Mielenkiintoista seurata tätä palstaa. Niin paljastavaa.
Palstalla ihmiset nimittelevät elämänkumppaneitaan narsisteiksi, haukkuvat heitä, halveksivat ja inhoavat heidän käytöstään, kyselevät kuinka tämän saisi MUUTTUMAAN. Ettekö itse huommaa ristiriitaa? Noinko vähän ymmärrätte ihmismielestä?
1. Toista ihmistä EI VOI muuttaa. Ei auta rukous eikä rakkaus, ellei TÄMÄ ITSE HALUA MUUTTUA.
2. Vain itseään voi muuttaa. Suurin osa ihmisistä ei kyllä KOSKAAN näe TARVETTA muuttumiseen. Ihmiset eivät edes ymmärrä mitä se tarkoittaisi OMALLA kohdalla. TOISTEN muuttumisen välttämättömyys kyllä huomataan.
3. Jos parisuhteessa tai missä vain, toisen käytös aiheuttaa jatkuvaa kärsimystä, miksi ei yksinkertaisesti vaihda maisemaa? "Ei se ole niin helppoa"vastataan. On se. Helvetin helppoa, jos itse ei ole täydellinen uhriksi heittäytyvä jästipää. Jos pysyy parisuhteessa tai narsistin armoilla muuten, se on OMA VALINTA. Omista valinnoista ei voi ruikuttaa, siinä ei ole järkeä.
Palstalla ihmiset nimittelevät elämänkumppaneitaan narsisteiksi, haukkuvat heitä, halveksivat ja inhoavat heidän käytöstään, kyselevät kuinka tämän saisi MUUTTUMAAN. Ettekö itse huommaa ristiriitaa? Noinko vähän ymmärrätte ihmismielestä?
1. Toista ihmistä EI VOI muuttaa. Ei auta rukous eikä rakkaus, ellei TÄMÄ ITSE HALUA MUUTTUA.
2. Vain itseään voi muuttaa. Suurin osa ihmisistä ei kyllä KOSKAAN näe TARVETTA muuttumiseen. Ihmiset eivät edes ymmärrä mitä se tarkoittaisi OMALLA kohdalla. TOISTEN muuttumisen välttämättömyys kyllä huomataan.
3. Jos parisuhteessa tai missä vain, toisen käytös aiheuttaa jatkuvaa kärsimystä, miksi ei yksinkertaisesti vaihda maisemaa? "Ei se ole niin helppoa"vastataan. On se. Helvetin helppoa, jos itse ei ole täydellinen uhriksi heittäytyvä jästipää. Jos pysyy parisuhteessa tai narsistin armoilla muuten, se on OMA VALINTA. Omista valinnoista ei voi ruikuttaa, siinä ei ole järkeä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
1. Törmäsin vaatimukseen, että minä ainoana olen se, jonka pitää muuttua, koska se minulle tärkeä toinen sanoi niin.
2. Sain haukut jos olin erilainen kuin edellisellä viikolla. Tai erimieltä jostakin äärimmäisen vähäpätöisestä asiasta, kuin mitä olin esimerkiksi edellisenä päivänä sanonut hänelle olevani. Muutun jos muutun. kun muutun muutun, koska minä muutun, siksi kun se olen minä joka muutun, siitä syystä, joka on se minun muutokseni syy, ja olen sitä mieltä mitä milloinkin sattuu huvittamaan, omista MINUN syistäni. Kaikesta voin keskustella. Mielestäni keskustelua ei ole käskyjen ja vaatimusten vastaanottaminen ja niiden täyttäminen, varsinkaan ilman sen kummempia selittelyitä siltä toiselta, että miksi vaatii,pyytää,käskee, mitä milloinkin.
3. Vaihdoin maisemaa, ei ollut helppoa, ei ole vieläkään helppoa, en ruikuta enkä varsinkaan itke omien valintojeni tähden. Ja pyrin myös ottamaan toisen huomioon tuntevana ihmisenä niiltä osin kuin se on hirrveesti herrmostumatta itse , mahdollista.
