Miksi kaikki väittää että nykyajan nuorilla on paljon helpompaa kuin ennen?
Miksi kaikkea verrataan siihen "kun itse olin lapsi"?
Miksei kukaan nää asioita niin kuin ne ovat?
Miksi olen tällainen?
Mikä vika minussa on?
Mitä olen tehnyt?
Mi...
joo...eli oon 14vuotias tyttö>>
Tunnen itseni masentuneeksi muuten voi puhua siitä kellekään...
Musta tuntuu että mun vanhemmille on vaikea puhua koska ne vertaa minun elämääni heidän lapsuuden elämiinsä..."mua väsyttää." "silloin kun minä olin nuori meitä ei väsyttänyt ollenkaan ja meillä oli niin hyvä kunto ja hiihdimme ja luistelimme kaiken vapaa-ajan, olimme kuin pikkuenkeleitä jotka tekivät ja auttoivat äitiään kotitöissä, ja olivat muutenkin niin hemmetin täydellisiä, ettei huonoja asioita voi löytää! toisin kuin te nykyajan nuoret jne.jne" oon niin kyllästynyt.
kaikki sanomani tunteistani, lytätään. Ikään kuin eivät suostuisi kuuntelemaan totuutta. Vaikea aihe minulle on puhua tunteistani, mutta jos kerron olevani ahdistunut/väsynyt, he tivaavat miksi, enkä osaa/halua sanoa varsinaista syytä, he väittää vain väsymykseksi ja ym. muutenkin porukat pitää mua laiskana ja murrosikäisenä tyttönä...mun pikkusiskokin on kuulemma ahkera (n. 2 vuotta minua nuorempi) ja meillä on aina "tappelu" päällä. Luulen, että se johtuu ikäerosta, ja siitä että minun pitää kilpailla hänen kanssaan....sanovat että on muka vastuuntuntoisempi kuin minä ja uskovat osaavan tehdä sitä ja tätä paremmin, käyttäytyä kunnolla...se sattuu, koska tiedän ettei näin ole mutten voi todistaa. He eivät ole nähneet hyvää puoltani, jota en enää jaksa pitää yllä.
Voimani ovat loppuneet. Mun elämällä ei oo sisältöä. Ontto kuori jota mollataan, ja joka inhoaa itseään...joo sen verran minäkin tunnen, että kykenen vihaamaan itseäni.
Olen oikeesti niin masentunu ja ahdsitunu ja kaikki puhuu et se on vaa murrosikää...mutten voi todistaa mitenkään, silloinhan joutuisin puhumaan tästä enkä voi pettää vanhempiani vaikka suututtaakin ettei ne ymmärrä. En voi puhua kellekään, enkä osaakaan.
Miksi kaikkea verrataan siihen "kun itse olin lapsi"?
Miksei kukaan nää asioita niin kuin ne ovat?
Miksi olen tällainen?
Mikä vika minussa on?
Mitä olen tehnyt?
Mi...
joo...eli oon 14vuotias tyttö>>
Tunnen itseni masentuneeksi muuten voi puhua siitä kellekään...
Musta tuntuu että mun vanhemmille on vaikea puhua koska ne vertaa minun elämääni heidän lapsuuden elämiinsä..."mua väsyttää." "silloin kun minä olin nuori meitä ei väsyttänyt ollenkaan ja meillä oli niin hyvä kunto ja hiihdimme ja luistelimme kaiken vapaa-ajan, olimme kuin pikkuenkeleitä jotka tekivät ja auttoivat äitiään kotitöissä, ja olivat muutenkin niin hemmetin täydellisiä, ettei huonoja asioita voi löytää! toisin kuin te nykyajan nuoret jne.jne" oon niin kyllästynyt.
