Niin, oletko kirjoittanut presidentille ja saitko vastauksen?
Tuossa tuli mieleeni vanha juttu, kun tuli televisiosta Jörn Donnerin juttu Kekkosesta dokumenttia, että tulipas aikoinaan kirjoitettua Kekkosella, ja Kekkonen jopa vastasikin. Sain oikein sinetein suljetun kirjelähetyksen.
Tapaus oli sellainen, että olin sairastunut nuorena vakavaan sairauteen. Koti oli pieni työläismökki. Pari - kolme lehmää, kymmenkunta kanaa ja possu. Peltoa joku 3 hehtaaria. Meillä oli suuremmat veroäyrit tällaisestä työläismökkeröstä, kuin kunnan suurimmalla mallitilalla, joka oli palkittu meijerin taholta mennen tullen kunniapalkinnoin. Mutta veroja he eivät maksaneet.
Isä kuoli ja perunkirjoituksen teki silloinen paikallispankin johtaja. Hänen lakimiehenä olis kait luullut tietävän, että sairauteni puitteissa minulle olisi kuuluneet tietyt vähennykset, mutta hän ei niitä huomioinut. Kun sitten tuli perintöveri, se oli kauhistuttava. Äiti, joka oli sairastunut reumaan myös, oli järkyttynyt, että koko vuoden maitotili menisi perintöveroihin. Ruokarahaa ei jäisi lainkaan.
Minä hädissäni etsin kirjastosta perintöverotuksesta kohtia, joihin vedoten voisi saada alennusta perintöveroista. No löytyihän siellä. En kohtaa enää muista, mutta siellä puhuttiin vaikeasta pitkäaikaisesta sariaudesta. Niinpä minä otin kopiot epikriiseistä, ja kerroin tilanteemme Kekkoselle kirjeessä.
Ei siihen aikaan 40 vuotta sitten ollut oikein paikkoja, mistä olisi apua hakenut. Mutta yllätys oli suuri, kun Kekkoselta tulikin kirje, ja mun perintöverot olivat lähes täysin poistettu. Joku 10 % jäi vaan verotettavaksi.
Tuota kirjettä en ikänä unohda. Se on siellä autossa kotitalossani. Pitäisi ensikesänä katsoa, vieläkö se on säilynyt, ja laittaa se vaikka raameihin.
Tuossa tuli mieleeni vanha juttu, kun tuli televisiosta Jörn Donnerin juttu Kekkosesta dokumenttia, että tulipas aikoinaan kirjoitettua Kekkosella, ja Kekkonen jopa vastasikin. Sain oikein sinetein suljetun kirjelähetyksen.
Tapaus oli sellainen, että olin sairastunut nuorena vakavaan sairauteen. Koti oli pieni työläismökki. Pari - kolme lehmää, kymmenkunta kanaa ja possu. Peltoa joku 3 hehtaaria. Meillä oli suuremmat veroäyrit tällaisestä työläismökkeröstä, kuin kunnan suurimmalla mallitilalla, joka oli palkittu meijerin taholta mennen tullen kunniapalkinnoin. Mutta veroja he eivät maksaneet.
Isä kuoli ja perunkirjoituksen teki silloinen paikallispankin johtaja. Hänen lakimiehenä olis kait luullut tietävän, että sairauteni puitteissa minulle olisi kuuluneet tietyt vähennykset, mutta hän ei niitä huomioinut. Kun sitten tuli perintöveri, se oli kauhistuttava. Äiti, joka oli sairastunut reumaan myös, oli järkyttynyt, että koko vuoden maitotili menisi perintöveroihin. Ruokarahaa ei jäisi lainkaan.
Minä hädissäni etsin kirjastosta perintöverotuksesta kohtia, joihin vedoten voisi saada alennusta perintöveroista. No löytyihän siellä. En kohtaa enää muista, mutta siellä puhuttiin vaikeasta pitkäaikaisesta sariaudesta. Niinpä minä otin kopiot epikriiseistä, ja kerroin tilanteemme Kekkoselle kirjeessä.
Ei siihen aikaan 40 vuotta sitten ollut oikein paikkoja, mistä olisi apua hakenut. Mutta yllätys oli suuri, kun Kekkoselta tulikin kirje, ja mun perintöverot olivat lähes täysin poistettu. Joku 10 % jäi vaan verotettavaksi.
Tuota kirjettä en ikänä unohda. Se on siellä autossa kotitalossani. Pitäisi ensikesänä katsoa, vieläkö se on säilynyt, ja laittaa se vaikka raameihin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
meillä Presidenttejä, nyt on vaan solmioiden oikojia.
H.
"Tyhmää kansaa
Maailman tyhmin kansan hyväksyy kaiken. Laumasieluina se ylläpitää johtajiaan, jotka ajattelevat ja rakentavat kansalaisten kohtalon, itse pelkkään teurasmatkaansa kulutusjuhlan uhrialttarille keskittyen.
Tyhmin kansa uskoo heitä manipuloivia päättäjiä, jotka yltäkylläisyydessä saarnaavat köyhyydestä, epäoikeudenmukaisuudesta ja vääryydestä. Tälle jonkun olisi tehtävä jotain ennen kuin he itse syövät jälleen kaiken.
Kansa seuraa uskollisin sinisilmin saarnaajia, jotka näkevät kauas tulevaisuuteen sieltä pelkkää omaa hyvinvointiaan ammentaen ja jatkuvan talouskasvun mannaa lisäkulutuksella kuuluttaen, alamaisensa suu auki sinne tänne ryntäillen.
Maailman tyhmin kansa kuvittelee olevansa viisas, koska havaitsee pienimmätkin epäkohdat, silti omassa lokeroyhdyskunnassaan omissa oloissaan, omia napojaan päivästä toiseen kaivaen ja kyynelin kiroten.
Tyhmimmän kansan korkein johtaja ja esikuva elää miljoona tuloillaan ja suuressa humaanisuudessaan pahoittelee kansan maallista helvettiä.
Tyhmin kansa odottaa yleisiä mielipiteitä niistä voimaa keräten ja kaltaistensa ahdistuksella ja vertaistuella ongelmiaan hoitaen. Se elää pysähtyneisyydestä, silti poispääsyään karsinasta odottaen ja aina jotain suurempaa hapuillen, omassa tyhmässä maailmassaan pieniä katkeilevia materialismin helminauhojaan virkkaillen.
Tästä ei kansa enää paljon tyhmene. Kannattaako tällaista kansaa siis enää edustaa."
http://www.pohjalainen.fi/Article.jsp?article=551130