Emme toki voi muuttaa maailmaa. Mutta voimme yrittää parantaa maailmaa ;)
Huomaatko Olenmikäolen? Ihmiset eivät halua keskustella itsestään ja omasta muuttumisestaan, vaan he haluavat keskustella siitä miten paska joku toinen on siitä miten tämän paskan pitäisi muuttua. Siinä on ongelman ydin. Ei ole muita kuin narsisteja, joiden itsekkyyden yli kävelee toinen vielä itsekkäämpi.
Ööö...tuota tuota...
Saanko kysyä miksi tarkkailet niin kovasti muita? Miksi et kirjoita itsestäsi, ja omasta muuttumistaidostasi ja kyvystäsi muuttua?
Näytä meille kuolevaisille mallia :)
En kyllä ymmärrä, miksi ihminen ei saisi jakaa kokemuksiaan ja valittaa asioista. Kirjoituksesi oli taas tämmöinen turha provosoiva kirjoitus, jolla saadaan puolutuspuheenvuoroja aikaan.
Se mitä sinä koet nimittelyksi, haukkumiseksi, halventamiseksi, inhoksi.... ei välttämättä ole sitä. Se on vain sinun näkemyksesi asiasta. Itse (minä, minä, minä) en ainakaan odota puolisoni muuttumista. En edes haaveile sellaisesta. Kun minä, minä, minä kirjoitan tänne toivon jonkun vastavan syyttelemättä ja ivaamatta, saan sitä kotonani aivan tarpeeksi. Yksikään ihmismieltä tunteva ei ivaa ketään....!!!!!!!!!
Toivon niiden henkilöiden jotka ovat oikeasti tilanteiden tasalla ja riittävän skeptisiä vastauksissaan todellakin osallistuvan alotettuihin keskusteluihin. Maailma avartaa, Eskoseni.
Omalta osaltani minä, minä, minä olen vakuuttunut etten ole haukkunut taio leimannut ketään miksikään, saanhan kokea sitä itse minä minä, minä jatkuvasti. Toistanko itseäni:-)
1. Onnekseni olen huomannut etten ole muuttunut vaikka kumppanini haukkuukin minua koko ajan .... ties miksi.. Myös narsistiksi. Häntä vaan pystyyn ja eteenpäin.
2. En aijo muuttua puolisoni kaltaiseksi. Sorry, mäkin oon mitä oon. Puolisoni ei ole kerinnyt elämässään (yli 50v.) tuhoamaan vielä kuin kaksi ihmistä, muut ovat kuulemma itsekkyydessään marssineet tiehensä. Aineen, eihän se niin mennytkään vaan hän sai heistä, itsekeskeisistä skeidoista tarpeekseen. Minä en ole se kolmas joka tuhotaan. Olen yksi niistä jotka marssivat itsekkyydessään tiehensä.
3.Kerron sinulle miksi joskus jollakin "jästipäällä" voi olla vaikeaa lähteä. On lapset, yhteistä omaisuutta, alistunut, masentunut, ahdistunut, yksinäinen, peloissaan jne... Tarvitaan apua. Mistä sitä yksinäinen saa? Jaksaako tai osaako hän hakea lähestymiskieltoa kaaottisessa tilanteessaan. Onko hänellä mitään resursseja.
Jokainen joka ymmärtää ihmismielen ja sen lisäksi käytännön elämää saattaa aavistaa ettei kaikki ole narsistin kanssa ihan heti ohi vaikka lähtisikin - vaikka jostain ihmeestä vielä voimia löytyisikin. Käydään käräjiä, narsisti saa varmasti myös viranomaiset kun kerta hovinsakin uskomaan että SYYLLINEN on lähtijä. Viranomaisetkin ovat ihmisiä, niin ihmisethän sinä tunnet.
Mietipäs nyt vähän omaa maailmankuvaasi pidemmälle. Meitä, ihmisiä, on niin moneen junaan, ettet sinä taida mahtua edes asemalle. Hyvä että osaat itse valita aina oikein. Senhän osoitit jo pariinkin kertaan.
Minä, minä, minä... en siis ole jästipää, mutta sen verran olen, että vältän muuttumista, no, olkoon... en sano miksi!