kaikki sanomani tunteistani, lytätään. Ikään kuin eivät suostuisi kuuntelemaan totuutta. Vaikea aihe minulle on puhua tunteistani, mutta jos kerron olevani ahdistunut/väsynyt, he tivaavat miksi, enkä osaa/halua sanoa varsinaista syytä, he väittää vain väsymykseksi ja ym. muutenkin porukat pitää mua laiskana ja murrosikäisenä tyttönä...mun pikkusiskokin on kuulemma ahkera (n. 2 vuotta minua nuorempi) ja meillä on aina "tappelu" päällä. Luulen, että se johtuu ikäerosta, ja siitä että minun pitää kilpailla hänen kanssaan....sanovat että on muka vastuuntuntoisempi kuin minä ja uskovat osaavan tehdä sitä ja tätä paremmin, käyttäytyä kunnolla...se sattuu, koska tiedän ettei näin ole mutten voi todistaa. He eivät ole nähneet hyvää puoltani, jota en enää jaksa pitää yllä.
Voimani ovat loppuneet. Mun elämällä ei oo sisältöä. Ontto kuori jota mollataan, ja joka inhoaa itseään...joo sen verran minäkin tunnen, että kykenen vihaamaan itseäni.
Olen oikeesti niin masentunu ja ahdsitunu ja kaikki puhuu et se on vaa murrosikää...mutten voi todistaa mitenkään, silloinhan joutuisin puhumaan tästä enkä voi pettää vanhempiani vaikka suututtaakin ettei ne ymmärrä. En voi puhua kellekään, enkä osaakaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei!
Voisitko käydä puhumassa kouluterveydenhoitajalle? Hänellä on vaitiolovelvollisuus, joten ei kerro vanhemmillesi jos et halua. Jos tuntuu, että et osaa puhua siitä minusta sinusta tunuu. Niin voisithan kirjoittaa sen paperille, tai vaikka näyttää tämän kirjoituksen täällä. Kouluterveydenhoitajan kautta on käsittääksen mahdollisuus päästä koulupsykologille juttelemaan tai ainakin sitten koululääkäri voi laittaa sellaisen lähtetteen. En ole varma miten nämä kuviot menevät.
Mannerheimin lastensuojeluliitolla on myös erilaisia auttamiskanavia. Esimerkiksi lasten- ja nuortena auttavapuhelin jonne voi soittaa, esimerkiksi juuri sinunkaltaisista ongelmista. Heillä on myös muistaakseni netissä, jonkinlaista toimintaa. Laitan sinulle linkin tähän heidän sivuistaa.
Sekin mikä tuli vielä, mieleen niin olisiko sinulla koulussa, joku läheinen opettaja kenelle voisit puhua, ongelmistasi. Tai onko joku muu sukulainen, joka voisi sitten vaikka kertoa vanhemmillesi. Omille vanhimmille, on joskus todella vaikea puhua. Niin voisi olla helpompaa kertoa, jollekkin toisella läheiselle aikuiselle ensin, joka sitten kertoisi vanhemmillesi.
http://www.mll.fi/nuorille/lnpn/
Tässä linkki mannerheimin lastenliitonsivuille. Voi tuntua vaikealta soittaa sellaiseen auttavaan puhelimeen, mitä sinne sitten pitää sanoa ja niin edelleen. Riittää kun sanoo, että "Hei tässä on xxx ja haluaisin jutella". Itse olen soittanut joskus mielenterveysyhdistyksen kriisipuhelimeen niin oli tosi vaikeaa soittaa sinne, kun en tiedä mitä olisi sanonut.
Niin Suomen mielenterveysseuralla on tosiaan myös kriisipuhelin, laitan sinnekkin vielä linkin. Voit toki sinnekkin soittaa jos haluat jutella. Mutta ajattelin, ensiksi tuota mannerheimin lastensuojeluliiton puhelinta, kun olet vielä sen verran nuori.
http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin
Tuossa sinne linkki, ei tarvitse olla mitään erityistä kriisiä, kun sinne soittaa. Itse olen soittanut, kun ollut paha olla ja olen tuntenut tarvetta jutella. Eikä ole ollut ketään, jonka kanssa jutella.
Toivottavasti saisit kuitenkin kerrottua vanhemmillesi tilanteen tai jollekkin muulle läheiselle aikuiselle. Kovasti toivotan sinulle voimia.