. Jonnekkin ne rahat on kuitenkin jaettava kun tällainen järjestelmä on luotu.
-
Tilaustyöt; joskus joku yksityinen taho voi haluta kuvataiteilijan hommiinsa. Tämä on hyvä juttu mutta ilmeisesti enemmänkin poikkeus kuin sääntö.
-
Kuvittajana, graafisena suunnittelijana ja piirtäjänä toiminen. Tämä onkin sitten jo artisaanipuolen hommaa vaikka kuvataideopetus varmaan valmistaa tähänkin omalta osaltaan. On vain huomattava että tämä ei ole enää itsessään kuvataidetta vaikka onkin rehellistä ja hyödyllistä työtä joka lähtee oikeasta tarpeesta eikä ole vain omia fantasioitaan toteuttavan taiteilijan elättämistä.
Ensinnäkin kuvataideopettajat: Oma uskomukseni on että kuvataidelan opettajakoulutus on ylipitkä kuten monet muutkin koulutukset. Kuvataiteellinen kyky on paljolti synnynnäistä ja kuvisopettajan tehtävä lähinnä patsastelua ja mutu-näkemysten esittelyä siitä miltä jokin voisi näyttää. Yksityiset kuvataidekoulut ovat hirveän kalliita ellei oppilaalla ole millä mällätä. Värien sekoittelut sun muut voi opetella kohtuuhintaan kotona kirjojen avulla tai vaikka kansalaisopistossa. Kun nuo pakolliset mekaaniset toimitukset on opeteltu, jää opettajan rooli aika vähäiseksi.
Sitten kuvataiteilijat itsessään:
Kuvataiteilija saa säkällä valtion apurahaa jonka avulla sitten työstää jotain mikä ei välttämättä kiinnosta kuin muutamaa ihmistä eikä välttämättä vetoa mitenkään tavallisen ihmisen esteettisen tajuun. Eli valtio antaa taiteilijaklikille mahdollisuuden jakaa rahaa toisille siitä että he tuottavat taidetta joka vetoaa tämän rahaa jakavan patujoukon silmään. Jonnekkin ne rahat on kuitenkin jaettava kun tällainen järjestelmä on luotu.
-
Tilaustyöt; joskus joku yksityinen taho voi haluta kuvataiteilijan hommiinsa. Tämä on hyvä juttu mutta ilmeisesti enemmänkin poikkeus kuin sääntö.
-
Kuvittajana, graafisena suunnittelijana ja piirtäjänä toiminen. Tämä onkin sitten jo artisaanipuolen hommaa vaikka kuvataideopetus varmaan valmistaa tähänkin omalta osaltaan. On vain huomattava että tämä ei ole enää itsessään kuvataidetta vaikka onkin rehellistä ja hyödyllistä työtä joka lähtee oikeasta tarpeesta eikä ole vain omia fantasioitaan toteuttavan taiteilijan elättämistä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.