Vaikka ja kun olen tietyssä määrin "jästipää" voin vielä provoilusi innoittamana, kertoa sinulle yhden syyn miksi joku ei voi LÄHTEÄ suhteesta! Vaikka sanoisin muuttavani, en minä mihinkään omasta kodistani lähde! Tämä on ollut minun ammoisista ajoista lähtien. Kerro kiltti miten skeida saadaan pois kengän pohjasta likaamatta itseään. Tiedän että kissa lähtee kun tulen laittaa hännän alle. Rumasti sanottu, eikä kovin inhimillistä mutta mikä olisi se kissa. Pitääkö ruveta parittajaksi jotta kissa lähtee uusiin seikkailuihinsa. Vai kutsunko rankkurin, virkavaltaa... Mitä tekisin. Yksinkertaistahan se sinun mukaasi on se lähteminen. Miksi kaikki narskut eivät sitten lähde, hehän ikävää oloaan enemmän valittavat kuin uhrit tai muut vielä kanssaan olijat. Pitäisihän sen olla yksinkertaista heillekin.
Ei minua tarvitse neuvoa, minä minä minä kyllä pärjään.
Kertakaikkisen hyvä ja selventävä kommentti omasta tilanteestasi. Paljon on selvitettävää ja huomioonotettavaa ennenkuin voi pistää välit poikki! Kommenttisi innoitti vilkuilemaan Sam Vakninin neuvoja; Jos toinen ryppyilee, kannattaa kokeilla antaa samalla mitalla takaisin:
"Jos hänellä on esimerkiksi raivokohtaus - raivoa takaisin. Jos hän uhkailee - uhkaa takaisin ja yritä käyttää uskottavasti samoja sanoja ja samaa sisältöä. Jos hän lähtee talosta - lähde itsekin pois, katoa häneltä. Jos hän epäilee - epäile häntä. Ole kriittinen, panetteleva, nöyryyttävä, ja laskeudu hänen tasolleen."
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/abuse3.html#children
(miksei toi tullut itselle aikoinaan mieleen, henkinen päähänlyöntikilpailu pystyyn, potut pottuina :) )
No, voin kertoa, että ei toimi. Korkeintaan jos on kyseessä oikealla tavalla tasaveroinen tyyppi, saattaa auttaakin, mutta jos toinen ei aukene, niin ei se aukene takaisin antamallakaan. Ei, vaikka antaisi takaisin sitä tasan samaa...
Suosittelen yhä kokeilemaan A:n linjaamaa: Rauha on tie.. Siinä on tavoitetta.
Voin sanoa minäkin, että ei toimi. Lopulta otin nimittäin tämänkin konstin käyttööni, mutta omaa luontoaan vastaan tuo tuntui jotenkin kornilta huutaa pää punaisena ja kirota kuin ryssä ja lopputulos oli entistä surkeampi.
Meikäläinen kulki aikanaan tulostettu Vakninin ohje taskussa ja koetin niitä kaikkia. Tässä tapauksessa toimi hyvin, riippuen tietenkin siitä, mitä halusi lopputulokseksi.
Jos laitoin kovan kovaa vastaan, hän jossain vaiheessa hämmentyi ja vetäytyi.
Käytin samaa kieltä kuin hän, samoja tapoja ja sitten odotin... ja kas kummaa, se vittuilu ja kiusanteko loppui. Sillä kertaa.
Mutta täytyy sanoa, että luovuutta se vaati;)
Siis olla ilkeämpi ja periksiantamaton loppuun asti jos kerta leikkii lähti. Toisinaan se oli vaikeaa, joskus taas yksinkertaisesti vaan meni hermot niin totaalisesti, että annoin itselleni luvan pistää menemään. Selittelin sitä meuhkaamista itselleni tyyliin "mitä tuolla on väliä, kun toinen on haukkunut vuosikausia", mutta jossain vaiheessa älysin olla muuttumatta kiusaajani kaltaiseksi... sehän se olisi ollut hänelle parasta herkkua.
Elämä on kilpailua itseään vastaan. :) ... Muita vastaan kilpaileminen ei ole elämää vaan jotakin muuta, leikkiä, peliä, simulaatiota, turhuutta, helppoa, parhaimmillaan sparrausta, urheilua, ei kaikenkattavaa, kivaa ehkä, elämään verrattuna kuollutta, telkkariohjelmaa.
http://www.youtube.com/watch?v=szDZ7IbPyc8&feature=related