eikö valtio kustanna lentäjäkoulutusta?

Moskau:ksi, Moskovan keskukseksi. Ryhmä kuului Saksan erikoisryhmä R:ään. Päällikkönä oli Saksan aikaisempien ilmavoimien esikuntapäällikkö Herman von der Lieth-Thomsen ja apulaispäällikkönä Ritter von Niedermayer. Lieth-Thomsenin adjutantti, kapteeni Ratt, vastasi ilmailuasioista. Ensimmäinen saksalainen ilmailuryhmä saapui Neuvostoliittoon 1924. Siihen kuuluivat K. Lite, G. Johanenson, R. Hasenor, J. Schröder ja Martin Fiebig, josta tuli myöhemmin Luftwaffen kenraali. Myöhemmin myös muita saksalaisia ilmailuasiantuntijoita liittyi heihin. Aluksi saksalaiset toimivat neuvonantajina työläisten ja talonpoikien puna-armeijan ilmavoimien päähallinnon ja ilmavoimien akatemian palveluksessa, minkä jälkeen he siirtyivät Saksan Neuvostoliiton alueella toimivien ilmailukoulun henkilökunnaksi.
Neuvostoliitto oli varannut saksalaisten lentotoimintaa varten lentokentän Lipetskistä. Koulun johtajaksi tuli majuri Walter Schtaar, joka oli ensimmäisessä maailmansodassa komentanut lento-osastoa länsirintamalla. Hän johti koulua viisi vuotta. Lipetskin lentokentälle saksalaiset rakensivat tarvittavat lentokonehallit sekä hallinto- ja asuintilat johdossaan saksalainen ensimmäisen maailmansodan lentäjä-ässä E. Borian. Lisäksi alueelle rakennettiin oma puhelinkeskus. Koulun perustaminen maksoi Reichswehrille noin 2 000 000 ruplaa. Kesäkuussa 1925 viisikymmentä laatikkoihin osina pakattua Fokker D.XIII-hävittäjää laivattiin Stettinistä höyrylaiva Hugo Stinnes IV:llä Leningradiin. Samalla lähtivät myös lento-opettajat ja lentokadetit Neuvostoliittoon. Salaisena pidettävä kuljetus oli muodollisesti neuvostoliittolais-saksalaisen yhteisyritys Metachimin kauppa. Henkilökunta kuljetettiin turisteina tai yksityisten yritysten palveluksessa olevana henkilökuntana asiakirjojen mukaan. Lipetskissä saksalaiset käyttivät univormujensa sijasta siviilivaatteita tai neuvostoliittolaisia univormuja ilman arvomerkkejä.
Lentotoiminta aloitettiin Fokker D.XIII-hävittäjillä. Myöhemmin lentokoululle toimitettiin Albatros-harjoituskoneita.
Varsinainen lentokoulutus alkoi 15. heinäkuuta 1925. Koulutukseen sisältyi intensiivistä lentotoimintaa neljän viikon ajan kuuden lentokadetin ryhmissä. Ensimmäiset lentokadetit olivat muuntokoulutettavia lentäjiä. Myöhemmin koulutettiin myös aidosti uusia lentäjiä. Koulun suorittamisen jälkeen oppilaat palkattiin Reichswehriin ilman merkintöjä siitä, että olisivat saaneet lentokoulutusta.
Saksalaisten esimerkistä myös neuvostoliittolaiset kokeilivat Fokker D.XIII:ia. Lentokoulun ensimmäisen toimintavuoden jälkeen sitä päätettiin laajentaa koskemaan myös tiedustelulentotoimintaa ja ilmakuvausta keväällä 1926, kun Neuvostoliiton ilmavoimien komentaja ja Saksan ilmavoimien salaisesta kehittämisestä vastaavat Reichswehrin henkilöt tapasivat. Ehdotuksen teki Reichswehrin ilmailuosaston päällikkö yliluutnantti Wilberg, mitä kannatti mm. sotilaskomissaari R. A. Muklevitš ideologisista syistä.
Tiedustelulentotoiminnan koulutus aloitettiin kahdeksalla Heinkel HD 17-lentokoneella kesällä 1926.
Saksasa lentäjien alustava koulutus tapahtui muodollisesti Saksan siviili-ilmailukoulu, Deutsche Verkehrsflieger-Schulen, alaisena. Koulutusta annettiin myös urheilulentoseuroissa. Aluksi koulutusta annettiin vain keveillä pienlentokoneilla ja Junkersin matkustajalentokoneilla. Saksan siviili-ilmailukoulun perustamista ohjasi Reichswehrin tarkastusosasto 1, ilmailutarkastus. Ilmailukoulu aloitettiin 1923, kun teollisuusmies H. Stinnes osti viisikymmentä yksipaikkaista Fokker D.XIII-hävittäjää Alankoimaista. 1923–1925 myös muutamia Fokker D.VII:ia ja Fokker D.XI:ia hankittiin samalla tavalla. Tilaus suoritettiin Argentiinan ilmavoimien nimissä.
Saksalaislentäjien kouluttaminen loppui vuonna 1933.