Syrjäseudulla kaksilapsisessa perheessä toinen tytär A perheineen asuu äidin vieressä samalla tontilla ja toinen tytär B ulkomailla. Nyt kun äiti on kohta 92 v, lapsi A on yhtäkkiä kirjoittanut äidilleen/perikunnalle laskuja jopa 30 v ajalta yhteisen pihan lumenluonnista, yhteisen koiran ulkoiluttamisesta, koiran hankkimisessa avustamisesta, kahvinkeitosta, kuumeen mittauksesta, yhteisen puutarhan kastelusta, kanojen ruokinnasta kesällä, "seuranpidosta", aidan korjaamisesta, äidin kuljettamisesta lääkäriin, kauppaan silloin tällöin, puhelimen käytöstä jne. Äiti on asunut ajoittain B:n luona lomalla.
Aikoinaan ei laskuista puhuttu mitään, vaikka äiti olisi silloin maksanut. Lapsi A perustelee sillä laskujaan, että niistä kertyy niin iso summa, ettei sisarus B saa mitään tai laskut ainakin vähentävät hänen osuuttaan. Äiti suree, koska haluaisi jakaa tontin. A ei tule mihinkään juristitapaamisiin kuulemma. Tontti ja talo eivät ole käytännössä paljonarvoisia. B haluaisi asian kuntoon äidin takia.
Mitä tehdä laskujen kanssa
Aikoinaan ei laskuista puhuttu mitään, vaikka äiti olisi silloin maksanut. Lapsi A perustelee sillä laskujaan, että niistä kertyy niin iso summa, ettei sisarus B saa mitään tai laskut ainakin vähentävät hänen osuuttaan. Äiti suree, koska haluaisi jakaa tontin. A ei tule mihinkään juristitapaamisiin kuulemma. Tontti ja talo eivät ole käytännössä paljonarvoisia. B haluaisi asian kuntoon äidin takia.
Mitä tehdä laskujen kanssa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jotta joku voi laskuttaa toista täytyy olla jonkinlainen sopimus johon lasku perustuu, sopimukseksi kelpaa suullinen sopimus tai kirjallinen. Joskus myös se että alkaa maksamaan laskuja ilman erillistä sopimusta katsotaan sopimuksen hyväksymiseksi.
Elikkä ilmoittakaa kohteliaasti että noita kyseisiä töitä ei ole tilattu eikä mitään sovittua korvausta ole olemassa.
Nuo laskut eivät ole minkään arvoisia ennenkuin ne saadaan käräjillä vahvistetuiksi, ja jotta ne saadaan vahvistetuiksi niin vastapuoli eli tytär A pitää pystyä todistamaan oikeudessa että sopimus on jollakin lailla synynyt. Toisekseen 30 vuotta sitten tehdystä työstä vaikka olisi sopimuskin on aika vaikeaa enään vaatia mitään (saatava vanhentunut).
Ilmeisesti isänne jälkeen kuolinpesä on ollut pk:n säännösten mukaisesti leskiäitinne hoidossa. Jos olet antanut valtakirjan A:lle, niin ehkä se voidaan tulkita jonkinlaiseksi asiointisopimukseksi ja A voi siihen vetoamalla vaatia palkkiota kuolinpesän osalta sinulta. Pidän kuitenkin kyseenalaisena ilman sopimusta tai sopimukseenkaan vetoamalla 30 vuoden hiljaiselon jälkeen rästien laskuttamista. Kun et suostu, niin pesään pitää hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjä/-jakaja, joka harkintansa mukaan ratkaisee A:n vaatimukset.
Äitinne hoivaamisesta nyt esitetyn laskun maksaminen on toistaiseksi äidin ja A:n välinen asia, mutta äidin kuoltua asiaa pitää tarkastella perintökaaren 8 luvun 5§ määräysten perusteella. Ellette pääse sovintoon, niin erimielisyytenne johtavat em. pesänjakajan tekemään toimitusjakoon, jonka palkkiot ja kulut otetaan pesästä ennen perinnönjakoa. Erimielisyyksienne lopputuloksena voi olla, että kumpikaan ei saa perintöä, koska kiinteistö voi mennä myyntiin kulujen maksamiseksi. Tämä vaihtoehto on hyvä A:llekin selvittää.
Tässä kopio pk:n 8 luvusta:
5 § (25.2.1983/209)
Jos perillinen on 18 vuotta täytettyään jatkuvasti työllään avustanut perittävää tämän elinkeinon tai ammatin harjoittamisessa taikka taloudessa saamatta siitä kohtuullista korvausta, on hän oikeutettu vaadittaessa saamaan jäämistöstä hyvityksen, vaikka työn tekeminen ei ole perustunut osapuolten väliseen sopimukseen.
Hyvitystä voidaan vaatia yhteensä enintään viideltä vuodelta, ei kuitenkaan työstä, joka on tehty aikaisemmin kuin kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa.
Hyvityksen määrää harkittaessa on otettava huomioon jäämistön varat, tehdyn työn laatu ja määrä, työn suorittajan ammattitaito, hänen perittävältä luontoissuorituksena tai muutoin saamansa vastike sekä muut erityiset asianhaarat. Hyvityksen antamisella ei kuitenkaan saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan.
Että tuota perintökaaren kohtaa: "Jos perillinen on 18 vuotta täytettyään jatkuvasti työllään avustanut perittävää tämän elinkeinon tai ammatin harjoittamisessa taikka taloudessa saamatta siitä kohtuullista korvausta, on hän oikeutettu vaadittaessa saamaan jäämistöstä hyvityksen," on kommentoitu täällä ennenkin.
Muistaakseni keskusteluissa käytiin läpi sitä mikä on sellsista avustamista joka oikeuttaa korvaukseen, yhteisen koiran tai yhteisen pihan lumityöt eivät nyt ihan taida oikeuttaa korvaukseen.
Kyseessä on mielumminkin "omaishoitajan" roolissa oleva henkilö jolle todella on ollut suurta vaivaa ja työtä asioiden hoitamisesta.
Aloittajan tapauksessa tuntuu olevan niin että valta osa töistä on kohdistunut yhteisiin asioihin, onko tytär A hyötynyt myös äitinsä osuudesta yhteiseen puutarhaan, koiraan pihatöihin yms.? Varmasti on, eli hän on saanut jo korvauksen kauniinapihapiiristä, komeana aitana, yhteisestä koirasta, yms. Kukahan muuten söi kanojen munat? Ettei vain tytär A?
Entäs sitten seuranpito? Eihän vanhukset enään uskalla pyytää ketään kylään kun saattaa tulla lasku perässä seuranpidosta.
Satunnainen kuumeen mittaaminen ja lääkärissä käyttäminen ei kyllä kuulosta mitenkään poikkeavalta toiminnalta.
Tuon tytär A toiminta vaikuttaa vähän samalaiselta kuin erään sukulaiseni toiminta, osti vanhuksilta pilkkahinnalla pienen maatilan johon jäi rasitteeksi vanhuksien asumisoikeus.
Aika pian alkoi vanhuksien häätäminen "omasta talosta" vanhainkotiin ja lukkojen vaihto ettei vain kukaan pääse tarkistamaan irtaimistoa.
Sitten vanhusten kuoltua samanlaiset vaatimukset eli kaikki vanhuksien varallisuus hänelle kun on katsonut heidän perään.
Eipä saanut mitään muuta kuin oman osansa vaikka käräjöikin useaan otteeseen.
vanhusten pitää kai alkaa pitää kirjaa, kun yksi jälkeläinen varmaan alkaa vaatia korvausta antamistaan lahjoista vuosien varrelta. Lahjansaajan listasta voisi sitten nähdä, että on ne muutkin antaneet lahjoja, eivät vaan ole korvausta vaatimassa jälkikäteen.
Ja jokainen vierailu ja avulias teko tietysti ylös ja sille raha-arvio määriteltyä, jotta kukaan ei joutuisi taloudellisesti kärsimään itse tai toisten antamasta avusta. Rahahan se on, joka kaiken arvon ratkaisee. Rakkaus ja toisista välittäminen hiiteen.
tulee toiselta puolelta maapalloa hoitamaan, kuka maksaa kulut ? Lähellä asuvat lapset
vaativat työpanosta. He hoitavat vapaa-aikanaan, ulkomailla asuvat joutuvat jättämään perheensä
ja asumaan hotelleissa.